G:Lapsesi/lastesi tämän hetkinen ärsyttävin tapa?

haluaa "rakastaa" kaikkia. Juu ihan kiva ajatuksena mutta kun se rakastaminen on yleensä sitä että huudetaan täysiä "MÄ HALUUN RAKASTAA!!!" ja samaan aikaan istutaan pikkusiskon päällä tai yritetään kuristää -.-

Terkkuja vaan tutuille. :)

Onko sun lapses pedofiilin uhri? Pedofiili käyttäytyy noin, he haluavat "rakastaa" ja sanovat sen lapselle. Työnteleekö sun lapses nukkejen takapuoleen tikkuja yms tavaroita?

Tai enhän voi ihan satavarma olla kun on kuitenkin silloin tällöin ollut yökylässä anopilla mutta tietääkseni ei ole, eikä työntele mitään tikkuja minnekkään!

Ehdottomasti ärsyttävin tällä hetkellä on 4v:n tapa matkia pikkusisartaan ja puhua sellaista vauvakieltä. Osaa siis puhua ihan hyvin ja oikein, mutta silti sanoo tahallaan sanat samalla lailla kuin 2 vuotta nuorempi sisarensa... Argh! En jaksaisi kuunnella tuota sössötystä, jotenkin tosi rasittavaa, vaikka kai se ihan normaalia on.



Pienemmältä en oikein keksi nyt mitään tosi ärsyttävää. Ehkä se, että hokee aina "jaksa, jaksa, jaksa" kun ei halua tehdä jotain.

"tiedetään" esim. hei, jätit kengät keskelle lattiaa vie pois, vastaa: "tiedetään".

Ikää 7v.

12v jonka lempi hokema on aivan sama, yleensä aivan sama kohdistuu negatiivisiin asioihin kuten siivoamiseen, siivoa nyt ja vastaus on aivan sama, vaihda toiset kengät noi kastuu heti,aivan sama! Olen kysynyt ymmärtääkö hän mitä aivan sama tarkoittaa? sehän takoittaa, että aivan sama. Sen takia en ymmärrä miten meillä voi olla täällä aina niin vaikeeta kun toiselle kaikki on aivan samaa.

8v muuten vaan riehuu ja suhisee jatkuvasti, kaikki tekeminen on potenssiin sata, mutta jos ehdottaa, että mene ulos juoksemaan, niin ei huvita. Sisällä on kuitenkin kiva juosta kämppää ympäri ja tehdä ninja potkuja, huoh..

1v:tä harmittaa muuten vaan tosi usein, osaa sanoa tasan ÖH, eri painoilla tosin, välillä enemmän ja välillä vähemmän kiukkuisesti, nykyisin on myös alkanut tehostaa hokemaa lyömällä otsan lattiaan tai läimäyttämällä kädet pöytään niin, että alkaa itkettää. Sitten on päästävä syliin ja kipuilevaa paikkaa pitää puhaltaa, 2minuutin sisään kuvio toistuu taas.

3:n viikon päästä olis laskettuaika, saas nähä mitä sitten saadaan lisää tähän sirkukseen.. koliikkia, kantelua,imetystä,valvottuja öitä.. saas nähdä, eipähän ainakaan tekemiset lopu, eikä ole tylsää :)

itse jos lapsesi reagoivat tekemisiisi tai tekemättä jättämisiin?

uusi vauva tulossa...näetkö yhtälön...

ja edellinen vasta yksi vee...

epäilen että et ehkä näe, mutta nämä plus esikoisen(?) 12v. ihan sama...

(äitiii huomaa mut ei aina pieniä vauvoja lisää tee mun kanssa jotain mäkin olen aika pieni vielä!!!!!!!!!!!!!!!!)

Ettekö te mammat ole ikinä olleet itse lapsia vai onko muisti mennyt?



Sehän on ihan normaalia että lapset esimerkiksi sanoo ensin "äiti" tai "isi", johon vanhempi vastaa "no?" ennen kuin kertovat varsinaisen asian. Itsekin tein aina lapsena noin. Sanoisin että sillä halutaan varmistaa että vanhemman huomio on saatu, tai lapsi tutkailee sen kautta vanhemman mielialaa, että uskaltaako kertoa asiaansa. Tietty jossain vaiheessa siitä voi tulla ihan vaan tapakin...



Sitten ne teinien/esiteinien "ihan sama", "kohta" ja "emmä tiedä" vastaukset. Ihan peruskamaa. Teinejä kun ei kiinnosta aikuisten vaatimukset sen vertaa että jaksaisivat miettiä oikeaa vastausta, niin heittelevät noita standardivastauksia joka juttuun. Kaikki teinithän tekee tuota, aivan varmasti te itsekin olette niin tehneet, ellette ole ihan ikäloppuja...



