Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee töihin Tanskaan, en yhtään tiedä mitä tekisin...
07.01.2012 |
Siis kuvio on se, että miestä on jo pidempään kosiskeltu töihin Tanskaan. Mä en ole lämmennyt ajatukselle missään vaiheessa, joten sikäli asiaa ei ole juuri enempää pohdittu. Nyt ovat tehneet miehelle sellaisen tarjouksen, että olisi sulaa hulluutta kieltäytyä tarjouksesta. Kyse olisi siis toiminnan käynnistämisestä Tanskassa, ei varsinaisesti komennus, mutta oletusarvoisesti homma kestää sen aikaa, kun homma saadaan kunnolla käyntiin, eli pari vuotta nyt ainakin.
Meillä on kouluikäiset lapset, elämä vakiintunut tänne nykyisille kulmille, mulla on itselläni sellainen työ, josta en millään haluaisi luopua. Olen itsekin aika "uraorientoitunut", viihdyn erittäin hyvin työssäni, eikä noita paikkoja nyt ihan helposti saa. Tosin sanoen, mua ei lainkaan huvittaisi irtisanoutua työstäni, muuttaa jonnekin Tanskaan ja ryhtyä kotirouvaksi.
Ruotsinkielentaito jää siihen niukinnaukin yliopiston virkamieskurssien läpäisemiseen, niillä rahkeilla tanskan opettelu tuntuu työläältä, englannilla toki pärjään, mutta löytäisinkö sitten siltikään oman alani työtä ilman paikallisen kielen osaamista.
Elämä soljuu siis mukavasti täällä, lapset viihtyy koulussaan ja harrastuksissaan, koti on kiva ja muutama vuosi sitten rakennettu. En kertakaikkiiaan haluaisi lähteä miehen matkaan ja riipiä lapsia täältä ja heittää kielitaidottomina ihan uusiin kuvioihin. Tai voisin vielä harkitakin, jos maa olisi joku muu, mutta että Tanska... Sitä samaa kylmää pimeyttä ja talvea se on sielläkin. Jos saisi edes auringon ja lämmön vaivan palkaksi, niin ehkä sitten, mutta Tanska, voi jestas...
Mies lähtee, se on jo selvää ja yhdessä sovittu, mutta näillä näkymin ajattelen, että me jäädään lasten kanssa kotimiehiksi. Onko teillä kokemusta siitä, miten lapset sopeutuu ja miten parisuhteelle noin ylipäätään käy, jos mies muuttaa määräämättömäksi ajaksi ulkomaille? Toki Tanska on lähellä ja viikonloppureissut onnistuu helpostikin ja varmasti etätyöt niin, että pitkiä viikonloppuja ja lomia tulee kyllä, mutta silti.
Mies toivoo meitä mukaan, mutta mä en halua lähteä. Olenko mä kovin itsekäs ja jätänkö jonkin suuren seikkailun kokematta ja tarjoamatta lapsille jos vaan tylysti päätän, että haluan mun työni ja tutut kuviot?
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (30)
Suomessa mamupatjat ovat sitä mieltä, että vaikka ei osaa kieltä, eikä ole koulutusta, eikä osaa lukea eikä kirjoittaa niin töihin pitää päästä jonon ohi eli kyllä sinunkin on oletettava, että pääset helposti heti hommiin vaikka et puhu sanaakaan tanskaa. Jos ei onnistu niin alat vetämään itkupotkuraivareita ja haukut rasisteiksi ja syrjijöiksi.
Tanska on muuten hieno maa ja sieltä pääsee hetkessä Suomeen, joten tuo ei eroa paljoa siitä, että olisi matkahommissa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jäämistäsi puoltaa niin moni asia- eniten mielestäni vaakakupissa painaa onnellisuus. Kuulostat onnelliselta nykytilanteessa.
