Tämän dokumentin perusteella kuolemanjälkeinen elämä on selviö. Mitä te ateistit tähän sanotte?

ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei ilmiötä ole olemassa.



Tieteen todistusvoima perustuu empiriaan. Ruumiista poistumis-kokemukset ovat tyypillisesti sellaisia, jotka hyvin hankalasti asettuvat tarkkailun alla toistettaviksi. Dokumentissa pyrittiin järjestämään olosuhteita, että todistusvoimaa olisi.



Mutta mitä ihmettä uskonnoilla on tämän ilmiön kanssa tekemistä? Yhtä hyvin olisi voinut kysyä, että "Mitä te insinöörit/kotiäidit/homoseksuaalit tähän sanotte?"



Itsellä on yksi tällainen ruumiista poistumis-kokemus: Näin aivan järkyttävää painajaista. Heräsin ja huomasin katselevani itseäni katonrajasta alaspäin. Saman tien "jysähdin" alas, takaisin kehooni. Jokaista soluani, siis koko kehoani kihelmöi (ei riitä sanat kuvaamaan tunnetta), enkä pystynyt liikkumaan vaikka yritin liikuttaa itseäni. Makasin useita minuutteja kuin halvaantuneena, kunnes kihelmöinti pikkuhiljaa vaimeni. Sitten pystyin taas liikkumaan. Omaan kokemukseeni ei liittynyt valoja, eikä sukulaisia, pelkästään tuo vain hyvin pienen hetken kestänyt itsen katsominen ylhäältä ja takaisin putoaminen.



Kokemus ei ollut pelottava, pelkästään outo.



Ja uskonnoton olen ja sellaisena pysyn. En usko korkeimpiin voimiin.

ja se jatkaa elämäänsä, kun keho kuolee.



Meediot saavat yhteyden näihin henkiin ja pystyvät kommunikoimaan ja välittämään tietoja läheisen ja edesmenneen välillä. Näistä mainittakoon mm. Lisa Williams (oma tv-ohjelma) ja liuta muita.



Näin on ollut tuhansien vuosien ajan. Ajatus sielun elämästä kuoleman jälkeen esiintyy joka kulttuurissa tuhansien vuosien ajan.



Itsekin tunnen henkimaailman. Se on todellista. Mutta senpä uskotte vasta sitten, kun olette itse kuolleet.

Itsellä on yksi tällainen ruumiista poistumis-kokemus: Näin aivan järkyttävää painajaista. Heräsin ja huomasin katselevani itseäni katonrajasta alaspäin. Saman tien "jysähdin" alas, takaisin kehooni.

Itse näin unta vähän aikaa sitten: heräsin siihen kun näin ruumiini nukkuvan sängyssä mutta henkeni tuli jostain takaisin sänkyyn ja "rojahti" päälleni. Vaikea selittää. Eli olin sängyssä ja osa minua ei ollut kunnes heräsin siihen että molemmat olivat taas paikalla. En katsellut katonrajasta kylläkään.

Tästä aloinkin miettimään käykö näin joka yö? Vaeltavatko sielumme jossain ulkona kun kroppamme lepää? Onko unimaailma jokin ihan eri maailma jolloin tapahtuu vaikka mitä henkien kesken. Mitä jos minun henkeni käy kylässä siskon hengen luona tietämättämme ja juttelevat kaikenlaista. Ja sitten näemme unta tästä, jonka joskus muistamme joskus emme.

eikö jotkut ole sanoneet nähneensä samaa unta samaan aikaan? Tämän selittäisi tuo ylläoleva.

eikö jotkut ole sanoneet nähneensä samaa unta samaan aikaan? Tämän selittäisi tuo ylläoleva.

Kun annoin Jonathan Rossille ison pusun pari yötä sitten, ehkä hän sai sen omassa unessaan ;-)

En usko.

Ihmettelen myös sitä, että jos joku henkimaailma olisi olemassa, miksei kukaan täysjärkinen ihminen ole havainnut siitä merkkiäkään. Miksi ne on aina jotain hörhöjä ja vajakkeja, jotka näistä asioista höpisevät?

Minä makaan sängyssä ja mustat kädet kiemurtelevat ruumiini yli tavoitellen kurkkua. Minua tuntuu, että kuolen. En pysty liikkuttamaan muita kuin silmiäni. Yritän huutaa, pihaustakaan ei tule suusta. Silti, hetkeäkään en ole kuvitellut minkään tuosta olevan todellista. Kärsin tutkitusti hallusinaatioista, jään unen ja valveen rajamaihin. Minun sieluni ei myöskään vaella, vaikka välillä kolahdan kuin läpi sängyn, välillä halvaannun, välillä mustat hahmot vaeltaa pitkin huonetta. Minulla on vain diagnosoitu unihäiriö.