Yleisenä vinkkinä, muistakaa että olette itsekin olleet aikanaan uhmaikäisiä lapsia ja teinejä ja käyttäytyneet ihan yhtä ärsyttävästi kuin omat lapsenne. Ellette sitten olleet jotain äidin pikku enkeleitä, mitä kyllä suuresti epäilen... Joten, yrittäkää ymmärtää lapsia ja kuhunkin ikäkauteen liittyviä tyhmiä juttuja, kyllä ne lapset aikanaan siitä fiksuuntuu. Jos pinna menee joka päivä niin ehkä olisi kannattanut jättää ne lapset tekemättä...

sitä kohtaa sitten odotellaankin.

1-vuotias roikkuu jalassa kiinni ja katsoo anovasti silmiin käsiään ojennellen, lähes KOKO AJAN!



Toinen ei niin kiva on se, että lapsen isä on opettanut (!!!!!) pärisyttämään suulla silloin kun se on täynnä ruokaa. HURRAA!

2-vuotiaani haluaa olla koko ajan sylissä ja sanoo ääääääiitin syliiiin.

lukea näitä, etenkin noista 2-vuotiaista. Omani on maailman ihanin :D mutta välillä niin rasittava. Hauska lukea että samanlainen on kuin muutkin 2-vuotiaat!

Kääntyilee ja vääntyilee sohvalla ja aina iltaisella. On siis aina aikuisen vieressä vääntämässä.

Sairaan ärsyttävää.



Kiipee usein hartioille ja nyplää mun tukkaa niin, että se sattuu.



Tuo sen paljaan paukkupyllynsä mun viereen, yöks.



Ei halua olla koskaan yksin.



Aivan ihana poika muuten.

pelaamaan laivanupotusta P-kirjaimella.



-PIERU!! HÄÄÄHHHÄÄÄÄHHHÄÄÄÄ!!!

-PIPPELIII!!! HAAHHAAHAAHHAAAA!!

-PYLLY!! HÄÄHHÄHHÄÄÄHHÄÄ!!!

-PAPANA!!! HAAHHHAAHHAAHAA!!

-PIMPPI!! HÄÄHHÄÄHHÄÄ!!

-PippelinPUOLIKAS!!! HAAHHHAAHHAA!!

-HÄÄHHHÄÄHHÄÄÄ!!!



..ja äiti alkaa muuttua harmaaksi.

Mitä vaan kehotan normaalilla äänellä, ei mitään reaktiota. Kun karjaisen, alkaa itku. Lapset 3 ja 10 v.

Ihan oikeasti en sano tätä ärsytäkseni teitä mutta mun 2v poika taita olla suloisin ikinä!!

Joka ikinen päivä se auta mua, se tyhjennä mun kanssa astianpesukoneen, auta mua laitamaan pyykit kuivumaan, viikkamaan ne, imuroimaan, kerämään lelut .. jne mutta se mikä mua vaivaa on se että hän kiusaa pikkuveljensä, mutta taas toisalta kun pikkuveli itkee niin 2v menee suukottelemaan ja halimaan häntä joten itku loppu..



( P.S. anteeksi kirjoitus virheistä, toivottavasti saate jotain selvä)

toi asian kysyminen on vaan niin rasittavaa. EIKÖ VOIS KUUNNELLA!!



ja sitte jos tohon kieltoon ei oo mitään hyvää syytä, vaan esim. "et nyt menen koska mä vaan sanon niin" tai "pitää välillä olla kotonaki eikä olla menossa" yms. ni se on myös mielestäni hölmöä. Tajuan normit selitykset kuten että on muuta menoa tai jotain vastaavaa.



Onneks oma äitini ei kieltele asioita ihan kieltelyn ilosta vaan. Mutta tota kyselyä kyllä harrastaa.



ps. tää ei oo murkkuikää, noi ylemmät asiat obn muutenkin vaan ärsyttäviä... :DDD

Alko ihan naurattamaan, kun niin moni juttu täällä on kuin suoraan meidän perheestä. Tosin tosielämässä ei kylläkään naurata...

Meillä on 13 v tyttö ja 1 v 9 kk poika. Esikoisella on murkkuikä ja kuopuksella uhmaikä. Ou jees. Tästä puuttuu enää äidin vaihdevuodet ;)

Yritin miettiä mikä KAIKKEIN eniten rassaa, ja murkussa on kaks asiaa.

1) Hän pyytää saada tehdä jotain johon joudun sanomaan ei. Yleensä sanon heti, että nyt ei käy,koska.. jne. Vastaus on et "miks ei, sano syy!" Argg,justhan sen sanoin. Seuraava repla tytöltä on, että saanko kuitenkin. No et. Jankataan hetki, tyttö luovuttaa. Noin viideksi minuutiksi. Sitten sama satsi käydään uudelleen. Parhaimmassa tapauksessa keskustelu toistetaan kolmanteen kertaan.

