Lue keskustelun säännöt.
Inhoan lihavan mieheni kosketusta.
05.01.2012 |
Hänellä on ainakin 15 kg liikaa, tullut kuuden avioliittovuoden aikana. Kun tavattiin, hän harrasti juoksua ja oli loistavassa kunnossa, upea peppu ym. Pidän urheilullisista miehistä ja koen itseni petetyksi, kun kaikki liikunta on jhäneltä jäänyt. Oma yritys vie ajan ja ruokailut ovat mitä sattuu. Tätä menoa hän on kuuden vuoden päästä kaksinkertainen siitä, kun tavattiin.
Turhaa kai edes sanoa, että seksi ei paljon kiinnosta. Pehmeä, kalpea mies on todellinen turn off. Niin, ja olen itse hyvässä kunnossa.
Kommentit (77)
Kertoa mielipiteesi hänelle ja tunteesi?
Kokisin miehenä itseni aika petetyksi että vaimoni pitäisi minua ällöttävänä mutta ei kertoisi sitä ja seksiäkin vain aviovelvotteiden takia.
Jos ihmistä pidetään pinnallisena kun antaa vaikuttaa ulkonäön ja muiden esteettisten asioiden kun kumppania valitaan niin miksi sitten katsotte suhteen alussa kun valitsette miestä/naista? Miten se aika muuttaisi tuota?
Yleensähän juuri pikkuasiat rupeavat pitkässä parisuhteessa sitä suhdetta nakertamaan ja nimenomaan toisen käytös ja ulkonäkö.
Minun mielestä ihmisen kuuluu pitää huolta kropastaan se takaa hyviä vuosia, pidetäänhän autoistakin hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen ylipaino on jotenkin hyväksyttävämpää, kuin naisen. Mies on uskottava lihavanakin, ainakin jos on hyvässä ammatissa. Lihava pankinjohtajaNAINEN on säälittävä luuseri. Mies ei.
Onneksi asiasta puhutaan, vaikka lihavat riehaantuvatkin.
oksettavuutta.
Mitä jos miehenne vammautuisi tai sairastuisi ja tällä olisi vaikutuksia ulkonäköön? Menettäisi jonkun ruumiinosansa? Muuttuisi muuten ulkoisesti?
Lynkkaisitte varmaan saman tien. Kumma juttu kun on ihmisiä, jotka näkevät inhimillisten puutteiden ohitse. Kaikki eivät voi olla malleja.
Tv: normaalipainoinen nainen
Itse olisin onnellinen, että edes olisi mies. Olen eronnut 13 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole kelvannut enää kenellekään. Miehet karttavat minua kuin ruttoa. Ja ei- en ole ylipainoinen enkä mitenkään poikkeavan ruma. Jostain syystä vaan miehet karttavat minua ja olenkin jo tavallaan hyväksynyt tilanteeni. Elän siis yksin loppuelämäni. Itselleni kelpaisi vatsakaskin mies. Itseasiassa jos saisin valita (ja jos minut joku edes huolisi), niin haluaisin mieluiten tukevan, hieman ylipainoisen ja kookkaan miehen. Joten on vähän vaikea tässä ymmärtää teidän pinnallisia valituksia. Ilmeisesti olette kaikki hyvin nuoria- alle kolmikymppisiä, joille vielä ulkonäkö on kaiken a ja o. Minä taas haluaisin ihmisen vierelleni. Ihmisen, joka pysyy ja jonka kanssa voisi jakaa tämän nyt tyhjältä tuntuvan elämäni. Mutta kaikkea ei voi saada. Ja joskus ei sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se mies! Olet täydellisyydelläsi ansainnut jotain parempaa. Ei kannata keskustella asiasta ainakaan miehesi kanssa. Voit tietenkin katsoa peilistä, voisiko peilikuva jotain asian eteen tehdä, herättää se seksikäs könsikäs lenkkipolulle ja hoitamaan sinun ruusunnuppuasi:). Täältä on hyvä hakea toimintaohjeita ongelmiinsa. Ps. Toivottavasti miehesi on tienannut edes hyvin, että olet saanut kaakeloidut huussit ne kaikki kuusi:)
Säälimättä haukutaan omaa ukkoa mutta voi luoja jos mies huomauttaisi teidän liikakiloistanne tai vararenkaasta, raskauskiloista puhumattakaan, niin olisi kolmas maailmansota päällä.
Kyllä se toisen haluaminen lähtee muuten pitkälti ihan muista asioista kuin ulkonäöstä.
Miehelläni alkoi vatsa pömpöttää ja rintalihakset kuihtuivat lurpolleen. Minkäs sille mahtaa, että katselin seksin aikana mieluummin jonnekin muualle. Nyt mies treenaa taas ja on ihana. Itse en kylläkään ole ihana, vaan on edelleen raskausarpista maharölliä ja orastavaa takalistoselluliittiä. Siksi haluankin aina rakastella valot kiinni, koska en millään voi uskoa ettei miehelläni olisi samanlaisia ajatuksia minun läskeistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan sinä niin täydellinen, että se varmasti näkyy kilometrien päähän.
