G:Lapsesi/lastesi tämän hetkinen ärsyttävin tapa?

- esiintyy kun on vieraita

- koko ajan on "notkumassa" viressä kun on vieraita --> saa patistella omiin puuhiin, jottako aikuiset saavat rupatella hetken ns aikuisten juttuja

- "joo joo kohta" - jutut ja "miks mun aina täytyy?" pyydettäessä vaikka usein ei tod. Tarvitse tehdä jotain asiaa



- 2 1/2 vuotias aloittaa joka kerta "huutamaan" kun tullaan kotiin (siirtymiset vaikeita)

- heittäytyminen maahan ja parku kun kielto käy

- ikiliikkuja, vaikkei nyt sikseen mikään ärsyttävä tapa mutta välillä ärsyttää kun saa olla silmät seläss

- pikku apulainen - kaikkeen pitää saada ottaa osaa (pyykinpesut, kokkailu, tiskaus ym ym)

roikkuu myös koivessa kiinni, varsinkin silloin kun teen ruokaa! Huutaa äitiäitiätitititi, rääkyy ja lyö nyrkkiä seinään tai pöytään kun ei saa tahtoaan läpi sekä heittäytyy maahan ja lyö naamaansa lattiaan. Nipistelee käsivarsista, kun asioin koneella.

Repii hiuksista tai läpsii naamaan kun haluaa aijata kunnolla. Tämän takia leikkasin todella pitkän tukkani lyhyeksi.

Kaikkein ärsyttävintä taitaa kuitenkin olla se, että vaatteiden pukemisesta on tullut yhtä tuskaa. Kiemurtelee ja vääntelee sylissä eikä selällään halua olla. Lapasia kun laitetaan niin laittaa käden nyrkkiin ettei vahingossakaan menisi peukku oikeaan paikkaan.



Onneksi osaa myös joskus olla ihana :D

Heh, ihan sama meillä, ja kyseessä myös 7 ja 4 -vuotiaat. Ollaankin tultu miehen kanssa siihen tulokseen että on vaan joku lasten juttu. Taitaa olla yleistä. On kyllä välillä niiiin ärsyttävää, miksi ei tosiaan voi vain heti sanoa asiaansa, varsinkin kun äiti/isi on ihan näköpiirissä??

Meillä sekä 7- että 4-vuotiaalla on raivostuttava tapa hokea "äitiä" ennen kuin kertoo asiansa. Eli ei voi vain tulla ja sanoa, mitä on mielessä, vaan täytyy ensin hokea "äitiä" kunnes sanon "no mitä?" tms.

Ärsyttää myös se, että lapset eivät voi ymmärtää, että minulle ei voi tulla puhumaan, kun olen puhelimessa.

Ja ärsyttää näiden kombinaatio: jos olen puhelimessa ja on oikeasti saatava minulta apua nopeasti, ei voi vain tulla hokemaan "äitiä" niin kuin normaalisti, vaan silloin pitää tulla ja sanoa, että nyt tulee verta.

Joka ikinen lause aloitetaan äiti/isi. Sitä hoetaan niin kauan, että vastaa no? Helvetti kun ei voi vain sanoa asiaansa. Varsinkin meidän pienempi kun nämä hänen "asiansa" ovat usein saman sanan hokemista (kun on esim ulkona huomattu joku juttu) monta kertaa. "Äiti" "no" "lintu" "joo" "Äiti!!" "no?" "lintu!" "Äiti!!!" "No?" "lintu" ..... AAARGH.

Sitä ei myöskään tajuta, ettei voi tulla huutelemaan kun olen puhelimessa. Tästäkin on sanottu. Huutelevat myös isälleen kun tämä on parvekkeella eikä ikkunan läpi kuule.

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

2-vuotiaan tytön päivittäinen hokeminen kun haluais kattoa Ti-tiä tai muuta dvd:ta koko ajan. Lisäksi tönitään pikkusiskoa jos tulee vähänkin liian liki jotain 2v:n omaa leikkiä tai lelua joka on kädessä tai lähellä.



7kk:n "ärsyttävin" tapa tällä hetkellä kun on keksinyt pinsettiotteen eli imuri kädessä saa olla käytännössä joka päivä. Ei mua nyt pienet murut haittaa vaikka suuhun meneekin mut sit pitää myös katsoa noi esikoisen lelut ettei ne mee sinne suuhun. Noh, tuleepahan siivottua :D

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

Toivottavasti haette hänelle apua. Ja jos ei sitä meinaa saada, niin vaatikaa vaatimalla. Kuulostaa tosi kurjalta, jos tämä on totta:(

AI jestas.

Tekee siis kaiken juuri päin vastoin kuin on pyydetty, jos sanotaan että älä koske niin tasan varmana menee koskemaan.

Jos piirtäessä sanotaan että vain paperille niin tasan juoksee huoneeseensa ja piirtää seinälle.

