No mepä rohkaistuttiin pyytämään anoppi+appi hoitoavuksi..
Ei olla kahteen vuoteen käyty missään kahdestaan miehen kanssa. No pyydettiin nyt ekaa kertaa että josko voisivat olla päivän meillä (iltapäivästä iltaan), jotta päästään käymään jossain virkistäytymässä.
Anoppi ja appi tuli molemmat, lapsi on kaksi (1v ja 2,5v).
Käytiin syömässä (n. 1,5h) ja mietittiin mentäisiinkö leffaan. MIes soitti sitten anopille että mikä on tilanne. Anoppi jotenkin nihkeänä sanoi, että he voisivat mennä saunaa lämmittelemään ja heti lähtevät kun tullaan.
No, ei sitten kehdattu mennä muualle. Kun tultiin, oli täällä aikamoinen siivo. Siis olivat lukeneet lehtiä ja niitä oli pitkin poikin, olivat juoneet kahvit ja pöydällä oli likaisia kuppeja ja astioita ja mm. likaisia talouspapereita. Tiedän, että anoppi on hyvin siisti ihminen ja tekee paljon kotitöitä, joten tuntui oudolta. Itse olen anopilla käydessä aina auttanut kotitöissä ja mm. täyttänyt tiskikonetta ja siivonnut jälkeni.
Lähtivät todella nopeasti. Ihan todella kummallista, jäi jotenkin paha maku suuhun. Ihan kuin olisi ollut kamala velvollisuus se että on muutaman tunnin lastenlasten kanssa :( . Ei varmaan pyydetä toiste.
Kommentit (52)
heillä oli kuviteltua rankempaa lasten kanssa...en keksi muutakaan selitystä. Aika outoa kyllä.
Anopille ja apelle oli tullut riitaa keskenään esim. siitä miten lasten kanssa touhutaan ja lähtivät sen takia heti kotiin huonolla tuulella jatkamaan riitaansa.
Voisiko olla, että he eivät ole uskaltaneet tai ehtineet tehdä mitään muuta, kun ovat tohottaneet lasten kanssa?
1 v on tosi pieni hoidettava vielä, ja äitini on halunnut suunnilleen kirjallisena tuonikäisen hoito-ohjeet. Ettekö kysyneet mitään että miten meni, mitäs teitte, oliko kivaa? Puhukaa nyt ihmeessä mistä kenkä puristaa.
Ei niin helppoa välttämättä anopille ja apelle varsinkin josseivat ole paljoa olleet lasten kanssa. Itse elät lasten kanssa arkea päivittäin, niin on ehkä vaikea ymmärtää kuinka hankalaa vieraiden ihmisten on hoitaa noin pieniä lapsia.
Meillä mummot ovat hoitaneet joskus vasta yli 3v lapsia, jotka ovat osanneet puhua itse (kertoa mitä haluavat) ja syöneet itse, eivätkä käytä enää vaippaa. Tällöin kun perusasiat on hanskassa, niin isovanhempienkin on helpompi selvitä niiden lastenlasten kanssa.
Lisäksi meillä mummot ovat selkeästi olleet mieluiten/varmimpia kouluikäisten lasten kanssa. Tällöin lapset eivät työllistä enää ihan samoin kuin pienemmät.
Eivät varmaan ole ehtineet siivoilemaan. Ehkä kaksi noin pientä on ollut heille liikaa ja yksinkertaisesti eivät jaksaneet kauempaa, lapset ovat vieneet mehut.
Toimintakyky alkaa heiketä, kärsivällisyys vähenee ja itsekkyys lisääntyy monilla vanhuksilla. Esim. oman äitini, ennen siistin ja hyvän ruuanlaittajan, koti ja kokkkaus ovat menneet vauhdilla alaspäin.
Jos lapset on itkeneet äidin ja isän perään koko ajan, niin eipä ole ihme jos isovanhemmille tulee halu lähteä saunaan rentoutumaan... :)
Ei olla kahteen vuoteen käyty missään kahdestaan miehen kanssa. No pyydettiin nyt ekaa kertaa että josko voisivat olla päivän meillä (iltapäivästä iltaan), jotta päästään käymään jossain virkistäytymässä.
Anoppi ja appi tuli molemmat, lapsi on kaksi (1v ja 2,5v).
Käytiin syömässä (n. 1,5h) ja mietittiin mentäisiinkö leffaan. MIes soitti sitten anopille että mikä on tilanne. Anoppi jotenkin nihkeänä sanoi, että he voisivat mennä saunaa lämmittelemään ja heti lähtevät kun tullaan.
No, ei sitten kehdattu mennä muualle. Kun tultiin, oli täällä aikamoinen siivo. Siis olivat lukeneet lehtiä ja niitä oli pitkin poikin, olivat juoneet kahvit ja pöydällä oli likaisia kuppeja ja astioita ja mm. likaisia talouspapereita. Tiedän, että anoppi on hyvin siisti ihminen ja tekee paljon kotitöitä, joten tuntui oudolta. Itse olen anopilla käydessä aina auttanut kotitöissä ja mm. täyttänyt tiskikonetta ja siivonnut jälkeni.
