1,5v aloitti tällä viikolla päivähoidon

Siis lyhyitä päiviä ilman vanhempia. Itse olen pph ja suosittelen tutustumaan hoitoon tuolla tavalla. Lapsi ei totu siihen, että vanhemmat on mukana, ja hoitajakin pääsee paremmin tutustumaan lapseen. Koko ryhmän toiminta häiriintyy, jos siinä on vieras aikuinen vollottamassa (tällaisiakin on ollut). Eroitkut kuuluu lapsen elämään, ei niitä kannata säikkyä. Mä pyydän joskus vanhempia jäämään vaikka oven taakse kuuntelemaan, niin huomaavat, että itkut tosiaan loppuu lyhyeen, kun vanhempi häipyy näköpiiristä.

Siis lyhyitä päiviä ilman vanhempia. Itse olen pph ja suosittelen tutustumaan hoitoon tuolla tavalla. Lapsi ei totu siihen, että vanhemmat on mukana, ja hoitajakin pääsee paremmin tutustumaan lapseen. Koko ryhmän toiminta häiriintyy, jos siinä on vieras aikuinen vollottamassa (tällaisiakin on ollut). Eroitkut kuuluu lapsen elämään, ei niitä kannata säikkyä. Mä pyydän joskus vanhempia jäämään vaikka oven taakse kuuntelemaan, niin huomaavat, että itkut tosiaan loppuu lyhyeen, kun vanhempi häipyy näköpiiristä.

niimpä! pettymykset luuluu elämään. mun mielestä niitä on hyvä alkaa opettelemaan pikku hiljaa. ei tää elämä oo kellään helppoo ja vanhempana on helpompi kohdata pettymyksiä

tsemppejä aplle!

Joku itkee viikon, yleensä keskiverto lapsi kaksi viikkoa. JOku saattaa poraata jopa 3kk. Mutta yleensä kaikki lopettaa ne aamuitkut ennemmin tai myöhemmin. Tärkeintä on, että sinä lähdet reippaasti pois sieltä hoitopaikasta. Sanot lapsellesi selvästi moikat ja sitten vaan pois tilanteesta. Vanhemman roikkuminen siinä eteisessä lisää vaan lapsen ahdistusta.

miten te luulette, että kaikki ei suomalaiset lapset pärjää elämässään? tämä kotihoitohomma kun on varsin suomalainen tapa.

miten te luulette, että kaikki ei suomalaiset lapset pärjää elämässään? tämä kotihoitohomma kun on varsin suomalainen tapa.

Monissa maissa lasten ja äidin kiintymyssuhde on turvattomampi kuin Suomessa.

Molemmat lapset ovat menneet päivähoitoon n. 1,5-vuotiaina. Päiväkodissa kaikki sujuu hyvin, mutta aamut ovat usein vaikeita. Kuopus melkein 3 v. saattaa pitää "ei sukkia jalkaan" rähinät aamulla ja sen jälkeen on tietysti vaikea jäädä päiväkotiin. (Äidistä on helpottavaa, kun pääsee töihin, kivittäkää mua=)Ja esim. lomien jälkeen pari ekaa aamua on vaikeita.



Mutta minä ainakin kerron lapsilleni, että äiti on töissä, niin että me voidaan ostaa ruokaa ja vaatteita ja leluja ja siksi pitää mennä päiväkotiin. Isosisko 5 v. taas innoissaan päiväkotiin, siellä kaikki kaverit ja kivat aikuiset, jotka jaksaa keskittyä lapsiin koko päivän. (Auts)

miten te luulette, että kaikki ei suomalaiset lapset pärjää elämässään? tämä kotihoitohomma kun on varsin suomalainen tapa.

Monissa maissa lasten ja äidin kiintymyssuhde on turvattomampi kuin Suomessa.

monissa maissa naisilla on muutakin tekemistä, kuin roikkua täällä av-paltalla mollaamassa muiden ihmisten mielipiteitä. get a life

Siis lyhyitä päiviä ilman vanhempia. Itse olen pph ja suosittelen tutustumaan hoitoon tuolla tavalla. Lapsi ei totu siihen, että vanhemmat on mukana, ja hoitajakin pääsee paremmin tutustumaan lapseen. Koko ryhmän toiminta häiriintyy, jos siinä on vieras aikuinen vollottamassa (tällaisiakin on ollut). Eroitkut kuuluu lapsen elämään, ei niitä kannata säikkyä. Mä pyydän joskus vanhempia jäämään vaikka oven taakse kuuntelemaan, niin huomaavat, että itkut tosiaan loppuu lyhyeen, kun vanhempi häipyy näköpiiristä.

niimpä! pettymykset luuluu elämään. mun mielestä niitä on hyvä alkaa opettelemaan pikku hiljaa. ei tää elämä oo kellään helppoo ja vanhempana on helpompi kohdata pettymyksiä

tsemppejä aplle!

