Eikö teitä aikaisin lapsenne hoitoon laittaneita SURETA

Oletko jotenkin tunnekylmä ihminen? MIllä perusteella teit lapsia kun olet noin jäätävä tyyppi?

Miehen tulojen vuoksi emme saaneet asumistukea, mutta silti raha ei olisi riittänyt ruokaan ja laskuihin. Se oli pakko lähteä töihin. haikea mieli toki, mutta ei sureta kun lapsella on katto pään päällä ja riittävästi ruokaa.

Olen vuorotyöläinen ja kyllä mä olen nähnyt lasteni oppivan kävelemään, lukemaan ja kaikkia muitakin taitoja ja kivoja juttuja lasten elämässä.

Miten te kuvittelette että työssäkäynti jotenkin sulkee lapset kokonaan pois ihmisen elämästä????

Itse ainakin omistaudun 100% lapselleni sekä iltaisin että viikonloppuisin. Kerkeämme puuhastelemaan ties mitä yhdessä. Yhteisiä elinvuosia meillä on toivottavasti jäljellä vielä useita kymmeniä!

Kun saan lapsen, hän on minun kunnes jompikumpi kuolee.



Elämä ei pääty kun menee töihin. Työ kuuluu elämään, siinä missä lapsensaaminen.



Olen sekä laittanut lapsia aikasin hoitoon että ollut vuosia kotona eikä minusta ole vaan yhtä tapaa; puhumattakaan oikeaa. Mutta jos nyt tivaat siinä jostain menettämisestä niin ei sellaista ole, tuo on sinun pelkosi.

miten mua siitä syyllistettiin. Oli kyse 3 v 9 kk ikäisen lapsen PUOLIpäivähoidosta ja siitäkin mua syyllistettiin, miten voin viedä lapsen klo 8-12 tarhaan. Hänellä oli 1,5-vuotias sisarus kotona, mutta tuo esikoinen pitkästyi kovasti olemaan pelkästään kotona, joten puolipäivätarha oli meille hyvä ratkaisu. Mua ei surettanut, eikä lasta, vaan ratkaisu oli meille optimaalinen.

Miten te kuvittelette että työssäkäynti jotenkin sulkee lapset kokonaan pois ihmisen elämästä????

minä tein 6 tunnin työpäivää ja lapsi nukkui siitä hoitopäivästään 2 tuntia. Aika paljon jäi aikaa olla vanhempienkin kanssa.

Minä tiedän monta kotiäitiä jotka eivät kuitenkaan oikeasti ole lastensa kanssa koko ajan (mummot ja muut sukulaiset jatkuvasti käytössä) ja silti ovat nenä pystyssä että miten nuo ei itse hoida lapsiaan. Eihän ne kotiäiditkään hoida (paitsi palstan äidit tietty)

Olen vuorotyöläinen ja kyllä mä olen nähnyt lasteni oppivan kävelemään, lukemaan ja kaikkia muitakin taitoja ja kivoja juttuja lasten elämässä. Miten te kuvittelette että työssäkäynti jotenkin sulkee lapset kokonaan pois ihmisen elämästä????

kiitos etta puit sen sanoiksi.

Oletko jotenkin tunnekylmä ihminen? MIllä perusteella teit lapsia kun olet noin jäätävä tyyppi?

Jäin leskeksi, joten ainoa keino selvitä oli lähteä pois kotoa. Tein lyhennettyä työaikaa, joten ehdin myös olla lapsen kanssa tärkeiden aikuiskontaktien lisäksi.

Nyt lapsi on jo teini-ikäinen, ja meillä on läheiset välit. Käytän erittäin paljon aikaani edelleen lapseeni, sillä harrastuksensa vaatii myös minun aikani:)

Miksi surettaisi? Saan kyllä nauttia lapsestani täysillä vapaa-ajallani.

Yksi lapsista aloitti päivähoidon 11kk ikäisenä, vauvani aloittaa 1v2kk ikäisenä.

Ovat mieheni vuorotöiden vuoksi vähän hoidossa.

Ei sureta, perheen kanssa ollaan ehditty tehdä vaikka mitä tästä huolimatta.

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

oli isoveikka ja muutama muu lapsi ja 2 hoitajaa. Ei ollut kenenkään tönittävänä vaan sai hyvää hoitoa.

kuten joku yllä sanoikin, haikea olin, mutta en surrut. Olen myöskin nähnyt ne ensiaskeleet, kuullut ensimmäisen sanan jne... Mulla ei ole tarvetta omaan aikaan, vaan työajan jälkeen omistaudun lapselleni. Pelaamme, leikimme ja siivoamme (kyllä, taapero pesee lattiat ja se on hänestä hauskaa) :)

Sitäpaitsi... mä olen hemmotteluun taipuvainen äiti ja annan ainokaiselleni hieman liikaakin periksi (yritän kyllä muuttua). Jos olisin ollut hänen kanssaan kotona 3v, olisin tod näk saanut aikaan pilallehemmotellun kauhukakaran... Nyt minua on ollut ihana pph auttamassa kasvatuksessa. Kaikki kunnia hänelle! Ihana ihminen on!

sitten huomasi, että tehnyt omassa päässään kärpäsestä härkäsen ;)



Lapsi on nyt 10 ja kyllä sitä aikaa yhdessä oli pk:n aikaan ja nyt koulunkin aikaan. Lapselta tässä yksi päivä kysyin ja hän sanoi, että pk:ssa oli kivaa, mutta paha ruoka ;)

Ei sureta, koska siitä huolimatta, että lapsi on hoidossa, hän on enemmän meidän kanssamme. Kolme kuukautta vuodessa lomaa, viikonloput ja muut vapaapäivät, pitkät illat yhdessä. Vuoden kaikista päivistä lapsi on yli puolet kanssamme eikä niinäkään päivinä kun on hoidossa, ole siellä koko päivää, vaan hoitopäivät pidetään lyhyinä. Arkenakin on sitten riittävästi aikaa yhdessä. Ja silloin kun ollaan vapaalla, ollaan tiiviisti yhdessä, nautitaan yhdessäolosta ja rauhoitetaan vapaa-aika leikille ja hassuttelulle. Ei ongelmaa.

menneitä ratkaisuja ja itkeskellä niitä.



Omien ratkaisujensa kanssa pitää pystyä olemaan sinut.



Ei aikaisin hoitoon laittaminen tarkoita lapsesta ja vanhemmuudesta luopumista. Eikä päiväkoti ole helvetin esikartano.

ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

itse tunnen pph:n joka on tehnyt niitä töitä noin 30 vuotta. Hän kyllä kiintyy joihinkin lapsiin todella paljon. Kyllähän niin väkisinkin käy jos hoitaa lasta 1-vuotiaasta eskari-ikään asti. Hän kertoi juuri yhdestä vanhasta hoitolapsesta joka kävi heillä kahvilla joululomalla, lapsella ikää yli 20 vuotta :)

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.