Jos ei saa tehdä mielensä mukaan tai saa haluamaansa tavaraa, vaikkapa kaupassa niin alkaa huuto ja se huuto kestää loppureissun tai kotona vähintään puoli tuntia. Polkee jalkaa, vuodattaa krokotiilin kyyneleitä ja pahimmillaan tulee lyömään. Sylissä ollessa kiukutellessa hakkaa päällään rintakehään.

Muutenkin rimpuilujen takia olen mustelmilla, poika on 98cm ja 17kg.. Voimaa löytyy jo.

Uhmaan liittymätön tapa on taas se, että hän tunkee KAIKEN ruoan lasiinsa. Tai vaihtoehtoisesti kippaa lasin sisällön lautaselle ja sitten juo sen lautasella olevan nesteen. Ruoka-annoksia ollaan pidetty pieninä, mutta ei mitään vaikutusta.

No mutta kyllä sillä on hyviäkin päiviä, onneksi ja päivittäiset halauskohtaukset, hän siis tulee syliin ja halaa monta kertaa sekä antaa pusuja, auttaa noiden uhmakohtausten unohtamisessa. =)

Joskin tyttäremme on hiukan nuorempi. Meillä myös uutuutena jos ruokaillessa paita menee YHTÄÄN likaiseksi, täytyy vaihtaa heti uusi paita tilalle. Meillä on myös verbaaliikkaa sen verran että puhuu täysin ja yrittää KÄSKYTTÄÄ JATKUVASTI:äiti tule tänne nosta tuo vaihda paita anna vettä uudet sukat tule leikkimään lue tätä kirjaa JNE... Huhhuh onpa tää rankkaa välillä:D

LAPSET HUUTAA KOKO AJAN!!! Todennäkösesti johtuu siitä, että isällä luonnostaan kova ääni ja lapset yrittää pärjätä sille.



Aamuisin 3-v vinkuu ja mankuu jatkuvasti (äidiltä peritty, en itsekään ole mikään aamuihminen)Lisäksi pitää matkia isoveljeä: "Mulla on jalka kipeä", sanoo isoveli ja 3-v: "mullakin on jalka kipeä". Ärsyttää, kun ei tiedä millon sillon on oikeasti joku hätä ja millon on vaan matkimista.



Kaikkea pitää pyytää 10 kertaa ennen kuin mitään tapahtuu, HUOH.

Jos minä esim. tiskaan ja tyttö tämän näkee, alkaa silti käskytys. Sanon, että tiskaan -> puolen sekunnin hiljaisuus ja taas vongataan jotain. ÄITII anna asia x, äiti nyt annat, tule nyt tänne, äiti nyt tule tänne!!! Voi jessus... Vielä oikein sellaisella vaativalla ja käskevällä äänellä.



Puhuu myös helvetin kovaäänisesti, mistä lie oppinut, minä olen aika hiljainen eikä isänsäkään huuda. Kaikki normaalit asiat esitetään 100000dB voimakkuudella, ja kun vähän innostutaan niin vielä vaanä ääni kovenee.

että lastenne "ärsyttävä" käytös voisi olla ihan omaa syytänne? Meillä on tehty alusta asti selväksi millainen käytös missäkin tilanteessa on sopivaa, eivätkä lapset enää kyseenalaista sääntöjämme. Tulemme kaikki hyvin toimeen ja energiaa riittää meillä vanhemmilla muuhunkin kuin kieltämiseen. Turha vinkua täällä jos ette saa lapsianne kuriin, te heidät olette kasvattaneet.

että lastenne "ärsyttävä" käytös voisi olla ihan omaa syytänne? Meillä on tehty alusta asti selväksi millainen käytös missäkin tilanteessa on sopivaa, eivätkä lapset enää kyseenalaista sääntöjämme. Tulemme kaikki hyvin toimeen ja energiaa riittää meillä vanhemmilla muuhunkin kuin kieltämiseen. Turha vinkua täällä jos ette saa lapsianne kuriin, te heidät olette kasvattaneet.

onneks löytyi täydellinen palsta mamma joukostamme :-) Pussaan sun persettä.

että lastenne "ärsyttävä" käytös voisi olla ihan omaa syytänne? Meillä on tehty alusta asti selväksi millainen käytös missäkin tilanteessa on sopivaa, eivätkä lapset enää kyseenalaista sääntöjämme. Tulemme kaikki hyvin toimeen ja energiaa riittää meillä vanhemmilla muuhunkin kuin kieltämiseen. Turha vinkua täällä jos ette saa lapsianne kuriin, te heidät olette kasvattaneet.

onneks löytyi täydellinen palsta mamma joukostamme :-) Pussaan sun persettä.

