Tuoko koiranpentu lapsiperheeseen lisästressiä vai tekeekö arjen paremmaksi?

Meille (lapseton pariskunta) tuli koira viime vuonna. Ollaan monta kertaa mietitty, että jos meillä olisi ollut esim. pieni lapsi, ei millään ois jaksettu koiran kanssa. Pentuaika on tosi voimia vievää jos koira on yhtään haastavampi tapaus. Ja sitähän et voi koskaan etukäteen tietää... Koiran kouluttamiseen ja siitä huolehtimiseen pitää oikeasti panostaa, se ei mene vaan siinä sivussa tai yhtäkkiä huomaat että teillä on lapsia pureva, ruokia varasteleva ja huonekaluja tuhoava hurtta joka ei tottele alkeellisempiakaan käskyjä.



Eli odottelisin vielä. Mene töihin ja saat sitäkautta vähän uutta sisältöä elämään. Kun nuorempikin aloittaa koulussa, voitte miettiä koira-asiaa uudestaan. Joskus oikein ihmetyttää että miksi ihmiset kerjäävät ns. verta nenästään....valmiiksi hankalaan tilanteeseen otetaan vapaaehtoisesti lisää kuormittavia tekijöitä mukaan. Älä käsitä väärin, koirasta on todella paljon iloa ja se antaa aivan älyttömästi (näin ainakin meillä:)) MUTTA vie myös aikaa ja voimavaroja.

Meillä on lapset 7v 3,5v ja 7kk ja otimme koiran. 

Hyvin on mennyt.

Persoonsta ja perheestä kiinni

[quote author="Vierailija" time="06.01.2012 klo 16:18"]

meidän koiran kanssa elämistä. Sen lisäksi tulee päivittäinen imurointi, kurakeleillä koiran pesut ja tassujen pesemiset, mattojen pesemiset useamman kerran vuodessa, koiran trimmaaminen jne. Kun koira oli nuori, oli päivittäin myös ohjattava ja koulutettava sitä. Koira on läsnä koko ajan, ihan koko ajan. Nuoret koirat helposti kulkevat perässä, vikisevät tylsyyttään, haluavat rapsutuksia ja tunkevat itsensä mukaan jokaiseen asiaan mitä haluaa tehdä. Sehän on juuri se homma johon koira on jalostettu, mut joskus vähän vähempikin läsnäolo riittäisi. ;)

[/quote]

Meillä pieni lyhytkarvainen koira. Ei tarvitse päivittäin imuroida koiran vuoksi, vähemmän siitä tulee likaa kun lapsista. Kurakeleillä pesu lavuaarissa lenkin jälkeen riittää. Suurin osa ulkoilutarpeesta menee omalla pihalla, jossa ei ole kuraista koskaan. Ei tarvitse trimmata. Koulutus menee muutaman minuutin pätkissä ruokaa antaessa, ovista kulkiessa jne (ei pentu jaksaisikaan pitkää aikaa). Ei vikise tylsyyttään. Osallistuu kyllä mielellään kaikkeen, mutta ei tykkää rapsutuksista. 

Eli rotuja on paljon todella erilaisia eri käyttötarkoitukseen jalostettuja. Lisäksi asuntoja on erilaisia kerrostaloista isoihin maatiloihin. Ei kaikilla ole samanlainen tilanne ja samanlainen koira, eli ohjeesi eivät ole absoluuttinen totuus...

Koirasta ei ole kuin harmia.



- lenkitettävä ja kusetettava monesti päivässä

- vietävä hoitoon matkojen ajaksi

- koirat haisee

- naapurit ei tykkää kun rakki haukkuu ja paskoo pihat



Lasten vastuulle ei eläintä voi ottaa. Lapset olisivat toistensa kimpussa olipa teillä koiraa tai ei.

Koirassa on työtä. Eivät ne haise. Lenkitettävä ja kusetettava tottakai pitää.

Koira pitää kouluttaa. Eivät ne silloin hauku pitkin päivää.

Paskapussit kun pitää mukana, ei niitä paskoja löydykään.

Totta, lasten vastuulle koiraa ei voi jättää.

Eikä myöskään vähennä lasten riitoja niin paljoa. Meilläkin lapset tappelevat yms. vaikka koiria on ollut aina.

Mä koen että aina iloinen koira toisi positiivisuutta muillekin. Kuka voisi olla hymyilemättä kotiin tullessa koiralle joka on vilpittömästi iloinen sinut nähdessään, joka kerta :).

tulipalokiire lasten treeneihin tms.

Mä koen että aina iloinen koira toisi positiivisuutta muillekin. Kuka voisi olla hymyilemättä kotiin tullessa koiralle joka on vilpittömästi iloinen sinut nähdessään, joka kerta :).

Omalla kohdallani plussia sen verran paljon, että otin 4. koiran samaan aikaan, kun kuopuksemme syntyi. Alku vaati tietysti ponnisteluja, mutta nyt on jo helpottanut.



