Ruokailutottumukset ja elämäntavat pitää vaihtua pysyvästi... Just joo.

Ne joilla stressiä on vähän, pysyvät hoikkina, tai ainakin heillä on joku muu tapa hallita stressiä kuin syöminen. Lihavuus on usein seurausta siitä, ettei ihminen ole löytänyt muuta keinoa säädellä tunteitaan ja yritys pitää stressi ja ahdistus poissa.

Paras keino laihduttaa ilman tuskaa ja liikuntaa. Mulla tippunut -17kg puolessa vuodessa ja todellakin herkuttelen, mutta en hiilihydraateilla.

Erona se, että haluan näyttää hyvältä ja olla ihailtu!

Olen monta kertaa (4krt) laihduttanut 25-40kg, mutta kilot on tulleet takaisin.



Kävin laihdutusleikkauksessa ja 40 kiloa tippui paino!

Nyt olen hottis ja saan silti herkutella... Määrät on vaan pienempiä, mutta tuun niistä ihan ähkyyn...halutessani.

Jostain syystä en vaan halua tuntea sellaista ähkyä enää!



I had my cake, and ate it!!:)

pitää pilata loppuelämäsi, jos haluat elää terveellisesti. Mutta et taida edes haluta, joten sun kohdalla ei tule onnistumaan se, että oppii ja nauttii terveistä elämäntavoista pääsääntöisesti. Etenkään tunne-elämän sairaat eivät siihen opi. Ja sitä voi olla sullakin?

Ja jos nuo asiat ovat sulle tarkeampia kuin pidempaan elaminen ja terveempana vanheneminen, niin siita vaan. Elama on valintoja, eika kaikki halua valita samalla tavalla. Minusta on ihan ymmarrettavaa etta on ap:n kaltaisia hedonisteja. Ainoa mita ei kannata tehda, on itkea sitten kuolinvuoteellaan etta olisi pitanyt elaa toisin.

olisi kovin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Luulen, että ne jotka arvostavat itseään ja haluavat itselleen oikeasti hyvää ja rikasta elämää, suhtautuisivat noin välinpitämättömästi terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Mikään mainitsemistasi asioista kun ei aidosti lisää hyvinvointia, niiden avulla yritetään vaan pitää pahaa oloa aisoissa, vaikka pidemmän päälle ne sitä vain lisäävätkin.

jos plösöytesi ei sua haittaa..

Jos sulle on tuonkaltainen elämä tärkeää, niin kuka sua muka käskee muuttumaan? Veikkaan kuitenkin, että olet niitä tyyppejä, jotka eivät osaa laittaa hyvää terveellistä ruokaa, joten laihduttaminen tuntuu siksi niin vaikealta.

Minä olen tehnyt rauhan itseni kanssa sen suhteen: jos harrastuksiin kuuluu pelit, leffat, kirjojen lukeminen sekä shoppailu nettissä, eikä ulkoilu saati liikunta kiinnosta paskan vertaa, niin onko muka realistista olettaa että alkaisin jälkimmäistä harrastaa ja hylkäisin tottumukseni? :) Enpä usko.

niin paljon lässytystä tosta aiheesta, kun oon välillä sattunut laihduttamaan, mua niinkun kannustetaan jatkamaan samaa rataa. Miks, koska vihaan sitä??? Ja onhan se perusolettamuskin perseestä, että oletetaan jokaisen tahtovan olla hoikka ja oletetaan että kyse on totaalisesta epäonnistumisesta jos lihoo taas uudelleen.



-ap-

paitsi että mun on pakko alkaa laihduttaa,kun diabetes kolkuttelee jo ovella..

Jos ihmisen perusluonteen laatu on se, että rakastaa syömistä, herkkuja, bileitä, alkoholia, löhöilyä ja tasaista sisälämpötilaa... Niin miten muka voi muuttaa itsensä ihan toisenlaiseksi? Vihaan liikuntaa. Kaikki terveellinen maistuu paskalle. Pihalla oleminen on perseestä. Pääosin olen lihava, mutta aina välillä laihdutan puoli vuotta, jotta on taas varaa lihoa lisää. Nää puolen vuoden pätkät on yhtä vitutusta ja tuskaa, elämä on ns. pilalla noina aikoina. Pitäiskö mun siis pilata mun koko loppu elämä sillä, että elän terveellisesti?

Olisiko kuitenkin määrä se avainsana?

Jos ihmisen perusluonteen laatu on se, että rakastaa syömistä, herkkuja, bileitä, alkoholia, löhöilyä ja tasaista sisälämpötilaa... Niin miten muka voi muuttaa itsensä ihan toisenlaiseksi? Vihaan liikuntaa. Kaikki terveellinen maistuu paskalle. Pihalla oleminen on perseestä. Pääosin olen lihava, mutta aina välillä laihdutan puoli vuotta, jotta on taas varaa lihoa lisää. Nää puolen vuoden pätkät on yhtä vitutusta ja tuskaa, elämä on ns. pilalla noina aikoina. Pitäiskö mun siis pilata mun koko loppu elämä sillä, että elän terveellisesti?

Olisiko kuitenkin määrä se avainsana?

Mutta mä rakastan myös niitä määriä, urpo.

Jos kerran rakastat epäterveellistä ruokaa ja vihaat kaikkea millä laihtuisit niin ei kannata lähteä leikkiin. Pysyvään elämäntapamuutokseen pitää olla motivoitunut tai muuten ei onnistu ja jää vain itsensä kiusaamiseksi.

se, että neljänteen kerrokseen rappuja pitkin nouseminen tuntuu kuolemalta tai että polviin tulee vaivaa tai että tulee diabetesta tai muita sairauksia niin samaan malliin vaan hei!



Minä taas pystyn nousemaan reippaasti sen neljä kerrosta portaita ja olen tyytyväinen siihen, että rasitus ei tunnu kohtuuttomalta. Ja on fyysisesti hyvä olo. Enkä ole miss Suomen näköinen vaan ihan vaatekokoa 40-42 mutta vielä sopusuhtainen ja fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa. Ja nautin kyllä hyvästä ruoasta ja herkuttelu on myös heikko kohtani. Tällä hyväkuntoisuudella on suuri arvo minulle, sinulla on tietysti omasi!

Niin kysymyshän on vaan valinnoista. Haluat elää mukavaa elämää ja haluat olla hoikka. No, kuulut mitä ilmeisimmin meihin, joilla molemmat ei onnistu, joten joudut valitsemaan KUMPAA HALUAT ENEMMÄN?

Tätä minä kysyn itseltäni päivittäin. Haluan suklaata, mutta haluan olla myös hoikka. Kumpaa haluan enemmän juuri tässä hetkessä. Haluan syödä pizzan, mutta haluan myös mahtua farkkuihin. Kumpaa haluan enemmän?

Jos haluat enemmän hoikistumista, joudut luopumaan jostain. Jos haluat enemmän rennompaa elämäntapaa, valitse se.