Nyt tämän äidin on pakko ylpeillä ;)

poika on syntynyt siis maaliskuun alussa

Eihän se ole väärin ylpeillä lahjakkaasta lapsestaan, sitä soisi kyllä enemmän tapahtuvan tässä maassa.. Välillä ihmetyttää kun monet vanhemmat kertovat vain negatiivisia puolia lapsistaan..



Ja onko se jotenkin menestymisen ja pärjäämisen tae yhteiskunnassa että kaikki lapset, kapasiteettiin, perintötekijöihin ja ÄO-tasoon katsomatta puserretaan väkisin siihen samaan muottiin??

Nykyinen yksilöllisempi opetussysteemi on niiiiin paljon parempi kuin se millä minua aikoinaan opetettiin. Olemmehan kaikki yksilöitä, joilla on omat vahvuudet sekä kiinnostuksen kohteet! Ja hyvä niin!

kaikessa muussa paitsi äidinkielessä. Jokaisella kun on se heikkokin kohtansa.

aidon onnellinen mussukastani. Häntä myös kovasti kiitellään ennen kaikkea kohteliaasta ja ystävällisestä käytöksestä.

Hän ei osannut lukea saati kirjoittaa kouluun mennessä.

En mä tuolla kylillä brassaile lapsillani (niitä on enemmänkin), anonyymisti huumorimielellä täällä kyllä uskallan. Lapseni ovat ihania, se keskimmäinenkin, joka ei ihan niin välkky taida olla.



Tuli vaan hyvä fiilis, kun joku muukin äiti intoilee omasta kullannupustaan. Kyllä mä tiedän, että nämä meidän ylpeilynaiheet voivat olla densoja tai massamurhaajia 10 v kuluttua, mutta palataan siihen sitten.

miten meidän Markku oppi lukemaan vaikka on 5-v.

Lapsi ei silti ole yhtään lahjakkaampi kuin ikätoverinsa...

sitä vielä että kyllä se sinun tyttösi valitettavasti tulee jokatapauksessa todennäköisesti tylsistymään siellä tunnilla kun muut opettelevat A-kirjainta koko päivän.. Aika väistämätöntä sanoisin.

Lapsensa menestyksestä saa ja kuuluu olla ylpeä, on jotain mahtavaa, kun oma lapsi onnistuu jossakin asiassa. Ja ap:n lapsi tuntuu olevan lahjakas monella saralla :) oma poikani on vasta 2 v, ja olen ylpeä monesta asiasta hänen toiminnassaan, vaikkei hän ole osoittanut mitään lapsineron merkkejä. Hän on uskomattoman empaattinen ja hellä esim. eläinten kanssa. Osaa silittää kissaa tosi nätisti ja pussailee eläimiä ja silittää vauvoja. :)

mammat rohkeasti ja reippaasti ylpeitä lapsistamme, ei sitä tarvitse häpeillä eikä se ole väärin! Ei sitä nyt tarvitse kailottaa joka kylällä ja varsinkaan lapsen kavereiden kuullen, mutta kyllä meidän jokaisen lapsi on varmasti lahjakas, jossakin asiassa, ja siitä on syytä olla ylpeä.

Toki niistä saa ja pitää ylpeillä! Tää on tää suomalaisten perisynti, että kaikki hyvä pitää "piilottaa vakan alle". Meidän pitäisi iloita ja olla ylpeitä lapsistamme, itsestämme, taidoistamme, ja myös muiden onnistumisesta. Ei se ole keneltäkään pois, jos toinen osaa jotain paremmin kuin toinen.

Eka- ja tokaluokkalaisia tällä hetkellä ja voin kertoa, että tällä tokaluokkalaisella ollut jo viime vuodesta asti havaittavissa tylsistymistä. Saanut tottakai paljon lisätehtäviä sekä matematiikassa että äidinkielessä, mutta helppoajahan ne hänelle ovat, eikä aina jaksa niitä samoja liiallisuuksiin asti tahkota. Sormet ristissä täällä on oltu, ettei vaan ala näkyä levottomuutena luokassa tms.



Ekaluokkalaisella vielä onneksi toistaiseksi into säilynyt. Tekee kotonakin iltaisin isoveljensä ekaluokan kirjojen lisätehtäviä. Lukemaan molemmat oppivat 4-vuotiaana, jos sillä nyt mitään merkitystä on. Päiväkodissa jo saivat lukea lukuhetkellä satuja muille.



Ihania sosiaalisia tapauksia molemmat, kun vaan osaisi ja muistaisi tukea heitä aina ikätasonsa mukaisesti!

ai että mua raivostuttaa äidit jotka leveilevät sillä miten meidän Markku oppi lukemaan vaikka on 5-v.

Lapsi ei silti ole yhtään lahjakkaampi kuin ikätoverinsa...

myös lahjakkuuden kanssa vaikka ei toki yhtäläisyysmerkkejä voi vetää. JOs 5-vuotias lukee ja kirjoittaa sujuvasti niin kyseessä on todennäköisesti aika lahjakas lapsi. Toki se 7-vuotias, joka ei näin tee voi olla myöskin lahjakas -- kenenkään varhainen kehittyminen tai lahjakkuus ei ole toisilta pois.

MInua taas ärsyttää nämä ärsyyntyjät -- on luonnollista, että vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan ja kehuvat heitä. Näin pitääkin olla. Pitäisikö meidän varhain kehittyneiden lasten vanhempien olla hiljaa kun hitaammin kehittyvien lasten vanhemmat ylpeilevät omillaan? Se kun on fakta että minun poikani oppi lukemaan opettamatta 5 täytettyään, uimaan nelivuotiaana ja saman ikäisenä myös taitavasti pyöräili. Nyt on 9 ja testatusti ns. lahjakas. Eikö näitä saa sanoa ääneen? Ettei kenellekään tule paha mieli?

Meillä on myös toinen poika, joka ei ole ihan veljensä veroinen, mutta ihan samalla lailla hänen oppimisistaan iloitaan ja puhutaan ääneen. Siinä yritetään olla tasapuolisia, että molempien saavutuksista puhutaan yhtä paljon ja yhtä ylpeinä, mutta aina iloitaan kun kumpikin jotain uutta oppii. Ovat vain lahjakkuuseron takia "eri sarjoissa" mutta ihania, taitavia ja ihailtuja kumpainenkin. Ja molempia toki ihaillaan ja rakastetaan ihan ilman suorituksiakin....

T ohis

Mikä meissä suomalaisissa oikein on vikana kun toisten onnea, menestymistä tai osaamista katsotaan pahalla ja sitä pyritään kaikin keinoin väheksymään?



terv, edelleen pojastaan kovin ylpeä ap ;o)

On syytäkin olla ylpeä!