Lue keskustelun säännöt.
Meidän avioliittoon ei kuulu seksi
10.01.2012 |
Onko muita näin pintapuolisessa liitossa? Miehestä en tiedä, mutta itse en suostu lasten vuoksi eroamaan.Tässä liitossa rakkaus ei tule ensin vaan käytännön asiat.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita näin pintapuolisessa liitossa? Miehestä en tiedä, mutta itse en suostu lasten vuoksi eroamaan.Tässä liitossa rakkaus ei tule ensin vaan käytännön asiat.
asia on vaan ajautunut niin, siitä ei keskusteltu, eikä puhuttu, eikä sovittu..
vuosien varrella on vaan päädytty tähän tilanteeseen...itse kaipaisin edes läheisyyttä, halia, yhdessä oloa, pusua joskus : ((
olen katsellut asuntoa, mutta vaikeaa on lähteä, kun lapsella kaikki muuttuisi...
ja kun arki sujuu näinkin, ei riitaa, ei muutakaan....hirveää, muttta näin on.
en tiedä hukkaanko elämäni.
haluaisinko edes uuttta miestätilanne häiritsee minua, en tiedä olisiko oloni parempi kahdestaan lapsen kanssa.
entä ne päivät kun lapsi olisi isällään... olisin ihan yksinmiten lapsi sopeutuisi kahteen kotiin jne jne jne
Alkuun teki kipeää, mutta nyt olen jo tottunut. Asetan lapset etusijalle kaikessa ja toimin sen mukaan. Minä tiedän hukkaavani elämääni, mutta olisiko sittenkään parempaa tiedossa?
ap
rakastettuni kanssa:(
Upea, urheilullinen, älykäs ja menestyvä vaimo joka käyttää miestään vain elintason ylläpitämiseen. Ilman mitään vastiketta. Ja mies rakastaa vilpittömästi ja kärsii hiljaa... Lasten takia ei voi erota koska on itse kokenut hylkäämisen lapsuudessa eikä halua koskaan tuottaa sitä samaa lapsilleen. Ja vaimo käyttää tätä hyväkseen...
mutta ei tarvitse kyllä ihmetellä sit, jos puoliso pettää :(
Et sinä lapsiesi takia ole liitossa, mitä tekisit jos lapsesi joskus eläisi kuten sinä?
Sinä et vaan tahdo ottaa vastuuta elämästäsi: on NIIIIN paljon helpompaa vaan olla kuin ottaa osaa.
Ja syyttää siitä lapsiaan?
asia on vaan ajautunut niin, siitä ei keskusteltu, eikä puhuttu, eikä sovittu..
vuosien varrella on vaan päädytty tähän tilanteeseen...
itse kaipaisin edes läheisyyttä, halia, yhdessä oloa, pusua joskus : ((
olen katsellut asuntoa, mutta vaikeaa on lähteä, kun lapsella kaikki muuttuisi...
ja kun arki sujuu näinkin, ei riitaa, ei muutakaan....
hirveää, muttta näin on.
en tiedä hukkaanko elämäni.
haluaisinko edes uuttta miestä
tilanne häiritsee minua, en tiedä olisiko oloni parempi kahdestaan lapsen kanssa.
entä ne päivät kun lapsi olisi isällään... olisin ihan yksin
miten lapsi sopeutuisi kahteen kotiin jne jne jne