Mitä ajattelee ihminen, joka haluaa lapsen, mutta ei ole valmis hedelmöityshoitoihin.

Biologi se siellä alkionsiirrossakin valitsee mikä (tai mitkä) niistä alkioista kohtuun siirretään.

olisi jotenkin kamalampaa kuin luomulapsen. Jos ei halua ottaa riskiä perinnöllisistä sairauksista, niin sitten ei pidä raskautta yrittää ollenkaan. Toinen vaihtoehto on toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset lapset ja tehdä kaikkensa heidän saamisekseen. Eihän sitä nyt kannata elämäänsä pilata pelkäämällä mahdollisen tulevan lapsen tulevia sairauksia. Kuka tahansa meistä voi sairastua koska vain.

ja kun vastaus ei kelpaakaan, niin sitten haukutaan. Eiköhän jokainen tee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan hoitojen ja ei-hoitojen suhteen.

Tässä ketjussa nimenomaan hoitoja kannattavat haukkuvat niitä jotka eivät niihin tahdo, toisin kuin nämä kieltäytyjät, jotka ovat vastanneet heille esitettyyn kysymykseen vain omalta kantiltaan.

Silti pinnan alta kuultaa oletus, että jonkun hoitoihin menemättömyys on samalla toisten hoitojen arvostelua. Näinhän ei ole, vaan ainoat toisten ratkaisujen haukkujat ovat näitä hoitoja kannattavat.

Ensinnäkään ap ei ole nähdäkseni kirjoittanut ketjuun mitään enää aikoihin.

Toiseksikin, sinä (ilmeisesti tuo luonnonlaki-mussuttaja) olet kyllä aivan selkeästi arvostellut lapsettomuushoitoihin päätyneitä. Ja totta kai sinun perusteluistasi voi olla eri mieltä, olethan sinäkin meidän kanssamme kinannut meidän perusteluistamme. Miksi sananvapaus koskee vain hoitojen arvostelijoita, hä?

, mutta mitään "luonnotonta" en olisi halunut. En esim. koeputkihedelmöityksiä (eli ylimäärä sikiöitä olisi ollut sitten jossain kaapista) = epäeettistä.



Siihen olisin suostunut, että miehen sperma pestään ja ruiskutetaan minuun. Onko se nyt inseminaatio vai mikä?



Kyllä tuo hedelmöityshoito on aikamoista luonnonvalinnan sörkkimistä ja lisää sairauksia tms.



Eli eettisiä valintoja.

Ja sulla on todella aggressiivinen tapa kirjoittaa.

En käsitä näitä ihmisiä, jotka oikeasti kehtaavat puhua lajinkehityksestä ja geenien yhteen sopimattomuudesta, luonnonlakien vastaisuudesta yms. kun samaan aikaan länsimainen lääketiede on auttanut meitä kaikkia niin paljon. Hyväksyn luonnonlakien vastaisuuden selityksenä vain sellaisille, jotka eivät lääkitse itseään eivätkä käy lääkäreissä. Sen ymmärrän.



Mutta toisaalta - sellaisetkin ihmiset ovat jääneet ajatukseen kiinni, että meidän pitäisi edelleen elellä Afrikassa puissa kiipeillen. Koska kaikki keksiminen, edistys, asioiden pohtiminen ja ongelmien ratkaisu on luonnonlakien vastaista. Outoa. Väärin.



Minä otan vastaan lääketieteellisen avun sairauksien suhteen enkä kavahtanut tutkimuksiakaan sen takia, että ne olisivat olleet luonnonvastaisia vaan siksi, että silloin kaikki olisi jotenkin lopullista. Minun lapsettomuuteni hoitui lääkkeillä, ystäväni kärsii selittämättömästä lapsettomuudesta, ja kaiki kolme lasta onkin saatu hoidoilla. Mitään vikaa ei kummastakaan ole löytynyt

Hänestä kuulemma vain tuntuisi pahalta ja luonnottomalta ns tekemällä tehdä lapsi.

olenkohan nyt numero 45 tai 46...

mutta käytiin siis tutkimuksissa, kun vuoden yrittämisen jälkeen ei kuulunut mitään. niissä todettiin, että kummasakaan ei vikaa (munasolu oli just kypsymässä, ja lääkäri sanoi että nyt kannattaa rakastella) ja siitä kierrosta se lapsi sai sit alkunsa.

