1v. 9kk itkenyt tunnin sängyssään

Raivosi lisää jos kosketti, paijasi, silitti, yhtään mitään.



Mitä siinä teet, toinen ihan raivotilassa? Teillä ei vissiin ole räjähdysalttiita erittäin tempperamenttisia tunnelatautuneita lapsia...



ap

En minäkään halua nukkua yksin, siksi meillä 7v koululainen saa tulla viereen jos haluaa...

JOs perhe pystyy nukkumaan kaikki samassa sängyssä, niin go for it. Ei minusta ole mikään itseisarvo, että minkään ikäinen lapsi pitäisi pitää pakolla sängyssään. Mutta jos yöunet kärsii, niin pitää miettiä, miten homma hoidetaan.

Nukkuisiko pikkuinen paremmin, jos saisi nukkua patjalla vanhempien huoneen lattialla? Tai jos hän nukahtaisi sinne, mutta kannettaisiin nukkuvana takaisin omaan sänkyynsä.

Itse olen niin ilkeässä tilanteesa, että nukun olohuoneessa. Poikani 10v ja 7v nukkuvat isänsä luona kaikki samassa huoneessa. Tänään esikoinen totesi, että hän haluaisi nukkua kanssani. Kyllä joo, mutta jos otan hänet viereeni niin en voi valvoa lasten mentyä nukkumaan (yhdeksältä menivät sänkyihinsä). Ja joskus kaipaan omaa hetkeä iltaisin. Olenkin tehnyt ratkaisun, että arkisin viikolla kumpikin saa nukkua yön kanssani, loput yöt nukutaan omissa sängyissä. Ja tottakai sairaana kanssani tai muuten vain saa tulla keskellä yötä viereen. Niin kauan kuin siltä tuntuu. Onneksi esikoinen on sikeäuninen eikä yleensä öisin vaella mihinkään, 120cm leveään sänkyyn ei oikein kolme mahtuisi. Nuorempi tulee ehkä kerran-kaksi viikossa aamuyöstä viereeni.

Niin, ap: ei tarvi välttämättä olla kovin ehdoton minkään suhteen. Kunhan kaikki saavat tarpeellisen määrän unta.

Raivosi lisää jos kosketti, paijasi, silitti, yhtään mitään. Mitä siinä teet, toinen ihan raivotilassa? Teillä ei vissiin ole räjähdysalttiita erittäin tempperamenttisia tunnelatautuneita lapsia... ap

silloin lapsi menee lukkoon kuten sinun lapsesi eikä enää luota vanhempiinsa. Ja miksi ihmeessä tuollaiseen edes luottaisi?

Raivosi lisää jos kosketti, paijasi, silitti, yhtään mitään.

Mitä siinä teet, toinen ihan raivotilassa? Teillä ei vissiin ole räjähdysalttiita erittäin tempperamenttisia tunnelatautuneita lapsia...

ap

Ei sun tarvi ottaa aikuisena tuota raivoa niin vakavasti. Ton ikäseltä saa huomion vielä niin helposti käännettyä johonkin muuhun puuhaan. Se raivo kyllä unohtuu kun alatte ihmettelemään, että mistä se kiukku tuolla tavalla nyt oikein tuli.

"ei minun lapsi vain koskaan, koska minä nyt vain olen niin täydellinen äiti"



Ollaan tietävinään millaisesta perheestä on kyse, millainen ap on ja millaisen lapsen saa sitten murrosiässä ja aikuisena.



Miksi ei voi antaa ASIALLISIA neuvoja. Luulen että niistä olisi monelle muullekin "paskalle" äidille apua kuin syyttämisestä ja haukkumisesta.

Sama meno meillä tytön kanssa. Kun on raivoissaan voi vain odottaa etta leppyy. Olla saatavilla ja kysyä välillä joko halitaan. Aikansa karjuu "äiti mene pois" ja sitten lopulta pyytää päästä syliin. Siinä raivon pahimmassa vaiheessa kaikki tunteiden sanoittaminen on ihan turhaa. Myöhemmin kyllä aina keskustellaan. Ihana ja empaattinen lapsi, mutta temperamenttia riittää kun sille päälle sattuu. Tuossa teidän tilanteessa pysyisin varmaan juurikin saatavilla ja jos lapsi jo riittävästi puhuu niin hän pyytää kyllä aikuista lähelle kun on siihen valmis. Eikä epäilystäkään etteikö lapsi teihin luottaisi, jos ei luottaisi niin ei uskaltaisi edes noin raivota.



