Montako korkeakoulutettua 30-vuotiasta tunnet, joilla on

vanhoista opiskelukavereista useampi on vastaavassa tilanteessa, itsekin olisin, ellen asuisi rivitalossa.. Tosin omakotitaloa en edes haluaisi.

itse en heihin valitettavasti lukeudu.

Äkkiseltään ei omasta kaveri- ja tuttavapiiristä tule mieleen kuin ihan muutama. Siis näistä n.6 vuotta opiskelleista ja päälle vielä opiskelijavaihdot, lisäopinnot yms. Moni on kyllä jo työelämässä mukana, mutta ei se vakityö mikään itsestäänselvyys ole ollut (kauppatieteissä), omakotitaloista ja lapsista puhumattakaan. Useampi tuntuu vielä etsivän kumppaniakin, oltuaan sinkkuna pitkään tai erottuaan.



Ihmisille tuntuu tapahtuvan eri aisioita niin eri aikaan. Ne peruskoulututut jotka eivät jatkaneet lukioon ja korkeakouluihin ja yliopistoihin, ovat oikeastaan kaikki jo äitejä, asuntoasioista en sitten tiedäkään. Ainakin oman tuttavapiirin suhteen voisi sanoa, että mitä korkeammin koulutettu ja mitä halutummalla alalla (lääkis, oikis jne.joihin on ehkä joutunut pyrkimäänkin enemmän kuin kerran) niin sitä harvemmin heillä on jo 30- vuotiaina lapsia.



Itselläni tuo 30- vuotta juuri tuli täyteen, vakituinen parisuhde löytyy (ihan hyvä, mutta en todellakaan osaa sanoa haluanko viettää loppuelämäni tuon ihmisen kanssa) ja töitäkin, mutta vielä ei tunnu olevan oikea aika lapsille. Välillä ihan pelottaa kuinka nopeasti aika menee ja joskus on käynyt mielessä, että jos nämä vuodet vierivät sitä vauhtia kuin ne tähän asti ovat menneet, niin kuinka tässä käy.... :) Mutta ehkä asiat selviävät ja tapahtuvat kun tapahtuvat, omalla ajallaan :)

ei se tarkoita nuoruuden venyttämistä jollei ole vakiduunia, lapsia, naimisissa tai omakotitaloa.



Esim. itse en koe venytteleväni mitään, mutta noista neljästä kahta en koskaan halua. Avioliittokaan ei ole mikään must, jossei tule sopivaa saumaa ja intoa moiseen. :)



Vakiduunin nyt varmaan moni ottaisi, niitä ei vaan nykyään niin herkeästi jaella.



Ymmärrän pointtisi, että moni kolmekymppinen ei ole vielä ehtinyt tai halunnut "asettua aloilleen", mutta esimerkkisi oli ehkä hieman.. miten sen sanoisi... konservatiivinen? kapeakatseinen?

Osalta "puuttuu" kaikki ap mainitsemat ja suurimmalta osalta "puuttuu" vakituinen työsuhde ja/tai omakotitalo.



Laitoin "puuttuu"-sanat sitaatteihin, sillä kaikki eivät koe noita mitenkään puutteiksi. Itse en esim. edes haluaisi omakotitaloa.

oli vakituinen työpaikka ja avioliitto (tai vakiintunut avoliitto) muttei lapsia eikä omakotitaloa. Nyt kun lähestytään neljääkymppiä niin suurimmalla osalla on lapset, edelleenkään kyllä ei omakotitaloa (osalla tietysti on).



Helsinkiläisiä ollaan.

Munkin ystävillä oli tosiaan 30-vuotiaana vakiduunit, mutta lapset ovat tulleet siinä 32-38 vuosien aikana. Omakotiasukkaita ei ystäväpiirissä ole, mutta harva helsinkiläinen asuu omakotitalossa

Aika harvalla on nuo. Mahdollisuus olisi ollut monellakin mutta..

Monia on myös jotka hakevat yhä opiskelemaan kun eivät koskaan päässeet sinne oikikseen tai lääkikseen. Se säälittää. Jos pääsevät, ovat 40 kun valmistuvat. Mikä ura siitä enää alkaa?