Ap:n tulee punnita omaa jaksamistaan ja mitä mahdollisesti koirasta saa henkisesti irti. Vaivaahan koirasta on. Helpommalla pääset, jos et koiraa hanki.

kun nuorin lapsista oli 3-v ja vanhin ekalla. Tänä vuonna koira täyttää kaksi, eikä ole kaduttanut. Koira tuo iloa, ja mielestäni koira ulkoiluttaa MINUA eikä päinvastoin ;)



Mielestäni on hienoa että lapset oppivat hoivaamaan ja pitämään huolta lemmikistä, vaikka minulla onkin päävastuu. Mutta JOS meinaat hankkia koiran, tee se nyt kun olet kotona!! Sisäsiistiksi oppiminen vie aikaa, varsinkin jos koira on pitkiä päiviä yksin kotona.

mutta uskallanpa väittää että tämä ei toteudu jos/kun pentukoira on purkanut eroahdistusta yksin ollessaan

Mä koen että aina iloinen koira toisi positiivisuutta muillekin. Kuka voisi olla hymyilemättä kotiin tullessa koiralle joka on vilpittömästi iloinen sinut nähdessään, joka kerta :).

Meille otettiin koira vähän reilu vuosi sitten, ja monesti kyllä kadutti silliin kun mies oli töissä ja itse tulit väsyneenä väsyneen neljä vuotiaan kanssa kotiin ja kotona odotti 4kk:den ikäinen koiran pentu joka ei ollut koko päivää jaksanut pidätellä tarpeitaan ja joka oli huomiota vailla. Niin kyllä siinä iloisuus ja auringon paiste ole kaukana =(

Mutta nyt asiat jo toisin, koira reilun vuoden ja asiat sujuu hyvin ja koirasta on iloa koko perheelle.

Pentu aika varsinkin otti meillä tiukille. Suosittelen kyllä harkitsemaan jos jo nyt jaksamisen kanssa ongelmaa.

Ai niin ja ne aamut.. yritä saada itsesi valmiiksi töihin, siihen lapsi hoitoon ja hoida ja ulkoiluta siihen sitten vielä koira. kelloa sai kyllä siirtää aikaisemmaksi soimaan että kaiken kerkeeä. Mutta tätähän ei AP:llä ole vielä vuoteen, joten siihen nähden hyvä aika ottaa koira.Kuten monessa muussakin asiassa.. hyvät ja huonot puolet, kukaan ei voi kieltää eikä pakottaa.. Itsenä mietittävä oma jaksaminen.

Ei kukaan varmaan ottaisi koiraa jos ajattelisi vain mitä ylimääräistä työtä. Täytyyhän siitä olla olla enemmän hyötyä. Jos ei pysty henkisesti kiintymään koiraan niin kauhean rasittavaahan sen hoito varmasti on. Mutta yleensä siitä tulee perheenjäsen joka tuottaa iloa muille siinä missä muutkin. Ja koiran ulkoilutuskin on tosiaan niin kuin joku sanoi että koira ulkoiluttaa omistajaansa joka on ihmisen terveydelle hyvä asia. Jos ei ole liikunnallinen ihminen niin ei tietty kannata mitään isoa tai paljon liikuntaa vaativaa koiraa ottaa vaan sitten vaikka pieni koira. Pääasia että tekee edes jonkinlaisia lenkkejä. Ja jos ulkoiluttajia on useampi niin sitten vaikka yksi ulkoilutus jokaiselle/pv. Mikäs sen loistavampaa.



Ja se että on koiran ekan vuoden kotona on kyllä iso plussa jaksamisen kannalta sillä pentuna nitä tuhoja tulee herkemmin. Ja ei kovin pitkiä päiviä tule ilmeisesti jatkossakaan kun koululainen tulee ilmeisesti aina vanhempia ennen kotiin.

Voi herrajestas sentään!!! Mietippä sitä!

odottakaa vielä muutama vuosi. Joitain rotuja ei edes suositella alle 12 vuotiaille lapsille.

Viestistäsi kuultaa että olet väsynyt, ja en oikeasti usko että nauttisit koiran omistajuudesta, koska koira sitoo ja siitä on oikeasti ylimääräistä vaivaa. Odota, että lapsesi kasvavat, jolloin heitä voi oikeasti osallistuttaa koiran hoitoon (ulkoilutus ym).



Koiran kasvatus vaatii tarmokkuutta, onko sinulla sitä juuri nyt?

Eka vuosi voi olla tosi raskas, saattaa tuhota paikkoja ja tehdä vahinkoja sisälle se tuo vaan lisä tressiä ehdottomasti.