Tunnen useammankin perheen, joissa toinen vanhemmista asuu Suomessa ja toinen muualla (Saksa, Luxemburg, Ranska), lapset jommassakummassa. Näissä perheissä on toinen vanhemmista on reissannut ainakin pari kertaa kuussa perheen luo, ja usein tehnyt esim. viikon etätöitä perheen luona. Pisimpään reissannut isä on asunut eri maassa 12v, lapsiakin on syntynyt tuossa ajassa kolme :). Tuo sujuu hyvin noilta perheiltä. Itse ryhtyisin siihen vain jos molemmat olisivat tahoillaan oikeasti tyytyväisiä oloonsa muuten JA jos luottamus olisi satakymmenenprosenttinen.
jos mies lähtee, ja toivoo, että perhe on mukana, nin ilman muuta koko sakki lähtee. etkö yhtään anna painoa kokemuksille ja kansainvälisyydelle????
se, että olet jokusen vuoden pois työelämästä, ei todellakaan tee urallesi mitään huonoa. olet aika sulkeutunut työkuvion ja elämänne suhteen? miksi et ota vastaan mitä tulee? lähde avoimin mielin ja otat vuorotteluvapaata, ja ottaahan ne sut takaisin duuniin jos palaatte.
Tanska on ihana maa, muuttaisin heti jos vaan täältä lähtemään pääsisi. varaudu sitten että mies löytää sieltä "muuta tekemistä" ja kenties uuden elämän!
Tanskaan vielä jälkijunassakin jos siltä alkaa tuntumaan. Tanskalaiset ovat mukavia ihmisiä ja kyllä heidän kieleenkin totuu :)
Saisitko virkavapaata töistä? Voisit ottaa vaikka puoli vuotta tai vuoden ja lähteä koko perhe Tanskaan ja sitten tulisitte lasten kanssa takaisin. Tai saisitko vuorotteluvapaata?
Pysytisitkö ajattelemaan tanskan opettelun eduksi? Olisiko siitä alallasi etua tai paremmasta ruotsinkielentaidosta? Koska sekin samalla paranisi.
Entä lapset? Mitä he itse ajattelevat muutosta tai kotiin jäämisestä? Mielestäni olisi lapsille hieno mahdollisuus oppia vieras kieli, tanska. Sen jälkeen on helpompi omaksua muitakin kieliä. Tai voihan lapset käydä Tanskassa kansainvälistä koulua, ja opiskella englanniksi?
Oletko varma, ettei sinulla ole mitään mahdollisuutta tehdä Tanskassa töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miten pidät itseäsi kielitaidottomana, jos olet yliopiston käynyt ja puhut englantia hyvin? ei kai nyt parin vuoden takia tanksaa tarvitse opetella ja ruotsia kuuntelematta saat asioista selvää nopeasti.
varmaan lopulta kylmenee.
Miten se voisi pysyä hyvänä, jos asutte eri maassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista mietin, että josko alkuun koittaisitte miten toimii niin, että mies lähtee ja te jäätte. Raskastahan se varmaan niin tulee olemaan varsinkin lapsille, mutta ainakin alkuun tuntuisi helpommalta ratkaisulta, kuin se, että lähtisitte samoin tein koko porukka tuntemattomaan.
Ehkä sitten kun mies on asettunut siellä Tanskan päässä voisitte miettiä uudestaan. Silloin tekin pääsisitte sinne tutustumiskäynneille, eikä varsinainen muutto (jos siihen päädytte) tuntuisi enää niin suurelta muutokselta.
Älä/älkää ainakaan tehkö hätäisiä päätöksiä. Lapsille se on kuitenkin todella iso elämänmuutos, vaikken sanokaan, etteivätkö he sopeutuisi tai pärjäisi. Ja voisihan se koitua heillekin mahdollisuudeksi. Ainakin oppia kieltä yms.
Minusta kuulostatte kuitenkin tosi järkeviltä ihmisiltä, joten etteköhän saa asiat järjestymään parhaalla mahdollisella tavalla. Tsemppiä! :)
Jos saat virkavapaata tai vuorotteluvapaata, olisi mielestäni järkevääkin lähteä kokeilemaan jotain uutta. Ei ne lasten kuviot miksikään muutu vuoden poissaolosta. Olisi varmasti miehestäkin mukavampaa tietää, että perhe on ainakin osan aikaa tukena.