Itsellä on yksi tällainen ruumiista poistumis-kokemus: Näin aivan järkyttävää painajaista. Heräsin ja huomasin katselevani itseäni katonrajasta alaspäin. Saman tien "jysähdin" alas, takaisin kehooni. Jokaista soluani, siis koko kehoani kihelmöi (ei riitä sanat kuvaamaan tunnetta), enkä pystynyt liikkumaan vaikka yritin liikuttaa itseäni. Makasin useita minuutteja kuin halvaantuneena, kunnes kihelmöinti pikkuhiljaa vaimeni. Sitten pystyin taas liikkumaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus

Itsellä on yksi tällainen ruumiista poistumis-kokemus: Näin aivan järkyttävää painajaista. Heräsin ja huomasin katselevani itseäni katonrajasta alaspäin. Saman tien "jysähdin" alas, takaisin kehooni.

Itse näin unta vähän aikaa sitten: heräsin siihen kun näin ruumiini nukkuvan sängyssä mutta henkeni tuli jostain takaisin sänkyyn ja "rojahti" päälleni. Vaikea selittää. Eli olin sängyssä ja osa minua ei ollut kunnes heräsin siihen että molemmat olivat taas paikalla. En katsellut katonrajasta kylläkään.

Tästä aloinkin miettimään käykö näin joka yö? Vaeltavatko sielumme jossain ulkona kun kroppamme lepää? Onko unimaailma jokin ihan eri maailma jolloin tapahtuu vaikka mitä henkien kesken. Mitä jos minun henkeni käy kylässä siskon hengen luona tietämättämme ja juttelevat kaikenlaista. Ja sitten näemme unta tästä, jonka joskus muistamme joskus emme.

kihelmöinteineen ja leijumisineen, kun söin mielialalääkkeitä. Enkä pystynyt liikkumaan. Nämä ovat mielestäni unihalvauksia vain.. Ja tuo "rojahtelu" voi liittyä myös siihen, kun keho rentoutuu, silloin muodostunee usein sellainen putoamisen tunne?

oli sellainen että näin itseni makaamassa sängyssä ja sieluni käveli sängyn viereen ja meni sen ruumiin sisälle samaan tapaan kuin kuka tahansa menee sänkyyn makuulle.

oli sellainen että näin itseni makaamassa sängyssä ja sieluni käveli sängyn viereen ja meni sen ruumiin sisälle samaan tapaan kuin kuka tahansa menee sänkyyn makuulle.

Niin? Ja sekö ei voi olla hallusinaatio?

Minä makaan sängyssä ja mustat kädet kiemurtelevat ruumiini yli tavoitellen kurkkua. Minua tuntuu, että kuolen. En pysty liikkuttamaan muita kuin silmiäni. Yritän huutaa, pihaustakaan ei tule suusta. Silti, hetkeäkään en ole kuvitellut minkään tuosta olevan todellista. Kärsin tutkitusti hallusinaatioista, jään unen ja valveen rajamaihin. Minun sieluni ei myöskään vaella, vaikka välillä kolahdan kuin läpi sängyn, välillä halvaannun, välillä mustat hahmot vaeltaa pitkin huonetta. Minulla on vain diagnosoitu unihäiriö.

Ne kuulostavat kyllä demoneilta. Aika pelottavaa.

Minä makaan sängyssä ja mustat kädet kiemurtelevat ruumiini yli tavoitellen kurkkua. Minua tuntuu, että kuolen. En pysty liikkuttamaan muita kuin silmiäni. Yritän huutaa, pihaustakaan ei tule suusta. Silti, hetkeäkään en ole kuvitellut minkään tuosta olevan todellista. Kärsin tutkitusti hallusinaatioista, jään unen ja valveen rajamaihin. Minun sieluni ei myöskään vaella, vaikka välillä kolahdan kuin läpi sängyn, välillä halvaannun, välillä mustat hahmot vaeltaa pitkin huonetta. Minulla on vain diagnosoitu unihäiriö.

Ne kuulostavat kyllä demoneilta. Aika pelottavaa.

Joo, eivät ole. Jos mm. skitsofrenia tarkoittaa demonien yliotetta ihmisestä niin silloinhan meidän kaikkien kannattaisi syödä niitä psykoosilääkkeitä. Eivätkö ne lääkkeet ole silloin suoraan yliluonnollisesta kun vievät pahat demonit pois?

kiistää jyrkästi sielunvaelluksen ja uudelleensyntymisen joten ateisti linkitettynä alkuperäiseen kysymykseen on outo ja väärä.

matalat infraäänet aiheuttavat näköharhoja ja muitakin kummallisia tapauksia, mukaanlukien poltergeisteja.



http://ithacatrio.co.uk/2010/12/the-ghost-in-the-machine-tandy-lawrence/



Something in the Cellar on toinen asiaa koskeva tutkimusraportti.



