Inhoan lihavan mieheni kosketusta.

samassa veneessä. Aina vingutaan kun naiset lihoo, mutta meillä minä olen kiinteytynyt, mies todellakaan ei.

Vituttaa. Älkääkä ehdottako, että menkää yhdessä lenkille. Sitä tekosyiden määrää ei jaksa kuunnella. Mies on muuten hyvä, mutta häpeän sen seuraa esim. Kaupassa.

Toisaalta ymmärrän tunteesi, toisaalta en.



Meilläkin mies on saanut vähän lisää elopainoa, minä taas hoikistunut suhteen aikana. Ei se ihana luonne ole siitä miksikään muuttunut, mies on vain nallekarhuistunut entisestään. Toki kannustan häntä kanssani lenkille ja syömään kanssani terveellisesti, mitä hän tekeekin. On vain hieman liian perso makealle (ja hyville oluille). Sama ihana mieheni se on silti. :)

Eikös nuo tuommoiset ulkoiset asiat pitäisi olla noin tärkeitä vain alkuvaiheessa. Myöhemmin rakkaus henkilön persoonaan tulee yleensä niin hallitsevaksi että ei vastoinkäymiset ulkonäköasioissa enää niin haittaa. Voihan sitä ihmiselämässä tapahtua kaikenlaista ikävää, sairauksia, onnettomuuksia, lihomisia, laihaksi riutumisia, mutta surullista on jos avioliitto on sellaisella pohjalla että rakkaus on vaarassa ulkoisten muutosten takia mennä.

olisi tullut valtavan ylipainoinen, mutta 15kg! Olet kylla ap todella pinnallinen ihminen.



Mutta miehen kosketus voi kylla allottaa ihan muistakin syista, oletko varma etta liitossanne ei ole muita ongelmia joiden syyt yritat vierittaa miehen painonnousun paalle?

ovat keskimäärin vielä useammin ja vielä enemmän lihavia kuin naiset!

Se on nainen, joka lihoo. Juuri he varmaan täälläkin puolustelevat ap:n miestä.

Olen mies, ja myös koen itseni petetyksi. Pahinta on se, että vaimo hokee joka päivä, kuinka nyt alkaa laihdutus, joka ei koskaan ala. Hän kyselee, onko mielestäni lihava. En tiedä, mitä vastaisin, koska hänen täytyy itsekin tietää olevansa, koska reidet hankaavat yhteen ja paino on kai jo kolminumeroinen. lisäksi hän on masentunut ja sanoo osasyyksi ylipainon. Miksi hän sitten syö niin valtavasti? Kyllä minäkin firman juhlissa tunnen jotain häpeänkaltaista, kun ystävät katsovat säälien. Tai ehkä kuvittelen.

Jos ette aio tehdä kiloillenne mitään, olkaa edes puhumatta niistä, arvon rouvat.

"Aikuisista miehistä useampi kuin kaksi kolmesta eli 70% oli vuonna 2007 tehdyn kartoituksen mukaan ylipainoisia ja naisista 58%."



http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/suomessa-nuoret…

Ap.tä. exäni kanssa kävi samoin. Repas, sosiaalinen mies ryhtyi sohvaperunaksi saatuaan hyvännäköisen tyttöystävän eli minut. Siihen loppui yritys, kalja ja roskaruoka maistui. Sanoi itsekin, että eihän enää ole väliä, miltä näyttää. Kertoo kyllä paljon luonteesta. No, suhde loppui ja näkyy mies taas lenkkeilevän :)

Rakastan miestäni, luonteessa ei mitään vikaa, mutta en voi sille mitään että pidän hänen ulkonäköään ällöttävänä. Välillä esim.kaupassa häpeän häntä.:( Ja tiedän että tämä on todella pinnallista, mutta toisaalta minkä sille voin että miehen ulkonäkö kuvottaa minua, en pysty väkisinkään hänestä mitään "kiksejä" saamaan.. Lihonut n.18kg siitä kun aloimme seurustelemaan, itse olen hoikka ja nätti.

joka lihoi ja aloin pitää häntä kuvottavana. Ei tehnyt mieli seksiä ja muutenkin kuvotti koko mies, makas vaan sohvalla, pelas pleikkaa tai katto telkkaria. Kattelin aina muita paremman näköisiä.

