A-P-U-A... en halua synnyttää/pelottaa

on alkanut kaduttaa koko raskaus, kun tietää, että on synnytettävä.. Kolmas raskaus ja rv 30 menossa. Yöunet menee, kun pelottaa niin paljon:(

Itselläni on sellainen kokemus, että kohtu on hirmu vahva, tahdosta riippumaton elin. Se työntää vauvaa ulos, sinä lähinnä annat tapahtua. Jos ongelmia tulee, kätilö ja lääkäri auttavat. Kerro rohkeasti peloistasi. Kuuntele rentoutus-cd:tä "Synnytä rentoutuneena" tms.



Neljä lastani ovat syntyneet ilman komplikaatioita, ja olen saanut hyvää kivunlievitystä (ilokaasu, epiduraali, spinaalipuudutus). Useimmat kätilöt ovat olleet hyviä ja kivoja.

voiko se mennä hyvin ja nopeasti?

VOI MENNÄ HYVIN JA NOPEASTI. Itselläni 2 lasta, ekan synnytys kesti 3h45min ja toisen 2h5min. Noin nopea synnytys (siis varsinkin ensisynnytys) on vähän harvinaisempaa, mutta ei todellakaan epätavallista.

Synnytys siis voi mennä nopeasti ja hyvin. Toki minullakin oli kauheita kipuja, mutta kivunlievityksellä niistäkin selviää.

Ei yhtään kannata pelätä! Älä lue kauhukertomuksia netistä, ne lisäävät pelkoa ja useimmiten synnytys menee kuitenkin HYVIN eikä jää painamaan mieltä jälkikäteen.

Keskity odottamaan vauvaa, mieti nimiä, ostele vaatteita vaunuja sänkyjä.. turha synnytystä on stressata etukäteen kun ei siihen paljoakaan voi itse vaikuttaa (siis nopeuteen,vauvan asentoon, komplikaatioihin...) Itse havahduin vasta ihan loppumetreillä, että HEI tässähän joutuu kohta synnyttämään.. :D

En itse ajatellut kummankaan kanssa koko synnytystä ennen kuin olin sitten laitoksella synnyttämässä.

Siellä on ohjaava henkilökunta jne.

Synnytysvalmennus varmasti auttaa ja muistat luottaa omaan itseesi. Tiedät parhaiten mikä on sinulle hyväksi.

Kertomuksia pieleen menneistä synnytyksistä ym. ei todellakaan kannata lukea koska niitä sattuu kuitenkin niin harvoin verrattuna siihen kuinka paljon lapsia syntyy joka päivä tähän maailmaan.

Nauti vauvasta sisälläsi! Käy keskustelemassa neuvolasta avoimesti asiasta!



Kivut kestää kyllä ja niihin saa nykyään tehokkaita apuja. Ole avoimin mielin ja kokeile aluksi esim ilokaasua, kipupiikkejä jne ja sitten vaikka viimeisenä keinoja epiduraalia. Itselläni ekasta synnytyksestä siitä hyviä kokemuksia, vei kivun pois kokonaan mutta tokan kanssa ei. Mutta ei se haitannut :) Minulla on kaksi tervettä ihanaa lasta jotka olen ylpeydellä, innolla synnyttänyt kivusta viis :)

Ettei sinne ole kukaan jäänyt?



Juu; kuolleenakin lapsi saadaan joko vedettyä pihalle tai leikattua ulos.



Ennenkö sektio tuli apuun niin kyllä lapsia sinne jäi. Eikä aina sektiolla voida pelastaa.

Mutta kannattaa silti varautua siihen, että jotain voi sattua. Vaikka suurimmalla osalla kaikki meneekin oikein hyvin. T. kolmas synnytys ja tehon kautta kotiin

odotan kolmatta ja oon tähän asti ollu aivan luottavainen. Tuttua hommaa ja rutiinilla menee. Mutta nyt oon alkanu miettiin, että eihän se sitä tarkoita, että jos on kaks helppoa synnytystä takana niin kolmas olis yhtä kätevä ja helppo!! Voi tosiaan tapahtua ihan mitä vaan...

Itselläni 2 aikaisempaa synnytystä olivat jo myös kätilöiden mielestä tavallista vaikeampia, mutta kolmas oli oikeasti viedä hengen. Sain yhteensä 7 litraa verta, joten ei ihan pikkujuttu.

T. se kolmannen synnyttänyt

Synnytyksistä menee hyvin. Toki synnytys voi olla huonokin kokemus, eikä kivulta voi varmaan ihan täysin välttyä, mutta yleensä luonto hoitaa homman, onhan naisen vartalo on siihen tarkoitettu.

Omat kaksi synnytystä ovat olleet miltei yksinomaan positiivisia kokemuksia. En oikeastaan osannut sitä edes pelätä, kun tiesin etten sen onnistumiseen voi paljoa itse vaikuttaa..ja kun synnytys alkoi niin en siinä ehtinyt enää jännittämään, tilanne vei mennessään ja synnytys eteni nopeasti. Ikävintä oli jälkeenpäin ajateltuna episiotomia, mutta ei se onneksi sattunut kuin vasta jälkikäteen.

