Onko teillä muilla niin kiireisiä läheisiä, että he eivät ehdi vastata tekstiviestiin,

sellainen tuurisosiaalinen ihminen, jos itsellään on aikaa ja jaksamista niin ottaa yhteyttä, kun taas on mielestään liian kiireinen kavereille, ei vastaa puhelimeen, ei tekstariin, ei sähköpostiin



ylimielinen ja tyhmä siis suomeksi

Jos esim. tekstiviesti tulee huonoon aikaan niin ajattelen että vastaan siihen paremmalla ajalla ja todellakin on tarkoitus niin tehdä, mutta saatan valitettavasti sitten unohtaa kuitenkin.

Yritän olla soittamatta ja laittamatta viestejä heille, etten häiritse.

tosin minulla ei ole koskaan kiire. En vain jaksa keskustella ihmisten kanssa. Laittakoot tekstarin jos on asiaa.

sähköpostit katson kerran päivässä. Puhelinvastaajasta tarkistan soitot, mutta jos ei ole oikeaa asiaa, en soita takaisin.

esim. ennen joulua olin töissä lähes aamusta iltaan tai sitten matkalla töihin tai töistä (autolla ajaessa ei voi tekstailla tai puhua puhelimessa). Työni ei ole tietokoneen ääressä istumista, joten muita kuin työsähköposteja ei juuri ehtinyt kurkkia ja kotiin päästyä aika meni lastenhoitoon yms.



Jos oma elämä ei ole kiireistä, on vaikea ymmärtää, että joillain muilla aika todellakin on kortilla. Oma perhe ja työ ovat kuitenkin ne asiat, jotka on hoidettava. Ystävien ja sukulaisten asiat tulevat väkisinkin niiden jälkeen, vaikka rakkaita ja läheisiä olisivatkin.

mulla ei nytkään ole ollut viikkoon puhelimet päällä, enkä s-postiakaan ole katsonut joulun jälkeen. Mulle ei vaan kellään ole asiaa. Että jos olis, niin kauan sais ootella että huomaan..

Ja vaikka puhelin olis päällä, en mä pidä sitä mukanani juuri koskaan.

sen kiireen näin aikuisen kannalta, mutta se pistää ketuttamaan, kun tämä tuurisosiaalinen kaverini dissaa lastanikin, jos hän yrittää soittaa tälle kaverillenikin



mun lapsi tykkää kaveristani kovasti, saa nähdä kauanko se jatkuu ennen kuin pääsee jyvälle tästä sangen yksipuolisesta suhteesta



kaveri tykkää lapsestani kovasti silloin, kun se hänelle itselleen sopii

Mutta en pidä elämääni erityisen kiireisenä. Ystäville olisi kyllä aikaa, mutta ketään ei kiinnosta. Kiireisimpiä ovat ne, joilla on yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan.

esim. ennen joulua olin töissä lähes aamusta iltaan tai sitten matkalla töihin tai töistä (autolla ajaessa ei voi tekstailla tai puhua puhelimessa). Työni ei ole tietokoneen ääressä istumista, joten muita kuin työsähköposteja ei juuri ehtinyt kurkkia ja kotiin päästyä aika meni lastenhoitoon yms.

Jos oma elämä ei ole kiireistä, on vaikea ymmärtää, että joillain muilla aika todellakin on kortilla. Oma perhe ja työ ovat kuitenkin ne asiat, jotka on hoidettava. Ystävien ja sukulaisten asiat tulevat väkisinkin niiden jälkeen, vaikka rakkaita ja läheisiä olisivatkin.

vastaan kun ehdin ja aina ei puhelin ole edes näkösällä kotona, vaan laukussa tai takin taskussa tms. Meilejä en lue iltaisin.

Jos soitan jollekin joka ei vastaa, unohdan yleensä koko jutun kunnes se tulee mieleen taas. Ja sitten soitan uudestaan. Itse yleensä vastaan aika nopeasti paitsi jos kyseessä on aivan turhanpäiväinen ketjuviesti tai muu turha.

Mökillä soitan illalla takaisin ja lähetän tekstarit.

Kun tekee sellaista työtä, että aika moni asia riippuu jonkun e-mailista, on oppinut ottamaan aika lunkistí.

Joten vastaan niihin vain jos on ihan pakko. Ja sitäkin vain sellaisena hetkenä kun ei ole mitään muutakaan tehtävää. Sähköpostin tarkistan kerran viikossa ja puhelimeen vastaan jos olen sopivassa paikassa. Joskus soitan takaisin mutten aina.

Minusta toimin ihan normaalisti. Ei kenenkään tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.

Ehdottomasti kieltäisin moisen. Lapsen tehtävänä ei ole vainota aikuisia.

vastaan kun ehdin ja aina ei puhelin ole edes näkösällä kotona, vaan laukussa tai takin taskussa tms. Meilejä en lue iltaisin.

eräs kaveri lähettää yhden kysymyksen per viesti ja sitten puhelin piippaa 10 min aikana sata kertaa...

