MITÄ on suomalaisuus?

minusta siihen kuuluu suomen kieli, syntyperä, käytössä olevan elekielen merkitykset ja sitten kultuuriperintö (tavat, juhlat, arvot)

On minulle erittäin tärkeä asia.



Suomalaisena minulla on uskonvapaus, omat isovanhempani taistelivat tämän maan itsenäisyyden puoleta. Ilman heidän taisteluaan ja muita tekoja, minua ei olisi olemassa tai meidä nperhe olisi karkoitettu siperiaan aikoja sitten. Minulle suomalaisuus on tärkeätä. Suoemssa on toistaiseksi vielä kaunis luonto, jota pitää vaalia, 4 vuodenaikaa, sauna, salmiakki,historia. Sitä kaikkea ei voi tiivistää yhteen viestiin. Suomalaisuus on erittäin tärkeä asia minulle.



Se ei tarkoita, ettenk voisi asua muualal, hkä muutammekin pois suomesta vielä joskus, riippuu työtilanteesta yms, menemme sinne missä meillä monikulttuurisena perheenä on parasta. Mutta suomalaisuutta en tule unohtamaan.

suomalaisuus merkitsee minulle ennen kaikkea suomenkielta, jonka haluan opettaa lapsilleni ja kulttuuria valikoiden(kirjallisuus lahinna, palvelee myos kielitaidon kehitysta)



toisekseen Suomen historia on lahella sydantani alan ihmisena. Mutta suomalaisuutta edustavat myos sauna, sisu, salmiakki, puhdas luonto, luminen talvi ja jarvimaisemat. Kotimaasta lahinna muistuttavat paivittain Arabian astiat:)

Suomalaisuuteen kuuluu joitain kohteliaisuussääntöjä. Tällaisia ovat esimerkiksi kohtelias käsipäivää sanominen tietyissä tilanteissa. Naapureille vain nyökkäillään " moi" ja se riittää. Jos tämä jää pois, niin silloin suomalainen ajattelee helposti, että onpa siinä tympeä naapuri. Toisaalta jos alkaa jutella enemmänkin, niin silloin naapuri ajattelee, että onpa siinä tunkeileva ihminen. Käsipäivää taas kuuluu kohteliaisuussääntöihin esimerkiksi, kun menet uuteen työpaikkaan ja tervehdit uusia työkavereita tai sinulla on asiakaskontakteja ja tapaat asiakkaasi - joko uudet tai vanhat asiakkaat.



Mielestäni myös suomalaisuutta on kahvipöytä vieraille. Mikäli suomalaisee perheeseen tulee ulkomaalainen, niin hänen on hyvä ymmärtää, että kahvit ja pullat on ihan kohtelias tapa ottaa vieras vastaan. Kunnon ruokia tarjotaan vain harvoin.

Tätä asiaa mietimme mieheni kanssa jo tavatessamme. Olimme töissä ja opiskelemassa, kumpainenkin vieraassa maassa. Aloittaessamme seurustelun kyselimme toisiltamme kotimaasta. Mieheni oli tavannut muutamia suomalaisia (miehiä vain tosin) ennen minua ja hän kuvali heitä: hiljaisia ja luotettavia, rauhallisia, juovat liikaa alkoholia ja humalassa riitelevät helposti. Kuvaus hymyilytti minua, totta paljon kuvauksessa, mutta ei voi yleistää kaikkiin suomalaisiin miehiin. :o)



Muutettuamme Suomeen mieheni ihastui puhtaaseen luontoon ja työkulttuuriin. Hänen mielestään on vaikea tutustua suomalaisiin, mutta kun pääsee lähelle he ovat todella ystävällisiä, rehellisiä ja luotettavia. Työkulttuurissa mieheni arvostaa suomalaista täsmällisyyttä, asiat etenevät juuri kuin on luvattu. Tämä ei ole mahdollista muualla. ;O)



Minulle on tärkeää luonto, puhdas vesi, puhdas ruoka, ruisleipä, salmiakki, niitä kaipaan aina ollessani ulkomailla. Tullessamme uuteen " kotimaahan" pakkasin matkalaukkuun juuri ruisleipää ja salmiakkia. :O) Niitä olemme saaneet myös tuliaisina.



Pitkää, synkkää syksyä en kyllä kaipaa ollenkaan. Mutta talven tuiskua ja lunta kylläkin. :O) Kevään hiirenkorvat ja pajunkissat ovat ihania. Juuri leikatun ruohon tuoksu kesällä. Lasten leikkipuistot ja kurahousut (oikeesti aínutlaatuista lasten ulkoilu ja ulkoiluvaatteet), meillä on niitä runsaasti Suomessa.



