Luin sairaanhoitajien arjesta ja järkytyin. linkki

ei tainnut 32 k tulla viime vuonna täyteen

Vain hoitoala on se jossa se konkreettisimmin näkyy muille ihmisille.



Kyllähän se kiirettä jossain määrin tekee niille muille jos vuorossa on kaksikin jotka tekee vain sen mikä on pakko ja muuten aika menee fb:ssä, netissä tai juorutessa.



Ikävä tosiasia.

Ei olla siis totuttu että töissä pitää tehdä kokoajan työtä. Luuletteko että rakennuksilla istutataan kesken työpäivän, tai metsätöissä?

Heh! En vain luule, vaan tiedän, että raksalla istuskellaan kyllä. Lisäksi töitä tehdään paljon niin, että 1 tekee työtä ja 1 tai 2 tyyppiä seuraa hommaa vierestä.

oon teholla sh, joka ei ole koskaan työaikana käynyt yksityiasioilla netissä ja ehtii työpostitkin lukea kotona. Känykkään katson 2 kertaa vuorossa, jos lapset on yrittäneet tavoitella.

vanhainkodin sairaalaosastolla, jossa kaikki potilaat ovat liikunta- , puhe- syömis- jne kyvyttömiä, eli "vihanneksia". Meillä on seitsemästä yhteen aamuvuorossa niin tajuton kiire, että väkisinkin sattuu virheitä ja potilaiden huomiointi on ihan minimissä. Kahville ei ehdi, syömäänkään ei ennen yhtä, vessassa käydään vain jos on oikeasti pakottava tarve. Jos tänä aikana tapahtuu joku aikaa vievä "katastrofi" kuten jonkun mummon lakanoille valskanneet vaipat, se lakanoiden vaihto tarkoittaa sitä, että joltakulta potilaalta jää aamupesut kokonaan tekemättä. Ihan oikeasti ei vain ehdi.



Iltavuorolaiset tulee yhdeltä, ja aamuvuorolaiset lähtee kolmelta. Kaksi tuntia on siis tuplahenkilöstö, ja tuon kahden tunnin aikana ei ole MITÄÄN tekemistä. Silloin kirjataan potilaista se mitä osataan, mikä on tosi vähäistä kun ei ole ehtinyt kuin sen puoli minuuttia viipymään jokaisen luona. Syödään se lounas ja kahvitellaan loppu työvuoro. Tässä vaiheessa yleensä niitä omaisia alkaa tulla osastolle, ja heillä on varmasti se kuva, että meillä on aivan älyttömästä hoitajia, ja kaikki lusmuilevat. Kiinnostuneet hoitajat kiertelevät juttelemassa vanhusten kanssa, mutta harva sitäkään jaksaa tehdä, kun potilaat eivät vaikuta mitään ymmärtävän, ja sen ajan voi juoruta työkavereiden kanssa kahvihuoneessa.



Iltavuorossa on yhtäpaljon porukkaa, kun aamuvuorossa, ja iltavuorossa tekemistä on niin vähän, että välillä pitää oikein keskittyä että pysyy hereillä. Pari mummoa suihkutetaan/ilta, ja ruoka syötetään, siinä onkin kaikki tehtävät 8 tunnin aikana. Mun mielestä on ihan idioottimaista, että hoitajien jako vuoroihin on järjestetty näin, iltavuorosta vois ottaa puolet hoitajista ja laittaa aamuun, niin aamussa pärjättäisi paremmin ajallisesti, ja illassa olisi silti tarpeeks hoitajia.

vanhainkodin sairaalaosastolla, jossa kaikki potilaat ovat liikunta- , puhe- syömis- jne kyvyttömiä, eli "vihanneksia". Meillä on seitsemästä yhteen aamuvuorossa niin tajuton kiire, että väkisinkin sattuu virheitä ja potilaiden huomiointi on ihan minimissä. Kahville ei ehdi, syömäänkään ei ennen yhtä, vessassa käydään vain jos on oikeasti pakottava tarve. Jos tänä aikana tapahtuu joku aikaa vievä "katastrofi" kuten jonkun mummon lakanoille valskanneet vaipat, se lakanoiden vaihto tarkoittaa sitä, että joltakulta potilaalta jää aamupesut kokonaan tekemättä. Ihan oikeasti ei vain ehdi.

