Ennätys haussa! Kuinka monen eri ihmisen kanssa tietämälläsi henkilöllä on lapsia?

En nyt itsestäni rikkonaista ja epävakaata mitenkään saa vaikka halusinkin ekan yksin ilman parisuhdetta ja miestä, tokan avioliitossa joka oli lyhyt, loput 10v avoliitossa. Kaikkien maailmankuvaan ei mitenkään sovi yksi ainoa autuaaksitekevä totuus, porvarillinen ydinperheidylli. Näistäkin puolet päättyy eroon, toinen puoletkaan ei välttämättä ole onnellisia. Nää perhesurmathan on olleet kaikki näitä vakaita ydinperheitä, eikös?

Lastensuojelu sitten korjaa! Aikuisena sitten rikoksia ja mielisairautta. Ei tuollaisista rikkonaisista ja epävakaista ole äidiksi. Sterilaatio pitäisi olla pakollinen.

mutta oli pakko tulla kommentoimaan kun nopeasti lukaisin aloittajan otsikon, niin luin, että "emätin haussa!"



Huh! Sitä se univelka teettää!



Terv. Lukihäriö

nykyinen mieheni haluaisi myös lapsen,mutta en tiedä olenko valmis enään lastentekoon.



Lapsilla on ikäeroa 6 vuotta ja jos nyt saisin lapsen olisi ikäeroa nuorimpaan 8 vuotta.



En ole kevytkenkäinen,kaikki suhteeni ovat olleet pitkiä, vähintään 5 vuotta.

Kumpikaan lapsista tosin ei ole ollut mitenkään suunniteltuja, mutta toki tervetulleita.

1. mies: sain ensimmäisen 15-vuotiaana raiskauksen seurauksena.

2. mies: Olin seurustellut 14-vuotiaasta asti saman pojan kanssa, asuttiin yhdessä ja mentiin kihloihin. Molemmilla opiskelut suoritettu ja hyvät työpaikat, päätettiin tehdä lapsi, vaikka olin vasta 18-vuotias. Seuraava syntyi 1,5 vuoden kuluttua tästä. Eli tälle miehelle on 2 lasta, ja mies kuoli vähän lasten syntymän ja häiden jälkeen (häitä itseasiassa aikaistettiin kun mies sairastui)

3. Spermapankki-iskä

4. 30-vuotiaana, melkein 10 vuotta edellisestä miehestäni, "elämäni rakkaudesta" joka siis kuoli, tapasin uuden miehen, jonka kanssa seurusteltiin 5 vuotta ennen lapsia. Minä ajattelin, että lapsilukuni on jo täynnä, mutta miehelle oli tärkeää saada lapsi, kun hänellä ei ollut. Lopulta annoin periksi, ja lapsi syntyi, nyt tulossa toinen, tällä kertaa ihan munkin tahdosta.

alkamalla seurustella naisen kanssa, jolla oli 3 lasta. Kaikilla eri sukunimi, kaikilla eri isät. Aika huvittavaa, kun heillä asui siis 2 aikuista ja 3 lasta ja postilaatikossa 5 eri sukunimeä. Nykyään tällä parilla on vielä yhteinen lapsi.

Lapsia 6, iältään 1-20+ v. Nyt on jo eronnut nuorimmaisen isästä ja vanhimmalla lapsella on itselläänkin jo lapsia ja hänkin on jo lasten isästä eronnut. Luulen ettei ole omena kauas puusta pudonnut.

Lastensuojelu sitten korjaa! Aikuisena sitten rikoksia ja mielisairautta. Ei tuollaisista rikkonaisista ja epävakaista ole äidiksi. Sterilaatio pitäisi olla pakollinen.

Srerilisaation tietysti suorittu jo ajat sitten mutta syynä oli lapsiluku, ei eugeniikka. Minun epävakauteni ei ole siirtynyt lapsiin joista osa on korkeakoulussa, osa lukiossa ja pienemmätkin pärjäävät hyvin koulussa vaikka aloittivat jo pitkän saksankin.

Ei opiskelupaikka tai edes koulumenestys kerro mitään epävakaudesta tai mielenterveysongelmista.

En ole tuo joka kirjoitti aiemmin, mutta minäkin olen sitä mieltä, että monelle miehelle tehdyt lapset kertovat äidin kevytkenkäisyydestä tai mielenterveyden epävakaudesta. Miksi parisuhteet ei kestä? Miksi heikolla pohjalla olevaan suhteeseen pitää tehdä lapsi?

