Tunnen jonkun läsnäolon!

Minäkään en ole mikään hörhö mutta jostain kumman syystä minulla on 3 enkelikokemusta. Aika hurjaa..

Onko teillä jollain jotain suurempaa ongelmaa tällä hetkellä?

Joku ylimääräinen tuntui olevan välillä läsnä. Esim suihkussa tuli tunne, että joku on verhon takana seisomassa. Käytävästä kuului hiippailua, vaikka kotona olin vain minä. Joskus myös mies huomasi tämän ja ei ole ollenkaan "alitajuisesti" herkkä.



Tätä jatkui noin puoli vuotta ja sitten loppui. Olisiko joku levoton sielu etsinyt sitten majapaikkaa, tiedä häntä...

Olen ajatellut vain olevani jotenkin vainoharhainen. Joskus myös luulen kuulevani askeleita. Meillä on melko uusi itse rakennettu talo, että täällä ei ainakaan pitäisi vanhoja henkiä asua.

Minulla oli eräässä aiemmassa vuokra-asunnossa koko ajan tuollainen tunne. Ei ole ollut ennen sitä eikä sen jälkeen. En käyttänyt tuolloin mitään lääkkeitä, päihteitä tai ollut muuten erikoisessa mielentilassa. Selitystä tuolle en ole löytänyt mutta en pidä mahdottomana sitäkään että esim. henkiolentoja voisi olla olemassa ja läsnä ja ne voisi vaistota, joskaan en sellaisiin nyt suoranaisesti sillä tavalla uskokaan että voisin sanoa varmasti uskovani esim. kummituksiin.

Vähän outoa käytöstä toiselta.



Miksi kuolleet tulee jonkun kotiin tuijottamaan? Varsinkaan tuntemattoman?

mutta olen toisinaan surullinen, että mummoni ja eräs toinen rakas ihminen ehtivät kuolla ennen kuin itse ehdin saada lapsia. Usein siis miettinyt että olisipa ihana, kun mummoni ja tämä toinen muutama vuosi sitten menehtynyt ihminen näkisivät ihanan vauvani.



ehkä kuvittelen heidät alitajuisesti tänne, en tiedä

ns. kummittelua ja vaistoaa jotain pahaa niin silloin pappi siunaamaan koti. Oma mielikuvitus voi tehdä tepposia. Enkelit ei ketään pelottele, siis hyvän puolen enkelit. Pimeyden henget voi pelotella. Kuolleet eivät liiku maan päällä.

Minäkään en ole mikään hörhö mutta jostain kumman syystä minulla on 3 enkelikokemusta. Aika hurjaa..

Onko teillä jollain jotain suurempaa ongelmaa tällä hetkellä?

mitään enkeleitä ei tietenkään ole olemassa.

Ja sinä todellakin olet hörhö jos tosissasi muuta väität.

Hyi, mulla sama. Meillä aika uus talo ja ei pitäis olla entisiä asukkeja siis. Aina tietyissä kohdissa taloa tuntuu että joku tuijottaa tai on selän takana, pahin kuitenkin on kun silmäkulmassa vilahtaa jokin. Mun 10v. poika sanonut samaa, johon itse kommentoin, että ne on vaan jotain silmistä johtuvia tms. valojuttuja.



Välillä on niin että istut ihana rauhassa vaikka lukemassa, niin yhtäkkiä tuntuu päälaella jotain ja samanaikaisesti ihan käsittämättömän vahva tunne siitä että joku on selän takana.



Oisko jollakin selitystä tällaiseen?

Anoppi kuoli kesällä -10 ja on sen jälkeen moikkaillut silloin tällöin. Hän uskoi eläessään, että muuttuu vain kedon kukkasiksi ja sen takia elämä astraalitasolla on ollut hänelle uusi kokemus, jälleen kerran, jälleensyntymien välissä. Nyt hän yrittää kurkkia, mitä kirjoitan ja puuttua tähän :). - Hän ei aluksi halunnut (nyt hän punastuu) tunnustaa rakkautta, jota kerroin heti hautajaisissa tuntevani häntä kohtaan. Olimme jo poistumassa kahville, kun vielä käännyin ja menin haudalle sanomaan, että nyt sinä elät ja että minä rakastan sinua, nyt on vain rakkaus ja kerran tapaamme. Hän torjui sen kokonaan. Jossakin vaiheessa hän siirtyi perimällemme tontille hillumaan kukkien ja kasvien sekaan, mutta eihän siellä oleminen onnistunut, joten hän palasi kiltisti muiden sekaan astraalitasolle. (Nyt hän hyväksyy kirjoitukseni:).) Hän oli hyvin henkevä jo eläessään maan päällä, joten siitä on ollut hyvä jatkaa. Täysin en häntä käsitä, koska emmehän me ihmiset niin tee koskaan.