2) Tää syö: kysyn jotain tytöltä. Saatan kysyä samaa myöhemmin uudelleen, koska en kuullut mitä tyttö sanoi (keskustelu käydään usein huutaen minä alakerrassa - tyttö yläkerrassa -akselilla)tai en muista kysyneeni. Silloin tyttö vastaa tosi kärttyisen tuskastuneesti, et "YHÄ EDELLEEN lähen kolmelta" tms. Voi elämän kevät!

Kuopuksessa rassaa kaiken kaikkiaan toi uhma. En tottele niin en tottele, teen niinku ite haluan. Komenna mua, niin paukutan päätäni lattiaan. Mitään en tee yhteistyöhaluisesti, en MITÄÄN. Ja kannapa väkisin mut, niin vedän sua hiuksista! Niin ja nukkuminen, se on ihan yliarvostettua! Kuten myös puhuminen, yritä nyt vaan arvailla mitä mä tarkotan ja haluun. Alan kirkua, jos et tajuu! Pälli!

Grr, onneks meille ei tule enempää lapsia. :)

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

Toivottavasti te vanhemmat tajuatte hakea hänelle apua ettekä vaan pidä häntä ärtyttävänä.

Meillä ei sen kummempaa ärsytystä, kuin että 8- vuotias pureskelee sormen- ja varpaankyntensä niin että niitä ei ole tarvinnut leikata kahteen vuoteen.

meillä on 5 ihanaa lasta ja jokaisella on joku tapa, joka ärsyttää välillä ihan suunnattomasti.

-4v kysyy kaikesta, minkä takia?

-3v puolihuomaamattaan asettuu ruokapöydässä puoliksi syliin makaamaan ja nyppii ja hipelöi jatkuvasti, toinen, ku tulee ja sanoo "äiti?" ja sille vastaa "mitä?" "äiti?" "no mitä?" "äiti?"..

-2v:n ihan järjettömät uhmakohtaukset

-1v kiipeilee joka paikkaan ja huutaa ku ei uskallakaan laskeutua alas

-1kk ei vielä ärsytä mitenkään :)



Sit yhteistyönä pakkomielle vetää kaikki levälleen just ku oon ite saanu kaikki paikat järjestykseen, vaatekaapin purkaminen lattialle, petivaatteiden vetäminen lattialle mukaan lukien patjat... Ja on tehty selväks, että niin ei tehdä, mutta eipä vaan oo vielä sellaista rangaistusta keksitty, että muistuis mieleen sillon, ku jotain kiellettyä tehdään.. No, kolmen pojan mielikuvitus ja järki ei oo oikein tasapainossa vielä...



Mutta siis, vaikka nuo lapset tekeekin kaikenlaista, mikä ärsyttää, ni ei ne sen vähemmän ihania ole. Tietenkään.



Olenhan minäkin ärsyttävä välillä tai saattaa olla tapoja, jotka aiheuttavat toisissa ärtymystä, enkä mä kuitenkaan koe olevani pelkästään ärsyttävä.



Raivostuttavia sen sijaan on ne vanhemmat, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä ja pelkästään onnistuneita. Jotka maalaavat sädekehän rasittavan mukulansa pään päälle. Vaikkapa sellaisen, joka työntää nokkansa joka paikkaan ja kyselee kaikkea, mikä ei kuulu kenellekään muulle kuin asianosaiselle itselleen (esim. veljen tyttö kulki perässä ihmettelemässä, mitä mä etsin omasta laukusktani). Ja sit ihastellaan, miten lapsi on nokkela ja fiksu, vaikka se on oikeasti vaan tosi rasittava ja utelias.



Tai kun lapsi vetää kaikki ulkovaatteetkin leikkiin, ni ihastellaan, miten se osaa eläytyä ja leikkiä roolileikkejä, vaikka seurauksena on kuutio hiekkaa olkkarin parketilla.



Voihan sitä katsoa omaa lastaan ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvitella, että se on ensimmäinen lapsi maailmassa, joka on keksiny uusia asioita.



Mutta ihan oikeasti rasittavin lapsi on sellainen, joka ei ole koskaan rasittava. Ne ärtymyksen hetket tavallaan maustaa ne ihanat hetket, siis niistä ihanista hetkistä nauttii ihan erilailla, kun väliin ärtyy lasten tekemisiin ja tapoihin.



Ihanaa, ettei mun tarvi olla täydellisesti kasvatustyössä onnistunu äiti!

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

Poika tosin vasta 12.....kuudennella.

On ollut 20 min. päivälevolla ja äsken kun kävin oven takana, kuulin outoja ääniä. Niinpä niin; kävelee parvisängyllään ja touhuaa kaikkea muuta paitsi LEPÄÄ. Viime iltana valvoi, potki sänkyä ja kuiskutteli itsekseen 2,5h. Hermoni ovat riekaleina, koska lapsi ei tunnu rauhoittuvan koskaan eikä tunnista itse esim. väsymystä ollenkaan...