Erittäin toivottu lapsi mutta toden totta, se isä oli kyllä jotain muuta kuin ensimmäisenä vuotena esitti, turvakodin kautta rakensin uuden elämän lapseni kanssa. Hän on mielenterveydeltään terve korkeakouluopiskelija, mukana monissa eri projekteissa ja hänellä on oma firma. Seuraavien isä oli ihana lauleskelija, kiinnostunut uskonnoista ja historiasta ja oli erinomainen kokki ja keskustelija, kaikki pitivät hänestä. Vuosien jälkeen hän sairastui henkisesti ja alkoi alamäki, alkoholi ja lääkkeet, oli poissa kotoa viikkokausia ja oli harhainen. Oli pakko erota, tästä liitosta yksi lapsi on käynyt psykiatrilla, isän täydellinen katoaminen kymmeneksi vuodeksi jätti tähän herkkään lapseen jäljet joista on nyt aikuisena jo aika hyvin parantunut. Vuosien jälkeen tapasin mukavan urheilevan miehen joka piiritti minua niin sinnikkäästi muutaman vuoden että suostuin seurustelemaan. Asuimme erillämme enkä suunnitellut mitään erityistä, koululaisissa oli paljon hommaa, harrastuksia, töitä, lomia ja koska näiden isä ei ollut kuvioissa, olin lasten kanssa koko ajan, ei ollut aikaa seurustella. Loppujen lopuksi menimme sitten naimisiin, muutimme yhteen ja saimme kaksi ihanaa lasta. Elämä sujui, ostimme kesämökin ja viihdyimme yhdessä kunnes mies löysi yhden maailman koukuttavimmista nettipeleistä ja alkoi viettää aikaa sen parissa ihan liikaa. Viisi vuotta keskustelin asiasta, hän oli loistava isä mutta meillä ei olut kahdenkeskistä aikaa koska mies pelasi. Ja sen viiden vuoden keskustelun jälkeen mies halusi erota, muutti kaksioon ja täytti aikansa pelaamalla ja työnteolla paitsi silloin kun lapset olivat siellä, kai. Minä olen ollut koko ajan samassa työpaikassa, elämä on ollut suht turvattua taloudellisesti, ollaan matkusteltu ja harrastettu ja lapsilla on tasainen elämä. Olen tehnyt parhaani ja toivon että lapsillani olisi vähän parempi onni tulevaisuudessa puolisoidensa kanssa. Tämä siis kakkosvastaaja. Ja päivääkään en vaihtaisi pois, minulla on monta ihanaa lasta.

1. mies: sain ensimmäisen 15-vuotiaana raiskauksen seurauksena.

2. mies: Olin seurustellut 14-vuotiaasta asti saman pojan kanssa, asuttiin yhdessä ja mentiin kihloihin. Molemmilla opiskelut suoritettu ja hyvät työpaikat, päätettiin tehdä lapsi, vaikka olin vasta 18-vuotias. Seuraava syntyi 1,5 vuoden kuluttua tästä. Eli tälle miehelle on 2 lasta, ja mies kuoli vähän lasten syntymän ja häiden jälkeen (häitä itseasiassa aikaistettiin kun mies sairastui)

3. Spermapankki-iskä

4. 30-vuotiaana, melkein 10 vuotta edellisestä miehestäni, "elämäni rakkaudesta" joka siis kuoli, tapasin uuden miehen, jonka kanssa seurusteltiin 5 vuotta ennen lapsia. Minä ajattelin, että lapsilukuni on jo täynnä, mutta miehelle oli tärkeää saada lapsi, kun hänellä ei ollut. Lopulta annoin periksi, ja lapsi syntyi, nyt tulossa toinen, tällä kertaa ihan munkin tahdosta.

Seurustelitko raiskauksen aikaan jo 1. tulevan aviomiehesi kanssa? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten päädyit pitämään lapsen, ja miten tuleva miehesi siihen suhtautui? Onnea selviytymisestäsi rankasta alusta huolimatta!

kevytkenkäisyydestä. Eikö kevytkenkäisyyttä ole runsaat yhdenillanjutut, pitkitetty sinkkuus, haluttomuus sitoutua suhteeseen ja perheeseen, lapsiin? Ei kai kevytkenkäinen tarkoita ihmistä joka ei ikinä ole viettänyt villiä sinkkuelämää, suhteet ovat olleet lähes ainoastaan vakavia ja lapset ja perhe olleet koko aikuisiän ykkösprioriteetti?