Suomessa on paljon hyvää ja kaunista, joista voimme olla ylpeitä. Tietenkin on monta asiaa joiden toivoisi muuttuvan, ehkä vielä niin käykin. Nyt täällä ulkomailla ei muista niitä huonoja asioita tai ei halua muistaa. ;O)



Jotain suomalaisuudesta: kävelysauvat minulla on täällä mukana ja olenkin saanut ihmisten suupielet kääntymään ylöspäin kuntoillessani rantabulevardilla.

Iik, miten unohdinkaan: Sauna. Se on todella suomalaista! Olen ihaillen kuunnellut miestäni ulkomailla, miten hän kertoo toisille ulkomaalaisille saunahullusta kansasta ja näyttää miten löylyä oikeasti heitetään. :O)



Ja pilkkiminen, mieheni rakastaa pilkillä käymistä. Pari talvea taaksepäin istuimme Seurasaaren edustalla pilkkijakkaroilla tuttavapariskunnan kanssa. Ohitse kulki rakastunut nuoripari käsikädessä: vaalea suomineito ja ulkomaalainen poika. Mieheni huikkasi pojalle: tuosta se alkaa, minäkin kävin täällä ensin kävelyllä ja katso mitä tapahtui, nyt istun ja palelen täällä nauttien. Nuoripari naurahti epäilevästi ja jatkoi matkaansa. :O)

Suomalaisuus on mielentila, asenne. Suomalaisuus on rehellisyyttä, itsepäisyyttä, tavoitteiden asetantaa, itsenäisyyttä, tasa-arvoa. Suomalaisuus on sitä, että seisoo sanojensa takana ja teoillaan vahvistaa sen, mitä on suustan päästänyt. Suoruutta ja selkeyttä. Kaveria ei jätetä, vaan autetaan sen seuraavankin mäen yli. Joskus vähän jörötetään, muttei liian pitkään.



Sauna, puhtaat vedet, kesäiset valoisat yöt, lumi ja kimmeltävä talvinen maisema. Mansikat, mustikat, vadelmat, puolukat suoraan metsästä suuhun. Toimiva liikenne ja byrokratia, laadukas koulutus ja hyvät, kaikille avoimet tiedonhankintamahdollisuudet.



Henkilökohtainen vapaus valita.

zkelvin:

Suomalaisuus on mielentila, asenne. Suomalaisuus on rehellisyyttä, itsepäisyyttä, tavoitteiden asetantaa, itsenäisyyttä, tasa-arvoa. Suomalaisuus on sitä, että seisoo sanojensa takana ja teoillaan vahvistaa sen, mitä on suustan päästänyt. Suoruutta ja selkeyttä. Kaveria ei jätetä, vaan autetaan sen seuraavankin mäen yli. Joskus vähän jörötetään, muttei liian pitkään.

Sauna, puhtaat vedet, kesäiset valoisat yöt, lumi ja kimmeltävä talvinen maisema. Mansikat, mustikat, vadelmat, puolukat suoraan metsästä suuhun. Toimiva liikenne ja byrokratia, laadukas koulutus ja hyvät, kaikille avoimet tiedonhankintamahdollisuudet.

Henkilökohtainen vapaus valita.

Ovatko suomalaiset rehellisiä? Minähän heijastan vain omia kokemuksiani, joten jos nyt kirjoitan jotakuta vastaan, niin ei kannata suuttua. Ihan asiallisia kommentteja kaikesta huolimatta:) Ovatko suomalaiset todella suoria ja selkeitä ihmisiä? Auttavatko suomalaiset kaveria? Kuka auttaa ja ketä? Minä ainakin olen kohdannut paljon kylmyyttä. Eikös tälläkin palstalla olla oltu vihaisia, kun miehen sukulaiset haluavat tulla asumaan syystä tai toisesta jonkun kotiin. Auts, mihin se suomalainen auttamishalu jäikään? Tai joku kehoitti rahantarvitsijaa menemään sossuun. (Sossukaan ei muuten auta kovin helposti, nimim. kokemusta on, kun viiden hengen perhe elää 400 euron ja 600 euron kuukausituloilla). Huh, missä se suomalainen auttamishalu taas onkaan? Enpä tiedä...

parhaimmillaan suomalaisuus on:



-puhtautta; luontoa ja vettä, metsiä ja järviä, ainutlaatuista maailmassa!



