Kasvatus asiantuntijat!

tytöillä kuin pojilla? Osaavatko tytöt nämä "juonittelukuviot" jo lapsena paremmin kuin pojat? Olen ainakin itse laittanut merkille, että pojilla enempi suorempaa sanomista jo lapsena, viihtyvät muutenkin isoissa porukoissa, tytöt enempi keskenään. ap

Meillä on ollut 4.5-vuotiaiden kanssa vähän samantyyppistä ongelmaa, ja luulen, että se on ihan ikään kuuluvaa. Lapset rupeavat harjoittelemaan sosiaalisia pelejä, ja varmasti ovat kiinnostuneita seuraamaan, miten kaveri reagoi mihinkin sanomisiin. Isommilta sisaruksilta tietysti opitaan jo kaikenlaista tylsää.

Meillä tyttö oli aina pahoilla mielin leikittyään erään tietyn lapsen kanssa. Kun huomasin sen, aloin varovaisesti vihjailla, että välillä voisi leikkiä muidenkin lasten kanssa. Tietenkään en haukkunut tätä kyseistä lasta millään lailla, mutta kannustin omaani hankkimaan muitakin kavereita.

Meillä on toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Oma tyttöni sai uuden hyvän ystävän, jonka kanssa leikit sujuvat paremmin, ja on paljon iloisempi nyt. Leikkii toki vielä tämän toisenkin lapsen kanssa välillä.

Itse puuttuisin tuollaisiin sanomisiin, ja olen puuttunutkin, jos niitä kuulen. Oli sitten kyseessä oma lapsi tai joku toinen. Yleensä vain käy niin, että nuo rumat jutut sanotaan aikuisten kuulemattomissa.

Ikään kuuluvaa touhua. Mutta ei aina niin kivaa... Tänään oli tilanne, jossa nämä tytöt esittelivät itsensä uudelle naapurillemme. Asumme rivitalossa. Lapseni nimesi siinä samalla tämän leikkikaverinsa parhaaksi ystäväkseen. No, tämä kaveri kertoi parhhan ystävänsä olevan taas tietenkin aivan joku muu kuin tyttäreni. Ei siinä tietenkään mitään, saahan hän sanoa niin, mutta... Itse hän kuitenkin aina hakeutuu meille ja suurimmaksi osaksi leikit sujuvatkin hyvin. Tämä kaikki vain tuntuu niin moninaamaiselta näin vanhemman näkökulmasta. ap

Ehkä teilläkin kannattaisi vaihtaa välillä kaveria?

Minä olen omaa tyttöänikin neuvonut, että kavereille puhutaan nätisti, tai muuten saattaa jäädä yksin. En tiedä, mitä tämän ikäiset tuollaisesta tajuavat, mutta onpahan ainakin ajattelemisen aihetta.

Olen myös koittanut antaa "sanoja suuhun" tiettyihin tilanteisiin ja opettaa pitämään puoliaan (koska meidän tyttömme on vähän arka luonteeltaan), ettei jäisi jalkoihin. Vaikeaahan se on, kun ei tietenkään voi itse puhua rumasti lapsen kavereista...

-2-

äidin kanssa olen jonkun verran jutellut, olemme naapureita. Sen käsityksen olen saanut, että osittain kotoa opittua tämä käytös on... Kyllähän lapsi imee itseensä kotoa vanhempiensa tavat myös, vaikka toki ei aina näin olekkaan. Lapsi voi olla myös hyvinkin erilainen kuin vanhempansa. Tämän lapsen sallitaan kotonakin puhua melko rumasti ja äiti ei juurikaan puutu näihin tyttärensä juttuihin vaikka niitä kuuleekin. Selkeät rajat puuttuvat. Olen ajatellut, että tosiaan muutakin seuraa voisi ehkä harkita. Tässä on vain "hidasteena" se, että asumme niin liki tämän perheen kanssa, lapsemme näkevät väkisinkin melkein päivittäin. No, tyttäreni aloittaa uuden harrastuksen ensi viikolla, ehkä sekin tekee hyvää... Niin, ja olen pistänyt merkille myös sen, että tyttäreni on helposti hieman alistuvaa sorttia, toivoisin, että oppisi pitämään paremmin puoliaan. ap

perheitä kohtaa yllättävän usein. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Eli jos vanhemmat antavat lapsensa käyttäytyä miten vai, ei lapset tiedä, että niin ei saa tehdä. Silloin voi toki ulkopuolinen puuttua lapsen sanomisiin, se on sitä yhteisöllisyyttä.

Mistä te luulette, että lapset oppii tavat jos aikuiset ei opeta. Kyllä mä ainakin puutun heti keljuiluun ja todellakin toivon, että tniin tekevät. Koko kylä kasvattaa.



Minusta kaikista huonoin neuvo oli tuo kaverin vaihtaminen. Jos lapsi vasta opettelee tapoja, niin te rohkaisette hylkäämään. Ei tajua.

Opetin aikanaan vanhemmille lapsillemme tavat: kaikkien kanssa leikitään, ei saa puhua muille rumasti jne. Kun lapset tulivat lähelle kouluikää, huomasin, että aika harvalle muulle lapselle oli opetettu samoja tapoja. Omat lapseni olivat siis liiankin kilttejä, eivätkä osanneet pitää puoliaan yhtään. Varsinkin kouluiässä tyttöjen manipulointi on tosi julmaa. Meidän lapset ovat kavereiden kesken pidettyjä ilmeisesti hyvän käytöksen takia, vaikka nyt iän myötä ovatkin oppineet pitämään puoliaan. Mutta monet keskustelut ja ihmettelyt on meillä käyty, kun lapset eivät ymmärtäneet toisten lasten huonoa käytöstä. Niissä tilanteissa opetin sitten tapoja pitää puoliaan ilman huonoa käytöstä.



Kuopukselle olen opettanut hyvät tavat hiukan eri tavalla niin, että lapsi osaisi pitää paremmin puolensa. Kuopus ei niin paljon sitten ihmettelekään muiden huonoa käytöstä, vaikka käyttäytyykin itse pääsääntöisesti hyvin. Ymmärtää, etteivät kaikki käyttäydy.