Mitä ajattelee ihminen, joka haluaa lapsen, mutta ei ole valmis hedelmöityshoitoihin.

He mieluummin syyttävät vaimoaan lapsettomuudesta. Jotenkin kuvittelevat, että lapsensaantikyky kertoo miehuudesta.

mutta kannattaisi silti selvittää, missä on vika. Lähtökohtahan on, että mies ja nainen saavat keskenään lapsia. Jos näin ei ole, niin jossakin on vikaa. Ja se vika saattaa olla jotain vakavaakin, esim. endometrioosi, kiveskohjut, jopa syöpä, joka sinällään vaatii hoitoa.



Eli tällainen ihminen ei ajattele ainakaan omaa tai kumppaninsa parasta.

Lääkärikammo?



En minä mitään niistä tiedä enkä edes tavallisesta raskaudesta, mutta voisin kuvitella ettei ne hedelmöityshoidot mitään kivuttomia ole. Tai en mä tiedä.



Ja se joka sanoo, että silloin ei vain halua lasta tarpeeksi jos pelko merkkaa enemmän kuin lapsi, ei vaan ymmärrä kammon ja pelon voimaa.

Itse halusin lapsen, ja lykkäsin hoitoihin menoa pitkään, mutta lopulta otin järjen käteen ja selvitin itselleni, haluanko mä sitä lasta vai en. Harmitti jälkikäteen, etten ollut mennyt aiemmin, enkä osaa sanoa miksi en mennyt. Olisiko se kuitenkin jotenkin nolo asia mennä hoitoihin, en tiedä.

Osaatko sanoa, miksi ei? Mikä siinä on niin pelottavaa? terv edelleen utelias ap

voihan se olla että se nolottaa ja meillä ainakin mies oli ensin vastaan, ei halunnut että lääkäri tutkii ja jos tulee hoitojen takia epämuodostunut jne. Ja voihan se olla joillain myös kustannus kysymyskin. Tai jokin piikki tms kammo. Ovat kenties kuulleet kauhutarinoita...onhan noita syitä.

Minä ja mies keskustelimme jo ennen avioliittoa että lapsia saa tulla jos on tullakseen, mutta että jos ei ole luonto niin tarkoittanut niin sitten ei aleta niitä väkisin hoidoilla hankkimaan. Mutta että jos sitten on kova kaipuu lapselle niin adoptoidaan, onhan maailmassa hyvää kotia kaipaavia lapsia ilman että niitä täytyy itse tehdä.



Kai tämä tavallaan on sitä ettei ole niin valtavaa halua saada lasta (millä vaivalla tahansa). Kaksi lasta meillä kuitenkin on ihan luonnonmenetelmällä tulleina, ja kovasti rakastetaan, mutta ei elämämme ilman lastakaan olisi mitenkään kurjaa. En missään nimessä olisi ryhtynyt tutkimuksiin ja hoitoihin saadakseni lapsen kyllä.

Yhden ystävän kanssa olen asiasta jutellut ja minun oli vaikea ymmärtää, miten hän voi ajatella asioista niin kuten ajattelee. Siis tottakai kunnioitin hänen ajatuksiaan ja tuin häntä parhaani mukaan ja ymmärrän, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin, mutta hänen ajatuksensa olivat minulle vieraita.



Heille oli vaan jostain syystä tärkeää, että lapsi tulee jos on tullakseen, luonnostaan. Silti, kun lasta ei alkanut kuulua, he päätyivät avioeroon. Yhteisymmärryksessä. Uskonnollisesta vakaumuksesta ei ollut kyse. Eron syy oli lapsettomuus. Eli he halusivat lasta kovasti, mutta luonnollisesti. He kokivat, että adoptio tai hoidot eivät olisi tässä liitossa mahdollisia. Silti molemmat kokivat, että ehkä jonkun toisen kumppanin kanssa voisi olla. Jotenkin se ajatus luonnollisesti alkunsa saavasta lapsesta kuului heidän liittonsa, eivätkä he päässeet siitä ajatuksesta yhdessä yli.

Osaatko sanoa, miksi ei? Mikä siinä on niin pelottavaa? terv edelleen utelias ap

Ehkä ovat valmiita adoptoimaan, jos eivät saa biologista lasta luomumenetelmällä. Ei ne hoidot mitään helppoja ole, vaan kalliita ja raskaita, sekä fyysisesti että henkisesti.

3

Koska oletusarvona on tietenkin se, että lapsi saa alkuunsa ihan normaalisti. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut mieheni kanssa hoidoista. Tosin noita lapsiakin tulee helposti.

Itse olen vähän jäävi kylläkään osallistumaan tähän keskusteluun, koska olen käynyt tutkimuksissa ja hoitokin löytyi. Syy oli kuitenkin rakenteellinen "vika" ja sinällään jo kapeutti muiltakin osin elämänlaatuani. Kun sain vaivaan lääkkeen, tulin raskaaksi. Tuloksena ihana terve pieni söpö tyttö, ja on erittäin vaikea ajatella, että häntä ei olisi tarkoitettu syntymään. Ajattelen lähestulkoon päinvastoin. Hänen elämällään oli tarkoitus, kun sain samalla tietoa ja hoitoa omaan vaivaani ja vielä hänkin syntyi

mutta ennenkun lasta alettiin yrittämään mun mies sanoi että hän ei suostu lapsettomuushoitoihin jos ei tärppää vaan haluaa suouraan adoptiojonoon. Hänestä kuulemma vain tuntuisi pahalta ja luonnottomalta ns tekemällä tehdä lapsi. Itsekkin kyllä myöntää että mieli olisi saattanut muuttua jos lapsensaanti olisi ollut vaikeaa.