-yksinkertaisuutta; konstailematonta suhdetta muihin kanssaihmisiin, kaiken kommunikoinnin karsiminen välttämättömimpään



-tyylikkyyttä; suomalainen tyylitaju taitaa olla pikku hiljaa löytämässä tiensä maailmallekin (josta esimerkkinä vaikka marimekko)



-kansallisylpeyttä; suomi, sauna ja sibelius. täytyykö mainita lisää ylpeyteme aiheita? niitähän löytyy varmasti (tosin ulkomailla ei välttämättä tiedetä että joulupukkikin on suomesta, pääasiahan on että itse sen tiedämme!)



-oma kieli; tämä jatkuvasti muuttuva ja vaikutteita imevä kielemme jota ulkomaalaisen on niin vaikeaa oppia ja päivittää



-oma identiteetti: olemme aina rinta rottingilla menossa voittamaan euroviisuihin/jääkiekon mm-kisoihin/jatka itse vain huomataksemme että jäimme vaille pisteen pistettä..



suomalaisuus voi myös olla jotakin hyin negatiivista:



-nöyristelevää asennetta; kun oma identiteetti on hakusessa, omaksumme vahvempamme identiteetin tai osia siitä



-jäykkyyttä ja uppiniskaisuutta; " asia on ollut aina näin eikä se nytkään muuksi muutu"



-ylikorostunutta kansallistunnetta; " ensin työtä suomalaisille työttömille, sitten vasta muille"



-herravihaa; " pakkoruotsi pois" , kaiken tasapäistäminen



-junttius; tarvitseeko selittää?

tuhve:

Ovatko suomalaiset rehellisiä? Minähän heijastan vain omia kokemuksiani, joten jos nyt kirjoitan jotakuta vastaan, niin ei kannata suuttua. Ihan asiallisia kommentteja kaikesta huolimatta:) Ovatko suomalaiset todella suoria ja selkeitä ihmisiä? Auttavatko suomalaiset kaveria? Kuka auttaa ja ketä? Minä ainakin olen kohdannut paljon kylmyyttä. Eikös tälläkin palstalla olla oltu vihaisia, kun miehen sukulaiset haluavat tulla asumaan syystä tai toisesta jonkun kotiin. Auts, mihin se suomalainen auttamishalu jäikään? Tai joku kehoitti rahantarvitsijaa menemään sossuun. (Sossukaan ei muuten auta kovin helposti, nimim. kokemusta on, kun viiden hengen perhe elää 400 euron ja 600 euron kuukausituloilla). Huh, missä se suomalainen auttamishalu taas onkaan? Enpä tiedä...

Minulle suomalaisuus merkitsee juuri kuvaamiani asioita. Ne tekevät minusta ylpeän omista juuristani. Ehkäpä kyseessä on juuri kokemusmaailman erilaisuus.

muutamasta syystä tulin pohtineeksi...



että olisinkohan minä enemmän EUROOPPALAINEN kuin suomalainen?

Mietin niitä eroja joita minulla on eri maista (lähinnä arabimaista) tulleisiin tuttaviin ja ystäviin...



Ihan ensimmäisenä taitaa olla se että arvostan koulutusta todella paljon. Olen sitä mieltä että niin miesten kuin naistenkin tulisi opiskella vaikka kotiäideiksi jäisivätkin.



Toiseksi haluan olla taloudellisesti riippumaton. En halua olla riippuvainen miehestä tai yhteiskunnasta ja inshallah en etenkään koskaan halua tulla riippuvaiseksi lasteni taloudellisesta tuesta!



Molemmissa asioissa on mielestäni kyse VAPAUDESTA. Vapaudesta valita. Vapaudesta valita kotiinjääminen jos sitä haluaa. Siitä että lapset ovat vapaita taloudellisesta vastuusta vanhempiensa suhteen ja kaikki mikä on on pakotonta yhteistä.



En tiedä johtuuko länsimaisuudestani että en koe " elämän täyttymystä" kotona olemisessa. Haluan tehdä palkattua työtä ja olla osa yhteiskunnan eteenpäinvievää voimaa.

Lasten ollessa pieniä on tietysti ihana olla kotona.

Uskon aktiiviseen naiseuteen:)



Piti kirjoittaa kun tuli asiasta mieleen.

mamadza:

muutamasta syystä tulin pohtineeksi...

että olisinkohan minä enemmän EUROOPPALAINEN kuin suomalainen?

Mietin niitä eroja joita minulla on eri maista (lähinnä arabimaista) tulleisiin tuttaviin ja ystäviin...

Ihan ensimmäisenä taitaa olla se että arvostan koulutusta todella paljon. Olen sitä mieltä että niin miesten kuin naistenkin tulisi opiskella vaikka kotiäideiksi jäisivätkin.