Hyvä kirjoitus pph:lta! Olen ihan varma, että sinulla on vaikeampaa kuin lapsella, jos se lohduttaa:) Jätä omaan arvoonsa nämä "huono äiti"-kommentit. Jos teillä on lapsen kanssa normaali äiti-lapsi suhde, lapselle ei ole haitallista, että hän menee hoitoon tuon ikäisenä.

Siis lyhyitä päiviä ilman vanhempia. Itse olen pph ja suosittelen tutustumaan hoitoon tuolla tavalla. Lapsi ei totu siihen, että vanhemmat on mukana, ja hoitajakin pääsee paremmin tutustumaan lapseen. Koko ryhmän toiminta häiriintyy, jos siinä on vieras aikuinen vollottamassa (tällaisiakin on ollut). Eroitkut kuuluu lapsen elämään, ei niitä kannata säikkyä. Mä pyydän joskus vanhempia jäämään vaikka oven taakse kuuntelemaan, niin huomaavat, että itkut tosiaan loppuu lyhyeen, kun vanhempi häipyy näköpiiristä.

niimpä! pettymykset luuluu elämään. mun mielestä niitä on hyvä alkaa opettelemaan pikku hiljaa. ei tää elämä oo kellään helppoo ja vanhempana on helpompi kohdata pettymyksiä

tsemppejä aplle!

Hyvä kirjoitus pph:lta! Olen ihan varma, että sinulla on vaikeampaa kuin lapsella, jos se lohduttaa:) Jätä omaan arvoonsa nämä "huono äiti"-kommentit. Jos teillä on lapsen kanssa normaali äiti-lapsi suhde, lapselle ei ole haitallista, että hän menee hoitoon tuon ikäisenä.

kiitos. välillä vaan mietin, teenkö oikein lasta kohtaan. :( Viis siitä, että itsellä paha mieli. Kyllä mä sen kestän.

Onneks hoidossa on ihanan oloinen hoitaja ja suhteellsien pieni ryhmä.

vaan nimenomaan sitä että pikku hiljaa lisätään sitä aikaa kun lapsi on itsekseen.

Eli aluksi tutustutaan paikkoihin yhdessä, sitten vanhempi on samassa tilassa mutta lapsi tutustuu itsekseen muihin lapsiin, leluihin jne.

Sitten vanhempi lähtee hetkeksi pois jne.

Siis PEHMEÄ aloitus, eikä niin että kerran käydään ja sitten jo seuraavana päivänä lapsi dumbataan useiksi tunneiksi yksin.

vaan nimenomaan sitä että pikku hiljaa lisätään sitä aikaa kun lapsi on itsekseen.

Eli aluksi tutustutaan paikkoihin yhdessä, sitten vanhempi on samassa tilassa mutta lapsi tutustuu itsekseen muihin lapsiin, leluihin jne.

Sitten vanhempi lähtee hetkeksi pois jne.

Siis PEHMEÄ aloitus, eikä niin että kerran käydään ja sitten jo seuraavana päivänä lapsi dumbataan useiksi tunneiksi yksin.

ei se lapsi sinne yksin jää, että haloo vaan ittelles.

Noista pehmeistä alotuksista on monenlaista kokemusta.

meillä käytiin tutustumassa 2 päivää ja kolmantena päivänä lapsi oli 4 tuntia ilman mua. mun mielestä ihan riittävä

Ap, usko pois, se on todellakin rankempaa äidille kuin lapselle. Meidän tyttö oli 1 v 3 kk kun meni hoitoon ja itsi joka kerta kun lähdin pois. Minäkin itkin aina, kun astiun ovesta ulos, jottei lapsi vaan huomaa äidin kyyneleitä. Me käytiin yhdessä tutustumassa hoitopaikaan noin 5 kertaa, jolloin vietimme siellä noin tunnin kerralla. 2 viikkoa meni niin, että lapsi istki, kun hänet sinne jätettiin. Lapsi oli hoidossa ensin 2 tuntia 5 ekaa päivää, sitten 5 päivää noin 5 tuntia kerralla, jonka jälkeen oli aina 8.30-15.30. Itku loppui 2 viikon päästä. Nyt lapsi ollut hoidossa 3 kuukautta, ja juoksee leikkihuoneeseen itse ja innoissaan heti kun päiväkotiin pääsee. Uskon ja lutan siihen, että päiväkodeissa on ammattitaitoista porukkaa, joka pitää huolta sunkin lapsesta!