Iltavuorolaiset tulee yhdeltä, ja aamuvuorolaiset lähtee kolmelta. Kaksi tuntia on siis tuplahenkilöstö, ja tuon kahden tunnin aikana ei ole MITÄÄN tekemistä. Silloin kirjataan potilaista se mitä osataan, mikä on tosi vähäistä kun ei ole ehtinyt kuin sen puoli minuuttia viipymään jokaisen luona. Syödään se lounas ja kahvitellaan loppu työvuoro. Tässä vaiheessa yleensä niitä omaisia alkaa tulla osastolle, ja heillä on varmasti se kuva, että meillä on aivan älyttömästä hoitajia, ja kaikki lusmuilevat. Kiinnostuneet hoitajat kiertelevät juttelemassa vanhusten kanssa, mutta harva sitäkään jaksaa tehdä, kun potilaat eivät vaikuta mitään ymmärtävän, ja sen ajan voi juoruta työkavereiden kanssa kahvihuoneessa.

Iltavuorossa on yhtäpaljon porukkaa, kun aamuvuorossa, ja iltavuorossa tekemistä on niin vähän, että välillä pitää oikein keskittyä että pysyy hereillä. Pari mummoa suihkutetaan/ilta, ja ruoka syötetään, siinä onkin kaikki tehtävät 8 tunnin aikana. Mun mielestä on ihan idioottimaista, että hoitajien jako vuoroihin on järjestetty näin, iltavuorosta vois ottaa puolet hoitajista ja laittaa aamuun, niin aamussa pärjättäisi paremmin ajallisesti, ja illassa olisi silti tarpeeks hoitajia.

että hoitoalalla olen toiminut ja se Hesburger-homma on todella kaukana vaikka jo geriatrian osastosta. Kiire on, työ on inhottavaa, omaiset valittavat, kaikkea on liian vähän, dementikot satuttavat päivittäin huorittelemalla ja kiinni ottaen, mitään palkitsevaa työssä ei ole, likaa, sairautta ja kuolemaa vaan.

- Potilaiden nivelet ovat jäykistyneet, osalla raajat täysin koukussa. Paidan pukeminen on tuskallista potilaalle ja hikistä hoitajalle, kun kädet ei taivu hihoihin. Alapesussa tulisi poilaan jalat saada "auki". Osalla niin jäykistyneet lonkat ettei jalat aukea. Väkisin yritetään pestä häpyhuulien alueelta.



- Syöttäessä potilas ei sulkee suun täysin. Hahmotushäiriöstään johtuen avaa huulet töttörölle, johon ei pieninkään lusikka mahdu. Aivotapahtumistaan johtuen ei saa nieltyä tai nielee viiveellä. Syöttäminen vie aikaa, koska potilas ei ehkä pysty ilmaisemaan olevansa jo kylläinen, hoitaja yrittää mahdollisimman pitkään eri konsteilla. Jos omainen sattuu näkemään puoliksi syödyn tarjottimellisen ruokaa, on se automaattisesti syy kirjoittaa lehteen ettivät potilaat saa tarpeeksi ravintoa.



- Potilaalla on ulosteet vaipassa, hoitajien kääntäessä potilasta kyljelleen hän takertuu hoitajan ranteeseen, yrittää löydä tai raapia. Vaipan vaihto on yksi hikinen taistelu, josta kaikille jää pahamieli.



-Omaiset vaativat potilaalle suonensisäistä nesteytystä, koska "ei ole kiva että läheinen kuolee janoon". Potilas ei enää ymmärrä mitä hänelle tehdään ja miksi.1-2 hoitajaa pitelee potilaan kättä tai jalkaa (kumpaan kanyylia laitetaankin) väkisin aloillaan. Yksi hoitaja pistää, potilaan onni jos suonet löytyvät hyvin, muuten tulee yrityskertoja useampia. Potilas tietysti huutaa (jos pystyy) ja yrittää liikkua. Koska hän ei ymmärrä mistä kyse, raapii tai muulla tavoin irroittaa tipan (erilaisista kiinnitys yrityksistä huolimatta) ja prosessi alkaa alusta. Välillä potilaan raaja sidotaan vuoteeseen, koska on tärkeämpää saada nestettä viikko tolkulla suoneen kuin ajatella potilaan oloa.



-Potilas ei enää saa nieltyä lääkärin hänelle määräämiä lääkkeitä. Ne tulisi jauhaa, kaikkia valmisteita ei voi jauhaa (imeytyminen muuttuu,pitoisuus nousee rajusti). Lääkäri ei lopeta lääkkeitä, ksoka tarpeen, korvaavaa ei ole nestemäisenä esim. monet depot valmisteet. Joten hoitajalle ei jää vaihtoehtoa, kuin jauhaa lääkkeet. Joskus potilas pureskelee tablettinsa, "helpompaa koska potilaan oma valinta" (ironisesti ajateltuna).



