Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
No mepä rohkaistuttiin pyytämään anoppi+appi hoitoavuksi..
08.01.2012 |
Ei olla kahteen vuoteen käyty missään kahdestaan miehen kanssa. No pyydettiin nyt ekaa kertaa että josko voisivat olla päivän meillä (iltapäivästä iltaan), jotta päästään käymään jossain virkistäytymässä.
Anoppi ja appi tuli molemmat, lapsi on kaksi (1v ja 2,5v).
Käytiin syömässä (n. 1,5h) ja mietittiin mentäisiinkö leffaan. MIes soitti sitten anopille että mikä on tilanne. Anoppi jotenkin nihkeänä sanoi, että he voisivat mennä saunaa lämmittelemään ja heti lähtevät kun tullaan.
No, ei sitten kehdattu mennä muualle. Kun tultiin, oli täällä aikamoinen siivo. Siis olivat lukeneet lehtiä ja niitä oli pitkin poikin, olivat juoneet kahvit ja pöydällä oli likaisia kuppeja ja astioita ja mm. likaisia talouspapereita. Tiedän, että anoppi on hyvin siisti ihminen ja tekee paljon kotitöitä, joten tuntui oudolta. Itse olen anopilla käydessä aina auttanut kotitöissä ja mm. täyttänyt tiskikonetta ja siivonnut jälkeni.
Lähtivät todella nopeasti. Ihan todella kummallista, jäi jotenkin paha maku suuhun. Ihan kuin olisi ollut kamala velvollisuus se että on muutaman tunnin lastenlasten kanssa :( . Ei varmaan pyydetä toiste.
Kommentit (52)
Tuo kertoo jo kaiken oleellisen ap:stä. Anoppi on nähnyt kontrollifriikin ilmeen ja häipynyt vähin äänin. Mäkin olisin ottanut hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään ihme jos appivanhempasi olivat uupuneita. He olivat varmaan jo unohtaneet millaista se on pienten lasten kanssa.
Olivatko lapset kuitenkin hoidettu? Sehän on se tärkein.
Ja jos ei isovanhemmat jaksa hoitaa sinun lapsiasi niin vaihtoehtoja on
a. ne ovat niin huonostikasvatettuja, ettei isovanhemmat jaksa niitä
b. isovanhemmat ovat väsyneitä, eivätkä jaksa
c. miniä on ollut niin vittumainen, ettei isovanhemmat halua ja jaksa enää nöyristellä
Tässä on esim. muutama syy
Mikä ihmeen muoti tämä tosiaan on, että ensin tehdän kakarat tosi lyhyellä ikäerolla ja sitten vingutaan kun ei päästä kahdestaan mihinkään. Kuka haluaa hoitaa toisten lapsia, joilla on ikäeroa vuosi tai puolitoista. Ja vielä tosiaan kiillottaa jälkensä, ettei kiireessä jää kahvikuppi pöydälle, ettei mamman tarvitse juosta nettiin valittamaan.
en todellakaan haluaisi hoitaa kahta noin pientä, sillä se on kovaa työtä. Kummatkin pieniä ja täysin vahdittavia.
Minun äitini ja anoppini onneksi haluavat hoitaa ja ovat halunneet hoitaa noinkin pieniä ja vieläpä ovat siinä sivussa jaksaneet nostaa kahvikupin tiskipöydälle ja ovatpa ihan oma-aloitteisesti jopa mm. leiponeet lasten kanssa ja laittaneet ruokaa.
Syitä siihen a) ovat halunneet olla lasten kanssa b) ovat halunneet antaa meille vapaa-aikaa kahdestaan.
Oma äitini sanoo aina, että muistaa hyvin kuinka rankkaa oli pienten lasten kanssa ja varsinkin kun isäni matkusti paljon ja kuinka kiitollinen on anopilleen kun tämä oli aina halukas auttamaan ja ottamaan meitä lapsia hoitoon jo ihan pienenä ja mökille jo kesän alussa kun koulujen loma alkoi ja haluaa nyt vuorostaan auttaa omia lapsiaan kun on voimia ja terveyttä + rakastaa olla lastenlasten kanssa.
Joo, tiedän että on niitäkin isovanhempia olemassa joita lapsenlapset kiinnostavat ja jotka haluavat auttaa myös omia lapsiansa sillä, että hoitavat lapsenlapsia joskus.
Enemmän olen kuitenkin nähnyt niitä isovanhempia, joille lapsenlapset ovat maanvaiva vaikka he olisivat kilttejä, tasapainoisia ja hyvin kasvatettuja. Eivätkä lapsetkaan oikein kiinnosta, ennemmin vaikka halutaan keskittyä puutarhanhoitoon, kuin osallistua jotenkin lasten elämään.
