Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee töihin Tanskaan, en yhtään tiedä mitä tekisin...
07.01.2012 |
Siis kuvio on se, että miestä on jo pidempään kosiskeltu töihin Tanskaan. Mä en ole lämmennyt ajatukselle missään vaiheessa, joten sikäli asiaa ei ole juuri enempää pohdittu. Nyt ovat tehneet miehelle sellaisen tarjouksen, että olisi sulaa hulluutta kieltäytyä tarjouksesta. Kyse olisi siis toiminnan käynnistämisestä Tanskassa, ei varsinaisesti komennus, mutta oletusarvoisesti homma kestää sen aikaa, kun homma saadaan kunnolla käyntiin, eli pari vuotta nyt ainakin.
Meillä on kouluikäiset lapset, elämä vakiintunut tänne nykyisille kulmille, mulla on itselläni sellainen työ, josta en millään haluaisi luopua. Olen itsekin aika "uraorientoitunut", viihdyn erittäin hyvin työssäni, eikä noita paikkoja nyt ihan helposti saa. Tosin sanoen, mua ei lainkaan huvittaisi irtisanoutua työstäni, muuttaa jonnekin Tanskaan ja ryhtyä kotirouvaksi.
Ruotsinkielentaito jää siihen niukinnaukin yliopiston virkamieskurssien läpäisemiseen, niillä rahkeilla tanskan opettelu tuntuu työläältä, englannilla toki pärjään, mutta löytäisinkö sitten siltikään oman alani työtä ilman paikallisen kielen osaamista.
Elämä soljuu siis mukavasti täällä, lapset viihtyy koulussaan ja harrastuksissaan, koti on kiva ja muutama vuosi sitten rakennettu. En kertakaikkiiaan haluaisi lähteä miehen matkaan ja riipiä lapsia täältä ja heittää kielitaidottomina ihan uusiin kuvioihin. Tai voisin vielä harkitakin, jos maa olisi joku muu, mutta että Tanska... Sitä samaa kylmää pimeyttä ja talvea se on sielläkin. Jos saisi edes auringon ja lämmön vaivan palkaksi, niin ehkä sitten, mutta Tanska, voi jestas...
Mies lähtee, se on jo selvää ja yhdessä sovittu, mutta näillä näkymin ajattelen, että me jäädään lasten kanssa kotimiehiksi. Onko teillä kokemusta siitä, miten lapset sopeutuu ja miten parisuhteelle noin ylipäätään käy, jos mies muuttaa määräämättömäksi ajaksi ulkomaille? Toki Tanska on lähellä ja viikonloppureissut onnistuu helpostikin ja varmasti etätyöt niin, että pitkiä viikonloppuja ja lomia tulee kyllä, mutta silti.
Mies toivoo meitä mukaan, mutta mä en halua lähteä. Olenko mä kovin itsekäs ja jätänkö jonkin suuren seikkailun kokematta ja tarjoamatta lapsille jos vaan tylysti päätän, että haluan mun työni ja tutut kuviot?
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (30)
Kun olisi mahdollisuus päästä ulkomaille asumaan, olla kotona, kotirouvana, nauttia muutamasta rennosta vuodesta, tehdä mitä tahtoo, antaa aikaa lapsille, hoitaa kotia kun mies tuo tulot talouteen. Niin ei, kun pitää olla oma ura, yhden vertainen tulojen tuoja.. Ei en todellakaan sano että se on väärin, mutta jos itsellä olisi mahdollisuus moiseen olisin jo pakkaamassa riemusta kiljuen. :D
Ja olisiko sinun välttämättä irtisanottava itsesi? Eikö joku vuorotteluvapaa tms tulisi kyseeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin asua eri maassa kuin isänsä.
Entä jos parin vuoden erillään olo (tai yksinäisyyden jälkeen yhteenmuutto) rasittaakin suhdettanne ja jompikumpi löytää uuden puolison joka on lähellä?
Pitäkää perhe kasassa jos se on taloudellisesti mahdollista.
Ja markkinoikaa reissu seikkailuna eikä pakkona koska isillä on työ.
Voisitteko käydä nyt Tanskassa vaikka viikonloppureissulla? Ihan vaan haistelemassa paikkoja?