Minä en alunperin halunnut miestä ollenkaan. Avioliitto ym ei ollut ikinä haaveissa, mutta lapset oli. Halusin lapsen mutten miestä ja hankin lapsen yksin. Sitten menin kuitenkin naimisiin, siksi koska niinhän kuuluu tehdä jne. Saimme lapsen, mutta suhde ei toiminut, mies oli alistava enkä voinut elää sellaisessa suhteessa ja erosin. Myöhemmin löysin elämäni miehen jonka kanssa olimme 10v kunnes hän ikäkriisissä tms jätti perheensä ja siirtyi tapailemaan yli 10v nuorempia naisia ja viettämään sinkkuelämää.

Nyt olen löytänyt vakaan miehen jolle perhe ym perinteiset arvot ovat tärkeitä ja joka haluaa omiakin lapsia.

En ole koskaan tehnyt lasta heikolla pohjalla olevaan suhteeseen. Mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa. En koe epäonnistuneeni missään, en kadu mitään.

Mutta joo, vedä viivottimella mutkat suoriksi, kun et muuta ymmärrä. Elämä vaan ei ole sellaista ja mulla on sääli kaltaisiasi ihmisiä jotka elävät niin yksinkertaistetussa maailmassa että siitä jää paljon tajuamatta.

Lastensuojelu sitten korjaa! Aikuisena sitten rikoksia ja mielisairautta. Ei tuollaisista rikkonaisista ja epävakaista ole äidiksi. Sterilaatio pitäisi olla pakollinen.

Srerilisaation tietysti suorittu jo ajat sitten mutta syynä oli lapsiluku, ei eugeniikka. Minun epävakauteni ei ole siirtynyt lapsiin joista osa on korkeakoulussa, osa lukiossa ja pienemmätkin pärjäävät hyvin koulussa vaikka aloittivat jo pitkän saksankin.

Ei opiskelupaikka tai edes koulumenestys kerro mitään epävakaudesta tai mielenterveysongelmista.

En ole tuo joka kirjoitti aiemmin, mutta minäkin olen sitä mieltä, että monelle miehelle tehdyt lapset kertovat äidin kevytkenkäisyydestä tai mielenterveyden epävakaudesta. Miksi parisuhteet ei kestä? Miksi heikolla pohjalla olevaan suhteeseen pitää tehdä lapsi?

ja meillä 3 lasta eli kaikki minun lapseni ovat nykyiselle miehelleni. Kukaan ystävistäni eikä sukulaisistani tiedä mieheni menneisyydestä vaan olemme onnellinen ja menestyvä aivan oikea perhe. Mies ei meidän onneksemme pidä aiempiin lapsiin yhteyttä eikä kukaan ole vaatinut elatusta.

ja meillä 3 lasta eli kaikki minun lapseni ovat nykyiselle miehelleni. Kukaan ystävistäni eikä sukulaisistani tiedä mieheni menneisyydestä vaan olemme onnellinen ja menestyvä aivan oikea perhe. Mies ei meidän onneksemme pidä aiempiin lapsiin yhteyttä eikä kukaan ole vaatinut elatusta.

Minä sain kuulla aikuisena, että isälläni on yksi lapsi vieä kolmannelle naiselle (me muut neljä olemme kahdelle äidille). Haluaisin NIIN kovin tavata tämän veljemme, mutta kun se ei vain käy... Sillä poika ei tiedä että on isämme lapsi. Lapsena olen hänet nähnyt kerran.

ja meillä 3 lasta eli kaikki minun lapseni ovat nykyiselle miehelleni. Kukaan ystävistäni eikä sukulaisistani tiedä mieheni menneisyydestä vaan olemme onnellinen ja menestyvä aivan oikea perhe. Mies ei meidän onneksemme pidä aiempiin lapsiin yhteyttä eikä kukaan ole vaatinut elatusta.