Mieletön mahdollisuushan tuo on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äänet pitäis olla 2-0 lähdölle tai sitten ei mennä. Lapsia en erottaisi isästä noin kauaksi aikaa, varsinkin pojalle isi on kaikki kaikessa ja ikävä olisi kohtuuton. Jos lähtö ei minulle passaisi niin ei kukaan lähtisi. Ja toisinpäin, jos ite saisin tarjouksen ulkomaille, eikä se miehelle sopisi eikä lapsetkaan haluaisi (saavat sanoa toki mielipiteensä, vaikka eivät päätäkään) niin tietenkin silloin jäädään Suomeen.
Harkitse tarkkaan haluatko seikkailuun vaiko et.
ei ruotsinkielinen yleensä ymmärrä, mitä nuo tanskalaiset puhuu. Kirjoitettua kieltä on helpompi ymmärtää.
Ymmärrän teidän molempien tilannetta, enkä menisi sanomaan mitään puolesta tai vastaan.
Itse ulkomailla lapsena asuneena ja Tanskassa käyneenä haluaisin kuitenkin tuoda esiin muutaman asian ulkomailla asumisesta:
*Ulkomailla asuminen yleensä avartaa ajattelua (huomaa monta asiaa, joita ei huomaisi, jos ei olisi asunut eri maissa/kulttuureissa).
*Mahdollisesta lisäkielitaidosta voi myöhemmin elämässä olla tosi paljon hyötyä.
*Pääsee näkemään uusia paikkoja.
*Tanskasta on helppo tehdä lyhyempiä ja pidempiä matkoja muualle eurooppaan. Myös Tanskassa on paljon nähtävää.
*Oppii uusia ruokalajeja; pääsee maistelemaan uusia makuja.
*Jää paljon muistoja, joita muistella myöhemmin elämässä.
Minkä ikäiset lapset teillä on? Olisiko sinun mahdollista saada virkavapaata töistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla itselläni nyt mikään niin ennennäkemättömän huikea ura ole, mutta teen mieluistani työtä ja saan siitä kohtuullisen korvauksen. Tarkoitan siis sitä, että olen saanut mieheni palkkaan verrattavan summan, nyt tulevaisuudessa tietenkin vain hiirenpierun vanhaan verrattuna, mutta jotenkin se, että olen ollut tasavertainen tulonsaaja perheessä on ollut mulle tärkeää. Se on ollut jotenkin kai jonkinsortin itsenäisyyden ja pärjäämisen mitta mulle.
Olen raskaan teollisuuden puolella töissä, vastaan talous- ja henkilöstöasioista, meininki on siellä raavaan ay-henkistä ja tykkään siitä, että väenvängin saan survottua sinne piintyneisiin asenteisiin muutosta. Koen, että olen tehnyt ison työn saavuttaakseni luottamuksen tehtävässäni ja juuri kun olen siinä tilanteessa, että nyt muutoksia voisi todella tehdä, pitäisikin sitten irtisanoutua tai muutoin jättäytyä tehtävästä vuodeksi tai pariksi pois, jotta voisi tukea miehen uraa. Itsekästä kai, mutta olen luvannut tukea mieheni uraa täältä kotoa käsin, mutta en ehkä oman työn kustannuksella.
Lapset hepuloi varmasti isän poissaolosta, luultavasti mäkin hypin seinille aika pian. Ehkä me katsellaan nyt hetken aikaa niin, että mies on pois, mennnään sitten vaikka syksyllä, kun koulut taas alkaa kesän jälkeen.
Mutta on mun pakko myöntää, että juuri tuo Tanska on se, mikä mua eniten tökkii... Se tuntuu niin samalta tylsältä pohjoismaalta kuin Suomikin, mutta enpä siellä tietysti ole juurikaan käynyt. Ehkäpä mulla on vaan asenteessa korjattavaa.
Kiitos kaikille kommenteista, on aina hyvä saada ulkopuolisia näkemyksiä ravistelemaan omia ajatuksia.
AP
just toi tanska olis ihanin maa, minne voisin mennä. Tanska tanska tanska tanska...!!