Toiseksi haluan olla taloudellisesti riippumaton. En halua olla riippuvainen miehestä tai yhteiskunnasta ja inshallah en etenkään koskaan halua tulla riippuvaiseksi lasteni taloudellisesta tuesta!

Molemmissa asioissa on mielestäni kyse VAPAUDESTA. Vapaudesta valita. Vapaudesta valita kotiinjääminen jos sitä haluaa. Siitä että lapset ovat vapaita taloudellisesta vastuusta vanhempiensa suhteen ja kaikki mikä on on pakotonta yhteistä.

En tiedä johtuuko länsimaisuudestani että en koe " elämän täyttymystä" kotona olemisessa. Haluan tehdä palkattua työtä ja olla osa yhteiskunnan eteenpäinvievää voimaa.

Lasten ollessa pieniä on tietysti ihana olla kotona.

Uskon aktiiviseen naiseuteen:)

Piti kirjoittaa kun tuli asiasta mieleen.

Toisaaltahan voi olla PAKKO mennä töihin, vaikka haluaisi jäädä kotiäidiksi, koska miehen tulot eivät riitä, tai miehellä ei ole työpaikkaa. Varmaan näin on monissa moku-perheissäkin.

Minäkin SUOMALAISENA naisena haluan kuitenkin ansaita rahaa itse, ja olla riippumaton muista. Myös työyhteisö on tärkeää. Perhe on numero yksi monillekin, mutta ihmisessä on niin monta osa-aluetta, ettei se useinkaan riitä " täyteen elämään" vaan vastapainona tulee olla oma ystäväpiiri, harrastukset ja/tai työ.

vilmahilma:

Toisaaltahan voi olla PAKKO mennä töihin, vaikka haluaisi jäädä kotiäidiksi, koska miehen tulot eivät riitä, tai miehellä ei ole työpaikkaa. Varmaan näin on monissa moku-perheissäkin.

Minäkin SUOMALAISENA naisena haluan kuitenkin ansaita rahaa itse, ja olla riippumaton muista. Myös työyhteisö on tärkeää. Perhe on numero yksi monillekin, mutta ihmisessä on niin monta osa-aluetta, ettei se useinkaan riitä " täyteen elämään" vaan vastapainona tulee olla oma ystäväpiiri, harrastukset ja/tai työ.

Suomessahan pakko mennä töihin on aika pieni. Jos ei töihin mene niin ei täällä nälkään kuole. Ihmisiä autetaan yhteiskunnan puolesta hyvin hyvin pitkälle. Anteeksi vaan mutta on vaikea ajatella että Suomessa olisi pakko tehdä töitä. Ikävä kyllä.

Jos täällä joku on ollut pakkotyössä niin kiinnostaisi että minkälainen tilanne voi sellaiseen johtaa.

Se koulutus avaa sitten myös sellaisen pikku oven että jos onkin sitten eräänä päivänä ihan oikeasti pakkopakko mennä töihin (sanotaan vaikka että sosiaaliturva on muisto vain ja mies kuolee) niin ei joudukaan lakaisemaan mäkkärin vessoja vaan voi hakeutua sille omalle alalleen josta on se koulutus.

Ettei tule väärinkäsityksiä täytynee mainita että meillä käydään töissä ja itse kannattaisin systeemiä jossa työttömyyspäivärahaa tms nauttivat saisivat osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen vanhusten ulkoiluttajina jne. Saataisiin kontrolloitua tekemisiä ennaltaehkäistyä syrjäytymistä ja muutakin hyvää.

mamadza:

Ettei tule väärinkäsityksiä täytynee mainita että meillä käydään töissä ja itse kannattaisin systeemiä jossa työttömyyspäivärahaa tms nauttivat saisivat osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen vanhusten ulkoiluttajina jne. Saataisiin kontrolloitua tekemisiä ennaltaehkäistyä syrjäytymistä ja muutakin hyvää.

Mamazda, muistelin että olet vanhusten hoitaja? Jos olet kunnallisella puolella ja pk-seudulla työssä, sinun on myös täytynyt nähdä että näin jo tapahtuu: työttömät on palkattu työllistettyinä muutaman euron päiväkorvausta vastaan ulkoluttamaan/kuljettamaan vanhuksia tai siivoamaan. (eli minun näkemykseni mukaan he tekevät työtä nälkäpalkalla koska ovat " työharjoittelijoita" ja kunnallinen puoli käyttää näitä härskisti hyväkseen)

Näin kunta säästää ja työpaikallakin puhutaan työllistetyistä kun puhutaan näistä työttömistä. Pitkäaikaistyötön ei aina pääse työttömän leimastaan eroon. Ainahan työttömille töitä voisi löytyä, jos työnantajilla olisi vain halua heidät palkata. En tiedä kuin ulkomaalaisia jotka ovat omasta halustaan työttömiä. Suomalaiselle se 400 euroa " ilmaista" rahaa voi olla vähän, jollekin ulkomaalaiselle joka sitä nauttii sen sijaan paljon.