Näitä infraääniä voi aiheuttaa esim. sopivasti sijaitseva tie, junarata, ilmastointilaite, jne.

eikö myös harhat ole joskus loppuneet ilman lääkkeitäkin yhtäkkiä?



Tää on musta mielenkiintoinen aihe. Tiedossani on eräs joka sairastui nuorena skitsofreniaan ja hän oli kokeillut spiritismiä, eli leikkinyt henkivaltojen kanssa.



Ja miten on mahdollista että ne äänet ja näyt ovat aina niin "demonisia" ja äänet yllyttävät pahoihin tekoihin ja itsemurhaan? Eikö ne silloin ole pahoja henkiä voisi päätellä. Kinkkinen juttu.

eivätkä tiedä mitään.

Minä makaan sängyssä ja mustat kädet kiemurtelevat ruumiini yli tavoitellen kurkkua. Minua tuntuu, että kuolen. En pysty liikkuttamaan muita kuin silmiäni. Yritän huutaa, pihaustakaan ei tule suusta. Silti, hetkeäkään en ole kuvitellut minkään tuosta olevan todellista. Kärsin tutkitusti hallusinaatioista, jään unen ja valveen rajamaihin. Minun sieluni ei myöskään vaella, vaikka välillä kolahdan kuin läpi sängyn, välillä halvaannun, välillä mustat hahmot vaeltaa pitkin huonetta. Minulla on vain diagnosoitu unihäiriö.

Ne kuulostavat kyllä demoneilta. Aika pelottavaa.

kuulostaa ihan just unihalvaukselta, googlella löytää ihan just samanlaisia kokemuksia. Sanotaan että sana painajainen on saanut alkunsakin tällaisesta hahmosta, joka tulee vaikkapa päälle, ja siis painaa.

Kun mä valitin noista omistani psykiatrille, se sanoi että hyvin herkillä ihmisillä voi olla tällaisia stressaantuneena.

Mä tunsin myös jonkun henkilön istuvan jalkopäässä, tai kumartuvan päälleni, tai pitävän nilkoista kiinni.

Lääkäri määräsi psykoosilääkettä, mutta kas kummaa, nämä ilmeni useita kertoja, aina kun söin mielialalääkettä, ja jäivät pois kun lääkkeetkin lopetin.

T. En muista numeroa

Ja miten on mahdollista että ne äänet ja näyt ovat aina niin "demonisia" ja äänet yllyttävät pahoihin tekoihin ja itsemurhaan? Eikö ne silloin ole pahoja henkiä voisi päätellä. Kinkkinen juttu.

Ehkä ne ovat pahoja vain elävien kannalta. Jospa ne tietävät jotain mitä me emme tiedä? Jospa ne ajattelevat tekevänsä palveluksen yllyttäessään ihmisiä tappamaan itsensä tai muita. Mene tiedä.

Toisaalta eikö skitsofreniaan löydy ihan fyysiset syyt aivoista, joten ei kaikille varmaankaan tule spiritismistä skitsofreniaa.

kiitti linkistä - kuvauksen perusteella kokemukseni voisi olla myös unihalvaus.

[

En usko.

Ihmettelen myös sitä, että jos joku henkimaailma olisi olemassa, miksei kukaan täysjärkinen ihminen ole havainnut siitä merkkiäkään. Miksi ne on aina jotain hörhöjä ja vajakkeja, jotka näistä asioista höpisevät?

jos kerrot havainneesi henkimaailmasta merkkejä, sinut leimataan hörhöksi ja vajakiksi. vaikka olisi täysijärkinen ihminen :) en minäkään kerro joka paikassa uskomksistani juuri tuon hulluksi leimautumisen takia.

olen varma että sielu on erillinen ruumiista ja vaeiltaa mm. unessa irti siitä. tämä mahdollistaa yhteiset unet, joista on paljon kertomuksia. sielun irtautuminen ruumiista selittää myös kaukonäön, ennustamisen, selvännäön jne.

itselläni on kokemusta jonkin verran ennustamisesta ja selvännäöstä, mutta en osaa käyttää tätä tietoisesti. jotenkin täytyisi treenata anälyyttistä aivopuoliskoa pysymään "pois päältä". esim. muutaman kerran olen _tiennyt_ lottonumeroita (en kaikkia, 5 enimmillään), tiennyt onnettomuuksia, tiennyt tuleia tapahtumia. en pidä näitä kykyjä mitenkään yliluonnollisina, sillä ne ovat minulle täysin luonnollisia, teide vain ei ole vielä päässyt selittämään kaikkea, ja siksi nämä asiat leimataan "yliluonnollisiksi".