Mut jos mä en maasta pitäisi, eiköhän se vuosi tai pari menisi ees taas matkustellenkin. Mies vissiin saa tuosta tarjouksesta sen verran hyvät massit, että lentorahat on vain taskurahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanskassa muutaman kerran matkailleena, voin sanoe, ettei kyllä muistuta perus-Pohjoismaata.
Ihmiset on siellä tosi ystävällisiä. Maisema on ihan erlaista kun täällä. Tietysti, jos miehesi menee Kööpenhaminaan, niin kaupunkimainenhan se on, mutta hieno miljöö sielläkin.
Mutta Jyllanti on esim. ihan erinäköinen kuin Suomi. Ei siellä havupuita paljoa näe.
Ja siellähän on erilainen ilmastokin, ei siellä ole kovia pakkasia.
Minusta siellä on "eurooppalaisempi" tunnelma kun Helsngissä.
Ystävän kävi juuri ennen vuodenvaihdetta Kööpenhaminassa, ja plus 10 oli asteita, sanoi ollensa niin tyytyväinen, kun ei tarvinut montaa kerrosta vaatetta.
Lomat voisin viettää sitten Tanskassa ja hommata niitä lomia vähän tavallista enemmän.
miten lasten koulunkäynti olisi hoidettu? olisiko se ongelma? Onko ongelma vain se että sinä et halua lähteä?
Mielestäni se että sinä et halua on ihan riittävä syy jäädä kotiin. Mutta jos miettisin omalle kohdalle vastaavaa tilannetta en pystyisi lähtemään (vaikka kuinka haluaisin) koska lapsi ei pärjäisi koulussa vieraalla kielellä.
että voisin palata vuoden päästä lasten kanssa kotiin, jos siltä tuntuu. Itse pärjäisin mainiosti kotimaassa ilman miestä ja lapsetkin ovat tottuneet siihen ,että isä on paljon pois. Mua vaan kiinnostaisi päästä näkemään maailmaa tuoltakin kantilta, siksi lähtisin edes vuodeksi.
Toisaalta, Tanska on lähellä ja näette varmaan aika usein. Mieheni on komennuksella kaukana toisella puolella maapalloa sellaisissa olosuhteissa, että sinne ei voi muuttaa mukaan. Lapsella ei olisi koulua siellä ja mulla ei töitä. Näemme n. neljä kertaa vuodessa.
Kun näkee niin harvoin, kasaantuu kaikenlaisia epäilyjä siitä, mitä toinen tekee. Asioista ei voi puhua ja tavatessa toinen tuntuu vieraalta. Lomat menevät riidellessä ja itkiessä sitä, että kohta taas toinen lähtee. Mukaan mahtuu kyllä paljon hyviäkin hetkiä, siis lomalla. Sitten tulee kauhea ikävä ja kotona on tosi yksinäistä ja hiljaista. Olenkin harkinnut jättäytyväni kotirouvaksi ja muuttavani miehen mukaan pidemmiksi ajoiksi, että saisin olla lähellä sitä ihmistä ,jota rakastan.
tää on vähän ot, mutta tunnen useamman perheen jossa mies on asunut muualla töissä ja vaimo suomessa lasten kanssa.. kaikissa mies on pettänyt :( ja siis ihan kunnolla, pitänyt toista suhdetta...
no enivei, mä lähtisin, en tosin tuon pettämisjutun takia... :) mun mielestä ne perheet ketkä on lähteneet koko porukalla vaikuttaa hyvin tyytyväisiltä ratkaisuunsa :) lapsetkin on näissä perheissä lähes poikkeuksetta nyt huippulukioissa ym, kun heillä on niin paljon kielitaitoa ja kokemusta.. ei sillä, paljon heillä ollut negatiivistakin, onhan se rankkaakin, mutta aina positiivisen puolelle jääty :) ite lähtisin kirkuen :) hankkisin joko töitä tai sit vaan harrastaisin kaikkea mitä haluan.
Ymmärrän sekä sua että miestäsi. Musta tässä ei kumpikaan ole itsekäs.
Nämä ovat vaikeita päätöksiä, itse lähdin miehen mukaan ulkomaille enkä katunut hetkeäkään vaikka iso hyppy olikin.