Rikas mies, mulla huono omatunto jatkuvasti elämäntilanteestamme

esille, harvalla hyvätuloisellakaan keskiluokkaisella on liki 2 miljoonan euron arvoista kiinteistöä. Ja autot (tai no miehen ennenkaikkea) on kanssa aika "ökyt".



Ja ulkomaanmatkat ovat Mauritiukselle jne. Eli sama kuin hesarin jutussa, varakkaat tekevät ihan samoja asioita kuin hyvät keskituloiset, mutta vähän "kalliimmin".



Tosin itse ajelen 8 vuotta vanhalla autolla ;) Koska se on aivan ihana ja toimiva auto, ei mitään syytä "päivittää".



ELi summa summarum, Mauritiuksen sijasta matkustan ihan mielelläni esim. Kreikkaan. Ei tarttisi olla niin, luksusta.

esille, harvalla hyvätuloisellakaan keskiluokkaisella on liki 2 miljoonan euron arvoista kiinteistöä. Ja autot (tai no miehen ennenkaikkea) on kanssa aika "ökyt".

Ja ulkomaanmatkat ovat Mauritiukselle jne. Eli sama kuin hesarin jutussa, varakkaat tekevät ihan samoja asioita kuin hyvät keskituloiset, mutta vähän "kalliimmin".

Tosin itse ajelen 8 vuotta vanhalla autolla ;) Koska se on aivan ihana ja toimiva auto, ei mitään syytä "päivittää".

ELi summa summarum, Mauritiuksen sijasta matkustan ihan mielelläni esim. Kreikkaan. Ei tarttisi olla niin, luksusta.

esille, harvalla hyvätuloisellakaan keskiluokkaisella on liki 2 miljoonan euron arvoista kiinteistöä. Ja autot (tai no miehen ennenkaikkea) on kanssa aika "ökyt".

Ja ulkomaanmatkat ovat Mauritiukselle jne. Eli sama kuin hesarin jutussa, varakkaat tekevät ihan samoja asioita kuin hyvät keskituloiset, mutta vähän "kalliimmin".

Tosin itse ajelen 8 vuotta vanhalla autolla ;) Koska se on aivan ihana ja toimiva auto, ei mitään syytä "päivittää".

ELi summa summarum, Mauritiuksen sijasta matkustan ihan mielelläni esim. Kreikkaan. Ei tarttisi olla niin, luksusta.

Jotkut ei pääse millään edes Kreikkaan, teille Kreikka on vähän tylsää.



Mitä tohon nyt sanois? Tietysti tuo on epäoikeudenmukaista ja juuri sellaista, joka herättää katkeruutta/kaunaa niissä ihmisissä, jotka sen huomaa ja joilla ei mene yhtä lujaa. Eikä voi sanoa, että tuo olisi ihan vaan "kovalla työllä ansaittua". Tuossa tilanteessa täytyy olla onnea ja tai perintöä mukana.



Mutta. Ei sun velvollisuutes ole maailmaa oikeudenmukaiseksi muuttaa. Voit tehdä sen, minkä osaat ja katsot asialliseksi.

hyväntekeväisyystyötä tai perustaisi yritystä, joka auttaisi vähäosaisia jollakin tavalla?



T: 1500 tienaava yh-äiti, joka ei pääse koskaan edes mökkilomalle, jota niin haluaisi

tuotteita. Käytä palveluja (siivoojaa ym.). Siten jaat omastasi toisille ja työllistät suomalaisia. Hyväntekeväisyys on hyvä juttu, mutta pikkupennejä verrattuna kulutukseen. Tee molemmat, mutta ainakin kuluta.

Miksi teet tuota "tavisduunia", jos olet niin kovin ahdistunut? Miksi et tee jotakin muuta, mikä auttaisi ahdistukseesi - ja auttaisi kenties muitakin ihmisiä?



Ei sen tarvitse silkkaa vapaaehtoistyötä olla. Eihän se raha kasva puussa - ymmärrän, ettet halua olla täysin elätettävä etkä jakaa rahaa ympäriinsä - eihän sitä kauan sitten olisikaan. Mutta olisiko mielekkäämpi työ ratkaisu tuohon turhautumiseen?



Voisitko vaikka perustaa jonkun firman, joka tekisi jotakin mielestäsi tosi tärkeää (ja olisi silti ihan kannattavaa)? Moni tärkeä asia kun kaatuu siihen, ettei ole alkupääomaa.

on mielettömän kiva työ, se ei ahdista ollenkaan. I love it.