Teeskennellään, että kun ehkäisyn jättää pois ja toivoo luomuraskautta, eivät perinnölliset sairaudet ole oma "vika".

Riski on ihan sama, oli lapsi keinoalkuinen tai ei.

etsikää tietoa näiden hedelmöityshoidoilla alkunsa saandeiden lapsista! Paljon enemmän sairastuvuttaa.

ja kun vastaus ei kelpaakaan, niin sitten haukutaan. Eiköhän jokainen tee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan hoitojen ja ei-hoitojen suhteen.

Tässä ketjussa nimenomaan hoitoja kannattavat haukkuvat niitä jotka eivät niihin tahdo, toisin kuin nämä kieltäytyjät, jotka ovat vastanneet heille esitettyyn kysymykseen vain omalta kantiltaan.

Silti pinnan alta kuultaa oletus, että jonkun hoitoihin menemättömyys on samalla toisten hoitojen arvostelua. Näinhän ei ole, vaan ainoat toisten ratkaisujen haukkujat ovat näitä hoitoja kannattavat.

Minusta on ihan hyvä kritisoida niitä syitä jos ne ovat ihan höpöhöpöä. "Luonnonlaki" ja "ei ole tarkoitettu" yms jorinaa jota ei kuitenkaan missään muussa elämäntilanteessa noudateta. Te luonnollisuudesta paasaavat; käyttekö muihin vaivoihin lääkärissä? Syöttekö lääkkeitä? Esim. ehkäisypillereissä on samoja hormoneja kuin lapsettomuushoitoihin käytetyissä lääkkeissä. Esim. täällä on varmaan naisia jotka ovat vuosikausia syöneet ehkäisypillereitä; mitä luonnollista siinä on?

Itselläni lapsettomuuden taustalla oli PCO eli polykystisen munasarjat ja hyvin kevyillä hoidoilla saimme kaksi lasta. Sinänsä minulle ihan sama mitä joku tekee oman lapsettomuutensa suhteen, mutta en itse osaisi vaan antaa asian olla ja olla hakeutumatta tutkimuksiin ja hoitoihin. Lapsen saaminen on niin iso juttu, että jotkut kevyet hormonihoidot on aika vähäinen vaiva. Etukäteen ei tietenkään voi tietää miten pitkälle pitää mennä, mutta sen näkee sitten. Lapsettomuushoidot ja tutkimukset kestävät yleensä muutamia kuukausia, korkeintaan pari vuotta ja lapsi puolestaan on sinulla koko loppuelämän.

Vähän tuntuu siltä, että jollain luonnollisuus-hömpällä piilotetaan omat pelot ja ujous, jotka todellisuudessa ovat ne syyt ettei hoitoihin hakeuduta. Onhan se inhottavaa mennä jollekin tuntemattomalle lääkärille puimaan seksielämäänsä ja ronkittavaksi. Mutta toisaalta on se raskauden ja synnytyksen kanssa joka tapauksessa edessä. Elämä on.

Miten ihmeessä esimerkiksi endometrioosi viestittää, että miehen siittiö ja naisen munasolu eivät "tule toimeen keskenään"? Kai sinä nyt tajuat, että mystifioit ja keksit ihan ihmeellisiä salaliittoteorioita?

SINÄ tässä nyt suhtaudut vihamielisesti, ja minä vastasin sinulle vain samaan tyylin, jolla itse aloitit keskustelun. Että sopii tosiaan sinun itsesi miettiä, miksi sinulla on tarve suhtautua noin vihamielisesti meidän valintaamme, hmmmm....?

joka kirjoituksessa numero 30 on vihamielinen. Kirjoitin nimenomaan miten me omalla kohdallamme olemme asiaa ajatelleet. En kritisoinut toisten tapoja ajatella eri tavalla. Sinä sen sijaan aloit nimitellä ajatuksiamme typeriksi ja vedit mukaan mm. endometrioosin. Olin kirjoittanut että meillä ei ollut sairauksia. Lapsettomuus ei edelleenkään ole sairaus, vaikka joidenkin, mahdollisesti useidenkin kohdalla johtuisi jostain sairaudesta.

Fakta on, että on olemassa pariskuntia, joiden sukusolut eivät vain sovi syystä tai toisesta yhteen. Siinä ei ole mitään mystistä tai mystifioitavaa.

Minulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että monet päätyvät lapsettomuushoitoihin. Miksi olisi? Ei se että itse olen valinnut toisin tarkoita että toisten valinnat olisivat huonompia tai vääriä. Alkuperäinen kirjoitukseni (numero 30 siis) oli siis puhtaasti vastaus AP:n alkuperäiseen kysymykseen.

että hoidoissa käydessä olisi aika loppunut kesken hakea adoptiota, siis minun ikäni puolesta. Kun adoptioon voi mennä vaikka kuinka monta vuotta, ja niihin on aika tiukat ikärajat (olin tässä vaiheessa 31v). Jos siinä olisi ensin tuhlattu vuosia aikaa syiden selvittämiseen ja hoitoihin niin olisi voinut olla liian myöhtäistä.

että hoidoissa käydessä olisi aika loppunut kesken hakea adoptiota, siis minun ikäni puolesta. Kun adoptioon voi mennä vaikka kuinka monta vuotta, ja niihin on aika tiukat ikärajat (olin tässä vaiheessa 31v). Jos siinä olisi ensin tuhlattu vuosia aikaa syiden selvittämiseen ja hoitoihin niin olisi voinut olla liian myöhtäistä.

ihan typerä syy. Perustutkimuksiin menee 1-2 kk. Miten sellainen aika voi muka olla pois jostain adoptiosta varsinkin kun ikärajat siinä menevät jossain 40-v kohdalla eli sinulla oli vielä 10 v aikaa adoptoida? Sitä paitsi ainakin Hgissä jo pelkästään adoptioneuvontaan on 6 kk jono. Siinä ajassa ehtii varsin hyvin tehdä tutkimukset ja pari hoitoakin jos haluaa. Jos ei halua, se on sitten eri asia, mutta adoptiolla turha perustella ettei viitsi edes tutkimuksia tehdä!

Adoptio ei ole millään lailla vähempiarvoinen tapa saada lapsi. Jos se on sinusta typerää, se on sinun ongelmasi. Sinä et merkitse minulle mitään.

Adoptio ei ole millään lailla vähempiarvoinen tapa saada lapsi. Jos se on sinusta typerää, se on sinun ongelmasi. Sinä et merkitse minulle mitään.

Kuka on väittänyt, että adoptio olisi jotenkin vähempiarvoisempi tapa saada lapsi?? Häh. Sinun perusteesi sille ettet mennyt tutkimuksiin oli vain täysin järjetön ja epärelevantti.

P.S. Emme merkitse kumpikaan toisillemme mitään, miten voisimmekaan kun emme edes tunne.:D

Minä ja mies keskustelimme jo ennen avioliittoa että lapsia saa tulla jos on tullakseen, mutta että jos ei ole luonto niin tarkoittanut niin sitten ei aleta niitä väkisin hoidoilla hankkimaan. Mutta että jos sitten on kova kaipuu lapselle niin adoptoidaan, onhan maailmassa hyvää kotia kaipaavia lapsia ilman että niitä täytyy itse tehdä.

Kai tämä tavallaan on sitä ettei ole niin valtavaa halua saada lasta (millä vaivalla tahansa). Kaksi lasta meillä kuitenkin on ihan luonnonmenetelmällä tulleina, ja kovasti rakastetaan, mutta ei elämämme ilman lastakaan olisi mitenkään kurjaa. En missään nimessä olisi ryhtynyt tutkimuksiin ja hoitoihin saadakseni lapsen kyllä.

Meillä tosin on vain yksi, ja se on riittävän ilahduttavaa : )

Mutta erityisesti silloin jos on lykännyt lapsentekoa likemmäs neljääkymppiä, on mielestäni vain typerää alkaa taistella luontoa vastaan ja "väkisin" vaan yrittää sitä lasta hoitojen avulla. Eiväthän hoidotkaan takaa mitään 100 % tulosta. Kauhea kärsimys, rahan meno jne eikä sittenkään saa lasta. Onhan näitäkin.

Meillä tosin on vain yksi, ja se on riittävän ilahduttavaa : )

Mutta erityisesti silloin jos on lykännyt lapsentekoa likemmäs neljääkymppiä, on mielestäni vain typerää alkaa taistella luontoa vastaan ja "väkisin" vaan yrittää sitä lasta hoitojen avulla. Eiväthän hoidotkaan takaa mitään 100 % tulosta. Kauhea kärsimys, rahan meno jne eikä sittenkään saa lasta. Onhan näitäkin.

