1,5v aloitti tällä viikolla päivähoidon

Onhan se päivähoidon aloitus tavallaan lapselle hylkäämiskokemus, mutta pian hän tajuaa että hoidossa on kivaa ja vanhemmat hakevat hänet aina iltapäivällä.... Vaikea sanoa jääkö siitä traumoja.

Meidän esikoinen aloitti pp-hoidon kuukautta vanhempana kuin ap.n. Pari viikkoa jäi sinne itkemään, vaikka ekat kaksi viikkoa totuteltiin pikkuhiljaa. Vielä kauan sen jälkeenkin oli mutrusuuna kun aamulla vein hänet hoitoon, varsinkin jos muut lapset eivät vielä olleet saapuneet paikalle.

Hmm.... Oman lapsen perusteella olen sitä mieltä että vaikka hoitaja oli ihan hyvä, niin ei ollut hyvä juttu viedä noin pientä päivähoitoon..oli se reppana niin pieni vielä 1,5-vuotiaana, eikä osannut puhuakaan kuin muutaman sanan. En usko että siitä on traumoja jäänyt, mutta toisaalta enhän minä voi olla varma...

Esikoinen on kiltti ja rauhallinen, eikä pahaa luottamuspulaa tunnu jääneen. Nyt hän on taas kotihoidossa kun meillä on vauva.

Hyviä puolia hoidon aloittamisessa oli se, että lapsi reipastui, oppi uusia juttuja isommilta lapsilta, ja ehkä se osaltaan helpotti myös vauvan tullessa, ettei esikoinen ollut äidissä niin kiinni. Mutta joka tapauksessa, en vie kuopusta hoitoon kuin vasta 2-3vuotiaana, mieskin on asian kanssa ihan ok, kun näki vähän aikaa sitä hoitoon herättämis- vaattenpakkaus-kuljetus-rumbaa.

Kannattaa tosin varautua henkisesti siihen, että samaa itkuisuutta saattaa olla alkuvuosina myös esim. joulu- ja kesälomien jälkeen, vaikkei tarhassa sinänsä mitenkään kurjaa olisikaan.



Omani (nyt jo 7-vuotias koululainen) aloitti 1v 3kk iässä päivähoidon (suoraan kokopäivähoidolla) ja hyvin ne päivähoito- ja eskarivuodet menivät :).

UP

Sen totuttelukauden pitäisi sitä paitsi olla kaksi viikkoa.

Meidänkin päiväkodissa suositus on 2 viikkoa pienten kohdalla.

kiitos kaikille kannustuksesta

Ettet vain olisi kotona ite.

kiitos paljon. te mammat ootte aina niin kannustavia



voin kertoo, ettei toi ainakaan saanu mun itkua loppumaan.



jos oisin rikas, en ikimaailmassa vies lasta hoitoon. nyt on pakko mnennä töihin :(

Kävin kerran 2 kertaa totuttelemassa. Eka viikko innolla siellä, sit muutama viikko huutamista, joka loppui aamupalan saatuaan. Sitten mennyt hienosti. Ei huolta. Nyt poika meni syksyllä osa-aikaiseen oltuaan 1,6 vuotta, kun saatiin vauva, on 8h 2 kertaa viikossa. Eri paikassa hoito, joten samanlainen totuttelu oli taas.

Mitä sitten, vaikka äiti kotona, se on sen asia. Itse opiskelen himassa.

eikä sitten vasta huomata, että "hups, ei mulla olekaan varaa tähän lapseen!"

Oman kokemukseni mukaan lyhyempi totutteluaika on parempi. Jos äiti/isä on lapsen kanssa 2 viikkoa hoidossa mukana, lapsi tottuu siihen, että hoidossa ollaan vanhempien kanssa, eikä ymmärrä, miksi ei aina voi olla.



Olemme tästä puhuneet myös päiväkodin henkilökunnan kanssa ja yleensä nopeampi totuttelu on parempi. Ainakin siis normaalin lapsen kanssa, joka luottaa muihinkin aikuisiin kuin omaan vanhempaan.



