Lue keskustelun säännöt.
Mies iski mua nyrkillä selkään yöllä, kun kuorsasin.
01.01.2012 |
Löi siis tosi lujaa sellasen oikean suoran ja huusi että ole nyt vittusaatana jo hiljaa. Pelästyin hirveästi ja menin olkkarin sohvalle. Hetken päästä tuli perässä, pisti täydet valot päälle ja alkoi huutaa niin että 7v poika heräsi. Poika ei yleensä herää vaikka mitä tapahtuisi.
Yritin tyynnytellä miestä olemaan hiljempaa, mutta se vain jatkoi "nyt puhutaan"-paasaustaan. Komensi mut makkariin, mutta kun en heti totellut, sanoi erittäin uhkaavaan sävyyn, että nyt menet ennen kuin mä suutun. Katsoin parhaaksi mennä.
Makkarissa jatkoi paasaustaan kaikesta mahdollisesta. Vastailin niukasti, mutta se vasta häntä ärsytti. Pelkäsin ihan hirveästi, sydän hakkasi ja päässä suhisi. Lopulta hän nukahti, ja minä hiivin olkkariin.
Aamulla heräsin siihen, kun taas pantiin täydet valot päälle ja sanottiin jotain vittumaista.
Meidän piti iltapäivällä lähteä kylpylään vuorokaudeksi ja lähdettiinkin, vaikka yöllä hän oli sanonut, ettei lähdetä, koska hän ei kestä kuunnella mun kuorsausta. Siellä hän onneksi käyttäytyi ihmisiksi, vaikka yleensä äyskii ja tiuskii mulle ihmisten kuullen.
Yöllä yritin väkisin pysyä valveilla mahdollisimman paljon, mutta kolmen jälkeen en oikein enää jaksanut. Itketti ja mietin, onko mies oikeesti tulossa hulluksi, kuten olen joskus ajatellut. Hän ei ole ollut varsinaisesti väkivaltainen, mutta on käyttäytynyt uhkaavasti, heristänyt nyrkkiä mun edessä ja kerran tyrkännyt mua molemmin käsin ja sanonut samalla, että vittu mä haluaisin lyödä sua.
Tiedän nyt myös, että hän on ennenkin lyönyt mua kun nukun. Olen pari kertaa herännyt siihen, että aivan kuin mua olisi isketty palleaan. Hän kielsi tehneensä niin kun kysyin, mutta nyt tiedän, etten kuvitellut.
Ennusteeni on aika huono vai mitä? On vain ajan kysymys, milloin saan kunnolla turpaani. Nämä kohtaukset tulevat arvaamatta, joten pitää olla varuillaan koko ajan.
Kommentit (56)
että toivottavasti olet älynnyt jo häipyä etkä enää koskaa edes pieraise mieheen päin! Aivan sairas äijä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea koko ketjua läpi, mutta halusin tuoda miesnäkökulman aiheeseen.
Olemme vaimoni kanssa asuneet saman katon alla kymmenen vuotta. Minä kuorsasin aluksi, mutta nielurisaleikkauksen jälkeen kuorsaaminen loppui. Vaimoni on nyt alkanut kuorsaamaan.
Homman tekee erilaiseksi se, että minua rauhoittaa vaimoni kuorsaus. Tietysti jos se muuttuu infernaaliseksi lohikäärmeen karjumiseksi, niin hellävaroen tökin että kulta käännäppä kylkeä. Raukka on aina niin pahoillaan. En lähes koskaan herää hänen kuorsaukseensa, mutta minua lähinnä harmittaa että hänellä suu kuiva ja kurkku kipeänä aamulla. Hänen tuhina ja kuorsaus kertoo syvästä unesta, ja olen onnellinen että hän saa nukuttua yönsä hyvin. En saa kunnolla unta illalla jos en kuule vaimoni tuhinakuorsausta vierestäni.
Väkivaltaiset ja arvaamattomat parisuhteet kannattaisi lopettaa. Ihmisiä ei saa muuttumaan kuin äärimmäisen kriisitilanteen äärellä, tai jonkin uskonnollisen herätyksen kohdatessaan. Aina voi toivoa parempaa huomista, mutta loppujen lopuksi ihmisen perusolemus ei muutu.
Itse en ole juurikaan muuttunut tässä kymmenen vuoden aikana, mutta hyvä niin, koska haluan edelleen joka päivä muistuttaa vaimoani kuinka paljon häntä rakastan.
Muistakaa - ei me kaikki olla samanlaisia idiootteja. Voimia teille!
missä asennossa petikaveri kuorsaa? Mun mies kuorsaa vain selällään ja tönäisen sitä pikkusen jos kovaääniseksi äityy. Näin vaihtaa asentoa ja kuorsaus loppuu. Selkään voi myös laittaa yövaatteeseen taskun, johon laitetaan pallo. Näin ei voi nukkua selällään. Näin jostain luin.