Omien vanhempieni ikäryhmästä olen vaistonnut, että lapsirakkaita he eivät oikein ole - eivätkä olleet silloin 30-vuotta sittenkään. Jostain syystä lapsia kuitenkin tuli hankittua? Ehkä koettiin, että niin kuuluu toimia.
Nykypäivänä samalla asenteella varustetut pariskunnat valitsisivat arvokkaasti lapsettomuuden.
Joo, tiedän että on niitäkin isovanhempia olemassa joita lapsenlapset kiinnostavat ja jotka haluavat auttaa myös omia lapsiansa sillä, että hoitavat lapsenlapsia joskus. Enemmän olen kuitenkin nähnyt niitä isovanhempia, joille lapsenlapset ovat maanvaiva vaikka he olisivat kilttejä, tasapainoisia ja hyvin kasvatettuja. Eivätkä lapsetkaan oikein kiinnosta, ennemmin vaikka halutaan keskittyä puutarhanhoitoon, kuin osallistua jotenkin lasten elämään. Omien vanhempieni ikäryhmästä olen vaistonnut, että lapsirakkaita he eivät oikein ole - eivätkä olleet silloin 30-vuotta sittenkään. Jostain syystä lapsia kuitenkin tuli hankittua? Ehkä koettiin, että niin kuuluu toimia. Nykypäivänä samalla asenteella varustetut pariskunnat valitsisivat arvokkaasti lapsettomuuden.
vaan olettavat, että isovanhemmat tekevät sen. Se parisuhdeaika kun menee ohi lasten kanssa vietetyn ajan.
On olemassa vanhempia, kuten ap, joita omat lapset eivät kiinnosta ja jotka mielellään hoidattavat lapset ja koko huushollin muilla. Onhan sitä aina nähty näitä vanhempia, joille omat lapset ovat maanvaiva ja isi ja äiti keskittyvät mieluummin shoppailuun, elokuviin ja ravintolapäivällisiin. Jostakin syystä lapsia kuitenkin tuli hankittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen muoti tämä tosiaan on, että ensin tehdän kakarat tosi lyhyellä ikäerolla ja sitten vingutaan kun ei päästä kahdestaan mihinkään. Kuka haluaa hoitaa toisten lapsia, joilla on ikäeroa vuosi tai puolitoista. Ja vielä tosiaan kiillottaa jälkensä, ettei kiireessä jää kahvikuppi pöydälle, ettei mamman tarvitse juosta nettiin valittamaan.
en todellakaan haluaisi hoitaa kahta noin pientä, sillä se on kovaa työtä. Kummatkin pieniä ja täysin vahdittavia.
Minun äitini ja anoppini onneksi haluavat hoitaa ja ovat halunneet hoitaa noinkin pieniä ja vieläpä ovat siinä sivussa jaksaneet nostaa kahvikupin tiskipöydälle ja ovatpa ihan oma-aloitteisesti jopa mm. leiponeet lasten kanssa ja laittaneet ruokaa. Syitä siihen a) ovat halunneet olla lasten kanssa b) ovat halunneet antaa meille vapaa-aikaa kahdestaan. Oma äitini sanoo aina, että muistaa hyvin kuinka rankkaa oli pienten lasten kanssa ja varsinkin kun isäni matkusti paljon ja kuinka kiitollinen on anopilleen kun tämä oli aina halukas auttamaan ja ottamaan meitä lapsia hoitoon jo ihan pienenä ja mökille jo kesän alussa kun koulujen loma alkoi ja haluaa nyt vuorostaan auttaa omia lapsiaan kun on voimia ja terveyttä + rakastaa olla lastenlasten kanssa.
Lasten jokainen isovanhempi on koska tahansa tervetullut meille, mutta ei hoitajaksi tai tiskaajaksi vaan olemaan lasten kanssa tai vaikka istumaan sohvalle ja rupattelemaan minulle, kun itse hoidan lapseni.
Minä ja mieheni halusimme nämä lapset. Emme kysyneet isovanhemmilta, jaksavatko tai ehtivätkö hoitajiksi, koska halusimme itse olla lastemme kanssa. Se ei sulje pois yhteistä aikaa, mutta emme ole ymmärtäneet, miksi äidin ja isän parhaat hetket vietetään aina kaukana lapsista. Kyllä sille puolisolle voi sanoa kotonakin, että sitä rakastaa.