Eipä ollut tarkoitus provosoida ja pyydän anteeksi jos viestini osui sinulla arkaan kohtaan,mutta näin meillä oikeasti on.

että lastenne "ärsyttävä" käytös voisi olla ihan omaa syytänne? Meillä on tehty alusta asti selväksi millainen käytös missäkin tilanteessa on sopivaa, eivätkä lapset enää kyseenalaista sääntöjämme. Tulemme kaikki hyvin toimeen ja energiaa riittää meillä vanhemmilla muuhunkin kuin kieltämiseen. Turha vinkua täällä jos ette saa lapsianne kuriin, te heidät olette kasvattaneet.

Meillä kerrataan joka päivä sääntöjä jos mihin asiaan liittyen varmaan kymmenesti päivässä. Eipä niistä silti välitetä. Tarpeeksi kun rikotaan, mennään jäähylle. Silti sama pahanteko jatkuu taas jonkin ajan kuluttua... Mitähän siinä enää tekisi, kun ei auta selitykset, ei jäähyt eikä huutaminen?

että lastenne "ärsyttävä" käytös voisi olla ihan omaa syytänne? Meillä on tehty alusta asti selväksi millainen käytös missäkin tilanteessa on sopivaa, eivätkä lapset enää kyseenalaista sääntöjämme. Tulemme kaikki hyvin toimeen ja energiaa riittää meillä vanhemmilla muuhunkin kuin kieltämiseen. Turha vinkua täällä jos ette saa lapsianne kuriin, te heidät olette kasvattaneet.

Kerropas, aloititko tapakasvattamisen jo kun lapset olivat kohdussa?

( Vakavasti: Ei tullut mieleen että jotkin asiat tapahtuvat ikäkohtaisesti, kuten 2-vuotiaan tai 4-vuotiaan uhma. Itselläni oli kaltaisesi äiti, ja muistan vahvasti sen pelon, minkä hän aiheutti. Jos esim. oli vieraita, hän katsoi aina tietyllä katseella ja siitä tiesimme että nyt oltiin hengitetty väärin.)

lapsi on muttunut 13 vuotiaaksi teinihirviöksi, joka on koko ajan erimieltä ja sen todella saa kuulla, lisäksi hän kyseenalaistaa kaiken ja kertoo jatkuvasti, että hänen elämänsä on pilattu vanhempien toimesta.



Ihan sama mitä sanoo, koska sanot väärin kuitenkin ja siitä suututaan, vaikka siis kehuisit häntä tai olisit hauska tai ihan mitä vaan.



Ja heei, mä olin ennen ihan huippuäiti (ja kasvatuskin sujui älyttömän hyvin) ja nyt mua vihataan ja täällä töykeillään koko ajan ja jäähylle on pikkusen hankala enää laittaa - ei oo helppoo!!!!!!!

-ei syö mitään tuoretta hedelmää eikä kasviksia

-ei suostu syömään itse

-ei suostu potalle

-ei pue itse

-mankuu vähän väliä telkkua

-on sen verran menevä tapaus, ettei ole hetkeäkään rauhaa kun hän on hereillä

Poika 4 vuotta: Kaikenmaailman uhmailu. Eikä ne ole edes sen omia juttuja vaan hoitopaikasta opittua, ärsyttää kun niistä jutuista NIIN kuulee että se on kuullut ne muualta.



Tyttö 2 v: No ei oikeastaan mikään, valittelee suutaan mutta ei löydetä vikaa, itkeskelee sitä silloin tällöin.

nukkuvat aamulla klo 11 asti ja vastaavsti valvovat illalla puoleenyöhön. itse olen töissä ja joudun myös valvomaan kun mukulat mekastavat sängyssä.. onneksi koulu alkaa taas ensi viikolla! lapset 11v 9v ja 7v

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

Pojallasi on selvästi paha olla. Itse vielä aiheutat ko tunnetta lisää kysymällä miksi poika on hankala ja MITÄTÖN!! Uskomaton ihminen olet. Mene nyt nopeesti itseesi ja hanki teille apua, jos et onnistu itse selvittämään pojan äkillistä muutosta! Syy tähän muutokseen on varmasti jossain. Älä jää odottamaan, että poikasi tekee ratkaisuksi ehkä jotain peruuttamatonta. Tsemppiä teille!

murjottaa vain koko ajan huoneessaan, istuu vain siellä tuolilla ja tuijottaa ikkunasta ulos tekemättä mitään. Hänellä ei ole kavereita, harrastuksia eikä mitään mielenkiinnon kohteita. Edes koulu ei häntä kiinnosta eikä sekään, että hän pärjää siellä todella huonosti. Vielä pari vuotta sitten hän oli luokkansa paras oppilas, nyt huonoin, mutta se ei häntä kiinnosta yhtään. Kaikkeen saa häneltä vastaukseksi lauseen "En tiedä" hiljaa ja epäselvästi sanottuna, vaikka kysyisi ihan yksinkertaista asiaa, kuten "Mikä päivä tänään on", "Mikä sinun nimesi on" tai "Miksi sinun pitää olla noin hankala ja mitätön".

vie oikeasti lääkärille jooko?