- Potilaan pitää saada istua (vaikka ei haluaisi), ksoka omeinen tai välillä lääkäri/fysioterapeutti/toinen hoitajakin ajattelee sen olevan kuntoutusta punaisena lankana ajatus vuodepotilaita ei ole. Osa voidaan nostaa nosturilla, vaikka potilaan vastustellessa pelon vuoksi. Osa täytyy kuntoutumisen vuoksi siirtää banaanilla (siirtolevy), takapuoli ei liu-u alustalla, mutta kyllä hoitajien kroppa ja käsivoimat kestää. Näitä useita ja kyllä huutaa hoitajan selkä hoosiannaa, vaikka yrittäisi olla ergonominen. Halvaanut keho painaa ja paljon.



-Wc pitää kaikkien päästä, myö jalattomien. Niin kauan kun housut ovat jalassa homma sujuu joten kuten, housunkauluksesta voi kannatella potilasta jotenkin jaloillaan olevaksi. Harmi vain ettei tarpeiden teko onnistu housut jalassa. Jokainen voi kokeilla istuttaa puolisonsa pöntölle, puoliso heittäytyy jalattomaksi ja sinä nostat hänet jaloilleen, kannattelet, puet lkasten vaipan jossa teipit molemmin puolin ja nostat housut ylös. Tämä tehdään x6 aamulla, iltapäivällä ja illalla. Plus muutama lisäkerta, kun omainen tulee kertomaan että nyt on äidin/isän/mummon/kaiman päästävä kakalle. Vuoteessa tarpeita ei saisi kukaan potilas tehdä, huono hoitaja sanoo sinulla on vaippa laske sinne.



-Omaiset haluavat ulkoilla potilaan kanssa (tämän ymmärrän, mutta realiteetit on välillä vaikeat). taitellaan taas jäykkiä raajoja 70-luvulla (20kg hoikempana) ostettuihin ulkovermeisiin. Uusia ja sopivia ei kannata hankkia, niitähän tarvitaan niin harvoin. Hien valuessa saadaan potilas vihdoin tuoliin tamineissaan. Omaiset nauttii, toivottavasti potilaskin, vaikka vaatteet ja kengät puristaa. Tosielämästä: Kerran olemme leikanneet juhla-asun potilaalta pois, kun ei muuten saatu. Tämän oli oimainen pukenut itse, en tiedämiten onnistui. Mutta oli varmasti tuskaiset synttärijuhlat liian pienissä vaatteissa.



- Omaisen mielestä potilaan vaippa on märkä, myös potilaat huutelee että pissa tuli vaihdettava. Ei auta kertoa että valmistajan mukaan vaippa imee 2l ja on pintakuiva. Ulkomuovissa näkyy virtsaa juuri sen pintakuivuuden vuoksi, pissa imeytyy irti ihosta. Taas kulutetaan turhaan rahaa vaihtamalla pikku lirauksen vuoksi ettei tarvitse kuulla laiskat hoitajat ei viitsi.



Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Hoitotyötä voi helpottaa:



- ajamalla parran isältään/papaltaan/ym. Samalla moni huomaisi kuinka huonosto se omaisen partakone leikkaa ja ehkä hankkisi uuden

- Rasvaamalla jalat, kädet

-Lakkaamalla kynnet

- Juottelemalla, syöttämällä(!) Näin osastoilla jossa paljon syötettäviä saisi useampi ruokansa lämpimänä.

-Olemalla läsnä, pitämällä kädestä kiinni, katsomalla silmiin, hyräilemällä



Jään odottamaan niitä "herneenpalkoja". Anteeksi kirjoitusvirheet, en oikolue tekstiäni