Mutta nyt minulla on onneksi timmissä kunnossa oleva mies, jota kun vilkaisee niin heti panettaa!;)

Entä jos ehdottaisit miehelle kuntosalia, lenkkeilyä, terveellisempää ruokavaliota? Tietysti miehestä kiinni alkaako tsemppaamaan. Mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa että haluaa miehen joka pitää itsestään huolta. Jos pari kiloa joskus paino nousee, niin ei siinä mitään, mutta järki käteen!

Miehelle tullut iso plösö roikkuvatsa ja plösö takamus. Ei vaan seksi sytytä, tai suoraan sanoen se inhottaa. Halujaan ei voi järkeillä muuksi mitä ne on.

ihan sama ja sitä varmaan olenkin.

Mutta minua ärsyttää kun mies lihoo kuin pullataikina. Mikä siinä on niin vaikeaa että söis terveellistä ruokaa ja liikkuis välillä?

Mä ainakin jätän tuon ukon jos ei tee itellensä mitään, sitten kun lapset vähän kasvaa.

Kertoa mielipiteesi hänelle ja tunteesi?



Kokisin miehenä itseni aika petetyksi että vaimoni pitäisi minua ällöttävänä mutta ei kertoisi sitä ja seksiäkin vain aviovelvotteiden takia.



Jos ihmistä pidetään pinnallisena kun antaa vaikuttaa ulkonäön ja muiden esteettisten asioiden kun kumppania valitaan niin miksi sitten katsotte suhteen alussa kun valitsette miestä/naista? Miten se aika muuttaisi tuota?



Yleensähän juuri pikkuasiat rupeavat pitkässä parisuhteessa sitä suhdetta nakertamaan ja nimenomaan toisen käytös ja ulkonäkö.



Minun mielestä ihmisen kuuluu pitää huolta kropastaan se takaa hyviä vuosia, pidetäänhän autoistakin hyvää huolta.

Hyvä, että aiheesta voi kekkustella! Kenellekään ystävälle aiheesta ei voi sanoa, koska heti vedetään tuo pinnallisuuskortti esiin. Mulla oli nuorena työkaveri, jolla oli täysi sika mies, ja vaimo sanoi, että sitä on helppo rakastaa, kun se on niin hyvännäköinen. En todellakaan silloin ymmärtänyt häntä, mutta nyt 30 vuoden jälkeen ymmärrän. Pienet virheet käytöksessä voi antaa anteeksi, jos tosiaan vilkaisemalla mieheen haluaa heti sänkyyn. Mulla oli sellainen. Suhde kaatui ,mutta vieläkin kaipaan sitä tunnetta vatsanpojassa, kun tuo mies aamulla alastomana venytteli kahvia keitellessään. Se oli kaunista katseltavaa.

Säälimättä haukutaan omaa ukkoa mutta voi luoja jos mies huomauttaisi teidän liikakiloistanne tai vararenkaasta, raskauskiloista puhumattakaan, niin olisi kolmas maailmansota päällä.



Kyllä se toisen haluaminen lähtee muuten pitkälti ihan muista asioista kuin ulkonäöstä.

nyt vasta iän myötä olen ymmärtänyt ulkonäön merkityksen. Minusta on ihanaa että voin katsoa miestäni niin, että hän näyttää haluttavalta ja komealta. Suhteen alussa minulle muut asiat olivat merkityksellisiä, ja ovat ne samat toki vieläkin mutta kun ympärillä näkee yhä enemmän lihavia ja muuten ei-haluttavia (minun mielestäni siis, makujahan on monia) niin olen iloinen että ulkomuotomme ja arvomme kohtaavat myös tässä asiassa. Pinnallista tai ei.

