Onko väärin odottaa, että vanhin lapsi muuttaa pois kotoa?

Eiköhän se ole hyvä asia, että sekä vanhempi että lapsi tuntee jossain vaiheessa, että on aika aloittaa oma aikuinen elämä. Eihän siinä mitään välejä katkaista.



Huonompi juttu minusta on se, että vanhempi syyllistää lapsen hylkäämisestä, jos tämä alkaa miettiä kotoa muuttoa. Tai jos lapsi ei itsenäisty koskaan eikä edes halua asua omillaan.



En tosin tyrmää täysin aikuisten lapsen kotona asumista, mutta silloin siinä pitäisi olla aikuinen-aikuinen -asetelma eikä vanhempi-lapsi -asetelma. Kyllä jokainen on oikeutettu itsenäiseen elämään asuinpaikasta riippumatta.



Oma lapsi oli viettämässä joululomansa meidän luona, vein hänet äsken junalle. Vaikka mukavaa oli, niin kyllä kumpikin oli myös helpottunut.

Oliko kyse siitä jutusta, jossa äiti aikoi vaihtaa asunnon pienempään, kun nuorinkin lapsi muuttaa pois kota? Ihan uskomaton ketju :D tämä nainen haukuttiin moneen otteeseen, että hän ei rakasta lapsiaan, kun haluaa heistä eroon. Ja lapset tuntevat itsensä hylätyiksi, kun ei voi mennä joulunviettoon omaan, rakkaaseen lapsuuskotiinsa.



Kaikkein uskomattomin oli se nainen, jonka appivanhemmat olivat muuttaneet omakotitalosta 70 neliön kerrostaloasuntoon. Miehensä oli suuttunut asiasta niin paljon vanhemmilleen, että eivät halunneet mennä sinne joulunviettoon. Joulu kuulemma menee pilalle, kun ei ole sitä omaa, vanhaa huonetta, mihin majoittua.

kiva olisi jos muuttaisit. Meillä on lapsille tehty aina selväksi, että kotona saa asua niin kauan kuin haluaa, ja myös selitetty, että omaan kotiin muuttamiseen tarvitaan säännölliset tulot ja kyky huolehtia itsestään ja kaikesta. 17 vuotiaana teini alkoi puhua aiheesta, oli joku vaihe, mutta ymmärsi kun selitin moneen kertaan, että ei ole vielä valmis, ei ole tuloja, opiskelut vasta alussa jne. No, 20 vuotiaana se muutti, viimeisenä opiskeluvuonna ja saatuaan työpaikan. Tiedän että hän on nyt "valmis" kaikki eivät ole, mikä on myös teinin tutuissa huomattu, on sellaisiakin, jotka ovatkin kokeilun jälkeen halunneet takaisin "kotiin". Ja se heille suotakoon, siksi ei missään nimessä pidä olla heittämässä lasta ulos tai MITENKÄÄN antaa ymmärtää että odottaa pois muuttoa. Minun äitini teki niin, ja välimme ovat edelleen hyvin paskat, tuohon hänen toivomukseensa kiteytyi se, ettei hän oikeasti ole ikinä pitänyt eikä välittänyt minusta. Ja se on totuus, sellaista toivoo vain äiti, joka ei rakasta lastaan.



Vaikka minulle muutto oli ok, ja muutin pienempään asuntoon, niin siitä huolimatta aloin muuttopäivänä itkeä vauvaani eikä siitä meinannut tulla loppua. Päässä takoi vain, että lasten kuuluu asua kotona. Lapsi lohdutti, että niin kuuluu, mutta nyt hän ei enää ole lapsi :) Mikä on totta.

et vanhimmat pojat muuttaa pois. Molemmat lähteekin ens vuoden aikana.



Jotenkin rauhatonta, kun hyppäävät ees taas. Viikonloppusinkin ovet paukkuu yötä myöten, kun tulevat ja menevät. Ja herään joka risaukseen.



Perheeseen syntyy vauva keväällä, niin alotetaan alusta tämä elämän kulku :D Näinhän se eläinmaailmassakin on. Entiset pennut pois ja uusia tilalle..

jotta voi opiskella rauhassa. Lapsia on 3 eli ei mene kuin 7 vuotta niin joka kuukausi menee lapsii noin 3900 e!!! Kun tulee lapsenlapsia, summaan pitää vielä lisätä heille hankittavat rattaat, haalarit, lastenhuoneiden sisustukset...



AV:lla olen oppinut, että keski-ikäisen pariskunnan tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että aikuisten lasten elintaso ei laske, vaikka eivät käy töissä.

en sen kummemmin

En minä ainakaan koe, että alkaisi jotenkin elämänalusta kun lapset muuttavat pois kotoa. Ihan yhtä mun lapsia ja olemassa ne ovat kuitenkin. Karmea ajastus, että entiset pennut pois ja uusia tilalle, eikä me olla mitään eläimiä kuitenkaan ihan tuossa mielessä. Vanhemmat ovat ihan yhtä vanhempia edelleen. Tuosta ajattelutavastahan oli taannoin paljonkin juttua, kun lehdissä oli uutinen siitä, että osa teinien huostaanotoista/lastenkotiin joutumisista johtuu nimenomaan siitä, että jotkut äidit hylkäävät lapsensa liian "hankalana" laitoksiin, koska heillä on uusperhe, ja vanhempi lapsi on tämän uuden onnen ja vauvan tiellä. Tai lapselle annetaan muuten vaan ymmärtää, että sua ei täällä kaivata, ja hänelle etsitään sijoituspaikka, jossa voi asua kun äiti haluaa keskittyä uuteen vauvaan ja mieheensä.



Sosiaaliviranomaiset kertoivat tässä uutisissa, että sille teinille hylätyksi joutuminen oman perheen taholta, ajaminen pois kotoa ylimääräisenä, on todella ikävää, ja voi vaikuttaa loppuelämään.



Nämä tietenkin ovat kärjistyksiä, mutta yhtä "sopivaa" on tavalla tai toisella häätää nuorta muuttamaan omilleen, tai sopivasti antaa vanhempi lapsi vaikka isänsä luo asumaan tai muutoin järjestellä hänet ulos omien intressien, kuten uusperheen tieltä.



Entiset pennut pois ja uusia tilalle-ajattelu on aika karmeaa, mutta kukin tietty tyylillään...

Jos lapsi häädetään ja jätetään tyystin oman onnensa nojaan ilman mitään tukea, ei henkistä, sosiaalista tai edes taloudellista, se on väärin. Mutta jos iloitaan lapsen itsenäisyydestä ja tuetaan tarvittaessa, on oikein. Lapsista ei lopullisesti pääse eroon koskaan, eikä turhaan korosteta elinikäistä sitoutumista.