Jos jollain on oikein tärkeetä asiaa ja haluaa vastauksen johonkin niin sitten soittakoon. Soittoihinkaan en pysty aina vastaamaan, mutta soitan kyllä perään heti kun pystyn, joskus se tosin menee iltaan. Mitään viiden tunnin aikarajaa mulla ei ole.

vastaan kun ehdin ja aina ei puhelin ole edes näkösällä kotona, vaan laukussa tai takin taskussa tms. Meilejä en lue iltaisin.

eräs kaveri lähettää yhden kysymyksen per viesti ja sitten puhelin piippaa 10 min aikana sata kertaa...

että kun tämä tuurisosiaalinen kaverini oli pitkällä sairauslomalla, otti itse yhteyttä, halusi tutustua lapseeni, ja piti häneen yhteyttä



sitten se loppui kun kaveri tervehtyi, ja lapsi ei tässä kuviossa ihan pysynyt perässä

olen tuntenut yli 20 vuoden ajan.

Hän ei vastaa yleensä viesteihin ikinä. Se on raivostuttavaa! Joskus saatan laittaa jonkin kysymyksen hänelle tyyliin "monelta olette tulossa huomenna?" tai "tuletteko syntymäpäiville vkl"... Ei vastaa ikinä mitään! Aikaisemmin olen soittanut sitten parin päivän päästä perään, että no tuletteko... Vastaa kyllä puhelimeen mutta ei juurikaan viesteihin.

Itse olen alkanut tekemään hänelle samoin. En muutenkaan enään halua pitää yhteyttä. Koen itse jotenkin hyvin loukkaavana ja epäkohteliaana jos jotain asiaa viestissä kysyn niin siihen ei vaivauduta edes vastaamaan.

Hän ei ole töissä, kotona, ei pientä lasta jaloissa tms miksi ei "ehtisi" vastaamaan.



Itselleni käy suht usein niin että unohdan vastata. Viesti tulee juuri työpäivän aikana, lasten nukkumaan meno hetkellä tms. Yleensä sitten soitan kyseiselle ihmiselle, pahoittelen että en vastannut viestiin.

olen tuntenut yli 20 vuoden ajan.

Hän ei vastaa yleensä viesteihin ikinä. Se on raivostuttavaa! Joskus saatan laittaa jonkin kysymyksen hänelle tyyliin "monelta olette tulossa huomenna?" tai "tuletteko syntymäpäiville vkl"... Ei vastaa ikinä mitään! Aikaisemmin olen soittanut sitten parin päivän päästä perään, että no tuletteko... Vastaa kyllä puhelimeen mutta ei juurikaan viesteihin.

Itse olen alkanut tekemään hänelle samoin. En muutenkaan enään halua pitää yhteyttä. Koen itse jotenkin hyvin loukkaavana ja epäkohteliaana jos jotain asiaa viestissä kysyn niin siihen ei vaivauduta edes vastaamaan.

Hän ei ole töissä, kotona, ei pientä lasta jaloissa tms miksi ei "ehtisi" vastaamaan.

Itselleni käy suht usein niin että unohdan vastata. Viesti tulee juuri työpäivän aikana, lasten nukkumaan meno hetkellä tms. Yleensä sitten soitan kyseiselle ihmiselle, pahoittelen että en vastannut viestiin.

Sähköpostia luen pari kertaa viikossa, koska sinne ei yleensä tule mitään tärkeää ja ketjuviesteihin en vastaa ikinä, joten ihan sama milloin ne luen.



Puhelinta en kanna todellakaan mukana kaikkialla, ja silloinkin kun se on mukana, se on usein äänettömällä. Jos huomaan että joku tuttu on soittanut juuri hetki sitten tai monta kertaa, soitan takaisin. Jos soitosta on kulunut aikaa, tai se on tullut numerosta jota en tunnista, en soita vaan ajattelen, että jos asia olisi ollut tärkeää, soittaja olisi kyllä jättänyt viestin tai soittanut uudelleen.



Tekstiviesteihin vastaan kun on sopiva kohta ja kun muistan. En keskeytä ateriaa, lasten kanssa puuhastelua, keskustelua, kotitöitä, töitä, elokuvankatselua tms. sen takia, että voisin yhtäkkiä näpytellä viestin. (Toki äärimmäiset hätätilanteet on eri asia, mutta sellaisia on ehkä kaksi kertaa vuodessa.) Jos viesti ei sisällä mitään erityistä asiaa, en välttämättä lähetä mitään "kuittausviestiä", myöskään kiertoviesteihin tai onnitteluihin jne. joita tulee kymmenittäin, en vastaile.



Tämä ei kuitenkaan mitenkään tarkoita, että olisin ylimielinen tai en arvostaisi läheisiäni! En vaan ole kiinnostunut siirtymään viestinnässä "nykyaikaan", vaan hoidan asiat mieluiten kasvotusten ja ihmisiä tapaamalla. En näe järkeä tekstailla ja soitella joka päivä, kun voin pyytää vaikka kerran viikossa ystävän kahville ja jutella kaikki kuulumiset samalla, huomattavasti mukavammalla ja inhimillisemmällä tavalla.



Lienee sanomattakin selvää, että olen aika vanhanaikainen ja kaipaan suunnattomasti lankapuhelinaikaa! ;D