Lähtivät todella nopeasti. Ihan todella kummallista, jäi jotenkin paha maku suuhun. Ihan kuin olisi ollut kamala velvollisuus se että on muutaman tunnin lastenlasten kanssa :( . Ei varmaan pyydetä toiste.
Ei olla kahteen vuoteen käyty missään kahdestaan miehen kanssa. No pyydettiin nyt ekaa kertaa että josko voisivat olla päivän meillä (iltapäivästä iltaan), jotta päästään käymään jossain virkistäytymässä.
Anoppi ja appi tuli molemmat, lapsi on kaksi (1v ja 2,5v).
Käytiin syömässä (n. 1,5h) ja mietittiin mentäisiinkö leffaan. MIes soitti sitten anopille että mikä on tilanne. Anoppi jotenkin nihkeänä sanoi, että he voisivat mennä saunaa lämmittelemään ja heti lähtevät kun tullaan.
No, ei sitten kehdattu mennä muualle. Kun tultiin, oli täällä aikamoinen siivo. Siis olivat lukeneet lehtiä ja niitä oli pitkin poikin, olivat juoneet kahvit ja pöydällä oli likaisia kuppeja ja astioita ja mm. likaisia talouspapereita. Tiedän, että anoppi on hyvin siisti ihminen ja tekee paljon kotitöitä, joten tuntui oudolta. Itse olen anopilla käydessä aina auttanut kotitöissä ja mm. täyttänyt tiskikonetta ja siivonnut jälkeni.
Lähtivät todella nopeasti. Ihan todella kummallista, jäi jotenkin paha maku suuhun. Ihan kuin olisi ollut kamala velvollisuus se että on muutaman tunnin lastenlasten kanssa :( . Ei varmaan pyydetä toiste.
niin eivät todella ole mitään unelmamummoja ja -pappoja. Ei ole liikaa olla kahden lapsen kanssa noin pientä hetkeä. Tosin, eipä ole minunkaan appivanhemmat kiinnostuneita, mutta oma isäni ja äitini ovat jaksaneet isovanhemmuutta niin 4-kymppisinä kuin 6-kymppisinäkin.
näiden isovanhempien puolella. Kai ne nyt ihan toimintakykysisiä ovat, tuskinpa kukaan mitään 90 -vuotiaita olisi avuksi pyytänyt. Olen kyllä huomannut, että nuorten äitien isovanhemmat ovat yleensä enemmän mukana auttamassa, ainakin se mummo. " Normaali-ikäiset " tai " vanhat " vanhemmat jäävät helposti tosi yksin tämän hoitoasian kanssa. Tyhmää että isovanhemmat sanoutuvat irti hoitovastuusta, turha odotella lapsenlapsia vanhainkotiin käymään, kun heillä ei ole mitään sidettä isovanhempiinsa.
Onko sinulla vanhempia tai sisaruksia jotka voisivat joskus katsoa lapsianne? Ymmärrän ajatuksesi täysin, jos minulle rakkaat ihmiset (esim. kummilapsemme vanhemmat) pyytäisivät hoitoavuksi (etenkin) noin lyhyeksi aikaa, hoitaisin sen kunnialla vaikka pää kainalossa.
appivanhemmilla tai kun he ovat käyneet teillä, ovatko leikkineet lasten kanssa (luontevasti), jutelleet? Vai juttelevatko vain aikuisten kanssa? Jos edellinen niin jotain outoa on tapahtunut. Jos jälkimmäinen, niin eivät ehkäpä osaa (enää) olla pikkulasten kanssa (luulevat, että voi lukea rauhassa lehteä jne.).
En minäkään uudestaan pyytäisi hoitamaan, mutta mielenkiinnosta pyytäisin miestäni kysymään, oliko heillä ollut hankaluuksia.
Syitä voi olla vaikka mitä... Ehkä vaan isovanhemmat eivät ymmärrä, miksi teidän pitäisi käydä "juhlimassa" ja heidän hoitaa lapsia sillä aikaa. Jos hekin ovat ilman apua ja iloa hoitaneet omat lapsensa.
Minäkin hoitaisin vaikka hammasta purren muutaman tunnin lapsia, jos olisin lupautunut auttamaan. Ehkä eivät tosiaan vaan olleet oikein motivoituneita?
Siksi en ikää syyttelisi; oma äiti hoiti puuhakasta pikkupoikaani kun kävin vaateostoksilla, ja palatessa öidin koti oli sekaisin, äitini tukka hiestä märkä, ja hän nauroi helpottuneena, että oli selviytynyt hommasta kunnialla ;o)
voi olla kyl aika rankkoja hoidettavia vanhoille ihmisille