Kummassakaan synnytyksessä en ottanut lääkkeellistä kivunlievitystä, koska ne etenivät niin nopeasti. Ekassa en ehtinyt mitään saada, ja tokassa en halunnut, kun tiesin, ettei kipu kestä kauan ja oli ihan siedettävä. Toinen synnytys oli todella voimakas kokemus, varsinkin ponnistusvaiheen supistus, johon minulla ei ollut mitään sanomista, keho vaan toimi "automaattiohjauksella" ja puristi vauvan ulos..!

Tottakai synnytys on myös brutaali tapahtuma, verta, hajua, kipua, sitä ettei itse hallitse tilannetta eikä vartaloaan, mutta niin sen kuuluu ollakin. Kipuun saa ja kannattaakin pyytää lievitystä jo se tuntuu liian kovalta, mutta myös ilman voi pärjätä.

Ensimmäisen lapsen kanssa usein synnytys kestää pidempään mutta onneksi luonto hoitaa, eli kun supistus tulee, saat luvan ponnistaa kaikilla voimilla ja kohtu auttaa lasta tulemaan ulos supistuksenkin voimalla. Jos et jaksa ponnistaa on mahdollista käyttää imukuppia joka kiinnitetään lapsen päähän ja sen avulla vedetään varovasti lasta ulos samalla kun äiti ponnistaa. Suomessa onneksi on turvallista synnyttää. Luota itseesi, synnytys on kuitenkin luonnollinen asia ja kauheasti ei kannata kuunnella toisten (kauhu)kertomuksia, koska kaikki kokevat synnytyksenkin eri tavoin. Jotkut saattavat pyrkiä myös pelottelemaan. Myös äidin lantion leveys ym. rakenteelliset seikat vaikuttavat.

mä pelkäsin kanssa ja synnytyssalissa olin joka kerta ihan hädissäni, mutta hyvin se meni kuitenkin joka kerta. pitää vain uskoa että kyllä se vauva sieltä tulee eikä kestä enää kauan. kukaan ei ole sinne jäänyt. kaikki tulee ulos. pitää vain muistaa hengittää ja koittaa kestää. kyllä sen kestää. minulla ei ollut kivunlievitystä.

t. kolmen lapsen äiti

mä pelkäsin kanssa ja synnytyssalissa olin joka kerta ihan hädissäni, mutta hyvin se meni kuitenkin joka kerta. pitää vain uskoa että kyllä se vauva sieltä tulee eikä kestä enää kauan. kukaan ei ole sinne jäänyt. kaikki tulee ulos. pitää vain muistaa hengittää ja koittaa kestää. kyllä sen kestää. minulla ei ollut kivunlievitystä.

t. kolmen lapsen äiti

Teksti kuin omalta näppikseltä.

Onhan toki mahdollista, että jotakin menee pieleen mutta pääsääntöisesti kaikki sujuu aina hyvin.

Jos kovasti pelottaa, kannattaa mennä pelkopolille.

vauva vedetiin imukupilla suuren epparin kera. nyt 9v jalkeen edelleen (ja lopun ikani) treenaan pimppalihaksia ettei pissa lorise. seksi elamasta loppujen lopuks luovuttiin miehen kanssa 2v sitten, kun ei tuntunut hanelle miltaan. etta onnea vaan. tiedan etta toisilla menee tosi hyvin, mutta se on vaikea etukateen arvata, mina en arvannut.

Kai sinä itsekin ymmärrät, että suurin osa lapsista syntyi aiheuttamatta kovin suuria vaurioita.

Ei muuten olisi noita suuria ikäluokkia, kun siihen aikaan ei alapään korjausleikkauksia ihan huvin vuoksi tehty.



Suuret perheet todistavat sen, että kyllä seksiä on synnytystenkin jälkeen harrastattu.



Poikkeuksia tietenkin on, mutta hyvä synnytysvalmennus voisi hälventää pelkoasi.

Mutta kannattaa silti varautua siihen, että jotain voi sattua. Vaikka suurimmalla osalla kaikki meneekin oikein hyvin.



T. kolmas synnytys ja tehon kautta kotiin

kovasti pelottaa, voit käydä pelkopolilla ennen synnytystä. Kysy neuvolasta apua. Jos koet selviytyväsi ilman, kerro ainakin kätilöllesi siitä, että pelkäät. Minun neuvoni on se, että kannattaa sanoa kätilölle, että hän pitää sinut ajan tasalla jatkuvasti siitä, mitä tapahtuu ja mitä hän sinulle tekee - se lisää tunnetta siitä, että tilanteen tasalla ja kaikki on hallinnassa.



Mulla itsellä oli aika vaikea ja kivulias synnytys, mutta näin jälkikäteen jäi eniten vaivaamaan se, että mulle ei aina kerrottu, missä mennään, eikä multa esim. kysytty, haluanko peiduraalin, se vain annettiin kysymättä.

Mutta kannattaa silti varautua siihen, että jotain voi sattua. Vaikka suurimmalla osalla kaikki meneekin oikein hyvin.

T. kolmas synnytys ja tehon kautta kotiin

odotan kolmatta ja oon tähän asti ollu aivan luottavainen. Tuttua hommaa ja rutiinilla menee. Mutta nyt oon alkanu miettiin, että eihän se sitä tarkoita, että jos on kaks helppoa synnytystä takana niin kolmas olis yhtä kätevä ja helppo!! Voi tosiaan tapahtua ihan mitä vaan...