Monet ulkomaalaiset velattomina ja autottomina jo elävät säästeliäämmin sekä ovat tietysti tottuneet siihen ettei elämän välttäättömyys ole vaikkapa leffaan meneminen. Ja rikkaammat sukulaisetkin auttaa kyllä (ei ehkä näin tosin kaikilla).

Suomalaisuus on hieno asia. Tosin ei kai se meidän suomalaisten ansiota ole että asumme tuhansien järvien maassa. Runebergin ja muiden kansallisuusmiesten luomaa Suomea on vaikea enää tavoittaa. Joskus kun ajaa läpi Suomen kesän lämmössä niin silloin on ihana katsella ulos pihalle. Suomalainen luonto kauneimmillaan. Hennot alkukesän aamuyöt, kun ilmassa on hiukan kosteutta ja koivuissa nuoret lehdennuput ja kun kuulee lintujen laulun, ovat kuin olisi taivaaseen päässyt!

Suomessa on luonnon lisäksi hyvää myös se että junat tulevat ajallaan, sähkölaskua ei tarvitse maksaa kahta kertaa, virkamiehiä ei tarvitse lahjoa, kauppiaat eivät yleensä yritä huijata, ihmiset antavat kadulla kulkea rauhassa (ainakin päiväsaikaan).

Tuo mamazdan aloitus " ja jottei tule väärinkäsityksiä" on minusta jotenkin tyypillistä suomalaista. Toki internetkin vaikuttaa asiaan. Suomessahan ei hyväksytä kuin korkeintaan viisi erilaista elämäntyyliä. No, asiat ovat ehkä muuttuneet ( jos luoja näin on suonut) sitten 50-luvun, ehkä jonkin verran parempaan suuntaan. Edelleen kuitenkin pitäisi vain pärjätä ja päteä ja tehdä selvä pesäero " luusereihin" tai muihin erikoisiin tyyppeihin. Hyvä esimerkki tästä on joidenkin suhtautuminen työuupumukseen tai masennukseen. Jos näitä kutsutaan muotisairauksiksi, ikään kuin joku olisi trenditietoisuuttaan masentunut vakavasti, on se jo minusta herjaamista. Ehkä yhteiskunta on medikalisoitunut ja apua haetaan enemmän nykyisin, mutta se on hyvä asia ettei enää tarvitse hävetä psykiatrille menoa eikä perhe hylkää jos sairastuu skitsofreniaan.

Ainakin täällä pk-seudulla tuntuu olevan parempi kun pitää turpansa kiinni julkisilla paikoilla. Suomessa on tässä suhteessa kyllä naurettavan tiukat säännöt: pitäisikö muuttua näkymättömäksi ettei häiritse muita ihmisiä? Kutsummeko me tällaiset otukset yhteiskuntaamme vai hyvinvoivaksi? :)

työllistettyjä jotka ovat näissä hommissa.

Mutta kysymys sinulle: puhuit nälkäpalkasta...

Onko sinusta (tämä menee nyt offTopiciksi) hyvä että työttömyyskorvauksia jne saa ns ilman mitään vastiketta?

Minä olen nähnyt ja näen joka päivä myös suomalaisia jotka todellakin nauttivat tuollaista pikku etuutta kun ei huvita käydä töissä. Maahanmuuttajia samoin.

Minusta siinä täytyisi olla joku kontrolli. Esim tuollainen vastikkeellinen työttömyyskorvausjuttu. Systeemiä kuitenkin käytetään nykyään ihan häikäilemättä hyväksi.



On minussa varmasti suomalaisia piirteitä.

Epäilemättäkin.



Anteeksi jos joku ajatuksesi meni vähän ohi. On vähän tiltti-päivä tänään.

Come on, ihmiset. Täysin sisäänpäin kääntyneen kansan mielipiteitä palstasta löytyivät. Ollaan niin erilaisia, niin erilaisia, ettei voi erilaisempia olla, auttavaisia, rehellisiä, tiedämme kaiken, muttemme ikinä kerro.



Ulkomaalaisena ihmisena uskallan väittää, ettette ole juuri niin erilaisia kuin luulette. Nouskaa silmät maasta ja nähkää maailma ja ihmisiä.



