Inhoan lihavan mieheni kosketusta.

Tänne ensimmäisen kerran (ja viimeisen!) eksyneenä voin todeta, että pienet ne on teidän nuorison murheet! Palstalla keskustelee teinejä, joilla yksi tai pari mukeloa. Elämästä ei tiedetä vielä hölkäsen pöläystä. Hahahaa. Voi hyvää päivää ja näkemiin!

selvittelemään niitä "oikeita" ongelmiasi. Vai harmittaako kun lapset ei oo vanhainkodissa käyny katsomassa?

olen laihtunut sairauden takia ainakin tuon 15 kg suhteemme alkuajoista. Mies naljailee, että olen luuviulu ja luut kolisee sängyssä. Kerran pikku huppelissa sanoi, että olin kivemman näköinen, kun oli muotoja. En ole lihava koskaan ollut, mutta pehmeämpi kuin nyt. eli se siitä.

olen laihtunut sairauden takia ainakin tuon 15 kg suhteemme alkuajoista. Mies naljailee, että olen luuviulu ja luut kolisee sängyssä. Kerran pikku huppelissa sanoi, että olin kivemman näköinen, kun oli muotoja. En ole lihava koskaan ollut, mutta pehmeämpi kuin nyt. eli se siitä.

painoinen nyt olet? Mäkin olen varmaan miesten mielestä liian laiha, mutta jos lihoisin, ne menisi mahaan eikä esim. tisseihin.

Tänne ensimmäisen kerran (ja viimeisen!) eksyneenä voin todeta, että pienet ne on teidän nuorison murheet! Palstalla keskustelee teinejä, joilla yksi tai pari mukeloa. Elämästä ei tiedetä vielä hölkäsen pöläystä. Hahahaa. Voi hyvää päivää ja näkemiin!

Kiitos asiallisesta keskustelusta. Tuolle lainaamalleni henkilölle voin kertoa, että täytänkahden viikon kuluttua 51 vuotta. Olen ollut aikaisemmin naimisissa vammaisen miehen kanssa, meillä on neljä aikuista lastakin. Hänen vammansa näkyy selvästi ulospäinkin mm. liikkumisen vaikeutena ja selän virheasentona. Erosimme aivan muista syistä kuin hänen vammansa takia. Asian tekee nykytilanteeseen verrattuna erilaiseksi se, että hänellä oli tuo vamma jo tutustuessamme.

muta vanhemmiten kaikki lihakset hävinneet joten näyttää pieneltä tikulta.

että joku tuntui epäilevän ,että olen nykyisen mieheni kanssa siksi, että hän elättää minua (jos ymmärsin oikein tuon "kullatut kaakelit" -vertauksen). Sekään ei ole totta. Olin asunut omassa omakotitalossani jo vuosia ennen hänen tapaamistaan. Mies muutti luokseni ja elätämme molemmat itsemme ja maksamme omat laskumme.



Aika helposti vedetään omat johtopäätökset siitä, millaisista ihmisistä on kysymys. :)

Teoriatasolla ymmärrän nuo ap:n laatuvaatimukset, jos jo toinen kierros.



No, jos siihen sporttisuuteen on ihastunut, niin parempi siitä suoraan sanoa miehelle. Oletan, että kuitenkin on sielujenkin sympatia laimentunut, kun läskit huomaa.



Käytännön seikkana voi todeta, että jos ei lapsia ja oma talo, niin onhan se monotus helpompaa kuin jos pitäisi muitakin seikkoja ottaa huomioon.

"Jos sovellat tätä tyyliä kaikkeen olemiseesi ja ihmissuhteisiisi, niin en yhtään ihmettele, miksei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. "



Vaan nytpä tais mennä naperon tulkintaleikki pikkusen poskelleen. Hahahaa... Säälin sua todellakin.

Mitä ajattelitte tehdä, jos puoliso lihoo sairauden takia? Ottaa eron?



Ei lihavan ihmisen otsassa lue, minkä takia hän on lihonut.

Kiitos asiallisesta keskustelusta. Tuolle lainaamalleni henkilölle voin kertoa, että täytänkahden viikon kuluttua 51 vuotta. Olen ollut aikaisemmin naimisissa vammaisen miehen kanssa, meillä on neljä aikuista lastakin. Hänen vammansa näkyy selvästi ulospäinkin mm. liikkumisen vaikeutena ja selän virheasentona. Erosimme aivan muista syistä kuin hänen vammansa takia. Asian tekee nykytilanteeseen verrattuna erilaiseksi se, että hänellä oli tuo vamma jo tutustuessamme.

Olen itse ylipainoinen nainen ja olen alkanut käydä uinahallissa. Katseltuani siellä lihavia naisia (joita on enemmän kuin puolet kävijöistä) olen vasta alkanut tajuta, miltä näytän oikeasti. Jotenkin olen uskotellut olevani paljon laihempi, mitä olen. Lihavuus on rumaa, etenkin kun vanhemmiten läski alkaa roikkua mm. reisissä ja vatsassa. Nyt kun luen tätä ketjua, tajuan, että mieheni ei takuulla voi tykätä ulkoisesta olemuksestani, vaikkei koskaan mitään sano. En pidä näystä itsekään.



