Mitä ajattelette äidistä, joka ei ulkoile leikkipuistossa taaperonsa kanssa?

ulkoillaan kylläkin päivittäin. Asumme maalla ja lähimpään puistoon on 30km.

kai ne lapset oppii muuallakin kun puistossa motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja.

ja epätavallinen lapsuus alkaa näkyä näin aikuisena erilaisina oireina. Mulla on huono itsetunto, vaikka siis kaikissa asioissa se ei tod. näy. Varmaan jostain kouluajoilta, kun jouduin vaihtamaan monta kertaa ala-asteella koulua, ja tulla uutena jo valmiiseen joukkoon, heijastuu tässä puistoilussa. Kamalaa mennä jo valmiiseen joukkoon! Aina minulla on kuitenkin koulussa ystäviä ollut, ja olen ollut pidetty. Ja tiedän, että jo puistoilisin, saisin ystäviä, kuten lapsenikin, ja meistä pidettäisiin, ja pääsisimme joukkoon ihan hyvin. En tiedä mitä pakoilen. Osasyynä on sekin, että viihdyn ihan hyvin yksinkin. En kaipaa kotiäitiaikana erityisemmin aikuista seuraa. Täytyy mennä, lapsi heräilee. ap

jos selätät tuollaisen turhan pelon.

Eihän sinun tarvitse jutella kenenkään kanssa, menet vaan ja leikit oman lapsesi kanssa!

Tsemppiä!

Jos jatkat erakkona niinkuin nyt, voi olla mahdollista että sairastut masennukseen. Masennukseen liittyy myös tuonlaiset ahdistukset, siihenkin voi saada apua!

Onko sinulla ystäviä? Lapsillesi on tärkeää, että näkevät myös aikuisten maailmaa, miten itse olet muiden kanssa jne. Muuten kasvavat pimennossa muusta maailmasta. Miten sitten pärjäävät koulussa, jos heistäkin tulee arkoja? Kannattaa miettiä...

Jo 2-vuotias tarvitsee ohjausta tyyliin"ei oteta lapiota toisen kädestä"jne,jotta oppivat tomimaan muiden kanssa. puistovierailut ovat tärkeitä pienelle lapselle!

niin siellä on käytävä säännnöllisesti.



Jos sua pelottaa, niin yritä mmiettiä järjellä, että mikä on pahinta, mitä sulle voi siellä tapahtua. Että ne katsoo sua silmiin? Osoittaa sormella ja alkaa nauraa? Pureeko ne? No ei.



Alat vaan käydä säännöllisesti, alussa ei tarvi jutella ja se sit tulee kuvioihin pikkuhiljaa. Jos et kohtaa pelkoasi, se pitää sut otteissaa ikuisesti. Alussa mä jännitin kans. Nykyään olen osa kanttisporukkaa, olen käynyt säänn. reilun vuoden.

pidän laiskana. Mutta puistossa käymispakkoa ei ole :)

koska inhoan "terveysnatseja" ne on niin sairaan ärsyttäviä. Tuulipukuset ois ihan ok mut noita natseja mä en jaksa ollenkaan.

harvemmin edes on ketään, paitsi ehkä pph päivisin. Ni en ymmärrä tota sosiaalista rajoittuneisuutta. Eihän sinne ittensä takia mennä?



Ite en oo käyny ku ei oo vielä ajankohtaista.

en ole koskaan siellä käynyt kuin kertaluontoisesti ja aina todennut saman että ei ole mun juttu. Kyllä ne lapset saa tarhassa sitten ulkoilla sielunsa kyllyydestä. Ala kenenkään natsin takia tönöttää jokapäivä pihassa sekunttikello kädessä sen kaksi tuntia.

Ei siellä muuten ole pakko käydä - tai jos käy, voi jutella vain oman lapsen kanssa. En mä tänään kenellekään muulle kuin omille puhunut.

Juu eihän siellä puistossa ole pakko käydä kunhan ulkoilee. Mutta joskus tietty olisi lapsellekin kiva päästä keinuihin/liukumäkeen ja nähdä muitakin lapsia jos muuten ei juurikaan näe.



Minua huolettaa eräs tuntemani äiti, jolla on parivuotias ja vauva. Hänen kanssaan jutellessani tuli ilmi että eivät ulkoile oikeastaan ollenkaan! :O Ymmärsin että väli on varmaan parisen viikkoa. Hän on suoraan myöntänyt olevansa laiska. Onko se ettei lapsi pääse ulos juuri lainkaan, lastensuojeluasia? Entäpä se kun hän on puhunut että lapsi voisi ulkoilla yksinkin aidatulla piha-alueella/terassilla, jonne kyllä näkee ikkunasta, mutta lapsi on siis 2 v. :(

Ei kai sen väliä käykö puistossa kunhan jossain vaiheessa lapset tapais muita lapsia ja saisivat liikkua (meillä saa sisälläkin riehua).



Sellainen on kyllä surullista että asettuu muiden yläpuolelle vaikkei tiedä muista mitään. Ihmiset eivät todellakaan puhu puistoissa kakasta. Itse puhuin tänään kirppiksestä, leffoista ja yhden puistotutun baarireissusta. Lapsista puhuimme sen verran ku yks kertoi päivähoitopaikkahakemuksesta.



Minä käyn lasteni kanssa puistossa mutta ymmärrän jos joku ei käy.

Löytää parempaa tekemistä kuin notkua puistossa juoruilla.