Mun mies kuorsaa kaikissa muissa asennoissa, paitsi tietyssä kylkiasennossa, jalat ja kädet tietyllä lailla aseteltuna. Lisäksi leuan täytyy olla tietyssä kulmassa.
Minä pääsen hyvin lähelle psykoosia ellen saa nukuttua, joten en säästele keinoja saada kuorsaava mies hereille. Lähtökohtanani ei tietysti ole miehen satuttaminen vaan hereille saaminen ja siihen hiljaiseen asentoon. Mies ei suostu leikkaukseen joka voisi auttaa ja katson että myös minulla on oikeus nukkua rauhassa omassa sängyssäni.
Jos mies on juonut on häntä turha yrittää saada hereille ilman väkivaltaa, joten tällöin HÄN yleensä nukkuu sohvalla.
Luuletko, että joku uskoo tarinasi ja jos on joku uskonut niin on TYHMÄ.
Jos kuorsaat niin kuorsaat makaessasi selälläsi ja silloin ei mies pääse lyömään selkään.
Muutenkin juttusi oli ihan pimee. Mene hoitoon.
Ei kannata soittaa suutaan, jos ei oikeasti edes tiedä miten asiat ovat.
Mun mies nykyään kuorsaa muutenkin jo missä tahansa asennossa. Mutta itse kuorsasin viime talvena, kun oli tosi vaikea flunssa, kuorsasin välillä niin kovaa, että heräsin siihen itsekin, ja todellakin ihan missä asennossa tahansa.
www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe
Lähde, vielä kun voit. Ensi syksynä lapsillasi ei välttämättä enää ole äitiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta lapsuudesta tiedän, miten hirvittävän ahdistavaa ja pelottavaa oli isän raivonpuuskat. Vaikka varsinaista väkivaltaa ei aina ollut, niin se tunne, että "jotain tapahtuu" on niin hirveää, ettei sitä ymmärrä kuin samassa tilantessa olleet. Se muovaa kyllä aikuiselämänkin ihmissuhteet.
Lapsuuden jatkuvan pelon ja varuillaan olon ymmärsin vasta aikuisena. Nyt keski-ikäisenä melkein vihaan vanhempiani. Miksi he eivät eronneet vaan pilasivat oman ja lasten elämän?
Hei kaikki väkivaltaisessa suhteessa elävät ja eläneet,
Oletteko saaneet apua väkivaltaiselle suhteelle tukipalveluista (Naistenlinja, Jussityö, Lyömätönlinja...)? Erosimme avopuolisoni kanssa. Yksi syy eroon oli miehen väkivaltainen oireilu. Olemme eronneet ennenkin, tällöinkin syynä miehen ongelmat (uskottomuus, päihde- & mt-ongelmat, väkivalta, jotka kaikki samaa vyyhteä).
Kun palasimme yhteen kaikki oli pitkään toisin. Ei väkivaltaa eikä pettämistä. Lopulta mies taas retkahti päihteeseensä ja ongelmat vyöryivät päälle. Kesti pitkään ennen kuin kävi käsiksi (töni, esti liikkumista). Ennen tönimisepisodia oli kyllä riitojen aikana uhkaillut ja erityisesti käyttäytyi todella uhkaavasti ja aggressiivisesti. En tarvitse enää uudestaan kokemusta väkivaltaisesta suhteesta ja väkivallanpelosta, joten erosimme. En myöskään halua loppuelämääni miettiä milloin mies taas retkahtaa ja ongelmat alkavat. Olen saanut olla eron jälkeen suht rauhassa. Olen kuitenkin miettinyt paljon, onko miesten saatavilla kunnollisia kuntouttaviapalveluja, jos ei asu pääkaupunkiseudulla. Onko jollain kokemusta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin tyhma? Kylla lapset kuulevat ja nakevat mita teilla tapahtuu, varsinkin yolla. Altistat heidat tahallasi todistamaan vakivaltaisia tilanteita, olet siihen yhta paljon syyllinen kuin miehesi. Jos sinulla on tytar, han saattaa aikuisena ajautua samanlaisiin suhteisiin ja hakeutua vakivaltaisten miesten kanssa suhteisiin kun hanella kerran on tuollainen perhetausta ja kayttaytymismallit. Jos sinulla on poika, hanesta saattaa kehittya samanlainen sika kuin miehestasi. Kaikki tuo olisi myos sinun syytasi, vakivaltaa kokevat naiset ovat uskomattoman itsekkaita ja julmia omien lastensa suhteen.
Vaikka väkivalta on AINA tekijän syy, toisen ihmisen, naisen tai miehen, täytyy olla myös paikalla. Väkivaltaisessa suhteessa eläville kehotan vastuun ottamista omista valinnoistaan ja teoistaan!! Tällä en tarkoita provosoimista tms. Se on OMA VALINTASI oletko väkivaltaisen puolison ulottuvilla vai et. Jos et muuten voi taata olevasi turvassa, suhde TÄYTYY lopettaa. Olette (olemme) ITSEKIN VASTUUSSA.
- selvinnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurattuani läheltä sukulaiseni perhe-elämää en mitenkään voi ymmärtää miksi joku nainen ei lähde pois tai laita ukkoaan pois. Olen niin usein miettinyt mikä se syy voi olla. Tätä asiaa ei varmasti tiedä kukaan ja ammattilaisillakin on niin monta eri mielipidettä.
Ite mietin joskus että olisiko se se pelko olla yksin tässä maailmassa. Nämä naiset on jollain lailla kykenemättömiä ja voimattomia ottamaan uutta vastuuta vastaan mutta mIKSI ei edes lasten takia? Voiiih!
Tässä sukulaiseni sai lopulta eron aikaiseksi ja mitä kummaa onkin nyt niin tyytyväinen!!!
Seurattuani läheltä sukulaiseni perhe-elämää en mitenkään voi ymmärtää miksi joku nainen ei lähde pois tai laita ukkoaan pois. Olen niin usein miettinyt mikä se syy voi olla. Tätä asiaa ei varmasti tiedä kukaan ja ammattilaisillakin on niin monta eri mielipidettä.
Jossain oli osuvasti, että elämänpiirin kaventuminen saa aikaan sen, että miehestä tulee naisen koko elämä. Suhteesta lähtemistä voi verrata siis siihen, että muuttaa koko elämänsä, uran, ihmissuhteet, asuinpaikan, aivan kaiken. Olisiko itsellesi helppoa ottaa ja lähteä vieraaseen kaupunkiin, ilman tietoa työstä ja tulevasta? Maalta on helppo huudella, kun merellä tuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulit mun ajatuksiin ja oli pakko kaivaa tää viesti esiin. Itse toivun suhteesta, jossa mies "oireili" vastaavasti väliajoin. Kesti kauan tajuta, että hän on semmoinen. Iski myös tuo kohta "Mä olen vain paljon tylsempi kuin mies." Onko hän sanonut sulle niin? Minä nimittäin kuulin useasti olevani tylsä ja mielikuvitukseton, vaikka monien muiden lähipiiriini kuuluvan mielestä olen kaikkea muuta, jopa POIKKEUKSELLISEN mielikuvitusrikas, positiivinen ja hauska. Meillä ei ole lapsia, mutta oli eräs kuvio, jonka tiimoilta meillä usein lapsi yökylässä viikonloppuisin. Olen itse miettinyt onko miehen karkkien, lelujen ja tivoli yms. keikkojen ostelu hänen tapansa kompensoida tunne-elämän vaikeuksia ja "aitojen" tunteiden puuttumista tai sitten tapa hyvitellä äkkipikaisuuttaan. Kirjoittele kuulumisiasi. Olen hengessä mukana! Älä jää kotiin, jossa joudutte pelkäämään.
Aivan vakavissani toivon että haet apua myös jostain muualta kuin täältä. tuossa ei ole kysymys kuorsaamisesta vaan alistamisesta. edessä voi olla elämäsi vaikeimmat valinnat mutta jos ei itsesi, niin lastesi tähden ne ovat tavattoman tärkeitä. Kenenkään ei tarvitse elää pelossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laukussa olevat auton avaimet paljon auta jos et pääse ulos asunnosta. Tai saa sitä laukkua mukaasi.
Itsekin kannoin pitkään ulko-oven avaimia aina farkkujen taskussa. Vaan mitäpä nekään auttoi sitten tositilanteessa kun mies ei päästänyt ovelle.
Lastesi takia, vie edes heidät turvaan vielä kun voit.
Naapurin rouvaa tässä hiljan autettiin, kun oli joutunut pakenemaan alasti käytävään. Mies oli käynyt yöllä nukkuvan naisen kimppuun ja kuristanut. Nainen oli ensin päässyt vessaan ja siitä paennut alasti käytävään. Mies oli häipynyt asunnosta jonnekin, vetäissyt vielä käytävässä turpaan ja lyönyt kotioven kiinni perässään. Nainen käytävässä ilman vaatteita ja avaimia.
Kukaan muu naapureista ei avannut ovea, paitsi minä. Soitin poliisit ja huoltomiehen. Lääkäriin se nainen ei suostunut lähtemään. Poliisit kuvasi vammat.
No nyt siellä näkyy taas lempi kukkivan, voi perkele...
Ole kiltti ja lähde, älä selittele itsellesi mitään. Hae eroa, voit hakea asunnosta miehellesi häätöä, jos ei muuten suostu lähtemään (siis jos teillä on yhteinen asunto). Perusteena sinä ja lapset tarvitsette asuntoa enemmän. Miehesi on hullu! Yhtään satunnaista kilaria ei saa enää tulla, olet vaarassa.
Kamalaa tulla lyödyksi noin täysin puolustuskyvyttömässä tilassa, itsekin säikähtäisin aivan valtavasti. Unta ei saa, jos ei ole turvassa.