Mitä ajattelet perheestä jonka koti kuin sisustuslehdestä?

että harvaa kiinnostaa alkuperä, onko sademetsäkamaa, tehtysuomessa vaii ulkomailla, mihin menee vanhat

-että kulutetaan kuluttamisen vuoksi pohtimatta _tarviiko_

-että ei taida olla muuta tähdellisempää tekemistä

Kysymys koski sitä mitä ajattelen, siksi kerron ajatuksistani, mutten siis arvostele ketään.



Ajattelen, että tyhjässä ja huonekalukaupalta näyttävässä kodissa asuu juureton, historiaton ja pinnallinen perhe, joka ei uskalla elää.



Missä ovat kirjat ja lehdet, missä esineet, joilla on muistoarvo? Onko elämä näyttämistä ja suorittamista, vai tunnetta ja kokemista? Toivon olevani väärässä, mutta tällaisia ajatuksia nuo kodit minussa herättävät ja vaimoni on tehnyt omasta kodistanikin sellaisen.

Mikäs siinä, jos on vain sisutettu niin kuin lehdissä, kunhan persoonallisuuskin tulee jotenkin esiin... Jos joka nurkka on viimeisen päälle puunattu ja kaikki kamat ojennuksessa, niin väkisinkin jää miettimään, että missä ne oikein elää...



Ei se jatkuva nurkkien nuohoaminen ja sisustaminen ole elämää. Elämää on taapero syömässä jätskiä valkoisella kangassohvalla kuraisen koiran vieressä... (molemmat kielloista huolimatta)

Ja meidän perheellä on paljon rahaa. Miksen siis käyttäisi sitä sisustamiseen, josta pidän kovasti? Kotimme on kaunis ja viihtyisä ja se on esitelty kahdessa eri sisustuslehdessä. meillä on aina siistiä ja varmasti monen mielestä "kliinistä". Pidän valkoisesta ja inhoan, jos jossain on pikkuesineitä esillä. Tämä otettiin huomioon kun taloamme suunniteltiin. Säilytystilaa on paljon ja kaikilla tavaroilla on omat paikkansa. Lapsia on kolme ja he osaavat automaattisesti laittaa tavarat omiin paikkoihinsa. Meillä on ollut lasten kanssa tapana, että illalla enne iltapalaa laitetaan lelut ja tavarat paikoilleen. Siinä menee ehkä 5 min. Muutenkin on aina siistiä ja tuoreita kukkia. Siivooja tosin käy kerran viikossa.



Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että ihailen monia sisutuslehtien koteja ja saan niistä paljon ihania ideoita!

Kaikki (minun) mielestäni kaunis ja harmooninen saa minut onnelliseksi.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja rahaakin alkaa olla enemmän käytössä, olen keskittynyt luomaan asunnostamme kauniin keitaan, huone kerrallaan. Saatan miettiä, ja olenkin miettynyt nyt keväästä asti eteistämme -joka laitetaan elokuun aikana uusiksi. Ja voitte uskoa, että siellä ei ole yhtään koukkua tai lamppua, joka olisi ns. väärässä paikassa tai väärän värinen. Lasten hiekkaisia kenkiä siellä sitten tulee olemaan, omia ratsastuskamppeita ja koiran tavaroita. Idea on kuitenkin suunnittelu.



Suunnittelen kaikelle hyvät säilytysratkaisut niin, että eteisestä saa siistin ja viihtyisän kun kaiken laittaa paikalleen, totuushan on, että kaikilla sitä sotkua joskus on. Toisilla 5 minuuttia, toisilla päivän ja joillakin aina.

puuttuu silloin jotain paljon tärkeämpää. En todellakaan olisi kateellinen. Ei tulisi mieleenikään käyttää aikaani sellaisen kulissin ylläpitoon.

Puuttuu jotain tärkeämpää? Kulissin ylläpitoon? Mulla on kaunis koti, joka kuvastaa mun makuani ja kiinnostuksenkohteitani, mutten kyllä kehtaisi ikimaailmassa väittää, että jos henkilö valitsee kaupasta kauniimpia esineitä kuin joku toinen tai sävyihin sopivat sohvatyynyt, niin olisi jotenkin tunneköyhä tai kulissien rakentaja. Mun kotini on mun näköinen, sillä sipuli. Jos sulla ei ole hyvää makua, se ei ole mun vikani . Ylläolevan kommentin kirjoittajalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa, sen verran outo ajattelumalli hänellä.

Miten kaunis ja mietitty koti voi jonkun mielestä olla sama asia kuin kulissi? Luulen, että todella harvoille on.