Toisenlainenn tapaus oli isäni, k. -95, joka kävi täällä muutama vuosi sitten hillumassa ja jouduin sitten käskemään hänet muualle. Käytin siunattua vettä ja muita juttuja.

Hyi, mulla sama. Meillä aika uus talo ja ei pitäis olla entisiä asukkeja siis. Aina tietyissä kohdissa taloa tuntuu että joku tuijottaa tai on selän takana, pahin kuitenkin on kun silmäkulmassa vilahtaa jokin. Mun 10v. poika sanonut samaa, johon itse kommentoin, että ne on vaan jotain silmistä johtuvia tms. valojuttuja.

Välillä on niin että istut ihana rauhassa vaikka lukemassa, niin yhtäkkiä tuntuu päälaella jotain ja samanaikaisesti ihan käsittämättömän vahva tunne siitä että joku on selän takana.

Oisko jollakin selitystä tällaiseen?

Kerran sairastuttuani virtsatietulehdukseen otin kaapista jäljelle jäänyttä lääkettä ja ensin se tuntui auttavan. Iltaa kohti tuli tunne, että on mentävä lääkäriin ja mieheni kanssa menimme paikalliselle yksityispuolen lääkäriasemalle. Monta lasta otettiin jonon ohi ja siinä tuolilla kököttäessäni minua alkoi väsyttää. Nojasin välillä mieheni olkapäähän. Kun pääsin vastaanotolle, lääkäri sanoi, että nyt on lähdettävä sairaalan ensiapuun kiireen vilkkaa. Olin saanut allergisen reaktion ja keuhkoni alkoivat tukkeutua ja verenpaineet laskea kohti nollaa. Ensiavussa otettiin röntgen ja päiviteltiin kuinka lääkäri ei laittanut ambulanssilla. Minut ohjattiin makaamaan ensiapuosastolle. Käteen anturit ja tippa, kortisonia siinä ainakin oli. Sain myös tulehduslääkettä. Kuntoni alkoikin voimistua jo saman illan mittaan, mutta sitä ennen näin n. 2 m yläpuolellani enkelikehän, tuossa keskivartalon ympärillä. Myöhemmin yksi enkeli kävi kotonakin tarkastamassa jotakin, mutta ei viipynyt kauan. - Kun enkelit puuhasivat, mieheni kävi ja pyysin häntä soittamaan siskolleen, joka on uskovainen, että tämä rukoilisi puolestani. Mies oli tehnyt niin ja kertonut tehneensä niin. Seuraavana päivänä kysyin, oliko hän pyytänyt sisartaan rukoilemaan ja hän ihmetteli, kun oli kuulemma kertonut jo siinä ensiavussa maatessani tehneensä niin. Hän kävi lapsemme kanssa minua katsomassa. - Pääsin puolenyön paikkeilla kotiin ja riensin yläkertaan silittämään lapsemme päätä. Koira nukkui aivan rauhallisesti ja lapsikin oli ihan cool, se tuntui hassulta. - En nähnyt enkelten täyttä muotoa, mutta enkeleitä he olivat, se on varma.

Meillä oli ekassa omistusasunnossa paljon ongelmia, hankalia naapureita ymym. Siitä viisastuneena tulin tähän, toiseen omistusasuntoomme aluksi yksin Raamattu kädessäni kaupat tehtyämme. Työ oli helppo, koska ostimme tämän uutena. Avasin Raamatun sattumanvaraisesti ja näytin sitä kotimme joka nurkkaan päin sanoen topakasti ja rauhallisesti: "Tässä asunnossa vallitsevat tämän kirjan lait." - Ei ole ollut ongelmia.