Ylestän pahasti, tiedän kyllä. Lumiukkoja lumiukkojen seurassa. Ette päästä toisia lähelle, ei omia, eikä muita. Ja kun teillä on niin vähäiset vaatimukset välisellenne kansakäymiselle, on kuulkaa mitä helpoin olla perin pohjin auttavainen, tai kuvitella olevan, kunnes joku pyytäisi oikeasti apua.



Ainoa mitä kaikesta höpinästä voisin laskea pelkäksi suomalaiseksi ominaisuudeksi on se, ettette tosiaan ikinä (ei edes täällä netissä) ilmaise mielipiteitä näin jyrkästi, kuin meikäläinen. Enpä sitten osaa sanoa, onko tämän takana kohteliaisuus, pelko, täälläkin teidät tunnistetaan, tai rauhalliseen luonteeseen kuuluva jyrkkien mielipiteitten puute.



Minä en todella aio tällä kirjoituksella suututtaa ketään. Haluan vain sanoa, että pitää osata käsitellä kriitisesti sitä tietoa, mitä koulussa opetetaan kasvattaakseen teistä kunnoliset kansalaiset.



Viime vuonna minulle väitettiin, etten tällä asenteella Suomessa pärjää. Mutta, tiedättekö mitä? Aion pärjätä. Koska pyrin katsoa asian ytimeen, enkä etsi kansallisidentiteettiä ruisleivästä ja Fazerin karkkeista.



Mitä on Suomessa sydämeni läheistä on ekologinen ajattelu ja lämmin suhde eläimiin. Mutta haluasin udella, säilyykö vesien puhtaus koventuvassa, egoisuituvassa ja maapalloistuvassa maailmassa kauan kansalle, joka korkeatasoisesta koulutuksestaan huolimatta käsittelee tätä elämää näin tunnepohjaisesti eikä sanavapaudesta huolimatta aina rohkene puhua arkaluonteisista asioista.



Suomi-myytti on hyvä myydä ulkomaalaisturisteille, eikä kaikkia heikkouksia kannata maailmalle paljasta. Mutta kieltämällä tunnustaa ne itselleen ja elämällä myyteillä todellisuuden silmien katsomatta ei ole pidemman päälle viisasta.

shylam:

Ainoa mitä kaikesta höpinästä voisin laskea pelkäksi suomalaiseksi ominaisuudeksi on se, ettette tosiaan ikinä (ei edes täällä netissä) ilmaise mielipiteitä näin jyrkästi, kuin meikäläinen. Enpä sitten osaa sanoa, onko tämän takana kohteliaisuus, pelko, täälläkin teidät tunnistetaan, tai rauhalliseen luonteeseen kuuluva jyrkkien mielipiteitten puute.

.

Tässä ketjussahan meille sallittiin pieni kansallistuntoinen itsensä ylentäminen, joka meille suomalaisille on kautta aikain ollut vaikeata. Ehkä et tunne tässä asiassa esi-isiemme historiaa. Anna meidän opetella tätä itsetunnon parannusta vauvan askelin; se on vieläkin ihan retuperällä. :)

Kyllä suomalainen on yleensä itsensä paras kriitikko ja osaa ihan käskemättäkin tunkea itsensä maan rakoon. Mutta sinnehän me emme kuulu! Se, että ei ole jatkuvasti huutelemassa mielipiteitään, (paitsi tietysti me täällä foorumilla ollaan :)) osoittaa myös tilannetajua. Suomalainen ajattelee, että sanojen ekonominen käyttö vahvistaa niiden tehoa.

Ja se on kyllä tullut useammankin kerran mieleen tuolla ulkomailla hiihdellessä, että pitääkö yksinkertaisestakin asiasta tehdä niin kauhian suuri numero. Voisiko keskittyä lopputulokseen sen sähläämisen ja säätämisen sijaan. Niin kuin suomalainen tekee. Ja saa muuten tuloksia aikaan. :)

Minusta on jotenkin viehättävää, että me ns. kansainvälistyneen sukupolven suomalaiset vielä taivumme hehkuttamaan isänmaatamme.Varsinkin näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä se meille suotakoon.

Täältä ei edes niitä kaikista isänmaallisimpia löydy, joten siksikin minusta on ollut mielenkiintoista lukea " monikulttuuristen" rouvien kommentteja.

Mitä haluaisit itse kertoa meille omasta kansastasi ja kansallisidentiteetistäsi?

Mehän teemme valinnan vastatessamme mamadzan kysymykseen, MITÄ on suomalaisuus: " Kertoisinko totuuden, laudat eessä ovien, vai sen kaiken rikkauden... "

:)

Shylamin viesti oli kyllä erittäin hyvä. Minusta tosin suomalaisilla voi olla hyvinkin kärkeviä mielipiteitä, mutta niitä ei ehkä uskallet esittää, koska pelätään " mitä ne muut sitetn ajatetlevat" . Liekö tämä naapuri-muukalais-ohikulkija- pelko sitten suomalaisilla pahakin?

