Rikas mies, mulla huono omatunto jatkuvasti elämäntilanteestamme

se, että on rahaa elämiseen riittävästi, on ihan hyvä asia, raha mahdollistaa asioita. Mutta et voi olla vastuussa jokaisesta Suomen köyhästä tai maailman köyhästä. Toisekseen hyvä elämä on muutakin sisältöä kuin raha. Jos ajattelet todella köyhää ihmistä, voi köyhyyteen olla monia syitä: sukupolvelta toiselle menevä kierre, kyvyttömyys hoitaa asioitaan ja muut henkiset ongelmat. Raha siis ei tosiaan ratkaise maailman kaikkia ongelmia.



Jos jotain haluat tehdä asialle, voit ruohonjuuritasolla tehdä jotain, juuri tuollaista antaa keräykseen jotain. Tai ehkä sitten, kun lapset ovat kasvaneet voit tehdä sellaista vapaaehtoistyötä, jota itse pidät tärkeänä. Murehtimalla et ainakaan paranna maailmaa, jos todella olet asioita mietittyäsikin sitä mieltä, että haluaisit tehdä jotain eriarvoisuuden hyväksi.

Vaikka antaisit jollekin toimeentulotuki-elätille puoli miljoonaa käteen, vuoden päästä se olisi ihan yhtä PA kuin aina ennenkin.



Toisaalta taas sun miehen maksamilla veroilla elää tusina opiskelijaa, YH-äitiä jne. Kyllä siinä on jo hyväntekeväisyyttä yhdelle perheelle kerrakseen.

Millä alalla olet töissä?

asiallista ja fiksua kommenttia pukkaa.

Mikäs nyt on?

tuo ole ihan normaalia elämää hieman paremmin tienaavassa keskiluokkaisessa perheessä? Multa meni nyt vähän ohi, miksi podet huonoa omaatuntoa...?

Meillä on okt-talo, kaksi autoa, 3-4 ulkomaanmatkaa vuodessa, jne...Ikinä emme ystäville/sukulaisille/kenellekään pröystäile vaan olemme ihan taviksia. Elämänarvot ovat kunnossa ja lapset (3 kpl) tietysti ne tärkeimmät maailmassa.

Lapsille emme todellakaan osta merkkivaatteita, eivätkä saa kaikkea haluamaansa jne. Joutuvat säästämään ja opettelemaan rahan arvoa. Opetamme (yritämme ainakin) myös sosiaalista omaatuntoa ja annamme rahaa/vaatteita/leluja erilaisiin keräyksiin.

Elämme melko normaalia elämää, jota sävyttävät lasten harrastukset.

Voit saada hyväntekeväisyys yhdistykseltä esim oman kummiperheen tai vain tiedon sitä jos omalla paikkakunnallasi on perhe, joka tarvitsee vaikkapa väliaikaista apua. Älä jätä työtäsi jos nautit siitä, mutta älä anna työllesi tai hyväntekeväisyydelle liikaa siimaa, vie helposti mennessään. Tietty jos ahdistuksesi pahenee esim huono osaisten tapaamisesta, voithan vaikka antaa lahjoituksen tms

Turhaa syyllisyyttä mielestäni. Nauti hyväosaisuudestasi. :)



Ehdotuksia:



- aikaa ja/tai rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille



- kummilapsi/-a ulkomailta (esim. Planin kautta)



- lahjoja esim. Joulupuu-keräykseen



- stipendejä kouluille (en tiedä, onko mahdollista)



- vie ruokakassi tai jotain muuta tarpeellista puolitutuille tai jopa ihan vieraille



- tarjoa joskus lounas tai päivällinen jollekin ystävällesi, jolle ulkona syöminen on luksusta



- tarjoa päivä kauneushoitolassa jollekin uupuneelle äidille



- pyydä joku vähemmän tienaava ystäväsi kylpylään tai ulkomaille seuraksi, "koska mies joutui peruuttamaan viime hetkellä" ja tarjoa matka



- kysy esim. seurakunnan diakonilta, voitko ostaa jollekin perheelle esim. uuden pesukoneen tms.



Osa esimerkeistä saattaa vaikuttaa tyhjänpäiväisiltä, mutta niukkuudessa elävälle voi olla elämys päästä valmiiseen pöytään, matkalle tms. Ei arjen tarvitse olla pelkkää leipäjonoa tai tuilla kituuttamista. Arjen luksus voi piristää kummasti jotain tiukoilla olevaa.



Luin joskus amerikkalaisesta järjestöstä, joka antoi köyhistä oloista tuleville naisille työvaatteet. Tarvitsijat saivat kaksi vaatekertaa (esim. jakkupukuja). Tämä oli monelle ainoa mahdollisuus nousta köyhyydestä ja päästä paremmin palkattuihin töihin, koska siistit asut olivat kalliita. Järjestö keräsi muistaakseni vaatteita sekä lahjoituksina että keräsi rahaa ostaakseen niitä. Mielestäni loistava idea. Jollekin vastaavalle voisi olla meilläkin kysyntää.

yllättynyt niiden laadusta! Ihania ihmisiä. Sain tästä paljon ajattelimisen aihetta, kiitos siitä



Joku taisi kysyä omaa lapsuudenperhettä - ihan keksituloisesta perheestä olen. Tiedän todellakin, että raha yksinään ei tuo mitään sisältöä elämään, mutta se ajatus, että elämä olisi rikkailla tyhjänpäiväistä, on todella hassu.



Meidän elämämme täyttyy nyt lasten kuskaamisesta ja kasvattamisesta. Yritämme saada heistä kunnollisia ja muita huomioivia ihmisiä. Se on kaikkea muuta kuin tyhjänpäiväistä hommaa ;)



Yleensä täällä saa niin kuraa päälle, jos tunnustaa olevansa taloudellisesti hyvässä asemassa.



Ihanaa uutta vuotta kaikille,



AP



PS. ja noista "verottomista" osinkotuloista joku tuolla höpötteli, mieheni myös työllistää 20 henkeä vakituisesti. Itse ainakin pidän sitä suuressa arvossa, kaikki perheellisiä ja osa alueella, jossa työttömyys korkeaa.