Mitä teen;(? Parisuhde&muutto?

Miksi mies ei muuta? Onko silläkin lapsia?



Jos ei, niin mielestäni on kohtuutonta vaatia sinua muuttamaan.

toisin kun mulla. On asunut täällä (ei minun kanssa, vaan sinkkuna) jonkun aikaa,ja ei voinut sietää tätä puolta suomesta;( Tavallaan olen jo hyvästellyt miehen, koska tuntuu,että tekisin ehkävirheen, vaikka olemme sielunkumppaneita;(

muuttaisi, repiä lapsi pois rakkaidensa luota. sais mies jäädä jos ei halua muuttaa

just joo! Haloo! jos olis kunnon mies ja haluis sit niin muuttais sun takii vaikka etelä-navalle.

Jos ei tässä voi joustaa mitenkää, ehdotin että asuttais täällä 10v.ja sitten vaikka loppuelämä siellä hänen luonaan,niin ei käy, niin ehkä muutenkin elämä olisi loppupelissä aika hankalaa, jollei ole valmis kompromisseihin;(



Mutta silti harmittaa ja mietityttää;(

just joo! Haloo! jos olis kunnon mies ja haluis sit niin muuttais sun takii vaikka etelä-navalle.

Eli kunnon miehen pitää muuttaa minne vain naisen takia mut naisen ei tarvitse tehdä mitään?

Sielunkumppanuutta tällä palstalla on se et mies kuolee naisen vuoksi mut ei toimi toisin päin.

ei kai vielä ole tarpeen tehdäkään pitää lopullista päätöstä? Voihan sitä jonkin aikaa asua eri paikkakunnillakin ja nähdä esim. viikonloppuisin. Tai jos miehellä kerran ei ole työtäkään, niin hänhän voi olla sinun luonasi myös arkipäivinä.



Kuinka pitkään olette olleet yhdessä?



Minä asuin muutaman vuoden eri paikkakunnalla kuin kumppanini, koska miehen työ oli eri paikkakunnalla kuin oma opiskeluni. Erossa oloon kyllä kyllästyi, niin että kumpi tahansa oli lopuksi valmis muuttamaan ;)



Itse en kyllä ensi sijaisena ratkaisuna pitäisi sitä, jossa lapsikin joutuu muuttamaan. Ja on vaikea kuvitella noin ymmärtämätöntä ja joustamatonta tyyppiä kuin tämä mies. Mahtaakohan tämä tarina ihan totta ollakaan?

Joku outo ajatusvirhe. Tuossa pitäisi lukea tietysti, että ei kai vielä ole tarpeen tehdä MITÄÄN lopullista päätöstä. t. edellinen

Ja ei tarvitse nyt tehdä mitään päätöstä, mutta en halua enempää rakastua ymym jos ei ole yhteistä tulevaisuutta tiedossa.

jos mies, jolla ei ole mitään "oikeaa" sidettä tiettyyn paikkaan (lapsi, hyvä työ) ei suostu edes ajattelemaan muuton mahdollisuutta. Ei siis edes keskustelemaan sellaisesta, että ap:n lapsen ollessa koulussa (siis n. 10v eteenpäin) asuttaisiin ap:n kotiseudulla ja sen jälkeen muutettaisiin miehen kotiseudulle jos se edelleen kiinnostaisi.



Lapsi ennen miestä.

Juokse karkuun vielä kun voit.

Minusta on aika hälyyttävää jos mies, jolla ei ole mitään "oikeaa" sidettä tiettyyn paikkaan (lapsi, hyvä työ) ei suostu edes ajattelemaan muuton mahdollisuutta. Ei siis edes keskustelemaan sellaisesta, että ap:n lapsen ollessa koulussa (siis n. 10v eteenpäin) asuttaisiin ap:n kotiseudulla ja sen jälkeen muutettaisiin miehen kotiseudulle jos se edelleen kiinnostaisi.

Lapsi ennen miestä.

hengailisitte keskenänne, kenties tissutellen,

Mitkäs olisivat sinun sosiaaliset ympyrät, entäs millaiset sosiaaliset kuviot miehellä on nyt sillä asumallaan paikkakunnalla?

Lapselle muutto on iso asia aina, mutta lapset sopeutuvat toki, kun kaikki muut asiat ovat kunnossa, mutta olisiko teidän tapauksessa...en ole aivan vakuuttunut.

Nooh joku saa sitten unelmien miehen sieltä puolelta suomea, sydän särkyy;(

Tuleeko mun viesteistä tuommoinen kuva, kauheaa:)



Meillä kummallakin on korkeakoulututkinnot, ja työpaikat hyvissä paikoissa! Mulla on vakituinen,miehellä ei. Mies on kovin urheilullinen ja pelaa eri seuroissa, ja hänellä on kaikki läheiset siellä. Minä varmasti saisin mistä vain töitä ja olen hyvin sosiaalinen, ettei minua yhtään haittaisi muuttaa mihinkään, koska varmasti urheilupiireistä ym.saisin kavereita. Ainut on lapsen etu,ja se menee nyt tietenkin kaiken edelle, ei olereilua,ettäeka joutuu eron kokemaan (5 vuotta sitten) ja sitten vielä muuttamaan uuden perässä;( Niin ja olemme kummatkin miehen kanssa vielä nuoria alle 30v.

Sinulla on myös paremmat syyt pysyä omalla paikkakunnallasi (ellei hän nyt sitten omaishoida alzheimer-vanhempiaan siellä tms.).



Murrosikäistä on kyllä vielä kamalampaa riistää omista ympyröistään kuin koululaista.



Surullinen tilanne sinulle :( yrittäisin sinuna rakentaa omaa elämääni miehestä riippumatta, ja miehen tapaaminen olisi ikään kuin ylimääräinen bonus silloin kun se onnistuisi.

että tuon vikan viestisi myötä ymmärrän miestäkin, itsekään en hevillä jättäisi (yhtä ja ainoaa :) joukkuettani edes oman työpaikan takia. Mutta pattitilanne joka tapauksessa.

Nämä 5 vuotta ollut ihan kahdestaan lapsen kanssa, välillädeittaillut,ja kolmevuotta sitten Hänet tapasin,ja yhteyttä ollaan jonkun verran pidetty, ja nyt sitten pitäis joku päätös johonkin suutaan tehdä... just mun tuuria, kerrankin kun natsais, niin liian vaikeaa;(

etta mies kuolisi. Se ei kay. Ne ratkaisut pitaa tehda niin, etta se estetaan. Tama menee kylla kaiken muun edelle. Sen jalkeen, kun asia on ratkaistu, niin kukin tissutelkoon missa pain Suomea sitten haluaakin.

Mutta tuosta sielunkumppanuudesta jne., mun rakastamani mies olisi muuttanut heti mun perässä toiselle puolelle Suomea. Vaikka hänellä oli kaksi lastakin, jotka siis olisi tulleet mukaan. Asiat oli hänen mielestään vain järjestelykysymyksiä. Viimeistään tuosta tajusin, että mies on todellakin tosissaan.

tehdä mitään päätöstä?



Kummatkin asutte omilla paikkakunnillanne ja sinä rakennat elämääsi ensisijaisesti lapsesi ehdoilla.



Tapaatte vuorotellen kummankin luona / tai jossakin keskellä.



12 vuoden päästä sitten voitte muuttaa yhteen, jos sitä haluatte. Se ei ole sinun elämässäsi pitkä aika eikä etäsuhde ainakaan huononna elämäsi laatua. Uusperhe sen sijaan voi sen hyvinkin tehdä.