Lasten kanssa ulkoilen, mutta liikumme luonnossa.

uudelle alueelle ja mua ahdistaa kanssa mennä puistoon. Minulla on yksi kohta 2-v lapsi ja otan myös KAMALAN stressin siitä ettei käydä missään kerhoissa:( pelottaa myös ettei päästä jotenkin porukkaan sisään.



Olen pakottanut itseni puistoon joka päivä, ihan kertakaikkiaan. Välillä huokaisen helpotuksesta jos sataa kaatamalla.. Miten sitä luokin itselleen ihan järkyttävät paineet tuollaisista asioista.. Miksei vaan voisi nautiskella tästä elämästä, Huoh..

Ihan saatanan sama, millä puolustelette sisällä loikoilua, mutta se ON lapsen perustarpeiden laiminlyöntiä siinä missä liian vähäinen tai väärä ravintokin.



Joten nyt hemmeti vie, perse ylös penkistä ja ULOS.



Tottahan sisälläkin voi liikkua, mutta siellä on harvemmin tilaa ja virikkeitä liikkua päivittäin ja tarpeeksi.



Ei sitä liikuntaa joka päivä tarvitse orjallisesti olla kahta tuntia, mutta se on keskimääräinen tavoite, johon kannattaa pyrkiä.



Mitä tulee sosiaalisuuteen, niin mietipä ap, haluatko, että lapsestasi tulee samanlainen sosiaalisesti kömpelö kuin sinustakin? Koska jos haluat, että hänestä tulee sosiaalisesti taitava, hän tarvitsee siihen muiden lasten seuraa. Sinä et korvaa ikäistovereita!



Joten sinuna nyt vaan yrittäisin rohkaistua mukaan. Jos lähipuisto on tympeä hengeltään, menkää sitä seuraavaan. Ei sieltä tarvitse sydänystäviä saada, riittää, että hymyilee ja tervehtii muita ja jutustelee tarvittaessa muutaman lauseen lapsestaan.

uudelle alueelle ja mua ahdistaa kanssa mennä puistoon. Minulla on yksi kohta 2-v lapsi ja otan myös KAMALAN stressin siitä ettei käydä missään kerhoissa:( pelottaa myös ettei päästä jotenkin porukkaan sisään. Olen pakottanut itseni puistoon joka päivä, ihan kertakaikkiaan. Välillä huokaisen helpotuksesta jos sataa kaatamalla.. Miten sitä luokin itselleen ihan järkyttävät paineet tuollaisista asioista.. Miksei vaan voisi nautiskella tästä elämästä, Huoh..

Oletteko mielestänne kypsiä ÄITEJÄ, jos mietitte pääsettekö porukoihin mukaan tms?

EIkö lapsenne ole tärkeämpi asia?

Lapsen ulkoilu on minun mielestäni tärkeämpää kuin äidin stressi siitä pääseekö kuvioihin.

Miksette mene puistoon ja leiki ainoastaan oman lapsen kanssa????

Pakko kyllä sanoa, etten ymmärrä tällaista uusavuttomuutta.

Ei kaikkien kanssa tarvitse tula toimeen, mutta silti pitää kyetä antamaan lapsille normaali elämä.

"Miksei vaan voisi nautiskella elämästä"-kysymykseen vastakysymys; MIKSI ihmeessä teit lapsia?????

Hän tarvitsee myös sosiaalisia taitoja eli suomeksi sanottuna ikäistään leikkiseuraa. Isosisko on hyvä olemassa, muttei oikeasti opeta juurikaan pikkusisarukselle sosiaalisia taitoja.



Joten nyt vaan kerhoilemaan tai puistoon. Miksi sen aikuiselle nyt mitään suurta hupia tarvitsisikaan olla, sinä teet siellä "työtäsi" äitinä eli toimit lapsen parhaaksi!!

Eihän mun tartte, eihän. Kun se ei ole kiii-vaaa....

pienelle nyt riitää että kömpii jossain lumikasassa kotipihassa tai kävellään metsässä.

meilläpäin saa puitossa olla ihan rauhassa, ollaan useat kerrat oltu siellä ihan keskenään lasten kanssa.

Anteeksi että sekaan samaan ketjuun, mutta mitä ajattelette tuosta kertomastani viestissä 27?

pienelle nyt riitää että kömpii jossain lumikasassa kotipihassa tai kävellään metsässä. meilläpäin saa puitossa olla ihan rauhassa, ollaan useat kerrat oltu siellä ihan keskenään lasten kanssa.

PLUS että yksin ulkoillessa ei saa harjoitettua sosiaalisia taitoja, joka on aika hyvä syy mennä puistoilemaan...

siis jos jätetään nuo sosiaaliset asiat sivuun?



Jos haluaisit, niin mene ihmeessä ulos. A) puistossa sun ei ole pakko mennä juttelemaan kenellekään. Itsellä oli paljon sosiaalisia kontakteja muutenkin niin puistossa en yrittänyt hirveästi tutustua, toki juttelin jos joku vaikutti haluavan jutella. Mutta vinkki: kun leikkii lapsensa kanssa aktiivisesti niin välttää tehokkaasti juttelijat :D



B) voittehan mennä myös kerrostalopihoille, pk:n pihoille, pellolle, niitylle, mitä nyt teidän lähellä onkaan.



Suomen ulkoilupakosta voi toki väitellä filosofisesti, mutta mä en nyt jaksa ryhtyä siihen. Sanon vaan, että päivittäinen ulkoilu lapsen kanssa vaikuttaa kaikin puolin järkevältä ja hyvältä idealta.