Meillä lapset ovat nukkuneet hyvin yönsä 1-2 vuotiaina, mutta 2 vuoden paikkeilla ovat sekä yrittäneet jatkuvasti kieltäytyä päiväunista (monihan jättää unet tässä vaiheessa kun "lapsi ei niitä tarvitse") että vaatineet uudelleen vierellä oloa iltaisin ja alkaneet tulla öisin viereen. Unien näkeminen käsittääkseni myöskin yleistyy tässä iässä, mikä ehkä muuttaa lapsen suhtautumista nukkumiseen.

"ei minun lapsi vain koskaan, koska minä nyt vain olen niin täydellinen äiti"

Ollaan tietävinään millaisesta perheestä on kyse, millainen ap on ja millaisen lapsen saa sitten murrosiässä ja aikuisena.

Miksi ei voi antaa ASIALLISIA neuvoja. Luulen että niistä olisi monelle muullekin "paskalle" äidille apua kuin syyttämisestä ja haukkumisesta.

mun mielestä oli toi huomion kiinnittäminen muualle. Toimii aina, jos vanhempi jaksaa olla vain rauhallinen itse. Ei se kuule mitään ydinfysiikkaa oo. Lapset oppii matkimalla. Jos vanhemmat on höyrypäitä, niin se lapsikin kyllä oppii samaan.

vituttamaan tää tapa, miten täällä vastataan. Hei haloo ihmiset!!!!! Helvettiäkö te ap:n kimppuun hyökkäätte?

Meillä on myös 1v8kk,joka alkanut tekemään tuota ihan samaa. Makoilee ensin sängyssä (mahdollisesti haluaa juotavaa tässä välissä) ja kohta alkaa pelleillä peiton kanssa/potkia seinää/esittää että vääntää pökälettä/pyörii sängyssä jne.. tekee siis kaikkensa, ettei tarvisi mennä nukkumaan. Ja kun koittaa selittää lapselle, että nyt on nukkumaan meno aika jne, niin alkaa kitinä. Lopulta tuo muuttuu lähes hysteeriseksi huudoksi. Hakkaa/potkii/huutaa. Naama on ihan punainen, posket kyynelillä. Kun koittaa ottaa syliin, rimpuilee pois. Kun koittaa koskettaa, työntää syrjään. Kun koittaa keskustella ja selittää, huutaa kahta kauheammin. Jos on ihan hissukseen, on hetken hiljaa mutta alkaa kohta huutamaan ihan vain kokeillakseen kuuliko vanhempi sen ihan varmasti...

Tätä jatkunut kolme yötä.

Nukutushomma on tuo sama, että huoneessa ollaan siihen saakka, kunnes nukahtaa ja sitten lähdetään pois (päikkäreillä). Yöt lapsi nukkuu samassa paikassa isänsä kanssa, kun me nuoremman kanssa nukutaan toisessa huoneessa..

Ihan hienosti sujunut tämä järjestely tähän saakka.

Nyt taistelee niin päikkäreille mennessä, kuin yöunilleenkin. Eikä riipu siitä kuka nukuttaa. Eikä tasantarkkaan nukahda ellei huoneessa ole jompikumpi paikalla. Kun sanoo "mennään nukkumaan" kävelee kyllä sänkyyn itse ja makoilee siellä, mutta jos huomaa ettei kukaan tullutkaan huoneeseen, nousee ylös.

Tuohon huutoon ei auta mikään muu kuin kärsivällisyys. Ei kannata jutustella. Jos on pakko jotain sanoa, niin mahdollisimman rauhallisesti.

Tähän mennessä pahin "kohtaus" kesti kaksi tuntia. Herätessään oli kuin eri ihminen.

Mitä lienee uhman tyylistä tappelua tai jotain.. "en varmasti nuku"-itkua. Käsittääkseni kuuluu tähän ikään:)Toisilla ilmenee keskellä yötä heräämisillä/huutamisilla, toisilla nukkumaan mennessä..

ap pyysi neuvoja ongelmaansa ja te haukutte sen täällä ihan lyttyyn!

purkakaa pahaa oloanne johonkin muuhun ja lopettakaa tuollainen ihmeellinen syyllistäminen! tuskin se, että lapsi näyttää omaa tahtoaan kertoo siitä, että nyt on synnytetty maailmaan uusi mielenterveysongelmainen tai potentiaalinen perhesurmaaja. hoh hoh, äly hoi älä jätä.