Olen kyllä miettinyt, että ryhtyisimme tukiperheeksi tms. Myös huostaanotettuja lapsia mietin, mutta silloin tietysti minun pitäisi jäädä kotiin. Ja kun noissa omienkin kanssa on pärjäämistä (yksi teini).



ap

Mies ei kyllä ole miljonääri, mutta hyvätuloinen kuitenkin. Minä olen kotona lasten kanssa. Puistossa juttelen äitien kanssa, joiden elämä kaatuu siihen, että pyykkikone hajoaa. Tai jotka joutuvat muuttamaan, kun vanhin lapsi muuttaa kotoa (asumistuki vähenee; ikinä en ole asumistukeen itse tutustunut). Jäin vasta viimeisen lapsen jälkeen kokonaan kotiin: olen vasta nyt oppinut, että sain äitiyspäivärahaa valtavan paljon enemmän kuin nämä puistotuttavani: en edes tiennyt, että se on ansiosidonnaista. Tai tiesin, mutta en tajunnut, että niin moni elää niillä perusosilla, jotka ovat aika alhaiset. Tunnen siis olevani aika eri maailmasta kuin monet muut, ja sen on välillä vaikeaa, jopa ahdistavaa. Tunnen syyllisyyttä, niin typerää kuin se onkin. Tutustun puistossa ihmisiin, ja sitten jossain vaiheessa selviää, että he tosiaan haaveilevat mökkilomasta, minä käyn 3-4 kertaa vuodessa ulkomailla enkä edes mitenkään arvosta sitä... Oikeastaan olisin mielummin kotona. (Inhoan lentämistä.)

Voi kunpa iitsekin olisi rikas, tai varakas tai edes hyvin toimeentuleva. Itse olen 29 -vuotias, lähtöisin köyhistä oloista. On ponnisteltu poikaystävän kanssa akateemiset tutkinnot ja juuri ensiasuntoa laitetaan. Yritetään kääntää köyhyys vaurastumiseksi, mutta koville se ottaa, päivittäin! Mutta periksi ei anneta. Ole onnellinen tilanteestasi :) N29

Aina, kun joku varakas päättää asioida firmassamme, tietää se helpotusta arkeemme. Kiitos hyvätuloisten, mekin olemme päässeet muutaman kerran lomamatkalle. Kun ihmiset lakkaavat kuluttamasta ja laittavat sukanvarteen, meillä kiritetään kukkaronnyörejä. Nälkääkin olemme aikanamme nähneet. Silloin eräs rouva teki hankintapäätöksen ja mies saattoi nostaa vähän palkkaa, jotne pääsimme kunnolla ruokakauppaan. Nyt on onneksi ruoka riittänyt jo vuosia. Kuitenkaan ei ole kannattanut lopettaa yritystä. Sosiaalitukia emme voi saada (yrittäjälle se ei ole mahdollista). Kiitos kun ostat!

on mielettömän kiva työ, se ei ahdista ollenkaan. I love it.

Olen kyllä miettinyt, että ryhtyisimme tukiperheeksi tms. Myös huostaanotettuja lapsia mietin, mutta silloin tietysti minun pitäisi jäädä kotiin. Ja kun noissa omienkin kanssa on pärjäämistä (yksi teini).

ap

Mutta kuvittelin, että olet miettimässä syvällisiä ja valmis kenties muuttamaan elämääsi, hakemassa sille sisältöä ja merkitystä. Työ on tärkeä osa ihmisen elämää eikä työn mukavuus välttämättä tuo tyydytystä. Miksi tehdä "mielettömän kivaa" työtä, jos on mahdollisuus tehdä jotakin merkityksellistä?

Oletko siis valmis tekemään jotakin, jotta ahdistus vähenisi vai toivotko ahdistuksen vähenevän vain toivomalla? Sinulla on aihetta ahdistukseesi: sinulla on kaikki hyvin ja monella kovin huonosti. Ahdistuksesi johtuu siitä, että tajuat, miten tyhjänpäiväistä - vaikkakin ehkä kunnollista - elämäsi on.

Elämä saa ja voi olla mukavaa, kivaa ja taloudellisesti turvattua. Se on sitä monille. Itse en ole miljonääri, mutta perheemme on kuitenkin hyvätuloinen. En koe asemastamme syyllisyyttä, koska emme ole tehneet mitään pahaa. Emme riistä hyvinvointiamme kenenkään selkänahasta vaan päinvastoin maksamme isot verot, joilla hyvinvointivaltiota voidaan pitää pystyssä.



Millainen oli AP:n lapsuudenperhe? Minä olen hyvin toimeentulevasta perheestä ja oppinut jo lapsuudessa, että hyvinvointi on OK eikä siinä ole mitään väärää tai häpeiltävää.