Joten Shylam, voisin kyllä sanoa, että suomalaisilla (etenkin vanhemmalla sukupolvella) on suorastaan äidimaidossa se perintö että uskotaan suomalaisuuden olevan jotain erikoista (oman äitini mielestä VAIN suomessa valmistettu tekstiili on laadukas, VAIN suomalainen leipä on terveellistä ja hyvää, VAIN suomalainen työvoima on uutteraa).



Mamazda, minusta ei ole mitenkään oikein että ihminen tekee töitä työttömyyskorvauksen eteen. Silloin ko. rahan idea menee hian hukkaan. Jos toinen tekee saman työn ja saa siitä kunnon palkan jolla elää, miksi toinen joutuu saman työn tekemään työttömyyskorvausta vastaan? Sitäpaitsi tätä systeemiä käytetään hyväksi. Toki varmaan työttömyystukiakin. Toisaalta jos tuilla elää paremmin kuin työllä, niin kysynpä vaan, pitääkö ty ottaa vastaan vai tulisiko palkkatasoa hiukan nostaa? Mutten näkisi asiaa ihan niin kylmästi.

En ollenkaan käsitä ihmisiä joitten mielestä työttömyyskorvausta vastaan pitäisi tehdä töitä. Korvauksen ajatushan on antaa elanto sille ajalle kun etsii töitä. Kun on saanut töitä niin siinä vaiheessahan pitäisi jo saada kunnon palkkaa. Se miksei sitten opiskelu kannata vaan työttömyys on systeemin vika! Ja toisekseen apua sossulta saa vasta siinä vaiheessa kun on täysin rahaton.

Systeemissä on liikaa porsaanreikiä ja Lipposen työllisyyskurssit ja muut hömpät ovat itsepetosta. Kun ihminen tarvitsisi vain työpaikan. Työnantajilla on asenneongelma. Kunta säästää härskillä tavalla rahaa.



Vai oletko sitä mieltä mamazda että on ihan oikeudenmukaista että toinen saa samasta työstä kunnon palkan ja toinen ei, koska on " työllistetty" , ja kaiken lisäksi potkitaan vielä työstä pihalle (kun työharjoitteluaika one mennyt umpeen) eikä saa jatkaa kunnon palkalla (siis joutuu takaisin kortistoon), hänen tilalleen otetaan toinen työllistetty. Minusta se on täysin moraalitonta.

Miksi toiset saa töitä ja tosiet ei on minulle mysteeri, mutta voi kun en ole kaikkitietävä enkä tiedä miksi toisille työnsaanti on vaikeaa (yhden esimerkin kerron: yli 50-vuotiaat irtisanotut eivät saa helpsoti töitä!)!

Minulla on asiasta vahvat mielipiteet, mutta tällä hetkellä en viitsi kertoa ja perustella vahvoja mielipiteitäni. Olen niitä aikoinaan paljonkin kertonut eri tilanteissa. Nyt siis kerron vain tositarinan työstä ja työttömyydestä.



Työttömyyteni alkoi 1.7.2005. Viimeisen palkkani sain siis kesäkuussa. Samalla päättyi myös kotihoidontuki, koska nuorin lapsemme täytti kolme vuotta heinäkuun alussa. Heinäkuussa tuloja olivat lapsilisä kolmesta lapsesta ja 80 euroa kotihoidontukea. Yhteensä siis noin 400 euroa. Haimme toimeentulotukea. Emme saaneet, koska kesäkuun tulot laskettiin siten, että niiden käyttö olisi alkanut vasta 1.7.2005. Olin maksanut kaikella, mitä kesäkuussa tuli vain laskuja, joten tilillä oli oikeasti vain alle yksi euro rahaa. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Työttömyystuki alkoi vasta 4.8., koska kela laski, että olin ollut kolme viikkoa kesälomalla ja tämän jälkeen tuli viikon karenssi.



Elokuun lopussa sain vihdoin ensimmäisen työttömyystuen, joka sisälsi 10 päivää eli oli 250 euroa. Asumisukipäätös tuli myös elokuun lopussa, koska olin valittanut kelan johtoon, että pian meidät häädetään asunnosta, koska ei ole varaa maksaa vuokraa ja emme saa asumistukipäätöstä. Haimme jälleen toimeentulotukea. Emme jälleen saaneet, koska he laskivat, että kesäkuun tuloista heinäkuun jälkeen piti jäädä elanto myös elokuulle. Meidän ainoat tulot olivat siis elokuun lopussa tullut 250 euroa plus lapsilisä 320 euroa = 570 euroa. Jälleen ei ollut mitään merkitystä, että tilillä oli alle euro rahaa ja mitään muita tuloja ei näkynyt tilillä olleen. Asumistuki meni suoraan vuokranantajalle, mutta se helpotti sen verran, että meitä ei ainakaan heti häädetty asunnosta pois.