Minä sain kuulla aikuisena, että isälläni on yksi lapsi vieä kolmannelle naiselle (me muut neljä olemme kahdelle äidille). Haluaisin NIIN kovin tavata tämän veljemme, mutta kun se ei vain käy... Sillä poika ei tiedä että on isämme lapsi. Lapsena olen hänet nähnyt kerran.

ja meillä 3 lasta eli kaikki minun lapseni ovat nykyiselle miehelleni. Kukaan ystävistäni eikä sukulaisistani tiedä mieheni menneisyydestä vaan olemme onnellinen ja menestyvä aivan oikea perhe. Mies ei meidän onneksemme pidä aiempiin lapsiin yhteyttä eikä kukaan ole vaatinut elatusta.

Minä sain kuulla aikuisena, että isälläni on yksi lapsi vieä kolmannelle naiselle (me muut neljä olemme kahdelle äidille). Haluaisin NIIN kovin tavata tämän veljemme, mutta kun se ei vain käy... Sillä poika ei tiedä että on isämme lapsi. Lapsena olen hänet nähnyt kerran.

Ei herätä kovin luottamusta omiin vanhempiin...

siis sisarusten äidit kertoo lapsilleen ja he teidän lapsille asiasta?

miehen kanssa.Vanhimman isä kuollu,keskimmäisten isästä erosin ja pienimmän isä renttu:P

1. mies: sain ensimmäisen 15-vuotiaana raiskauksen seurauksena.

2. mies: Olin seurustellut 14-vuotiaasta asti saman pojan kanssa, asuttiin yhdessä ja mentiin kihloihin. Molemmilla opiskelut suoritettu ja hyvät työpaikat, päätettiin tehdä lapsi, vaikka olin vasta 18-vuotias. Seuraava syntyi 1,5 vuoden kuluttua tästä. Eli tälle miehelle on 2 lasta, ja mies kuoli vähän lasten syntymän ja häiden jälkeen (häitä itseasiassa aikaistettiin kun mies sairastui)

3. Spermapankki-iskä

4. 30-vuotiaana, melkein 10 vuotta edellisestä miehestäni, "elämäni rakkaudesta" joka siis kuoli, tapasin uuden miehen, jonka kanssa seurusteltiin 5 vuotta ennen lapsia. Minä ajattelin, että lapsilukuni on jo täynnä, mutta miehelle oli tärkeää saada lapsi, kun hänellä ei ollut. Lopulta annoin periksi, ja lapsi syntyi, nyt tulossa toinen, tällä kertaa ihan munkin tahdosta.

Seurustelitko raiskauksen aikaan jo 1. tulevan aviomiehesi kanssa? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten päädyit pitämään lapsen, ja miten tuleva miehesi siihen suhtautui? Onnea selviytymisestäsi rankasta alusta huolimatta!

Kuten tekstistäni selvisi, olin seurustellut jo jonkin aikaa kun raiskattiin.

Sain raskauden selville aika myöhäisillä viikoilla, ei aborttiajan rajoissa, mutta voi olla että olisin saanut abortin sillä perusteella että olin nuori ja raskaus oli raiskauksen seuraus. Kuitenkin se oli jo mun silmissä "vauva" kun viikkoja oli niin paljon, että olisi voinut selviytyä hengissä vaikka olisin sen silloin synnyttänyt.

Olin aika uskovainen, kuten seurustelukumppaninikin, joten molemmat olivat sitä mieltä, että lapsella on tarkoitus, ja jumala on sen luonut. Lapsi antoi myös raiskaukselle tarkoituksen. Mies oli alusta asti tukena ja jo raskausaikana isänä lapselle, vaikka ei hänen ollutkaan. Muutettiin yhteen ja elettiin perheenä. En ole enää uskossa, mutta olen omalla tavallani kiitollinenkin raiskaajalle, koska muuten minulla ei olisi tuota ihanaa tyttöä. Rankkaahan se oli, varsinkin alkuunsa kun oltiin nuoria ja yritin samalla selvitä raiskauksesta oman pääni sisällä. Mutta oltiin kunnollisia ja kypsiä uskovaisia nuoria, niin selvittiin.

Joku toinen kysyi, miksi tein tuon spermapankkilapsen. Spermapankki oli jälkikäteen ajateltuna varmasti hätäratkaisu miehen kuoleman jälkeen. Tuntui että elämä loppuu siihen, ja kaikki haaveet tulevaisuudesta ja tulevista lapsista, talosta jne. valuu hukkaan. Päätin, etten jää sängynpohjalle vaan jatkan elämääni ja hommaan sen lapsen ja talon, ja elää sitä unelmaa mikä mulla ja miehellä oli. Ei mikään paras ratkaisu, ja sitä mulle läheiset sillon toitottikin että pitäisi ensin päästä pahimmasta surusta ennenkun tekee isoja päätöksiä. En kuitenkaan kadu, koska ihana lapsi siitäkin seurasi.