Itse olen kahden lapsen yh ja kotini on suunniteltu ja kaunis (ei isolla rahalla). Olen esteetikko, elän siitä mitä näen. Minulla ei ole mitään kulissia täydellisestä perheestä tai rahasta, kaikille on selvää ettei minulla niitä ole.

Miksi se on niin vaikea käsittää, että ihmiset on erilaisia? Jos minulle ja kaltaisilleni tuottaa nautintoa, että koti on harmoninen niin pitäisikö elää kakkaisessa sotka-kodissa, ettei ketään harmita? Mitä tärkeämpää minulta puuttuu nyt? Eikö jokainen laita aikansa siihen mikä ITSESTÄ on tärkeää eikä toisesta.

JA vielä vastaus ap kysymykseen: on ihana käydä kauniissa kodissa. Imen vaikutteita kuin sieni ja mahdollisesti jotain sovellan omaan kotiini omilla mausteillani.

puuttuu silloin jotain paljon tärkeämpää. En todellakaan olisi kateellinen. Ei tulisi mieleenikään käyttää aikaani sellaisen kulissin ylläpitoon.

Puuttuu jotain tärkeämpää? Kulissin ylläpitoon? Jos sulla ei ole hyvää makua, se ei ole mun vikani . Ylläolevan kommentin kirjoittajalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa, sen verran outo ajattelumalli hänellä.

puuttuu silloin jotain paljon tärkeämpää. En todellakaan olisi kateellinen. Ei tulisi mieleenikään käyttää aikaani sellaisen kulissin ylläpitoon.

Meidän kotia on kuvattu esim. muutamaan sisustusaiheiseen blogiin. Nämähän ovat kiinnostuksen aiheita ihmisillä. Toinen on innokas sienestäjä, yhtä kiinnostaa puutarhan laittaminen, joku viihtyy keittiössä kokeillen uusia reseptejä, mä tykkään laittaa kotia ja sisutaa. Mitä ihmeen kummallisuutta tai kulissia siinä on?

Kyllä mun elämässäni silti perhe on se kaikkein tärkein, sisustusinto vain mukava harrastus.

Todella paljon.



Niin pinnallisia ihmisiä... elämän arvot täysin hukassa.

kodissa joka on kuin sisustuslehdestä. Ajattelen, että onpa meillä viihtyisä ja kaunis koti. Joka päivä voin olla tyytyväinen ihanaan kotiimme.

Ja jos joskus hamassa tulevaisuudessa muutamme omistusasuntoon, ihan tasan tarkkaan laitan kämpän sellaiseen kuntoon että kelpaa vaikka lehdessä esitellä.

ja mietin, että olisi varmasti paljon puhuttavaa rouvan kanssa. ;)



mun mielestä "koti kuin sisustuslehdestä" ei tarkoita ylisiistiä. nykyisin kodit stailataan aina asutun näköisiksi kuvauksiin.

Ero tyylikkään kodin jokaonkuinsisustuslehdestä ja omasta mielestään tyylikkään kodin välillä voi olla iso, tai sitten ei. Nämä valkobeiget riviera maison -kodit joissa on esineet hankittu sisutusliikeistä jne.. ovat kauniita, mutta eivät sisustuslehdet kiinnostu niistä, vaan sellaisita joissa on tehty todella rohkeita ratkaisuja, ja keksitty jotain uutta. Niitä minäkin ihailen ja otan vaikutteita. ja näissä riviera -kodeissa, toki ihailen kun kaikki on kaunista, mutta saatan silti miettiä että onpa kallista, joskus vähän persoonatonta.. mutta ihailen yhtä kaikki.

(ja niitä on aika laajalla skaalalla) esitellään aika vähän valko-biege-riviera maison -tyylisiä. Niitä on enemmän suomalaisissa sisustusblogeissa. Enemmän lehdissä on persoonallisen tyylikkäitä koteja. Oli ne sitten värikkäitä tai värillisiä.

tai jotai.

En tiedä millainen koti ap:n mielestä on "kuin sisustuslehdestä". Itse ajattelen tyylikkäässä kodissa, että se pitäisi esitellä sisustuslehdessä. Ihailen ja ihastelen, saatan jopa ottaa vaikutteita/ideoita.

Mulle sisustaminen ei ole mikään harrastus, vaan ihan luonnollinen jokapäiväinen juttu, just sitä elämää. Nautin kun koti on siisti ja puhdas, viihtyisä ja kodikas. Yhdistelen iloisesti eri tyylejä, pääsuunta on kai jotain brittiläistä maalaistyyliä. Sitä täydentää sitten skandinaavinen vaaleus. Minkäänlaisesta rihkamasta ja hörhelöistä en tykkää, kukkakuosiakin saa olla vain nimeksi. Materiaalit kestäviä. Ei haittaa jos huonekaluissa on vähän kolhuja tai matot "kauhtuneita".