Nääs kun meidän työhömme kuuluu niin paljon muutakin kuin se potilaiden hoito ja siitä kirjaaminen!! Me hoidamme myös osastolle lääketilausten teon, varastosta tilaukset (esim. haavahoitotuotteet, avannepussit, pissaletkut ja pussit jne..), välinehuoltotilaukset, pyykkitilaukset.. Jonkun on nuokin hoidettava ja hoitajathan sen tekevät, ei sitä sihteeri tiedä mikä on menekki.. ja turhaa tilailua on tietenkin vältettävä sillä mikään ei ole ilmaista. Nykyään pitää JÄTTEITÄKIN VARTEN TILATA OMAT KANISTERIT! Mikään ei toimi jos tilauksissa puutoksia.. Sitten on ne sijaiset ja opiskelijat vielä.. He eivät tietenkään voi tietää kaikkea, jolloin vielä suurempi vastuu siirtyy sen "vakinaisen" hoitajan harteille.. Ja juuri tuota on arki, että omainen roikkuu kanslian ovenpielessä kysymässä äitinsä vointia, puhelimet soi, potilaan kutsukello soi.. Itse kuuntelet kun lääkäri toimittaa sulle jotain asiaa potilaan lääkemuutoksesta, kone on auki siinä sulla kun olit just kirjaamassa toisen potilaan asioita.. Kauhee nälkä ja kello on jo yksi iltapäivällä etkä ole ehtinyt seitsemän jälkeen syömään.. Etkä ole pääsemässäkään syömään, sillä kotiutettavan paperityöt ovat vielä kesken ja pitäisi iltapäivälääkkeetkin potilaille jakaa ennen sitä...



Työssä on siis kyse taistosta aikaa vastaan. Yrität mielessäsi priorisoida minkä asian tekisit nyt ensin, mikä on kiireellisin. Siinä tohinassa sitten helposti unohtuu, että vastasit siihen kutsukelloon ja lupasit viedä jollekin kipulääkettä kun oli miljoona muutakin asiaa samaan aikaan työn alla. Miten siinä keskityt asiaan kerrallaan?? KUn ne asiat kerran on ryppäissä? Jos vastaat puhelimeen, sieltä voidaan kysyä mitä vaan ja joudut lähtemään puhelin kädessä etsimään vaikka lääkekaapista jotain tiettyä lääkettä jollekin toiselle osastolle lainaan...



JOS joskus on niitä hiljaisempia hetkiä, koen, että ne on ansaittu ja silloin voi viipyä hetken pidempään tauolla. Sitä kun ei tiedä ehtiikö sitä taukoa pitämään huomenna lainkaan. Tauolla ollessakin on vain se huono puoli, että jos jotakin oikeesti sattuu, et voi siellä vedota lakisääteiseen taukoon :D Se on mentävä jos mentävä on!!



Sanonpa vielä, että voi VITTU, vaikka hoitaja olenkin ja pidän työstäni. Ottaa vaan päähän se arvostelu jossei mitään mistään tiedä.

kiitos 48 ja 49 kirjoituksistanne. Täyttä totta!



terkuin juuri iltavuorosta palannut sh JA KIIRE OLI!

koulutukseltani siis SH ja töissä ambulanssissa. Näennäisesti meilläkääan ei varmaan ole ikinä kiire ajellessamme (pois luetaan kiireellinen sairaankuljetus, jolloin vilkut ja sireenit päällä). Okei onhan meillä tosiaan ne keikalta keikalle ajat aikaa istua autossa ja "olla vaan". Samassa kuitekin seuraamme alueen muun sairaankuljetuksen liikkeitä radiolla, tarvittaessa kyselemme lisätietoja omista tehtävistämme ja tarjoamme itseämme ensivasteeksi, jos kiireellinen keikka osuu lähellemme. Keikkaa voi olla toisen perään "loputtomiin" ja ruokailusta voimme vain haaveilla... Toki on myös niitä päiviä jolloin keikkaa on vähemmän, nämä päivätkään ei kuitenkaan ole vain sohvalla makoiluun ja facebookkiin varattuja vaan auton ja muun kaluston huoltoon ja pesuun sekä koulutuksiin ja itsenäiseen osaamisensa kehittämiseen... kaikki ei siis ole aina sitä miltä näyttää...



Myös Hese-taustan omaavana, tiedän ettei kiire sielläkään ole mukavaa ja ajoitain sitä todellakin on!

vanhainkodin sairaalaosastolla, jossa kaikki potilaat ovat liikunta- , puhe- syömis- jne kyvyttömiä, eli "vihanneksia". Meillä on seitsemästä yhteen aamuvuorossa niin tajuton kiire, että väkisinkin sattuu virheitä ja potilaiden huomiointi on ihan minimissä. Kahville ei ehdi, syömäänkään ei ennen yhtä, vessassa käydään vain jos on oikeasti pakottava tarve. Jos tänä aikana tapahtuu joku aikaa vievä "katastrofi" kuten jonkun mummon lakanoille valskanneet vaipat, se lakanoiden vaihto tarkoittaa sitä, että joltakulta potilaalta jää aamupesut kokonaan tekemättä. Ihan oikeasti ei vain ehdi.