Itse olisin onnellinen, että edes olisi mies. Olen eronnut 13 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole kelvannut enää kenellekään. Miehet karttavat minua kuin ruttoa. Ja ei- en ole ylipainoinen enkä mitenkään poikkeavan ruma. Jostain syystä vaan miehet karttavat minua ja olenkin jo tavallaan hyväksynyt tilanteeni. Elän siis yksin loppuelämäni. Itselleni kelpaisi vatsakaskin mies. Itseasiassa jos saisin valita (ja jos minut joku edes huolisi), niin haluaisin mieluiten tukevan, hieman ylipainoisen ja kookkaan miehen. Joten on vähän vaikea tässä ymmärtää teidän pinnallisia valituksia. Ilmeisesti olette kaikki hyvin nuoria- alle kolmikymppisiä, joille vielä ulkonäkö on kaiken a ja o. Minä taas haluaisin ihmisen vierelleni. Ihmisen, joka pysyy ja jonka kanssa voisi jakaa tämän nyt tyhjältä tuntuvan elämäni. Mutta kaikkea ei voi saada. Ja joskus ei sitäkään.
Kaikilla on omat kauneusihanteensa.
Kaikkea ei tarvitse sanoa.
Esimerkiksi minä olen lesbonainen, jolla on afrikkalainen naisystävä.
En voisi kuvitella itselleni vaaleaihoista kumppania, oli hän sitten ylipainoinen tai ei.
Mieleeni ei silti tulisi haukkua mieltymyksestäni eriäviä ihmisiä rumiksi tms.
Ja lisään: pidän xxl- naisista, millä on kunnon peppu.
Me emme kaikki ole samasta puusta veistettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos miehenne vammautuisi tai sairastuisi ja tällä olisi vaikutuksia ulkonäköön? Menettäisi jonkun ruumiinosansa? Muuttuisi muuten ulkoisesti? Lynkkaisitte varmaan saman tien.
Tässä kommentissa ei ole mitään järkeä. Kaikki varmaan ymmärtävät mitä eroa on siinä, jos ulkomuoto muuttuu vamman/sairauden myötä tai jos vaan välinpitämättömyyttään ei viitsi tehdä mitään painonsa suhteen.
Kertoa mielipiteesi hänelle ja tunteesi?
Kokisin miehenä itseni aika petetyksi että vaimoni pitäisi minua ällöttävänä mutta ei kertoisi sitä ja seksiäkin vain aviovelvotteiden takia.
Ehei, ei sellaista sanota ihmiselle, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa niistä läskeistä huolimatta olla.
Pitkässä suhteessa rakkaus ja ulkonäköseikat ovat useimmiten jo kaksi eri asiaa. Ihmistä voi rakastaa, vaikkei pitäisikään sen kaikkia ruumiinosia esteettisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan sinä niin täydellinen, että se varmasti näkyy kilometrien päähän.
Kuka puhui täydellsiyydestä? Oletko päästäsi ihan sekaisin kun et tajua lukemaasi? Voi sinuakin reppanaa. Toivon, että saat apua.
Mitä jos miehenne vammautuisi tai sairastuisi ja tällä olisi vaikutuksia ulkonäköön? Menettäisi jonkun ruumiinosansa? Muuttuisi muuten ulkoisesti? Lynkkaisitte varmaan saman tien.
Tässä kommentissa ei ole mitään järkeä. Kaikki varmaan ymmärtävät mitä eroa on siinä, jos ulkomuoto muuttuu vamman/sairauden myötä tai jos vaan välinpitämättömyyttään ei viitsi tehdä mitään painonsa suhteen.
Miksi se läski olisi silloin erilaista kuin elämäntavoista tullut läski? Tuskin kukaan ehdoin tahdoin muutenkaan haluaa olla lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne ensimmäisen kerran (ja viimeisen!) eksyneenä voin todeta, että pienet ne on teidän nuorison murheet! Palstalla keskustelee teinejä, joilla yksi tai pari mukeloa. Elämästä ei tiedetä vielä hölkäsen pöläystä. Hahahaa. Voi hyvää päivää ja näkemiin!
kiloa on aika paljon.
Itse olen pienikokoinen nainen ja lihoin (tai ne raskauskilot vaan jäi...) toisen lapsen saannin jälkeen n. 10 kiloa. Kyllä se näkyi ja reippaasti, selkään ilmestyi "tissit", oli jenkkakahvaa, reittä ja persusta useammankin ihmisen tarpeisiin. Nyt olen alkanut käymään jumpassa ja salilla ja uskon saavani kilot kesään mennessä pois. Mies tukee tätä projektia, ei osta herkkuja kaupasta ellen pyydä jne. mutta ei ole koskaan kiloista mitään sanonut.
