Lue keskustelun säännöt.
Oletko mielestäsi onnekas?
12.04.2026 |
Itse olen, synnyin hyville vanhemmille hyvään perheeseen ja sain elää turvallisen lapsuuden. Tiedän ettei ole omaa ansiotani, vaan olosuhteiden ja sattuman. Toki oli vatsoinkäymisiäkin, mutta niistäkin oli helpompaa selvitä.
Kommentit (13)
jokainen on oman onnensa seppä sanotaan, olen tyytyväinen elämääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin olen. Mulla kävi maailman paras tuuri siinä millaiset adoptiovanhemmat olen aikoinaan saanut.
Olen onnekas omasta mielestäni. Olen tavannut elämäni miehen aikoinaan ja lähes 30 vuotta onnellisessa avioliitossa. Lapsilla on asiat hyvin ja minulla hyvä työpaikka jossa viihdyn. Asiat ovat jopa pelottavan hyvin, joskus mietin olenko tosiaan ansainnut tämän vai vetääkö elämä maton alta jossain vaiheessa.
Olen. Koko ikäni olen voinut asua synnyinkodissani samalla tontilla. Ei ole tarvinnut miettiä asuntoasioita tai maksaa asuntolainaa. M66
Kyllä, olen toipunut alkoholismista. Päässyt töihin ja hoitanut uo-velat.
Kun kotiin saisin tarpeelliset ja osin vain tarpeettomiakin, olisi hienoa.
Mielenterveyttä en usko saavani kuntoon, mutta ei kait se haittaa, kun yksin asun ja elän .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin minustakin joku ulkopuolinen sanoisi. Totuus oli kuitenkin jotain muuta.
Kulissit voivat valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen älykäs ja mun sellainen big five -mittarilla määritelty persoonallisuus on suotuisa menestyksen kannalta. Toisaalta mua kaltoinkohdeltiin lapsuusperheessä ja se aiheutti pariutumista vaikeuttavan daddy issuen. Pariutuminen olisi ollut ilman sitäkin jo riittävän vaikeaa tuon älykkyyden vuoksi. Lisäksi nyt kun perheenperustaminen olisi viimein kaikkien suhdeongelmien jälkeen mahdollista niin ilmenee että mulla vaikuttaa olevan alentunut hedelmällisyys ja iän vuoksi ei ole loputtomasti aikaa odottaa että tärppää. Että ammatillisesti olen onnekas mutta mitään normaalia perhettä en taida saada. Mutta siis kaikenkaikkiaanhan mulla menee kuitenkin hyvin enkä kärsi yksinäisyydestä, joten kai mä sitten olen onnekas.
sain huonot kortit syntyessäni, mutta olen pelannut ne kohtuullisen hyvin. Häviöitä tullut matkan varrella, mutta en ole antanut periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lapsuus ja nuoruus olivat haastavaa aikaa, mutta aikuisuus yhtä syvää alhoa lukuunottamatta suht onnellinen. Olen perusluonteeltani tietyllä tavalla onnellinen ja minulla on hyvä resilienssi.
Olen mielestäni saanut hyvät eväät elämääni vaikka en perheessäni sitten aikuisena viihtynytkään ja läksin ja pysyin poissa lopullisesti heti kun mahdollista. Tein siis 11-vuotiaasta lähtien rankkaa fyysistä työtä etenkin kesät ja myös talvet perheen eteen, mutta ne eivät vieneet kaikkea aikaani. Opiskeluun kannustettiin, samoin urheiluun. Vapauksia oli yllättävissä paikoissa, isällä oli tietty kapina sääntöjä kohtaan (niin on minullakin), joten auton sain käyttöön jo 12-vuotiaana jne. Olen onnekas koska minulla oli sittenkin hyvät vanhemmat ja koulutuksen myötä, varsinkin omaisuuden suhteen olen päässyt elämään riippumatonta (ja riippumatossa) elämää. Olen toki jo ikääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin vanhemmille joilla ei ollut edes asuntoa. Köyhyys on seurannut minua koko elämäni
Kyllä ja en. Taitaa päteä meihin kaikkiin. Joku syntyy hyvään perheeseen mutta menettää nuoruudessaan hyvän ystävän liikenneonnettomuudessa, joku syntyy huonoon perheeseen mutta kykenee lahjakkuuksillaan saavuttamaan korkean aseman työelämässä...