Onko tämä aloitus jonkun maalaisen tekemä provo? Kuka kaupunkilainen muka haluaisi asua omakotitalossa?

Hyvin harvalla on vakityö, muuten useimmilla on nuo ap:n mainitsemat asiat (koska miehellä ollut vakituinen, hyväpalkkainen työ, on asuntolainakin saatu, ja tällä alueella on yleisempää asua omakotitalossa).

Olen 33, ja näin äkkiseltään en muista kuin aivan pari kaveria, joiden ei ole tarvinnut vaihtaa alaa. Suurin osa kavereistani opiskelee juuri nyt, ja loput yrittävät päästä opiskelemaan. Minä myös, sillä mieheni vaihtoi myös alaa ja valmistui juuri sairaanhoitajaksi, joten nyt minä voin opiskella. Ja kyse on ihan siis pakosta, koska töitä on vähän.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 01:17"]

Aika harvalla on nuo. Mahdollisuus olisi ollut monellakin mutta..

Monia on myös jotka hakevat yhä opiskelemaan kun eivät koskaan päässeet sinne oikikseen tai lääkikseen. Se säälittää. Jos pääsevät, ovat 40 kun valmistuvat. Mikä ura siitä enää alkaa?

[/quote]

Aika ikävä asenne sulla. Eli mitään ei vanhemmiten voisi tehdä? Tiedän montakin, joiden ura on alkanut nelikymppisenä. Uusi ura! :D 

Ei kellään tutuistani ollut noita kaikkia vielä 30v., eikä itse asiassa vieläkään kun mennään puolessavälissä neljääkymmentä.Omakotitalo ei kaikki tietysti edes halua, tai se ei ole pääkaupunkiseutulaisille realistinen haavekaan. 

21: 40-vuotiaalla on työelämää edessä 30 vuotta. Aika tumpelo saa olla, jos ei siinä ajassa saa itselleen uraa luotua (jos sitä haluaa).

Minusta sellainen asenne on säälittävä, että tyytyy siihen, mitä ei halunnut, vain koska pelkää pettymyksiä ja muiden ihmisten asenteita. Se se vasta onkin ainoan elämänsä hukkaamista.

Minä olen korkeakoulutettu ja sain lapset 28- ja 29-vuotiaina. Omakotitaloa emme halua koskaan, vakkaripaikka on ollut 23-vuotiaasta.

Eipä tule juuri ketään mieleen. Itselläni on 28-vuotiaana nuo kaikki paitsi omakotitalo (sen sijaan on suurehko omistusasunto Helsingin kantakaupungissa).

Kun olin 30, niin tosi monta tunsin. Nyt sit kun ollaankin suurin osa 35-50-vuotiaita, niin ei olekaan enää tilanne tuo. Moni eronnut ja muuttanut rivitaloon jne.

käykö tutkinto ammattikorkeasta?

Kun me oltiin kolmekymppisiä, niin useimmilla oli vakityö, parisuhde ja omistusasunto. Sen jälkeen sitten niitä lapsia alkoi tulla. Mun opidkwlulavereista ei taida kukaan asua omakotitalossa, taitaa olla tyypillistä monille Helsingissä opiskelleille. Sen sijaan työkavereista löytyy paljon noissa maakuntayliopistoissa opiskelleilta, jotka on rakentaneet omakotitalon kehyskuntiin tai Espooseen. 

Mulla ei ollut 30-vuotiaana mitään noista ja nyt 35-vuotiaana on kaikki. Mun tuttavapiirissäni aika tavallinen tarina. Työpaikka vakinaistetaan, löytyy mies ja mennään naimisiin (tai ainakin minä menin), lapset nopeutetulla aikataululla ja omakotitalo kehyskunnasta.

Tunnen useita 30-vuotiaita naisia, joilla on vakituinen työpaikka. Harva on naimisissa ja vielä harvemmalla lapsia. Puolisoita kyllä on. Omakotitalossa ei asu kukaan, mutta en asukaan Suomessa, vaan Keski-Eurooppalaisessa pääkaupungissa. 

Ite olen naimisissa, hieman alle 30, määräaikaisessa työssä, vapaaehtoisesti lapseton. Omakotitaloa ei ihan näin kaupungista löydy, mutta piha meillä on.