15 kilon lihominen on kyllä jo aika merkittävää, jopa miehellä, varsinkin jos ennen on ollut hoikassa ja timmissä kunnossa. Ennestään ylipainoisella se ei välttämättä niin näkyisi. Kyllä niillä liikakiloilla voi olla toisen ihmisen halukkuuteen ja seksielämään suurikin vaikutus, varsinkin jos on alunperin ihastunut siihen hoikkaan ja urheilulliseen ihmiseen, joka piti itsestään huolta. Itse olen esteetikko ja seksissäkin suuri asia on sillä visualisuudella, jota kyllä ne läskit haittaa (ei kaikkia, mutta minua). En halua, että miehenikään joutuu puristelemaan sängyssä järkyttäviä jenkkakahvoja kun ei alunperinkään sellaiseen naiseen ihastunut/rakastunut.
Vinkkejä en osaa antaa mutta aloittajan harmitusen kyllä ymmärrän.
olethan sinä niin täydellinen, että se varmasti näkyy kilometrien päähän.
Kuka puhui täydellsiyydestä? Oletko päästäsi ihan sekaisin kun et tajua lukemaasi? Voi sinuakin reppanaa. Toivon, että saat apua.
"Itse olisin onnellinen, että edes olisi mies."
Olet siis parempi ihminen kuin kaikki miehestään rutisevat, koska sinä et rutisisi, vaan osaisit olla kiitollinen."Itseasiassa jos saisin valita (ja jos minut joku edes huolisi), niin haluaisin mieluiten tukevan, hieman ylipainoisen ja kookkaan miehen. Joten on vähän vaikea tässä ymmärtää teidän pinnallisia valituksia."
Olet siis parempi ihminen, koska sinun ihannemiehesi olisi erilainen kuin vallitsevat kauneuskäsitykset. Sinun käsityksesi himoittavasta miehenruumiista on parempi kuin muiden, jotka ovat siis pinnallisia."Ilmeisesti olette kaikki hyvin nuoria- alle kolmikymppisiä, joille vielä ulkonäkö on kaiken a ja o. Minä taas haluaisin ihmisen vierelleni."
Olet siis parempi ihminen, koska olet iäkkäämpi ja pidät itseäsi siksi ketä tahansa itseäsi nuorempaa viisaampana, kehittyneempänä ja vähemmän pinnallisena.Jos sovellat tätä tyyliä kaikkeen olemiseesi ja ihmissuhteisiisi, niin en yhtään ihmettele, miksei sopivaa kumppania tunnu löytyvän.
liikakiloissa on nimenomaan kysymys välinpitämättömyydestä. Sekä itseä, että puolisoa kohtaan. Se, jos mikä ei ole reilua.
Aivan eri asia on lihominen esim. sairauden tai lääkityksen vuoksi, koska siihen ihminen ei itse voi millään lailla vaikuttaa! Joten täysin typerää verrata näitä asioita keskenään. Toki sekin asia voi seksielämään vaikuttaa jos sairauden takia lihoo reippaasti, mutta silloin asiaan pitää suhtautua eri lailla. Mutta ketään ei voi pakottaa haluamaan lihavaa ihmistä, jos ei alunperinkään ole sellaista puolisoksi valinnut. Jos haluaa lihavan ihmisen niin valitsee sitten jo alun alkaen puolisokseen sellaisen.
toisille taas ei. Tiedän, koska itse olen tuon määrän laihduttanut.
olisi tullut valtavan ylipainoinen, mutta 15kg! Olet kylla ap todella pinnallinen ihminen.
Mutta miehen kosketus voi kylla allottaa ihan muistakin syista, oletko varma etta liitossanne ei ole muita ongelmia joiden syyt yritat vierittaa miehen painonnousun paalle?
on _useimmille_ hoikille/normaalipainoisille ihmisille sellainen määrä, että se näkyy. Varsinkin lyhyemmissä ihmisissä. Jos on ennestään jo ylipainoa tai on muuten ruumiinrakenteeltaan roteva, niin sitten sitä ei ehkä niin paljon huomaa. Miten kukaan voi väittää, ettei 15 kiloa näy _missään_, se on aika suuri määrä rasvaa!
Itsellä kasvoi vaatekoko xs:stä M:ään kun lihoin 10 kiloa. Se näkyi todellakin!
On yleinen selitys, että ei tarvi laihduttaa, kun mies tykkää tällaisenakin.
Tuo on kyllä täyttä soopaa. Mies ei vaan kehtaa sanoa sitä eikä halua sitä kolmatta maailmansotaa. Siksi hän tyytyy katselemaan lihavaa vaimoaan. Mies kykenee seksiin vähän huonomman näköisenkin kanssa, mutta nainen ei.