Ota jo aikuinen koira jolla tavat kunnossa tai sitten odota niin kauan, että olet pirteemmällä mielellä ja jaksat lisä kuormitusta.

jos nyt jo tuntuu raskaalle, älä ota! meillä koira, joka oli esikoisen syntyessä jo 6 v, nyt jo 12 v. Siitä on minulle todella paljon iloa, mutta myös työtä. meillä koira oli todella villi ja työläs ekat 3 v, vaikka kysessä rauhallinen rotu.

muuten kyllä koirasta on vain iloa:)



Meillä nyt 7kk ikäinen koira, joka on kyllä valloittanut ihan koko perheen. Ei sitä tarvi aamuyöllä kusettaa, koira oppii perheen tavoille ja menee tarpeilleen, kun muutkin herää.



Ulkoilutus muutenkin on vain hyvästä ja kuten joku sanoikin, se ulkoiluttaa meitä. Monesti ollaan puhuttu, että olisi varmasti jäänyt tänä pimeänä, kamalana syksynä ulkoilut alle puoleen, jollei tuo ihannainen karvapallo olisi vienyt meitä pihalle. Aina se tekee yhtä hyvää, kun sinne vaan lähtee:)



Mutta itse odottaisin siihen, että lapset on koulussa, meillä on nyt 7 ja 11 vuotiaat. Ei tarvitse niitä raahata lenkeille väkisin mukaan ja taas toisaalta niille voi osan hoitovastuusta (lue lenkitys) jo ihan huoletta nakittaa. Meillä ainakin vanhempi itse mielellään lenkittää ja automatic hoitaa reenipäivinä lenkitykset, että päästään sitten heti töiden jälkeen tekemään ruokaa ja sit menox.



Et kukin perhe tavallaan, mutta me ollaan aivan rakastuneita meidän "möllyrään" eikä sen hoito ole kui ilo :)

Meillä on 4kk ikäinen pentu ja nyt menee jo ihan kivasti. Alku oli kyllä työläs, jatkuvasti piti viedä pihalla/siivota jätöksiä sisältä. Sisäsiistiksi oppi jo 3kk iässä kun sinnikkäitä oltiin. Kouluttaa pitää tietysti koko ajan, mutta onneksi tuo on oppivainen ja rauhallinen kaveri. Ja on siitä rajattomasti iloa :)

Siis ajatus koirasta on hyvä, mut odottaisin et lapset on koulussa. Ihan näistä syistä:



- jos teillä ei ennen ole ollut koiraa, lapset ei malta olla villitsemättä ja provosoimatta sitä, ja pentuhan provosoituu aina, se on laumaeläimille tyypillistä. Isommat lapset voivat paremmin hillitä itseään. Jos nyt otat koiran, voi käydä (ei tietenkään välttämättä, mut todennäköisesti) niin että sulla on selvitettävänä tuplamäärä tappeluita; koira on villitty roikkumaan vaatteissa, koira vei hanskan, koira vei lelun, äiti koira karkasi jne. Mä en lisäksi jaksaisi kuunnella sitä pienten lasten jatkuvaa koiran kieltämistä, jota monet harrastaa. Helposti kaikki huutaa ja komentaa toisiaan, kun lapsi karjuu ensin koiralle ja sit vanhemmat ojentaa lasta olemaan hiljaa.



- on iso etu, että lapset voi olla keskenään turvallisesti kotona kun käytät koiraa pihalla. Esimerkiksi meillä tuli tilanne, että koira sairastui varhain aamulla ripuliin. Lapset oli syvässä unessa. Mun piti päättää, annanko koiran ripuloida loputkin matot sillä välin kun herätän lapset ja puen ne rattaisiin, vai annanko lasten jatkaa unia ja käytän koiraa pihalla. Lopputulos oli se, että käytin koiraa pihalla, jolloin lapset oli heränneet ja hätääntyneet, ja koira ehti kuitenkin sit ripuloida kaikkialle, kun en mä näitä lapsia enää keskenään voinut jättää.



- lapset osaavat pitää parempaa huolta leluistaan. Sun ei tarvi hätäillä, saako pentu suolitukoksen jostain pikkulegosta tms.



Meillä on aikuinen koira, ja elämä tällaisen kanssa on tosi helppoa, koska se ymmärtää ja tottelee puolesta sanasta, on lasten kanssa kärsivällinen ja se pystyy joustamaan lasten päivärytmin mukaan. Silti tästä on työtä; siivoamista on valtavan paljon enemmän kuin ilman koiraa, se pitää ottaa mukaan kaikkialle missä ollaan kauemmin kuin kahdeksan tuntia ja se pitää ulkoiluttaa yleensä juuri silloin kun itseä eniten väsyttää;aamulla heti herättyä, heti töiden jälkeen, sinä hetkenä kun kaikki on ruokittu, keittiö siivottu ja haluais vain istahtaa sohvalle, ja nuori koira on käytettävä vielä juuri ennen nukkumaanmenoa.

siivota lisää ja luopua viimeisestäkin vapaa-ajastasi, niin ota ihmeessä.



Ihan oikeasti?