auttakaa minua

Niin tiedän tuon tunteen! Olisiko sinun mahdollista hakeutua terapiaan missä saisit käytyä läpi rankat juttusi (tai asiat mitkä mietityttävät tai mitä vatvot)? Minä menin samoista syistä terapiaan ja olen nyt puoli vuotta siellä käynyt-> olen jo nyt kuin eri ihminen:) suosittelen siis lämpimästi satsaamaan itseesi koska se on silloin myös satsaus läheisillesi:) analyyttistä terapiaa käyn ja sitä tietysti suosittelen.

Turhaahan jälkeenpäin on jauhaa ja miettiä. Jokaisella on oikeus lepoon. Enempää ei voi vaatia kuin mihin voimat kullakin riittävät. kaikki saamme olla toisillemme tuki ja myös taakka.



Lue kivaa kirjaa, kuuntele kivaa musiikkia, kuuntele muiden ajatuksia.

jolle vosit purkaa tuntojasi. Lisäksi koita keskittää ajatukset välillä itsestä poispäin, jos mahdollista. Tee jotain hyvää muille, auta, kuuntele (jos kykenet), tulee itselle parempi olo ja asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.

Läsnäolon voima -Tie henkiseen heräämiseen, Echart Tolle



luen juuri tuota kirjaa ja siinä on paljon hyviä juttuja

Kuulostaa, että mieleesi on kerääntynyt selvittämättömien asioiden möhnää joka estää elämästä sinua tässä hetkessä. Jos olet huolten kuorruttama, et voikaan nähdä sitä hyvää mikä sinulla kuitenkin on.



Jos itket päivittäin, minusta kuulostaa, että voisit olla tuen tarpeessa. Jos lääkäri katsoo sinulla olevan masennusta, lääkitys auttaa alkuun. Itse en kuitenkaan usko että pelkkä pilleri poistaa pahan olon syyn. Lääkkeen lisäksi on hyvä uskaltautua turvallisen ihmisen läsnäollessa tutkailemaan elämäänsä, sen kipeitäkin kohtia.

Jokin kirjoituksessasi saa minut kysymään, onko sinun historiassasi jokin käsittelemätön suru? oletko esimerkiksi menettänyt lapsuusiässä jonkun sinulle hyvin tärkeän ihmisen ja sinua on vain kannustettu olemaan reipas? Jotain tämän tapaista huokuu viestissäsi, tai sitten olen väärässä.



Mikäli sinulla ei ole henkilökohtaisessa elämässäsi ihmistä jonka kanssa voit tutkailla elämääsi, voit toki myös hakeutua esim. terveyskeskuksen kautta psykologille tai työterveyspsykologille taikka sitten seurakuntasi diakoniatyöntekijän kanssa juttusille. Meidäkin tehtävämme on kuunnella elämäntarinaa, ja keskustella siitä voimavaroja etsien.



Olisiko seuraavista kysymyksistä jotain apua:



Kuka sinua syyttää, jos oletkin tehnyt vääriä ratkaisuja? Onko syyttäjällä jonkun elämäsi ihmisen "kasvot"? Jos, niin mikä tämän ihmisuhteen tarina mahtaakaan olla?



Olet huolissasi. Mikä on riistänyt luottamuksesi elämän kantavaan voimaan? Mikä auttaa sinua luottamaan? Millaisissa tilanteissa huoli ei valtaa sinua?



Jos olet tehnytkin väärin, mikä siinä on niin kamalaa? Me kaikki ihmiset töppäilemme? Anteeksianto?



Suuttuminen on sinänsä ihan normaalia. Miksi et saisi olla kiukkuinen? Mikä sinua oikeastaan vihastuttaa? Meneekö suuttumuksesi oikeaan kohteeseen, siihen johon se kuuluu? Vai joutuuko joku olemaan sijaiskärsijänä koska esimerkiksi et uskalla ilmaista vihaasi oikealle kohteelle?

Puolustaako sinua kukaan muu kuin sinä itse, jos sinua kohdellaan väärin?





Näiden ja monien muidenkin kysymysten läpikäymisestä saattaa olla hyötyä-

Ja muista: aina kun lähtee tutkailemaan elämäänsä, yleensä sen aluksi henkinen kipu yltyy. Kun koskettaa sitä, mitä on torjunut kauan. Mutta lopulta siitä silti on hyötyä. Vapautuu kenties menneisyyden kahleista ja saa oman elinvoimansa takaisin.





terveisin diakoni Meiju'

Tikkurilan seurakunta

kiitos vinkeistä. Tuota terapiaa olen miettinyt useaan otteeseen, en vain oikein osaa hakeutua. Niitä on niin monenlaisia.

Täytyy jaksaa uskoa parempaan.

selvästi masentunut ja ahdistunut, varaa aika lääkäriin, psykologille sitten lähetteellä.