Iltavuorolaiset tulee yhdeltä, ja aamuvuorolaiset lähtee kolmelta. Kaksi tuntia on siis tuplahenkilöstö, ja tuon kahden tunnin aikana ei ole MITÄÄN tekemistä. Silloin kirjataan potilaista se mitä osataan, mikä on tosi vähäistä kun ei ole ehtinyt kuin sen puoli minuuttia viipymään jokaisen luona. Syödään se lounas ja kahvitellaan loppu työvuoro. Tässä vaiheessa yleensä niitä omaisia alkaa tulla osastolle, ja heillä on varmasti se kuva, että meillä on aivan älyttömästä hoitajia, ja kaikki lusmuilevat. Kiinnostuneet hoitajat kiertelevät juttelemassa vanhusten kanssa, mutta harva sitäkään jaksaa tehdä, kun potilaat eivät vaikuta mitään ymmärtävän, ja sen ajan voi juoruta työkavereiden kanssa kahvihuoneessa.

Iltavuorossa on yhtäpaljon porukkaa, kun aamuvuorossa, ja iltavuorossa tekemistä on niin vähän, että välillä pitää oikein keskittyä että pysyy hereillä. Pari mummoa suihkutetaan/ilta, ja ruoka syötetään, siinä onkin kaikki tehtävät 8 tunnin aikana. Mun mielestä on ihan idioottimaista, että hoitajien jako vuoroihin on järjestetty näin, iltavuorosta vois ottaa puolet hoitajista ja laittaa aamuun, niin aamussa pärjättäisi paremmin ajallisesti, ja illassa olisi silti tarpeeks hoitajia.

niinhän ne suihkutetaankin, kuten viestissäni luki, aina pari mummoa/ilta suihkutetaan. Potilaat suihkutetaan vain kerran viikossa/potilas. Aamupesut on ihan eri asia, ja ne on hoidettava aamulla. Vai ajattelitko, että pidetään potilaita iltaan asti edellisen yön paskat vaipoissa, hampaat pesemättä jne?

Viimeisen 6 kk aikana en ole käynyt kertaakaan kahvitaolla tai vessassa työ aikana ja lähes joka päivä menee ylityöksi. Potilaita kohden varataan vain 15 minuuttia ja jokainen kai tajuaa, ettei monia asioita tuossa vartissa hoideta. Työni ON kiireistä ja tressaavaa

49:ä, just tollasta se on.



Ja sille jolla oli aamutoimien jälkeen aikaa omalla osastollaan, niin kyllä me iltapäivän tunnit täytetään asukkaiden kanssa ulkoillen, pelaten, tarpeellisissa kokouksissa, koulutuksissa, lääkkeitä jakaen, lääkärille tms. soittaen jne. Ja illalla saunotetaan osa asukkaista.



Mulla on se kokemus, että aina asukkaiden kanssa pärjää, mutta omaiset on joskus ihan hirveä riesa, eivät tajua, että jankatessaan jotain asiaa miljoonaan kertaan heikentävät hoitotyön tekemistä. Ja omaiset ne vasta osaa haukkuakin..



Onneks meillä on hyvä tiimi, jossa ollaan kaikki tekemässä töitä eikä roikuta fb:ssä tms., sillä sitä jaksaa.

Mulla myös kiireinen ja stressaava työ. Tällä hetkellä vastaan yhdeksästä eri projektista, joissa projketikohtaisia työntekijöitä 5-13/projekti. Pidän yhteyden tilaajiin ja alaisiini, sekä vastaan projkteista työnantajalleni. Työaikani on 8 tuntia/päivä, mutta käytännössä olen työpaikalla keksimäärin 10 tuntia/päivä ja tavoitettavissa lähes koko ajan.



Vatsaan siitä,e ttä projektit menevät aikataulun mukaan ja tilaajille ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia. Olen myös vastuussa siitä, että ulkopuoliset häiriintyvät mahdollisimman vähän. Saan päivittäin yhteydenottoja ulkopuolisilta henkilöiltä, jotka valittavat projektiemme häiritsevän heidän elmäänsä ja joudun näitä asioita selvittelemään kaiken muun liskäksi.



Mutta pidän työstäni paljon ja haluankin, että minulla on haasteita työssäni. Ja ajatelkaan, myös minun työssä voi käydä niin, että jonkun henki on uhattuna, jos teen virheitä.