Syyskuussa alkoi vihdoin mieheni kuntoutustuki ja minun ensimmäinen työttömyystukeni tuli täysimääräisenä. Vihdoin tulomme olivat jo melkein kohtuulliset. Eli kaikki yhteensä lapsilisineen ja asumistukineen olivat noin 1.600 euroa. Tässä kuussa saimme vielä maksusitoumuksen apteekkiin. Lapsemme oli tarvinnut antibiootteja syyskuussa ja olin liittänyt reseptin hakemukseen. Päätös tuli yli kaksi viikkoa sen jälkeen, kun lapsi oli saanut antibioottireseptin, joten kiirettä he eivät ainakaan pitäneet, vaikka lääkärin määräys oli mukana. Olin kuitenkin kaiken jälkeen iloinen, että saimme ostettua lääkkeet, koska vielä piti ostaa mieheni kipulääkkeet. Eli saimme edes jotain sosiaalitoimelta ja siitäkin olen jo iloinen.



Syyskuussa alkoi työllisyyskoulutukseni. Sinne oli pyrkinyt 73 akateemista ihmistä. Joukossa oli FM, FL ja FT-tasoisia ihmisiä. Näistä 16 pääsi koulutukseen ja minä olin yksi onnekkaista. Vihdoin lokakuussa tulomme nousivat 1.800 euroon kuukaudessa. Vaikka sosiaalitoimen laskujen mukaan tämä jää 200 euroa alle meidän perheen minimitoimeentulon, he keksivät aina syitä, miksi emme saa toimeentulotukea lainkaan. Koulutukseni seurauksena laitoimme kaksi nuorinta lasta päivähoitoon ja siten heidän ilmainen päivähoitonsa tuo minun laskujeni mukaan 380 euro lisätukea. Tämän joutuisimme maksamaan heti, mikäli minä saan töitä.



Kaiken kaikkiaan lasken siis, että kokonaistulomme ovat 2.180 euroa. Tästä kun otetaan lapsilisät pois ja muu ei-ansiosidonnainen osuus pois, niin ansiosidonnainen osuus on noin. 1.650 euroa. Minun ei siis kannata enää mennä töihin sellaisilla palkoilla, missä nettotulot ovat alle 1.700 euroa. En halua enää läpikäydä samaa kolmen kuukauden nälkäkuuria, minkä kävin läpi, kun edellinen työsuhteeni päättyi. Siksi poissuljettuja ovat kaikki määräaikaiset työt sekä työt, missä nettopalkka on noin 1.700 euroa. Tämän palkan saisin käteeni jo hoitoalalla, mikä on toinen koulutukseni. Lisäksi hoitoalalla työsuhteet ovat yleensä määräaikaisia.



Kun aiemmassa työsuhteessani bruttopalkkani oli 3.000 euroa, mikä on naiselle aika hyvä, nettopalkkani oli hiukan alle 1.900 euroa. Käytännössä minun on siis saatava töitä, missä bruttopalkkani on ainakin tuota luokkaa ennen kuin minun edes kannattaa mennä töihin.



Olen siis yrittänyt riisua tämän tarinani pois mielipiteistä, joten toivon, että kukaan ei yritä tulkita tämän perusteella ajatuksiani. Kerroin vain sen, mitä tämä suomalainen sosiaaliturva on. Itsekukin tehköön oman mielipiteensä sen mukaan, mitä itse ajattelee.

Tunnen joitakin ihmisiä jotka samankaltaisen on kokenut: tarkoitan juuri tätä, että toimeentulotuen " nauttuminen" ei ehkä olekaan niin suuri nautinto kuin jotkut luulevat.



Minusta ne jotka puhuvat miten työttömien pitäisi milloin mitäkin tehdä ja miten vähävaraiset ovat vain laiskoja ja niin edelleen, keskitettäisiinkö sitten vaikka nämä vähävaraiset leireille jossa he voisivat tehdä yleishyödyllistä työtä jotta saavat nämä " nauttimansa" tuet. Ne jotka puhuvat näin eivät varmaan ole kohdanneet koskaan sitä ahdistusta ja hätää joka on tässä maassa todellista monessa perheessä.