Lasten jokainen isovanhempi on koska tahansa tervetullut meille, mutta ei hoitajaksi tai tiskaajaksi vaan olemaan lasten kanssa tai vaikka istumaan sohvalle ja rupattelemaan minulle, kun itse hoidan lapseni. Minä ja mieheni halusimme nämä lapset. Emme kysyneet isovanhemmilta, jaksavatko tai ehtivätkö hoitajiksi, koska halusimme itse olla lastemme kanssa. Se ei sulje pois yhteistä aikaa, mutta emme ole ymmärtäneet, miksi äidin ja isän parhaat hetket vietetään aina kaukana lapsista. Kyllä sille puolisolle voi sanoa kotonakin, että sitä rakastaa.
Me mme isovanhempia velvoita hoitoon mutta n. kerran vuodessa ollaan viikonloppu kaksin hotellissa ja siihen päälle pari kertaa vuodessa yli yön hoito ja me ollaan kotona kahdestaan. Syödään, katsellaan leffoja, naidaan missä vaan ja milloin vaan ja keskitytään vaan toisiimme. Silti kouluikäisemme ei ole missään hoidossa ja nelivuotiaskin on vaan osa-aikahoidossa eli me saamme KAIKEN. Lälläslää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten jokainen isovanhempi on koska tahansa tervetullut meille, mutta ei hoitajaksi tai tiskaajaksi vaan olemaan lasten kanssa tai vaikka istumaan sohvalle ja rupattelemaan minulle, kun itse hoidan lapseni. Minä ja mieheni halusimme nämä lapset. Emme kysyneet isovanhemmilta, jaksavatko tai ehtivätkö hoitajiksi, koska halusimme itse olla lastemme kanssa. Se ei sulje pois yhteistä aikaa, mutta emme ole ymmärtäneet, miksi äidin ja isän parhaat hetket vietetään aina kaukana lapsista. Kyllä sille puolisolle voi sanoa kotonakin, että sitä rakastaa.
Me mme isovanhempia velvoita hoitoon mutta n. kerran vuodessa ollaan viikonloppu kaksin hotellissa ja siihen päälle pari kertaa vuodessa yli yön hoito ja me ollaan kotona kahdestaan. Syödään, katsellaan leffoja, naidaan missä vaan ja milloin vaan ja keskitytään vaan toisiimme. Silti kouluikäisemme ei ole missään hoidossa ja nelivuotiaskin on vaan osa-aikahoidossa eli me saamme KAIKEN. Lälläslää!
En suostusi siihen, että meille tulisi joku yön yli hoito kotiin. Sinulle voi olla OK, että kotonanne on joku muu mies kuin puolisosi, mutta ehkä me kaikki emme halua noin paljon kaikkea.
Miten miehesi suhtautuu tuohon, tuoko hän omat hoitonsa teille?
En suostusi siihen, että meille tulisi joku yön yli hoito kotiin. Sinulle voi olla OK, että kotonanne on joku muu mies kuin puolisosi, mutta ehkä me kaikki emme halua noin paljon kaikkea. Miten miehesi suhtautuu tuohon, tuoko hän omat hoitonsa teille?
Anteeksi. En tosiaan ajatellut että sana hoito on teille aivottomille 24/7 kotiäideille vieras sana =) Saamme yhteistä luksusaikaa, yhteistä kotiaikaa ja vielä paljon aikaa lasten kanssa. Lisäksi lapsilla on muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden isovanhempien puolella. Kai ne nyt ihan toimintakykysisiä ovat, tuskinpa kukaan mitään 90 -vuotiaita olisi avuksi pyytänyt. Olen kyllä huomannut, että nuorten äitien isovanhemmat ovat yleensä enemmän mukana auttamassa, ainakin se mummo. " Normaali-ikäiset " tai " vanhat " vanhemmat jäävät helposti tosi yksin tämän hoitoasian kanssa. Tyhmää että isovanhemmat sanoutuvat irti hoitovastuusta, turha odotella lapsenlapsia vanhainkotiin käymään, kun heillä ei ole mitään sidettä isovanhempiinsa.
Toimintakyky voi olla alentunut jo paljon nuoremmillakin kuin 90-vuotiailla. Minun vanhempani ovat vielä työelämässä. 61 ja 62-vuotiaita. Olen kuitenkin huomannut että toisella fyysinen kunto on viimeisen 3 vuoden aikana tullut alaspäin paljon. Ja toisella on muisti alkanut pettää. Työ- ja omakotitalon hommien lisäksi eivät paljon muuta jaksa tai kykene. Ei puhettakaan että jaksaisivat hoitaa 6 ja 3-vuotiaita lapsiamme paria tuntia pitempään. Silloin kun ovat lastemme kanssa, pidän tärkeimpänä leikkimistä lasten kanssa, siivous on toisarvoista.