Tsemppiä aloittajalle! Tänään lapseni ryhmässä oli muutama 1-2-vuotias ja he itkivät vanhempien tuotua heidät hoitoon jonkin aikaan. Kuitenkin leikin ja toiminnan kautta unohtivat itkunsa melko pian.

eikä sitten vasta huomata, että "hups, ei mulla olekaan varaa tähän lapseen!"

luuletko sä idiootti, että toi on nyt juuri kannattavaa kertoa aplle???????? että tolla sun lauseella on enää hyötyä?

Jos sä oikeesti olisit kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, sä tsemppaisit myös aptä!

sä oot tekopyhä mamma

On sinulla tainnut jäädä tuo koulutuksen hankkiminen aika vähälle.



Ja miksi sen ap:n oloa varsinaisesti pitäisi auttaa! Kusipää mikä kusipää.

mä en ole koskaan ollu hoidossa ja voin kertoo, että mä en oo koskaan oikeen oppinu sietämään pettymyksiä. vielä aikuisenakin kaikki vastoinkäymiset tuntuu tosi raskaalta. uskon, että tää johtuu siitä, että pienenä olen päässyt aina niin helpolla, enkä oo esim joutunu olemaan erossa äidistäni

On sinulla tainnut jäädä tuo koulutuksen hankkiminen aika vähälle.

Ja miksi sen ap:n oloa varsinaisesti pitäisi auttaa! Kusipää mikä kusipää.

no mitä sä luulet saavas sillä, jos sä entisestään pahennat apn oloa? luuletko sä, että parannat jotenkin maailmaa tolla sun vittumaisella asenteella?

että paapot pönttöpäitä? Saatko itsellesi jotenkin mielihyvää, vai?

kiitos tsemppaajille. teidän sanoja tarvitaan nyt todella. oon ollu niin maassa nää 2 päivää ja musta tuntuu, että mun olo on vielä pahempi kuin lapsella(toivottavasti!)



työt alkaa vasta ensi viikolla. tää viikko meneekin sitten miettiessä miten lapsi pärjää.



ensimmäisen päivän jälkeen tuumattiin hoitajien aknssa, että parempi mun pysyä poissa sieltä hoidosta. siihen oli monta syytä, enkä jaksa niitä alkaa erittelemään

että paapot pönttöpäitä? Saatko itsellesi jotenkin mielihyvää, vai?

no kerro sitten rakentavasti mitä apn tulisi tehdä.

kiitos tsemppaajille. teidän sanoja tarvitaan nyt todella. oon ollu niin maassa nää 2 päivää ja musta tuntuu, että mun olo on vielä pahempi kuin lapsella(toivottavasti!)

työt alkaa vasta ensi viikolla. tää viikko meneekin sitten miettiessä miten lapsi pärjää.

ensimmäisen päivän jälkeen tuumattiin hoitajien aknssa, että parempi mun pysyä poissa sieltä hoidosta. siihen oli monta syytä, enkä jaksa niitä alkaa erittelemään

Lapsen hoitoonmenoon liittyy niin paljon muitakin muutoksia, että tunteet on itsellä pinnalla. Hoidon aloittamisen myötä vauva-aika loppuu totaalisesti, rauhalliset päivähetket lapsen kanssa, symbioosi äidin ja lapsen välillä. Tähän vielä lisäksi työhönpaluun aiheuttama tunne- ja väsymysmyllerrys, niin on itku herkässä. Vaikka itsellänikin on kiva työ, niin silti palaaminen vaatii ponnisteluja ja olo on epävarma ammatillisesti, ulkonäöllisesti ja muutenkin.

Esikoisen kohdalla tiesin, että kyse oli väliaikaisesta järjestelystä, koska suunnittelimme toista lasta ja jäinkin taas äitiyslomalle noin vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Nyt kuitenkin lapsilukumme on mahdollisesti tässä ja elämä olisi kai työntekoa eläkkeelle asti? Ahdistaa, surettaa.

meillä ei ollut totuttelua, kerran käyty tutustumassa hoitajan luona, pph:lla lapseni ovat. Mutta voin kertoa, että useimmiten lapsi lopettaa itkun heti kun suljet oven :) että nou hätää, joskus meidänkin muksut jääneet itkuisena, varsinkin jos varahoidossa ovat joka vieraampi paikka, mutta päivä on mennyt hyvin. Tsemppiä!