Onko teillä muilla niin kiireisiä läheisiä, että he eivät ehdi vastata tekstiviestiin,

tosin minulla ei ole koskaan kiire. En vain jaksa keskustella ihmisten kanssa. Laittakoot tekstarin jos on asiaa.

Joten vastaan niihin vain jos on ihan pakko. Ja sitäkin vain sellaisena hetkenä kun ei ole mitään muutakaan tehtävää. Sähköpostin tarkistan kerran viikossa ja puhelimeen vastaan jos olen sopivassa paikassa. Joskus soitan takaisin mutten aina.

Minusta toimin ihan normaalisti. Ei kenenkään tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.

mahdollisuutta "notkua" puhelimessa ja tekstiviestit on keksitty! Minulla on pienet lapset työpäivän jälkeen ja koti pyöritettävänä.. Enkä halua notkua puhelimessa.. viestin voin näpyttä nopsasti eikä tarvitse "kuluttaa" aikaa..



Ja olen monesti siis soittanut myös.. Hän sanoo aina saman, en muistanut/ ehtinyt vastata viestiin.. No on monia muitakin asioita miksi en pidä häneen enään juurikaan yhteyttä.

minusta on kohteliasta vastata vrk:n sisällä, ainakin jos esim. kysytty jotain tärkeää. Vastaaminen ei tosiaan ota paljon aikaa ja sen tehdä vaikka istuessaan p*skalla.

Kaikki muut ystäväni tekevätkin juuri niin (itse myös), että sopivassa katsomassaan tilanteessa laittavat vastauksen meiliin tai luuriin viimeistään seuraavana päivänä, muttei sisareni.

että kun teen täällä jonkun merkityksettömän provon, siihen tulee kymmeniä vastauksia. Mutta kun laitan läheiselleni tekstiviestin, siihen tulee vastaus seuraavana päivänä, jos ollenkaan.



Onkohan hänellä kuitenkin aikaa roikkua netin keskustelupalstoilla vastailemassa provoihin tai kiillottamassa julkisivuaan facebookissa?

itsekin unohdan joskus vastata viestiin esim vasta seuraavana päivänä jos unohdan tai on muuten kiire mutta harvoin tapahtuu.yleisemmin vastaan ihan heti tai viim.tunnin kuluttua.mutta ystäviä on sellaisia jotka eivät välttämättä vastaa ollenkaan.siten kun nähään joskus kk päästä niin "joo mä sain sun viestin mutta unohin vastata..sori" no mukava kun ilmotti nyt..huomasinhan mä että näky olevan parempaa tekemistä viime viikot..

Sähköpostiin riittää etiketin mukaan se, että sen tekee vuorokauden sisällä.



Puheluihin en vastaa koskaan.

joku kurjasti. Tai jos vaan ei huvita.

En oikein tiedä, miksi roikottaa tällaista kaveria.

kun tekstari tulee, (kuulen piippauksen), päätän tietenkin lukea ja vastata sen heti perille päästyäni. Mutta sitten jo muut asiat tulvivat edelle ja unohdan koko tekstarin. Saatan muistaa lukea sen vasta, kun itselle tulee tarve käyttää puhelinta. Eräs tuttavani on tästä alinomaa loukkaantunut.



Toinen asia on, että jos joku vain kirjoittaa omia tunnelmiaan eikä varsinaisesti kysy mitään, en aina vastaa, koska joskus se tuntuu teennäiseltä. Kuten vaikka tuttavani saattaa kirjoittaa "Onpa kaunis auringonlasku". Jos luen tekstarin vaikka vasta aamulla, en koe mitään luontevaa tapaa vastata. Kysymyksiin ja selvästi kommentointia edelyyttäviin asioihin. vastaan tietenkin aina.

Puhelin on käsilaukussa, töissä työpöydällä ja kotona eteisessä. Ei viestin ääntä tai edes soittoa aina edes kuule. En ikinä keskeytä mitään tekemistä lukeakseni tekstarin, soivaan puhelimeen reagoin. Joskus menee siis pitkään ennen kuin luen viestin, eikä vastaaminen ole enää tarpeen.



En pidä siitä, jos joku yrittää hoitaa monimutkaista asiaa tekstiviestillä. Jos on jo etukäteen selvää, että asiassa riittää puimista viestitolkulla, on parempi soittaa.