kun isovanhempasi olivat sinun ikäisiäsi

talokin nousi komeasti nyppylän päälle.

Miksei tasaiselle?

Silloin kun taloja vielä osattiin ihan oikeesti rakentaa, kukaan ei ollut niin tyhmä että sen talonsa vesilätäkköön olis rakentanut. Toisin kun nykyään, kun niistä postimerkinkokoisista peltotonteista maksetaan miljoonia (markkoja).

Vähän ohi aiheen :)

kiva lukea vastauksia. juu tarkoitan että talo on vissiin sitte rinnetontilla. En osaa sen paremmin kuvailla.. Ja vaarini eka vaimo kuoli joskus kun vaari oli siis alle kolmekymppinen,40-luvun alussa. sen muistan et vaari sanoi että sairasti noin vuiikon ja autosta noustessaan (ilmeisesti olivat menossa sairaalaan(ko?)kaatui maahan ja ei siitä enää noussut:( sitä tarkoitan että yllättäen.Kertokaas lisää tarinoita,näitä on kiva lukea,elämänmakuisia:)ap

sota oli käynnissä ja isoäitini oli juuri jäänyt leskeksi :(

Oli tullut takaisin Ameriikasta, jossa oli Venäjän armeijan sotakomennusta paossa. Veli ja sisko jäivät Ameriikkaan. Meni vielä muutama vuosi ennen kuin perusti perheen mummini kanssa, joka oli yli 20 vuotta pappaa nuorempi. Pappa oli talollinen, ja mummi tuli piikomaan. Saivat 14 lasta, joista 4 kuoli pieninä lapsina.

Hänellä ja papalla oli 3 pientä lasta ja he olivat papan työn perässä Ruotsissa asumassa. Heidän nuorimmainen syntyi Ruotsissa. Pappa alkoi juoda liikaa ja heidän liittonsa hajosi 70-luvun alussa tai 60-luvun lopussa. Mummi on elänyt monenlaista elämää: on kasvanut orpona kiertäen monet kasvattiperheet, käynyt koulua 2 vuotta, ollut maatilan emäntänä, tehnyt raskasta palkkatyötä, pitänyt erikoisliikettä, asunut maalla ja kaupungissa, haudannut yhden lapsensa, ollut superihana mummi ja isomummi.

Isäni isä oli syntynyt 1904 ja oli ikäiseni vuonna 1936. Hän oli varmaan varsin onnellinen nuorehko mies. En tiedä, oliko hän vielä naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa ja oliko ensimmäinen poika jo syntynyt. Molemmat kuolivat sota-aikana tuberkuloosiin isoisän ollessa rintamalla.



Isäni äiti oli syntynyt vuonna 1912 ja oli ikäiseni vuonna 1944. Tällöin hän oli yhden lapsen äiti ja leski. Isovanhemmat menivät myöhemmin keskenään naimisiin ja lapsia syntyi vielä kaksi lisää.



Äitini isä oli syntynyt vuonna 1914 ja oli ikäiseni vuonna 1946. Tällöin hän oli palvellut viisi vuotta rintamalla ja jännittänyt meneekö maatila ja toimeentulokin sodassa. Tila jäi niukin naukin Suomen puolelle. Hän oli mennyt juuri naimisiin isoäitini kanssa ja ensimmäinen poika oli syntynyt. Vaimo melkein kuoli synnytyksessä, mutta selvisi lopulta. Isoisän vanhemmat asuivat samassa talossa ja heillä oli apulainen ja maataloustyöntekijöitä. Voisin kuvitella elämän olleen toiveikasta ja onnellista.



Äitini äiti on syntynyt vuonna 1924 ja hän oli ikäiseni vuonna 1956. Silloin hän oli neljän lapsen äiti ja maatilan emäntä. Elämä oli varmaan varsin hyvää. Viides lapsi syntyi pari vuotta myöhemmin.

kaksitoista lasta hällä, nuorinkin jo kouluikäinen. Vanhimmilla lapsilla oli jo omat perheet, osa kyllä asui lapsineen pitkäänkin lapsuudenkodissaan.

Isäni äiti oli vakavasti sairas, liikuntakyvytön vuodepotilas enimmän aikaa. Lapsia oli ollut seitsemän, nuorimmat alle kouluikäisiä. Esikoinen oli kuollut polioon pari vuotta aiemmin, kaksi vammautunut pysyvästi. Isoisäni hoiti ulkotyöt, vanhemmat lapset huushollin muuten. Jatkosodan aikaa oli.

Kovia oli kohtalot silloin, usein sitä muistelen, kun joskus oma elämä tuntuu vaikealta.

mun ikäinen, eli 42vuotias. Oli isäni yksinhuoltaja, vaarini kuoli 1950 isäni ollessa 6vuotta. Mummo oli tuolloin v57 ratikassa rahastajana, eli teki vuorotyötä ja isäni joutui olemaan pienestä pitäen paljon yksin kotona.

Sai juuri tuolloin ensimmäisen lapsensa eli isäni. Asuivat pienessä kerrostalokämpässä Tampereella. Eli ulkoiset puitteet vois olla tänäkin päivänä, tietysti köyhyyttä oli ja kaikesta puutetta.