Meillä aloitti poika päivähoidon syksyllä kun oli 10kk ikäinen. Olen itse opiskelija joten päivät ovat lyhyempiä. Mutta kyllä meillä välillä itketään edelleen kun lähden, mutta niin ne näyttävät itkevän muutkin välillä, vaikka ovat olleet monta vuotta hoidossa. Ja hoitajat sanoivat että poika itkee tasan niin kauan kun näkee mut, sen jälkeen iloisena lelujen kimppuun... Eiköhän tuo ole täysin normaalia. Ja kerta on hyväntuulinen hakiessa ja kotona iltaisin normaali niin minusta voit olla ilman huolia, kyllä se siitä alkaa sujumaan.

miksi pitää tehdä lapsia jos ei niitä ole varaa itse hoitaa, varsinkin jos itsellekin tekee noin pahaa, lapsesta varmaan tuntuu vielä pahemmalle kun ei samalla tavalla pysty järjen kanssa asioita käsittelemään kun se vanhempi jonka on päätöksensä kanssa elettävä.



Kyllä 1,5v on vielä ihan vauva, ainakin omani tarvitsee apua ja tukea kaikessa, syliäkin vähän väliä, ei tulis mieleenkään tunkea sitä johonkin laitokseen oppimaan itsenäisyyttä, kerkeää sitä myöhemminkin, vuoden päästä tilanne saattaakin olla jo ihan toinen ja lapsi kaivata jo oikeastikin kavereita ja aktiviteetteja.



Mikä on se tilanne, että on pakko laittaa lapsi hoitoon? jos olet yh, niin yhteiskunta kyllä tukee ja jos olet parisuhteessa olisi miehen aika osoittaa tukea.

itse olen ollut kolmena päivänä lapsen kanssa 1,4h kerrallaan harjoittelemassa. Tänään sitten jäi kolmeksi tunniksi ilman minua -menin itse lääkäriin sillä välin. Huomenna on vielä lomaa joten olin menossa lapsen kanssa sinne huomenna -hoitajat olivat sitä mieltä että parempi että lapsi tulee lyhyeksi aikaa itsekseen kuin että olemme tuntitolkulla siellä yhdessä. Olen heidän kanssaan samaa mieltä; äidin ollessa paikalla lapsi on kuitenkin pääosin äidin kanssa koko ajan. Parempi että on lyhyitä päiviä hoidossa ennen kuin todellisuus koittaa. Maksan siis jo tästä viikosta eli voin jättää lapsen sinne, ensi viikolla menen töihin. Lapsi juuri ja juuri 2v.

1,4h

Sinun kannattaisi kyllä pitempään olla siellä yhdessä lapsesi kanssa ennen kuin jätät yksin. Onhan paikka ja aikuiset vielä pienelle ihan vieraat. Suosittelisin blogin autalastakasvamaan lukemista ja siellä erityisesti "Taapero päivähoidossa". Tässä paljon apua ja vinkkejä taaperon kanssa aloitukseen. Aika iso juttu, nimittäin on.

itkin itse 2kk joka aamu meidän 2v.n aloittaessa päiväkodin ja niin itki 2-vkin. paha olo aina töihin lähtiessä, vaikka tiesin, että itku loppuu ja on loppupäivän oma itsensä ja iloinen kaveri lähti aina kotia illalla mukaan. nyt jo reipas 5v. eikä mitään traumoja tai ongelmia tuon 2kk aamuitkujen jälkeen:) tuntuu kivalle viedä eskariin ensi syksynä iloinen ja reipas miehen alku, joka osaa olla varsin sosiaalinen ja kaipaa toimintaa päiväänsä, kauheaa jos joutuisin viemään yhäkin äidin helmoissa roikkuvan kotihiiren, joka ei ole päivääkään missään ilman äitiään ollu

5v:nä ja toinen 3v:nä eikä kumpikaan ole ollut äidin helmoissa roikkuvia kotihiiriä :D ihme ajatus.



1,5v on vauva, hoitakaa kotona.

kesti 3 kk. Välillä oli oikein iloisella päällä haettaessa, mutta usein tuli iso itku. Ja tietenkin lasta jätettäessä.



Sitten 3 kk jälkeen saatiin lapsi lähipäiväkotiimme. Sen jälkeen itkuja ei ole ollut. Pistän siis tuon pitkän "itkukauden" parin syyn piikkiin:

1) eka hoitopaikka oli lapsen ensimmäinen hoitokokemus niin, ettei vanhempi hoida (ei ollut ollut edes isovanhemmillaan hetkeäkään ennen päivähoidon aloittamista)

2) ekassa hoitopaikassa kaikki oli aina aika kaoottiista (4 hoitajasta 3 vaihtui tuon 3 kk aikana -> todella turvattomaltahan sen on pienestä täytynyt tuntua)