No sitä lasta ei ainakaan saa jos ei yritä. Mitä muiden yrittämiset sua kiinnostaa? Monet saavat luomusti lapsia vielä reippaasti yli neljäkymppisenä, joten mielestäni ei ole mitään "väkisin" yrittämistä jos hoitojen avulla yrittää saada lasta vajaa neljäkymppisenä. Aina ei löydy sitä oikeaa kumppania aikaisemmin.

Hirveän naiveja ja mustavalkoisia mielipiteitä täällä on esitetty. No, elämä opettaa teitäkin vielä.

että ihmisen omat lisääntymismahdollisuudet perusteellisesti selvitetään ennen kuin saa mennä adoptiojonoon?



Lapsen paras tuskin on, että prosessit jätetään siihen viimeiseen hetkeen, niin että vanhemmat ovat mahdollisimman iäkkäitä kun lapsen vihdoin saavat.

Ei joku endometrioosi tms. kerro herttaisen hyväistäkään siitä, millaiset perintötekijät ko. naisella muuten on tai millainen hän olisi äitinä.

Eli olisiko siinä syy olla lisäämättä ko. lapsen saantia vaikeuttavaa sairautta?

Vaikka monesti lapsettomuuden taustalta ei löydy mitään varsinaista syytä, tilastollisesti hoidoilla hankittujen voidaan katsoa edustavan sitä joukkoa, jotka osin periyttävät eteenpäin lisääntymisongelmia.

Eläinpuolella lisääntymisongelmista kärsivän eläimen käyttö jalostuksessa on nounou. Lisääntymisongelmiin esimerkiksi koirilla luetaan epäsäännöllinen kiimakierto, astumisongelmat uroksilla, keskoisuus, pienipainoisuus, ongelmat synnytyksessä, kalkkikrampit, imettämisen ongelmat, puutteelliset emonvaistot. Itsekin olen sitä mieltä, että ongelmallisten yksilöiden ei kannata antaa lisääntyä.

Ihmisiinhän tämä ei suoraan ole siirrettävissä, mutta ainakin sitä voisi miettiä. Mikä on ihmislajin tulevaisuus, jos luonnollinen lisääntyminen (tiinehtyminen, raskaus, synnytys, emon hoitaminen) vähenee.

meistä ei ole perimältään täydellinen, joten jokainen voi sitten jättää lisääntymättä siitä syystä jos tarpeelliseksi kokee ja näin edistää ihmiskunnan tulevaisuutta.



Jos miettii rotukoirien jalostusta niin siitä on "luonnollisuus" kaukana. Risteytetään samoja koiria ja rodut ovat niin supistuneita ja epäterveitä, että pahaa tekee. Eli ei kannata sitä sairasta koiramaailmaa ja sairasta rodunjalostusta nyt tähän keskusteluun sotkea.

En vain halunnut lähteä tutkimuksiin, en kyllä muutenkaan lääkäreissä juokse, sitten vasta kun pää on kainalossa ja jalka poikki... uskon siihen että luonto hoitaa ja omat tuntemukset kertovat enemmän kuin diagnoosi.

Ja kun mieskään ei moista ehdotellut. Ei meitä kiinnostanut, miksei sitä lasta näy eikä kuulu.

3v jälkeen ehkäisyn lopettamisesta järjestimme elämämme (mm. remontoitava talo) siihen nähden että eläisimme kaksin. 2 vuotta myöhemmin talo oli atomiena ja minä raskaana.

Voisin kuvitella, että järkytys olisi ollut samaa luokkaa jostain yhdenyönvahingosta parikymppisenä :)



Miksi minun pitäis perustella kenellekään, edes itselleni, miksen halua lasta niin paljon että tekisin ns. kaikkeni. Elämä on.

Ehken vain ole sellainen ääripään ihminen, minun ei tarvitse saada kaikkea mitä mieli tekee, osaan olla ilmankin? Ehkei se lapsi sittenkään ole elämässä "se juttu"?



Perustelepa sinä ap, MIKSI pitäisi mennä hoitoihin? Se, että se on meille nykyisin mahdollista ei kelpaa vastaukseksi.