Ottaisin ensin selvää lasten koulusta ja katsoisin asunto- ilmoituksia. Silloin kaikki alkaa tuntua konkreettisemmalta ja on enemmän pohjaa miettiä päätöksiä.
Itse olen nyta sunut ulkomailla 15v, kolmessa eri maassa. Suosittelen oikein lämpimästi, erityisesti lapset saavat paljon elämyksiä ja kokemuksia, en ole koskaan tavannut aikuista jolle lapsena koettu ulkomailla asuminen olisi ollut negatiivinen kokemus. (Toki sellaisiakin varmasti on)
itse olemme pariin otteeseen olleet ulkomailla töissä - tai siis mieheni. Toisessa maassa olin samalla itse opiskelemassa, toisessa vauvan kanssa kotona.
Ulkomailla oleminen voi muuttaa myös keskinäistä suhdettanne - parempaan suuntaan. Meillä suhde aina ollut hyvä, mutta ulkomailla jotenkin vielä parempi ja ihanampi. Mikään raha tai taloudellinen seikka ei paina vaakakupissa mitään, kun toisella puolella on kokemus, joka pysyy, jää, ja muuttaa ihmistä. Raha tulee ja menee. Ulkomailla ei alkuun välttämättä ole helppoa, mutta näitä kokemuksia en vaihtaisi mistään hinnasta!
Ymmärrän, että työsi on antoisaa ja varsinkin kehittämistehtävissä on imunsa. Ja jotkut vain yksinkertaisesti viihtyvät kotona ja turvallisissa ympyröissä. Aiemmin kirjoitetut toteamukset siitä, että puoliso saattaa löytää uuden elämän ulkomailta, eivät todella ole aiheettomoia. Omassa lähipiirissäni näitä tapauksia on kaksi. Joskus vain täytyy lähteä sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Myös lapsille kokemus on varmasti avartava.
Itselle päätös olisi helppo työstä, talosta ja lapsen olemassolosta huolimatta - kerran täällä eletään!
Englanti ja Australia nähtynä, Tanskasta haaveilen!
nimim. samalla alalla kuin ap
Olin opiskeluaikana kaukosuhteessa 5 vuotta. Se oli todella rankkaa, sillä nainen on useammin se, joka joutuu matkustamaan, kun miehen hommat katsotaan niin paljon tärkeämmiksi.
Ja valitettavasti miehet pettävät melkein 100% kaukosuhteessa. Eivät ehkä ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta lopulta vieraantuminen ja tilaisuus tekevät varkaan.
Eli: jos et mene, joudut joko hyväksymään pettämiset, tai sitten riskeeraat parisuhteesi olemassaolon jatkossa. Ole realistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yleensä joku syy on takana, jos jompi kumpi haluaa lähteä toihin ulkomaille. Ja 100 % varmasti miehellä on muita suhteita. Takuu varma asia.
Tiedän yhden tapauksen, jossa mies on päättänyt lähteä ulkomaille ensin noin 4kk jakson, Vaimo ja lapsi jää kotiin. Ja tiedän, että miehellä on irtosuhde myös Suomessa tällä hetkellä...
Että sääliksi käy vaimoa...Ei voi muuta sanoa.
Tää on 5 vuotta vanha ketju. Ap lienee jo päättänyt, mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tossiaan hötkyillä. Ei se arki siellä ole kummempaa. Kun mies on asunut jonkin aikaa siellä, osaa kertoa paremmin käytännön elämän järjestelyistä, kouluun hakemisesta jne. Riippuu tietenkin, meneekö miehesi Köpikseen vai jonnekin sian lannalle haisevaan pikkukylään. Eiköhän ahdasmielisiä juntteja ole sielläkin yhtä paljon kuin täällä ! Tanslaiset ovat myös enemmän muukalaisvihamielisempiä nykyään eikä ehkä niin lepposia kuin luullaan! Varaudu siis hyvin arkeen, ennen kaikkea perheenne toimeentuloon ja hyvän työpaikkasi jättämiseen. Oletko varma, että enää koskaan pääset hyvälle työuralla vuisien katkoksen jälkeen nykyisessä Suomessa ja sen työmarkkinoilla!?
KETJU ON VUODELTA 2012. AP:LLE TUSKIN KANNATTAA VASTATA.
kuin asua eri maassa kuin isänsä.