Kaikille tavaroille on tietysti oltava omat paikkansa ja sinne ne laitetaan aina käytön jälkeen. Lapset ei aina muista, mutta kyllä hekin sen vähitellen sisäistävät ja varsinkin kun joutuvat osallistumaan viikkosiivoukseen ;)



Lasten huoneiden kanssa ei ole niin tarkkaa, kunhan ovat suht koht kunnossa, eli lattialla ei loju esim. vaatteita tai lehtiä.



Mua alkaa kyllä ahdistamaan kun joillan on kotona niin kamala sotku, kaikkea kamaa lojuu tasot ja pöydät täynnä, lattialla on hiekkaa ja roskaa, leluja pitkin huushollia, koira kuolaa sohvalla...kukin elää kuten tykkää, mutta kun tulen kotiin, tuntuu todella ihanalta nähdä se siisteys ja kauneus.

Mitä sisustuslehtiä luette te, jotka näette Rivera Maison -tyyliä kaikkialla? Minä luen Divaania, Avotakkaa, Glorian kotia ja Dekoa, eikä niissä juuri koskaan ole valkoisia maalaisromanttisia koteja.



Muutamassa kyläpaikassa koti on kuin sisustuslehdestä, ja ihailen kovasti. Meillä ei ole lähelläkään, toki pyrkimys on siisteyteen, valoisuuteen, avaruuteen ja esteettisyyteenkin. Tietty silmä kuitenkin puuttuu, sisustamme huokeasti ja puuttuu se maaginen roskalava, josta voisi hakea design-kalusteita. ;)

Itse asuvat sellaisessa kämpässä mitä mahtuu 13 tusinaan Oikotien kuvissa. Ja siihen päälle vielä sotkua, koska onhan se kamalaa, jos kämppä on ihan Steriili! Sitähän se on, jos on siistiä. Paljon hienompaa on, että tasot ja Sotka-hyllyt notkuu roinaa :)

Ja on ollut parissakin sisustuslehdessä. Sisustaminen tapahtuu siinä sivussa. Käy eri sivuilla, pitää kaupungilla silmät auki, matkustaa työnsä vuoksi paljon ja sana, sielläkin silmät auki. Kun uusivat vaikka makkarin on kaikki ideat valmiina. Tilaa, noutsa ja ulkoistaa ja uusi makkari on vkon päästä valmis.

Itse en hauku näitä värikkäitä "persoonallisia" koteja, vaikka itse en itse tykkää sistaa kotiani sillätavalla.



Tuntuu, että täälä AV-palstalla haukutaan vain niitä Riviera Maison tyyppisiä koteja, ainoa sallittu sisustustyylli on se "värikäs" ja "persoonallinen".



Kukin sisustaa tyylillään. Itse tykkään valkoisista ja tummanruskeista huonekaluista, maanläheisistä sävyistä seinillä, valkoisen romanttisesta makuuhuoneesta ja ruotsalais-mökkitunnelmaisesta, valkoisesta keittiöstä.



Meillä on olohuone maalattu savenharmaalla ja lapsen huone baby bluella. Itse vain tykkään sellaisesta tyylistä. Ja on ihanaa sitten mennä erilaisiin koteihin käymään, joissa ihan eri värimaailma, raikkaampi, ja väririkkaampi. Kauneutta kun on niin monenlaista. Itse arvostan sitä, että joku on halunut laittaa kotiaan omalla (tai lainatulla ) tyylillään, hienoa on että joku jaksaa nähdä vaivaa ja aikaa kodinlaittoon.



Mielummin sellainen sisustettu koti, kuin rähjäinen, sekava, epäsiisti loukko. Koti joka on rakkaudella laitettu on viihtyisä, riippumatta tyylistä.



Ja kaikille kateellisille sanoisin vinkiksi, että sisustaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ostaa ne sikakalliit sohvaryhmät, tai ylihintaisia sisustussälää (Riviera Maison tyyliin), vaan ainakin itse olen pienellä rahalla sisustanut mutta matkinut vain sitä tyyliä mistä itse tykkään! Koluan ahkerasti nettisisustusliikkeitä, huonekalukauppoja, kirpputoreja, huutokauppoja, ja myynti-ilmoituksia. Aika moni huonekalu on meillä mm. ostettu käytettynä. Laatutavaraa kannattaa ostaa käytettynä, ei ole mennyt kunto huonoksi ja saa kauniin ja pitkäikäisen huonekalun, esim. vitriinikaapin, kirjahyllyn, sohvan jne.