Rankkaa on ollut, välillä pahastikin, mutta tällähetkellä olen todella onnellinen. Mulla on ollut harvinainen onni kun olen löytänyt kaksi niin suurta rakkautta elämäni aikana.

Lastensuojelu sitten korjaa! Aikuisena sitten rikoksia ja mielisairautta. Ei tuollaisista rikkonaisista ja epävakaista ole äidiksi. Sterilaatio pitäisi olla pakollinen.

Srerilisaation tietysti suorittu jo ajat sitten mutta syynä oli lapsiluku, ei eugeniikka. Minun epävakauteni ei ole siirtynyt lapsiin joista osa on korkeakoulussa, osa lukiossa ja pienemmätkin pärjäävät hyvin koulussa vaikka aloittivat jo pitkän saksankin.

Ei opiskelupaikka tai edes koulumenestys kerro mitään epävakaudesta tai mielenterveysongelmista.

En ole tuo joka kirjoitti aiemmin, mutta minäkin olen sitä mieltä, että monelle miehelle tehdyt lapset kertovat äidin kevytkenkäisyydestä tai mielenterveyden epävakaudesta. Miksi parisuhteet ei kestä? Miksi heikolla pohjalla olevaan suhteeseen pitää tehdä lapsi?

Jotkut naiset, joiden isä on esim. ollut alkoholisti, "löytävät" aina uuden huonon miehen, koska heillä on tiedostamaton kyky vetää puoleensä tällaisia miehiä. Nainen voi silti olla itse ihan kunnollinen, mistä kertoo sekin, että pistää epäkelvon miehen pellolle. Nainen ei myöskään voi odottaa loputtomiin jotain täydellistä miestä, kun ihan hyviäkin miehiä on lopulta todella vähän. Miehissä on enemmän ääripäitä kuin naisissa, joten myös enemmän "vikaa".

Tietämälläni naisella on miehiä viiden eri miehen kanssa. Yksi fiksu mies otti kaikki nimelleen mutta tää haahka sit eros siitä jätkästä. Lapset sai kaikki saman sukunimen.

En ole tuo joka kirjoitti aiemmin, mutta minäkin olen sitä mieltä, että monelle miehelle tehdyt lapset kertovat äidin kevytkenkäisyydestä tai mielenterveyden epävakaudesta. Miksi parisuhteet ei kestä? Miksi heikolla pohjalla olevaan suhteeseen pitää tehdä lapsi?

eri miehen kanssa. Ekan lapsen isä kyllästyi perhe-elämään ja lähti. Toisen lapsen isä kuoli. Kolmas mies on hyvä isä perheen kaikille lapsille, niin omille kuin vaimon aikaisemmille lapsille.

Pitääpä pohtia, miten kevytkenkäisyys tai epävakaisuus näkyvät tässä kaverissani... Sorry, en keksi mitään, ihan tavallinen työssäkäyvä, keski-ikäinen nainen, kun on kyseessä.

Tapahtumasarja meni jotenkin näin:

- Ensimmäinen rouva ja hänen kanssaan toinen lapsi tulossa, kunnes...

- kävi ilmi, että salainen tyttöystävä oli myös raskaana ja jätti rouvansa muuttaakseen se salatyttiksen luokse. Lapset syntyivät 2kk:n ikäerolla.

- Erosi tuosta "salatyttiksestä" taas toisen naisen takia, vaikkei tuo yhteinen ollut ehtinyt edes syntyä.

- tämä kolmonen sai vuoden päästä kaksoset ja erosivat lasten ollessa alle 1v.

- Tästä vuoden päästä oli taas nainen raskaana ja syntyi kuudes lapsi. Erosi taas nopeasti.



luulisin, että ei enää ole lisääntynyt.



Lasten iät meni jotenkin näin:

1. nainen: 2002 ja 2004

2. nainen: 2004

3. nainen: kaksoset 2005

4. nainen: lapsi 2007



Sossitäti oli kuulemma sanonut jo aika rumasti ja ehdottanut piuhojen katkaisua...