meillä kolme lasta kaikki nukkuneet hienosti tuohon n.kahden vuoden ikään ja sitten alkanut tuo oma tahto näkyä oikein kunnolla nukkumaan mennessä. ei auta, nukkuuko vieressä tai viereisessä huoneessa - tai vaikka samassa huoneessa mutta eri sängyssä. voi sitä raivohuudon määrää, mitä pienestä ihmisestä lähtee. muuten vekarat ovat oikein empaattisia ja ihania ihmisiä, mutta kun sille päälle sattuvat, osaavat kyllä näyttää tempperamenttinsakin:) mistä lienevät oppineet (itsehän olen rauhallisuuden perikuva ja mieheni oikea tyyssija:D)

Meillä saatiin vastaava raivo aisoihin, kun tajuttiin laittaa lapsi myöhemmin petiin. Ei vaan ymmärretty heti, että unentarve muuttuu. Otettiinkin sitten säännöksi, että jollei nuku puolessa tunnissa, niin saa tulla takaisin olohuoneeseen. Vähitellen löytyi oikea heräämisaika aamulla, jonka mukaan saatiin nukkumaanmenoaika sopivaksi. Nyt kakkosella, joka on vielä vauva, on omat raivonsa. Hänen kohdallaan se tarkoittaa, että haluaa jaadä yksin nukahtamaan. Siinäkin meni jonkin aikaa, ennen kuin välähti. Ykkönen kun halusi aina seuraa nukahtamiseen. 2,5-vuotiaana aloitti saman kuin vauva nyt eli rauhoittui vasta kun jätettiin yksin. Aikamoista arvuuttelua tämä lastenkasvatus on...

meillä tosin nuorempi tapaus. Pian 8kk, on ollut hyvä nukahtaja ilman isompia kommervenkkejä. Nyt on selkeästi sellanen ikä menossa ettei vain tekis mieli nukkua. Minä istuin vauvan huoneessa 50 minuuttia, välillä huudettiin, touhuttiin, hierottiin silmiä, huudettiin jne. Vaihdettiin kans miehen kanssa, nyt on hiljaista. Välillä kuuluu kälätystä, mutta huuto on jo loppunut.

Onneksi tällaista ei ole joka ilta ja kaikkina iltoina ei tarvitse kuin viedä lapsi huoneeseen toivottaa hyvät yöt ja hän onkin jo kohta unessa.

miksi rääkkäät noin pientä? Et taida edes tietää että tuo ikäkausi on merkittävä esim. eroahdistuksen kannalta.

Vaikeimman kautta teette asiat.

Kun lapsi laitettiin nukkumaan, tuttu muumikirja pyörimään. Siihen sitten keskitti huomionsa ja nukahti aikanaan.

Tarkista edes suu että onko hampaita puhkeamassa.



Syliin vain ja mitä siitä jos meneekin myöhemmin nukkumaan? Ei kuitenkaan ole kovin väsynyt jos jaksaa tuntikausia huutaa.



Itsetunnon kehityksen kannalta surullista jollei lapsen hätään reagoida, lapsi masentuu.

jostain se saa enrgiaa siihen huutamiseen. Kyllä vanhempi tietää, milloin on oikea aika mennä nukkumaan. Jos kuvio on tuo, niin sitten toi huuotkonsertti alkaa kuitenkin myöhemmin vaikka myöhemmin laitettaisiinkin sänkyyn. Tämä siis edelliselle.



Ap:n lapsi huutaa, koska on päässyt sängystä pois ja vanhempiensa väliin. Sinne siis haluaa ja siksi huutaa. Jos tarkoitus on, että nukkuu omassa sängyssä niin nyt pitää vaan olla tiukkana eikä ottaa pois vaikka kuinka itkee. Mutta jos ap:lle on ok että sylittelee lasta ja ottaa viereensä, niin ottakoon. Eikö jokainen perhe tee omat ratkaisunsa??? Mitä täällä ollaan arvostelemassa?



Kyllä kaks vuotias tarvii hellyyttä ja jos on oikeasti joku hätä niin tottakai pitää lohduttaa, mutta yöllä? Yö on nukkumista varten ja silloin otetaan sängystä pois vain jos on kipeä. Mikään 'mä nyt en vaan halua olla täällä' huuto ei saa meillä vanhemmissa aikaiseksi minkäänlaista äksönia.



Siksipä täällä on nukuttukin kahdentoista tunnin yöunet siitä saakka kun nuorimmainen on ollut 9 kk, paitsi silloin kun on sairasteltu. Ja silloin on ihan eri juttu, nukun patjalla vieressä ja pidän kädestä. Mutta kun ollaan terveinä eikä hätää, niin silloin jokainen nukuu omassa sängyssään. Ja päivällä saa niin paljon hellyyttä ja rakkautta ja syliä kuin ikinä haluaa.