Ne joilla ei ole aikaa, eikä taitoa, sisustavat rahalla, mutta ne jotka tietävät "oikeat, halvat kauppapaikat" voivat ostaa vähällä rahalla hyvää tavaraa, kun vain näkee aikaa ja vaivaa.

Itse en hauku näitä värikkäitä "persoonallisia" koteja, vaikka itse en itse tykkää sistaa kotiani sillätavalla. Tuntuu, että täälä AV-palstalla haukutaan vain niitä Riviera Maison tyyppisiä koteja, ainoa sallittu sisustustyylli on se "värikäs" ja "persoonallinen". Kukin sisustaa tyylillään. Itse tykkään valkoisista ja tummanruskeista huonekaluista, maanläheisistä sävyistä seinillä, valkoisen romanttisesta makuuhuoneesta ja ruotsalais-mökkitunnelmaisesta, valkoisesta keittiöstä. Meillä on olohuone maalattu savenharmaalla ja lapsen huone baby bluella. Itse vain tykkään sellaisesta tyylistä. Ja on ihanaa sitten mennä erilaisiin koteihin käymään, joissa ihan eri värimaailma, raikkaampi, ja väririkkaampi. Kauneutta kun on niin monenlaista. Itse arvostan sitä, että joku on halunut laittaa kotiaan omalla (tai lainatulla ) tyylillään, hienoa on että joku jaksaa nähdä vaivaa ja aikaa kodinlaittoon. Mielummin sellainen sisustettu koti, kuin rähjäinen, sekava, epäsiisti loukko. Koti joka on rakkaudella laitettu on viihtyisä, riippumatta tyylistä. Ja kaikille kateellisille sanoisin vinkiksi, että sisustaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ostaa ne sikakalliit sohvaryhmät, tai ylihintaisia sisustussälää (Riviera Maison tyyliin), vaan ainakin itse olen pienellä rahalla sisustanut mutta matkinut vain sitä tyyliä mistä itse tykkään! Koluan ahkerasti nettisisustusliikkeitä, huonekalukauppoja, kirpputoreja, huutokauppoja, ja myynti-ilmoituksia. Aika moni huonekalu on meillä mm. ostettu käytettynä. Laatutavaraa kannattaa ostaa käytettynä, ei ole mennyt kunto huonoksi ja saa kauniin ja pitkäikäisen huonekalun, esim. vitriinikaapin, kirjahyllyn, sohvan jne. Ne joilla ei ole aikaa, eikä taitoa, sisustavat rahalla, mutta ne jotka tietävät "oikeat, halvat kauppapaikat" voivat ostaa vähällä rahalla hyvää tavaraa, kun vain näkee aikaa ja vaivaa.

Raha ei takaa makua, eikä halpa/vanha/käytty välttämättä ole huonoa tai rumaa. Vähiten sisustamistaitoa vaatii se että mennää Askoon tai iskuun ja ostetaan se valmis asetelma sieltä - näitäkin olen nähnyt ja on todella sen tyylittömyyden ja persoonattomuuden huippua:D

Meillä sisustamisen rungon tekee isoisoisän omin käsin tekemät talonpoikaishuonekalut ja muutama myöhemmin ostettu saman aikakauden kaluste. Niihin on voinut hyvin yhdistää modernin sohvan tai ruokailuryhmän ilman että tulee sekamelskaa.

Emme todellakaan koe sisustamista raskaana - perusasiat on tehty kerran, verhoja, servettejä ja tyynynpäällisiä vaihtamalla saa ilmeen ihan toiseksi.

Hyvä esimerkki oli illalliset kotonamme muutaman viikon takaa - mies kattoi pöytää ja totesi että haluaa uudet astiat. Hilpaisi siitä Ikeaan ja hakia upeaa Skyn sarjaa:)

Ei maksanut omaisuuksia mutta saatiin modernia muotoilua, ihan uudenlainen kattaus ja fiilis kotiin:) Pieniä sisustustekoja silloin tällöin...

osto-ja myyntiliikkeestä. Täyspuisia, mutta esim. väri täysin väärä (esim. seitkytluvun maali pinnassa). Huonekalu on ollut oikean kokoinen ja kaunis, mutta väri/pinta väärä, olen sitten hionut huonekalun kauttaaltaan ja maalannut sen muuhun sisustukseen sopivaksi. Maalit ovat suht halpoja, ja olen saanut uniikin, kauniin ja kestävän huonekalun, halvalla. Maalattuna esim valkoiseksi samainen huonekalu olisi maksanut liikkeessä puolet enemmän...