Hyvä, että aiheesta voi kekkustella! Kenellekään ystävälle aiheesta ei voi sanoa, koska heti vedetään tuo pinnallisuuskortti esiin. Mulla oli nuorena työkaveri, jolla oli täysi sika mies, ja vaimo sanoi, että sitä on helppo rakastaa, kun se on niin hyvännäköinen. En todellakaan silloin ymmärtänyt häntä, mutta nyt 30 vuoden jälkeen ymmärrän. Pienet virheet käytöksessä voi antaa anteeksi, jos tosiaan vilkaisemalla mieheen haluaa heti sänkyyn. Mulla oli sellainen. Suhde kaatui ,mutta vieläkin kaipaan sitä tunnetta vatsanpojassa, kun tuo mies aamulla alastomana venytteli kahvia keitellessään. Se oli kaunista katseltavaa.

Olen hienovaraisesti yrittänyt vinkata, mutta miestä ei kuulemma haittaa. No, minua haittaa..

En syty hänen ulkonäöstään enää millään tavalla. Välillä jopa ajattelen että ei hitto minkänäköinen ukko ja hävettää.

Mutta muuten kyllä rakastan miestäni, luonteessa ei mitään vikaa. Haluaisin vaan seurustella samannäköisen miehen kanssa joka hän oli suhteemme alussa.

ulkonäöstä niin tekisin asialle jotakin! Mutta toistaiseksi eipä ole valittanut, eikä kyllä ole syytäkään.;) Ja mikä siinä on niin ihmeelistä että jos toinen lihoo niin se ärsyttää! Kyllä minuakin ärsytti, onneks ei sitä miestä enää tarvitse katsella.

Säälimättä haukutaan omaa ukkoa mutta voi luoja jos mies huomauttaisi teidän liikakiloistanne tai vararenkaasta, raskauskiloista puhumattakaan, niin olisi kolmas maailmansota päällä.

Kyllä se toisen haluaminen lähtee muuten pitkälti ihan muista asioista kuin ulkonäöstä.

niin sitten selvä ja reilu peli miestä kohtaan. Eli ukaasit, että aikaa pitää löytyä järkevään ruokavalioon ja liikuntaan ettei huomaa olevansa ilman seksiä ja vaimoa ajan mittaan.



Ja toinen juttu on, että jos stressava yrittäjyys yhdistettynä huonoihin elintapoihin niin ongelma voi ratketa sillä, että ap jää leskeksi nuorena.

Se on nainen, joka lihoo. Juuri he varmaan täälläkin puolustelevat ap:n miestä.



Olen mies, ja myös koen itseni petetyksi. Pahinta on se, että vaimo hokee joka päivä, kuinka nyt alkaa laihdutus, joka ei koskaan ala. Hän kyselee, onko mielestäni lihava. En tiedä, mitä vastaisin, koska hänen täytyy itsekin tietää olevansa, koska reidet hankaavat yhteen ja paino on kai jo kolminumeroinen. lisäksi hän on masentunut ja sanoo osasyyksi ylipainon. Miksi hän sitten syö niin valtavasti? Kyllä minäkin firman juhlissa tunnen jotain häpeänkaltaista, kun ystävät katsovat säälien. Tai ehkä kuvittelen.



Jos ette aio tehdä kiloillenne mitään, olkaa edes puhumatta niistä, arvon rouvat.

sekä miehet että naiset, jotka on liikunnallisesti aktiivisia, ja sitten suhteessa lopettavat liikunnan. Miksi? En itse ainakaan koskaan ole harrastanut liikuntaa sen takia että pääsisi parisuhteeseen! Miksi se siis lopahtaa kun kumppani löytyy. Kuulostaa jotenkin absurdilta.



Onko sittenkin niin että parisuhde vie miehestä/naisesta ne mehut, mitkä oli ennen helppo suunnata kuntosalille tai lenkkipolulle.



Ihanaa ettei meillä ole tuollaisia paineita, ollaan pysytty samanlaisina kuin suhteen alkuaikoina eli laiskoina sohvaperunoina. Ei tarvitse stressata liikunnasta muttei liikakiloistakaan. Löhöillään mielellään sohvalla leffoja katsoen ja syödään hyvin, ja nautitaan muutenkin toisistamme ilman sen kummempia ulkonäköpaineita. Mutta ollaankin nörttejä. =)