Hyi, mulla sama. Meillä aika uus talo ja ei pitäis olla entisiä asukkeja siis. Aina tietyissä kohdissa taloa tuntuu että joku tuijottaa tai on selän takana, pahin kuitenkin on kun silmäkulmassa vilahtaa jokin. Mun 10v. poika sanonut samaa, johon itse kommentoin, että ne on vaan jotain silmistä johtuvia tms. valojuttuja. Välillä on niin että istut ihana rauhassa vaikka lukemassa, niin yhtäkkiä tuntuu päälaella jotain ja samanaikaisesti ihan käsittämättömän vahva tunne siitä että joku on selän takana. Oisko jollakin selitystä tällaiseen?

Kysyit, kuka hän on? Ei mitään käsitystä. Välillä yöllä kun oon läppärin kanssa sängyllä, mies nukkuu ja muukin talo uinuu. Oon uppoutunut katsomaan vaikka jotain, niin yhtäkkiä tulee tunne että jalkopäässä pimeässä on joku. Käännän läppärin näytön niin että valo osoittaa sinne, mutta eihän siellä mitään oo. Tunne on kuitenkin niin vahva ja pelottava että laitan aina kädet ristiin jostain syystä. Ja en siis ole sellainen että miettisin tuollaisia. Tilanne on ihan outo...

Ennen uuteen muuttoa asuimme hirveän vanhassa talossa, jossa mun ylirealisti mieheni jopa välillä pelkäs. Sieltä muutettuamme ajattelin itsekseen, että ihana päästä normiin taloon. Mutta ei.

nro 12 ja 14, pitäisiköhän teidän käydä hakemassa jotain psyykelääkkeitä?

Vanha aihe jo, mutta googletin ja löysin tän... Sain lapsen kesällä ja mulla ollut tällaisia kokemuksia nyt syksyllä. Joskus esim kun seurailemme mummolassa koko perheen kera vauvan touhuja mulle tulee mieleen, et hei ollaankos me kaikki paikalla. Tavallaan vaistoan, et joku on vielä toiisessa huoneessa. Sit huomaaan et ollaanhan me kaikki tässä. Kummallista. Munkin pappa kuoli viime vuonna ja oon harmitellut, ettei nähnyt poikaani... Jospa hän seurailee meidän touhuja kuitenkin välillä?!

Olen melko pienestä pitäen pitänyt kaikkea yliluonnollista ja selittämätöntä ihan huuhaana. Jumala- tai kummitusjutut ei mee läpi. Mullan on kuitenkin kokemus, joka on jääny vaivaamaan koska en ole keksinyt sille selitystä.



Olin noin 13 vuotias ja yksin kotona (vanha okt), vanhempani olivat noin 5 minuutin matkan päässä mummollani. Mulla oli ollut jotain pientä riitaa äidin kanssa enkä siksi ollut lähtenyt mukaan. Olin keittiössä alakerrassa ja tuijottelin ulos ikkunasta ja taisin jotain mietiskellä kun suoraan yläpuoleltani yläkerrasta alkoi kuulua raahaavaa ääntä, siis aivan kuin joku liikkuisi eteenpäin raahaamalla itseään käsiensä avulla. Kuuntelin hetken ja mietin, että mitä helvettiä, talossa ei satavarmasti ollut ketään. En kuitenkaan uskaltanut mennä katsomaan vaan juoksin ulos ja menin mummolleni. Kun myöhemmin palasimme kotiin, kaikki oli kunnossa eikä siis ollut mitään selkeitä merkkejä mistä ääni olisi tullut (esim. ikkuna auki ja tavaraa lattialla, tai murtovaras käynyt).

En ole keksinyt vieläkään järkevää selitystä, mutta ajattelin mielummin äänen olleen häikkä omassa korvassani kuin uskovani sen olevan lähtöisin mistään yliluonnollisesta.

Vähän outoa käytöstä toiselta.

Miksi kuolleet tulee jonkun kotiin tuijottamaan? Varsinkaan tuntemattoman?

aika vaikeeta niille on opettaa käytöstapoja niinku tossa vaiheessa...

No niin. Laitetaanpa hieman galluppia yliluonnollisuuksia kotonaan kokeville.

1. Onko asunnossa tai talossa ilmalämpöpumppu tai koneellinen ilmastointi?

ei

2. Asutteko rautatien, metron, valtatien tai moottoritien välittömässä läheisyydessä?

ei todellakaan

3. Tehdäänkö lähistöllä (5km säteellä) räjäytystöitä?

ei :D

Kun vastauksia alkaa tulla niin annan lisäinfoa kyselyn tarkoituksesta.

Jeesus karkoittaa kaiken pahan. Hän on tämän maailmankaikkeuden Herra.