Jos tosissaan haluat auttaa, niin lahjoitusten lisäksi kannatan jo edellä ehdotettua kotimaisten palveluiden ja tuotteiden kuluttamista. Se on tehokasta hyvinvoinninn levittämistä! Lisäksi miehesi voisi ryhtyä bisnesenkeliksi, jos on oikeasti miljjonääri. Suomessa on paljon start-up yrityksiä, joilla on ideoita mutta ei pääomaa.

sentään mies on omalla työllään tienannut miljoonansa.



Oma mieheni on rikas perillinen (ei suomalainen), ja minua 'hävettää' tämä (olen tavis). En tiedä voidaanko koskaan muuttaa Suomeen, koska miehen elämäntyyli on on suomalaisessa mittakaavassa tosi pröystäilevä.



Ollaan molemmat vielä opiskelijoita, mutta molemmille on selvää, että erityisesti miehellä on velvollisuus toimia yhteiskunnan hyväksi, oli se sitten tekemällä akateemista työtä tai kehitysapujuttuja ('with great power comes great responsibility'-ajattelu).

Itse aion avittaa perhettäni esimerkiksi mahdollistamalla sisarten lasten yliopisto-opinnot ulkomailla jos sellaista toivovat. Hyvää voi tehdä lähipiirissäkin.



Mun mielestä voisit myös lopettaa palkkatyön ja keskittyä hyväntekeväisyystyöhön, joko jossain järjestössä tai perustaa oman järjestön hoitamaan juttuja jotka ovat sydäntäsi lähellä.

Toki ymmärrän, että mieheni maksaa hirmuisia summia verottajalle, joilla taas sitten autetaan monia vähävaraisia.

.

miehesi saa nosta 90 000 euroa verottomana osinkotuloja vuodessa!!

eli mun 3 ja puolenvuoden palkan verran että revi siitä... ei ulkomaan matkoja ei...

Itse myöskin ahdistun siitä, että elän niin eri maailmassa. Ja todellakaan en sano tätä brassaillakseni. Mutta on myös ahdistavaa, kun pitää olla koko ajan varuillaan siitä, mitä puhuu ja kenen seurassa. Olen toki onnellinen, että varakkuutemme mahdollistaa sen, että voin olla kotona, mutta minulla on koko ajan tunne, että minun pitää piilotella sitä koko ajan, muuten äidit puistossa eivät enää puhu minulle.

Toki ymmärrän, että mieheni maksaa hirmuisia summia verottajalle, joilla taas sitten autetaan monia vähävaraisia.

.

miehesi saa nosta 90 000 euroa verottomana osinkotuloja vuodessa!!

eli mun 3 ja puolenvuoden palkan verran että revi siitä... ei ulkomaan matkoja ei...

vastaan tähän, että jos osakas pystyy nostamaan tuon summan "verottomana" pääomatulona, hänen firmansa tuloksen ja taseen pitää olla sitä luokkaa, että veroja on maksettu satoja tuhansia euroja.

Välttelen miehestä puhumista ja "esitän" köyhää. Juuri nyt se onnistuu aika hyvin, koska muutimme äskettäin ja asumme väliaikaisesti aika vaatimattomasti ja vuokralla.

Ja oli siis vastaus jollekulle - ysille?

Toki ymmärrän, että mieheni maksaa hirmuisia summia verottajalle, joilla taas sitten autetaan monia vähävaraisia.

.

miehesi saa nosta 90 000 euroa verottomana osinkotuloja vuodessa!!

eli mun 3 ja puolenvuoden palkan verran että revi siitä... ei ulkomaan matkoja ei...

vastaan tähän, että jos osakas pystyy nostamaan tuon summan "verottomana" pääomatulona, hänen firmansa tuloksen ja taseen pitää olla sitä luokkaa, että veroja on maksettu satoja tuhansia euroja.

osakas kantaa yrittäjäriskin. Kateelliset ihmiset nostavat esiin aina vain menestystarinat, mutta unohtavat, että osa yrittäjistä menettää kaiken tai kituuttaa nälkärajalla vuosikausia. Osinkojen nostaminen omasta firmasta ei todellakaan käy sormia napsauttamalla, koska osinkojen maksu edellyttää sitä että firma menestyy ja tekee reilusti voittoa. Suomessa ei kestetä sitä, että joku onnistuu omalla työllään nostamaan elintasoaan.

Jättämällä tavistyön ja siirtymällä hyväntekeväisyyskutsuille muiden hienostorouvien kanssa pääsisit kokonaan eroon normaalielämästä. Älä tee sitä virhettä.