En vo tehdä tätä miehelleni, nyt minun on ryhdistäydyttävä todella. Maanantaina menen työterveyshoitajalle ja katsotaan ,mistä aloitan. Tervetuloa, uusi elämä, motivaatiota ainakin on. Kiitos tämän ketjun! :)

kai kukaan tosissaan kuvittele,että vaihdevuodet vie halut!

aloittajaa. Pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Sitä pitää saada, mitä tilaa.

Mitä ajattelitte tehdä, jos puoliso lihoo sairauden takia? Ottaa eron?

Ei lihavan ihmisen otsassa lue, minkä takia hän on lihonut.

Mitä ajattelitte tehdä, jos puoliso lihoo sairauden takia? Ottaa eron?

Ei lihavan ihmisen otsassa lue, minkä takia hän on lihonut.

ap panet miehesi kiertoon että hän saa vihdoin ansaitsemansa Naisen.

ap:tä, mutta tavallaan en. Kai siellä levinneen olemuksen alla on edelleen se mies, johon ihastuit (paitsi tietenkin jos ihastuit pelkkään ulkonäköön)? Jos asia oikeasti häiritsee paljon, pystyisikö miestä houkuttelemaan vaikka yhteiselle lenkille tai uimahalliin ja tekemään vaikka terveellistä ruokaa mukaan töihin? Varsinkin jos mies kärsii itse asiasta, on tukeminen paljon parempi vaihtoehto kuin paukauttaa toiselle päin naamaa, että olet ällöttävä läski...



Munkin mies on lihonut suunnilleen 15 kiloa sitten suhteen alun. Miestä itseä asia häiritsee, minua taas ei, koska tykkään että mies on turvallisen iso. Se saattaisikin jo häiritä, jos laihtuisi kamalan ruipeloksi... Itse olen aina keikkunut painoindeksin alarajoilla, joten en ainakaan sen takia puolustele kenenkään läskejä ;)

kertoisi että olet rupsahtanut, koska et pidä itsestäsi tarpeeksi hyvää huolta ja ajattelet vain nautintoasi? Esim. otat aurinkoa, tupakoit, et hoida ihoasi tarpeeksi hyvin tms. Ja että hän huomaa sinussa joka päivä uusia ryppyjä ja poskesikin alkavat roikkua ja häntä inhottaa ne. Koska et tee asialle mitään.

On yleinen selitys, että ei tarvi laihduttaa, kun mies tykkää tällaisenakin.

Tuo on kyllä täyttä soopaa. Mies ei vaan kehtaa sanoa sitä eikä halua sitä kolmatta maailmansotaa. Siksi hän tyytyy katselemaan lihavaa vaimoaan. Mies kykenee seksiin vähän huonomman näköisenkin kanssa, mutta nainen ei.

Miesystäväni on reippaasti ylipainoinen ja juuri ihana "iso mies" minun mieleeni. Hän kyllä laihduttaa kovasti (ja tuloksekkaasti), mutta minä pidän hänestä juuri tuollaisena. Itseasiassa niin päin, että minusta on ikävä ajatus miten hän tavoittelee reippaasti alle sadan kilon painoa. Minun makuuni 80kg n 190cm pitkällä miehellä olisi jo ruipelon puolelle.

Olen sanonut pitäväni hänestä juuri tuommoisena, mutta en aio esittää sen aktiivisemmin toiveitani painostaan, sillä minusta tärkeintä on kuitenkin että pitäisi itse omasta kehostaan. Ja luulen, että hänen painonsa on nyt selkeästi epäterveellisen suuri, joten toki toivon hänen laihtuvan terveisiin mittoihin.

Mutta siis ihan oman mieltymyksen ja halujen kannalta hän on nyt juuri miesmakuni mukainen :) Eli kyllä se puoliso voi tykätä "tällaisenakin".

(itse olen 68/168 eli normipainoinen, tosin sen ylärajoilla. Ihan tyytyväinen olen itseenikin)

Hänellä on ainakin 15 kg liikaa, tullut kuuden avioliittovuoden aikana. Kun tavattiin, hän harrasti juoksua ja oli loistavassa kunnossa, upea peppu ym. Pidän urheilullisista miehistä ja koen itseni petetyksi, kun kaikki liikunta on jhäneltä jäänyt. Oma yritys vie ajan ja ruokailut ovat mitä sattuu. Tätä menoa hän on kuuden vuoden päästä kaksinkertainen siitä, kun tavattiin.

Turhaa kai edes sanoa, että seksi ei paljon kiinnosta. Pehmeä, kalpea mies on todellinen turn off. Niin, ja olen itse hyvässä kunnossa.

Meillä on täysin sama tilanne! Sanoin jo suhteen alussa miehelleni etten voi sietää lihavia miehiä siinä mielessä, että omani on pysyttävä edes suht kunnossa jos seksiä haluaa harrastaa, mutta kyllä nyt kipurajoilla jo mennään. Mieheni ei itsekkään halua minun lihovan.