Toisaalta ymmärrän hyvin jos pari päättää olla menemättä edes tutkimuksiin. Jokaisen parin täytyy nämä asiat itse päättää.

Minä ja mies keskustelimme jo ennen avioliittoa että lapsia saa tulla jos on tullakseen, mutta että jos ei ole luonto niin tarkoittanut niin sitten ei aleta niitä väkisin hoidoilla hankkimaan. Mutta että jos sitten on kova kaipuu lapselle niin adoptoidaan, onhan maailmassa hyvää kotia kaipaavia lapsia ilman että niitä täytyy itse tehdä.

Kai tämä tavallaan on sitä ettei ole niin valtavaa halua saada lasta (millä vaivalla tahansa). Kaksi lasta meillä kuitenkin on ihan luonnonmenetelmällä tulleina, ja kovasti rakastetaan, mutta ei elämämme ilman lastakaan olisi mitenkään kurjaa. En missään nimessä olisi ryhtynyt tutkimuksiin ja hoitoihin saadakseni lapsen kyllä.

mutta jos ette ole oikeasti kärsineet lapsettomuudesta, niin et voi väittää tuollaista. Mieli muuttuu aika monella, kun raskaustesti ei pärähdäkään positiiviseksi.

3

Mä olen noita hoitoja vastaan ja koen ne epäluonnollisina, varsinkin IVF:än. En pidä IVF lapsia normaaleina, lähinnä ihmiskuvotuksina.

Lapsettomuus oli tuhat kertaa vaikeampi asia kuin kivuttomat, helpot tutkimukset ja muutama hormonipistos. En voi mitenkään ymmärtää ihmistä, joka eroaa vain pitääkseen päänsä siinä, ettei suostu hoitoihin? Se tuntuu aivan absurdilta. Sikäli olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että vaikea on ymmärtää ja tajuta. Ehkä kyse on epätietoisuudesta? Ei tiedä, mistä hoidoissa ja tutkimuksissa on kyse? Minusta se oli myös kiinnostavaa ja tärkeää tietää, mistä johtui, että lastemme saamisessa oli luonnostaan vaikeuksia.



Kukin toki tyylillään!

Ap, mä olen miettinyt samaa. Useampikin tuttu on kertonut, että ovat yrittäneet lasta jo pitkään (toiset jopa useita vuosia). Kun sitten tulee puhetta hoidoista, tai edes siitä että tarkistuttaisi onko kaikki kunnossa, on vastaus että ei ole vielä haluttu mennä. Vuosi tolkulla pettymyksiä, mutta silti ei voida käydä tarkistamassa, että olisiko esimerkiksi vain jokin tulehdus, jonka saisi parilla lääkekuurilla pois? Jokainen tietysti omalla tavallaan ja ymmärrän, että raskaisiin hoitoihin ei välttämättä haluta lähteä. Itse olisin kyllä varmasti käynyt tarkistuttamassa, että onhan kaikki kunnossa. Tietysti voi olla sekin, että totuutta ei halua kohdata. Ainahan on se mahdollisuus, että kerrotaan lastensaannin olevan mahdotonta.

Heidän pelkonsa ja ennakkoluulonsa näkyvät niin läpinäkyvästi läpi. Minusta kaikkea kannattaa kokeilla, mutta tämä nyt on muutenkin ollut mottonani elämän tärkeissä asioissa. En myöskään vastusta elvytysyrityksiä kulahtaneelle parisuhteelle, ulkopuolista apua kodinhoidossa, terveydenhoidossa, talousasioissa jne. Elämä on minulle oikeasti helpompaa! Ei tarvitse roikkua jäykissä näkemyksissä ja kapeuttaa elämänlaatuaan!

Mielenkiintoinen ihmiskäsitys sulla.. live and let live

Minä ajattelen niin, että ellen olisi lapsia ns luomusti saanut, olisin lähtenyt hoitoihin. Tutkimuksia jo aloitettiinkin, koska esikoisen "tekemiseen" meni kolme vuotta, kuopuksen 1,5 vuotta. Esikoinen tuli luoomusti, kuopus clomifenin avulla. jokainen ihminen ja pari kuitenkin päättää itse näistä asioista ja muiden tulee näitä päätöksiä kunnioittaa.



Lapsettomuutta on paljon. Paljon enemmän kuin edes osaamme ajatella varsinkin, jos ei sitä lähipiirissä ole tai ei ole sattunut omalle kohdalle. Minä tunnen muutamia lapsettomia, osa on lapsen jo saanut pienellä avustuksella, osa ei. Minulle erittäin lähteinen ihminen kärsii myös lapsettomuudesta, syitä on useita ja hoitoja on käyty läpi. Myös minä aikanaan patistin tätä ihmistä selvittämään tilannetta tarkemmin ja hakeutumaan hoitoihin. Kun epäonnistui, patistin taas ja sanoin, ettei kannattaisi kauaa tuhlata aikaa. Hän lykkäsi asioita ja sanoi syinä olevan mm raha, hoitojen rankkuus ja se suurin pelko, että jos lasta ei koskaan tule. Nyt viimeisin hoito päättyi marraskuussa ja tulos negatiivinen. Hoidot aloitettiin nyt viimeisen kerran heinäkuussa.

Vielä aikovat yrittää, mutta ensin pitää säästää rahaa ja kerätä itsensä kasaan, antaa kropan levätä jne.



Olen myös toisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että jos helposti saa lapsia ei todellakaan voi sanoa mitä olisi tehnyt ellei olisi saanut.

Mä olen noita hoitoja vastaan ja koen ne epäluonnollisina, varsinkin IVF:än. En pidä IVF lapsia normaaleina, lähinnä ihmiskuvotuksina.

mutta miten erotat nämä ihmiskuvotukset muista lapsista? Jotenkin sinun täytyy erottaa ne toisistaan.

3