Samanikäinen anoppini on vielä oikein hyvässä kunnossa ja mielellään hoitaa lapsiamme. Ovat olleet 2 kertaa yökylässäkin anoppilassa. Hakee joskus lapset aiemmin hoidosta pois jos minulla ja miehellä sattuu viikolla työajat niin että lapset joutuisivat olemaan joka päivä lähes 10 tuntia hoidossa.
Mutta siitä olen samaa mieltä että poissaolollaan loistavat isovanhemmat saavat syyttää itseään siitä kun kuolevat yksinäisenä hoitokodissa.
Joo, tiedän että on niitäkin isovanhempia olemassa joita lapsenlapset kiinnostavat ja jotka haluavat auttaa myös omia lapsiansa sillä, että hoitavat lapsenlapsia joskus. Enemmän olen kuitenkin nähnyt niitä isovanhempia, joille lapsenlapset ovat maanvaiva vaikka he olisivat kilttejä, tasapainoisia ja hyvin kasvatettuja. Eivätkä lapsetkaan oikein kiinnosta, ennemmin vaikka halutaan keskittyä puutarhanhoitoon, kuin osallistua jotenkin lasten elämään. Omien vanhempieni ikäryhmästä olen vaistonnut, että lapsirakkaita he eivät oikein ole - eivätkä olleet silloin 30-vuotta sittenkään. Jostain syystä lapsia kuitenkin tuli hankittua? Ehkä koettiin, että niin kuuluu toimia. Nykypäivänä samalla asenteella varustetut pariskunnat valitsisivat arvokkaasti lapsettomuuden.
Ja vastaavasti nykyvanhemmat ei itse hoida lapsiaan
vaan olettavat, että isovanhemmat tekevät sen. Se parisuhdeaika kun menee ohi lasten kanssa vietetyn ajan.On olemassa vanhempia, kuten ap, joita omat lapset eivät kiinnosta ja jotka mielellään hoidattavat lapset ja koko huushollin muilla. Onhan sitä aina nähty näitä vanhempia, joille omat lapset ovat maanvaiva ja isi ja äiti keskittyvät mieluummin shoppailuun, elokuviin ja ravintolapäivällisiin. Jostakin syystä lapsia kuitenkin tuli hankittua?
Jaa että ap ei ole kiinnostunut omien lasten hoidosta, kun lähtevät miehen kanssa ensimmäisen kerran pariin vuoteen viettämään aikaa kahdestaan? Mielenkiintoinen johtopäätös.
Kun aikanaan toivottavasti minustakin tulee isovanhempi, autan mielelläni lapsiani ja vietän aikaa lastenlasteni kanssa. Mutta se johtuukin siitä, että olemme lapsirakkaita toisin kuin meidän ikäpolvemme vanhemmat - ainakin mitä omiin jälkeläisiin tulee.
Meidän perheessä muuten ei isovanhempia vaivata lastenhoitoasioilla yhtään. He voivat keskittyä vaikka kaiket päivät puutarhanhoitoon tai mihin ikinä veri vetää.
Samanlaista näyttää olevan ikätovereillakin. Mummo-pappaosastoa ei voisi lapset ja lapsenlapset vähempää kiinnostaa. Toisenlaista se oli minun lapsuudessani...
T: 47
Alue: Aihe vapaa
Minun äitini ja anoppini onneksi haluavat hoitaa ja ovat halunneet hoitaa noinkin pieniä ja vieläpä ovat siinä sivussa jaksaneet nostaa kahvikupin tiskipöydälle ja ovatpa ihan oma-aloitteisesti jopa mm. leiponeet lasten kanssa ja laittaneet ruokaa.
Syitä siihen a) ovat halunneet olla lasten kanssa b) ovat halunneet antaa meille vapaa-aikaa kahdestaan.
Oma äitini sanoo aina, että muistaa hyvin kuinka rankkaa oli pienten lasten kanssa ja varsinkin kun isäni matkusti paljon ja kuinka kiitollinen on anopilleen kun tämä oli aina halukas auttamaan ja ottamaan meitä lapsia hoitoon jo ihan pienenä ja mökille jo kesän alussa kun koulujen loma alkoi ja haluaa nyt vuorostaan auttaa omia lapsiaan kun on voimia ja terveyttä + rakastaa olla lastenlasten kanssa.