Onko lapset teidän mielestä todellakin kaiken sen vaivan arvoisia?

Tässä vaiheessa voin sanoa, kun kolme lapsistani on aikuisia, kaksi on vielä kouluikäisiä, mulla on 4 lastenlastakin jo.

Kyllä ne ovat. Mun lapset ja lapsenlapset ovat mulle tärkeintä maailmassa. Enkä kadu yhtäkään hetkeä lasteni hankkimista. Vaikka, eihän siinä mitään järkeä olekaan kun ihmiset haluavat lisääntyä.

Sellainen johtuu nimenomaan lisääntymisvietistä, naisilla myös äidinvaistosta.

ei

Jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, jäisi lapset tekemättä.

Järkyttävää että täällä on ihmisiä jotka ajattelevat omista lapsistaan noin. Toivottavasti elämä vielä rankaisee sinua.

ei voi siihen vaikuttaa, sattuuko vauva olemaan tosi allerginen, vatsavaivainen tai muuten sairas.

meillä on eräällä tavalla sairas pikkuinen, joka ei kyllä vaikuta hänen elämäänsä mitenkään. hän on myös allerginen ja ihonsa reagoi välillä voimakkaastikin.

en silti ole antanut vaikuttaa sen mitenkään äitiyteeni tai suhtautumiseeni lasta kohtaan. kyllä oman empiirisen havainnoinnin perusteella voi sanoa, että aika moni vanhempi (äiti) ottaa tarpeetonta stressiä ja ahdistusta asioista, joista itse en edes ymmärrä ottaa mitään paineita. monista asioista tehdään niin kovin vaikeita..

Kyllä se vaikuttaa ihmisen käytökseen ja persoonaankin hetkellisesti jos ei saa koskaan nukkua kunnolla ja on kauheat univajeet päällä. Ei sitä vaan voi olla positiivinen ja aurinkoinen jos on väsymyksestä turta. Niin se vaan on ja joka väittää muuta ei ole syvää väsymystä koskaan tuntenut. On naivia ja typerää tulla tänne valistamaan, että parisuhteesta ja itsestä tulee pitää huolta. Joskus on vain sellaisia elämäntilanteita, että ei pysty muuhun kuin selviytymään päivästä toiseen. Parisuhteesta ja itsestä huolehtimisen aika tulee sitten, kun pääsee "kriisitilanteesta" jotenkin yli. Rättiväsyneenä ei yksinkertaisesti jaksa urheilla, meikata tai käydä kielikursseilla. Ainoa mitä miettii on se, että miten saisi nukuttua edes pienen hetken.

...katkera p*skiainen :) vauva aistii ympäristöään paremmin kuin osaat kuvitellakaan. kyllä tollainen negatiivinen, katkera stressiäiti karkoittaa viimeisetkin positiivisuuden ja tyytyväisyyden rippeet aurinkoisestakin lapsesta.

ja niin, minä olen yksi kolmesta sisaruksesta ja äiti on puhunut meidän jokaisesta vauva, ja lapsiarjesta samalla tavalla kuin minä olen puhunut hälle tästä meidän ykkösestä. hän ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä niin ahdistavaa vauva-arjessa on. ja me kaikki olemme olleet helppoja lapsia, koska meillä on ollut rauhalliset, ihanat, turhasta stressaamattomat, boheemit vanhemmat.

ja ainiin, sama juttu siskollanikin, jolla on suurperhe. hän voisi kirjoittaa juuri tällaisen samanlaisen jutun, kuin minäkin. hän on yksi aurinkoisimmista ihmisistä, jonka tunnen. toisin kuin sinä, oksentaja :) vilkaisepa peiliin? katkerat ihmiset on ruminta, mitä tiedän. yögh.

Voi miten naivi oletkaan :D Luulet tosissasi, että sinun ansiostasi lapsi nukkuu pitkät yöunet ja mahdollistaa teille myös mukavat yöunet.

Jos heräisit joka aamu viideltä niin luuletko, että olisit pirteä ja ihana äiti joka päivä? Ja vasta alle vuoden ikäinen lapsi sinulle. Voi pojat, sulla on vielä opittavaa! Toivottavasti sipearia opettaa tässäkin tapauksessa!