Minulla ei ainakaan sh ole aikaa istuksia, vaan lähinnä työn ongelma on se, että vaikkapa aamuvuorossa ei kerkeä kaikille tehdä aamupesuja ennenkuin lounas tulee. Koitappa sinä hoitaa se 24 autettavan ihmisen (pesut, syöttäminen/avustaminen ruokailussa, lääkkeet jne), joista iso osa voi olla kahden autettavia niin teeppäs se kahden muun hoitajan kanssa siinä parissa tunnissa. Laskeppa mikä aika siinä jää per potilas. jos vaikkapa vain se 10 potilasta tarvitsee kaksi hoitajaa niin se tekee ajalle jaettuna 34 potilasta ...eli sen 11 potilaan aamutoimet suihkuineen reilussa kahdessa tunnissa. mun matematiikalla sitä ei hoideta ilman kiirettä. h

[/quote]

49:ä, just tollasta se on.

Ja sille jolla oli aamutoimien jälkeen aikaa omalla osastollaan, niin kyllä me iltapäivän tunnit täytetään asukkaiden kanssa ulkoillen, pelaten, tarpeellisissa kokouksissa, koulutuksissa, lääkkeitä jakaen, lääkärille tms. soittaen jne. Ja illalla saunotetaan osa asukkaista.

Mulla on se kokemus, että aina asukkaiden kanssa pärjää, mutta omaiset on joskus ihan hirveä riesa, eivät tajua, että jankatessaan jotain asiaa miljoonaan kertaan heikentävät hoitotyön tekemistä. Ja omaiset ne vasta osaa haukkuakin..

Onneks meillä on hyvä tiimi, jossa ollaan kaikki tekemässä töitä eikä roikuta fb:ssä tms., sillä sitä jaksaa.

Kun potilaat ovat oikeasti "vihanneksia", makaavat suu auki ilman äännähdystä, liikettä tai todettua aivotoimintaa, niin niiden kanssa ulkoilla, pelata tai saunailla. Lääkkeet jaetaan illassa, jolloin on tosiaan porukkaa kamalasti ja tekemistä vähän. Tuo kaksi tuntia on siis täysin turhaa aikaa.

Olen mäkin ollut ihan vanhainkotiosastolla töissä, jossa vapaat hetket viihdytettiin vanhuksia, juteltiin, luettiin yhdessä, pelattiin jne. Mutta ne vanhukset ovatkin aivan erilaisia.

Mulla myös kiireinen ja stressaava työ. Tällä hetkellä vastaan yhdeksästä eri projektista, joissa projketikohtaisia työntekijöitä 5-13/projekti. Pidän yhteyden tilaajiin ja alaisiini, sekä vastaan projkteista työnantajalleni. Työaikani on 8 tuntia/päivä, mutta käytännössä olen työpaikalla keksimäärin 10 tuntia/päivä ja tavoitettavissa lähes koko ajan.

Vatsaan siitä,e ttä projektit menevät aikataulun mukaan ja tilaajille ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia. Olen myös vastuussa siitä, että ulkopuoliset häiriintyvät mahdollisimman vähän. Saan päivittäin yhteydenottoja ulkopuolisilta henkilöiltä, jotka valittavat projektiemme häiritsevän heidän elmäänsä ja joudun näitä asioita selvittelemään kaiken muun liskäksi.

Mutta pidän työstäni paljon ja haluankin, että minulla on haasteita työssäni. Ja ajatelkaan, myös minun työssä voi käydä niin, että jonkun henki on uhattuna, jos teen virheitä.

Mitä sä et ymmärrä? aamulla EI käydä suihkussa! Suihkussa käydään kerran viikossa/potilas, ja suihkutukset tehdään nimenomaan iltäpäivällä, koska iltavuorolaisilla on niin kamalasti ylimääräistä aikaa. Se ei säästä aamun aikaa yhtään, koska aamulla on tehtävä aamupesut. Ja selvennykseksi vielä: aamupesut EI OLE SAMA kun suihkutus. Aamupesulla vaihdetaan vaipat, pestään perseet, kainalot, silmärähmät, hampaat jne. sängyssä. Suihkuun menevät kerran viikossa paareilla suihkutilaan alasti, jossa pestään koko ihminen juoksevan veden alla.

Meillä ainakin puolet vähemmän! Eikä aikaa ole yhtään ylimääräistä, osalta jää hampaat pesemättä kun ei ehditä ja työaika loppuu. Aamuissa on 5 hoitajaa, illassa 3. Hoidettavia 22