Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti on nyt vähän väsynyt
27.12.2011 |
Onko kohtalotovereita? Olen 11 kk pojan äiti. Takana on syksy täynnä räkätauteja, vatsatauteja, unikoulua, lapsen syömislakkoja, parisuhdeongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta ja siitä parantumista, stressiä jne. Kaikki tämä aiheuttaa temperamenttisen luonteeni ylivuotoja kiukkuamisen merkeissä. Räjähdän tosi helposti pojalle, koiralle, miehelle jne. Minulla on päivittäin kamala, olo kun olen taas esim. syöttmistilanteessa paiskannut lusikan lautaselle että ole sitten syömättä kun ei kerran maistu.
Tahtoisin niin kovasti olla täydellinen ja lämmin, ihana äiti mutta aina vain tunteet pirskahtavat yli ja tiuskaisen. Olen tosi väsynyt, meillä ei ole ketään joka voisi hoitaa poikaa, emme ole päässeet mieheni kanssa mihinkään kahdestaan kesän jälkeen ja ylipäätään tänä vuonna olemme käyneet kahdestaan jossain kai kolme kertaa. Tukiverkostomme on yksinkertaisesti surkea ja tuntuu ettei ketään edes kiinnosta, vaikka olen pyytänyt esimerkiksi äitiäni poikaa hoitamaan että saisimme käydä vaikka elokuvassa. Palkatuille hoitajille en lastani halua jättää. Syksyllä olemme joutuneet kökkimään ihan liikaa kahdestaan kotona koska aina jompikumpi on sairaana. Ja vali vali.
Pelkään että pojastani tulee traumaattinen ja arka kun äiti purkaa omaa pahaa oloaan räyhäämällä kotona.
Pelkään että itse sekoan.
Yritimme lasta kaksi vuotta ja kun vihdoin saimme rakkaan lapsemme, minä teen näköjään kaikkeni jotta pilaisin hänet. Pelkään myös että emme enää koskaan saa toista lasta ja poden huonoa omatuntoa siitä, että en osaa olla tarpeeksi kiitollinen tästä yhdestä.
Onko ketään muita joilla samanlaisia huolia?
Kommentit (67)
eri ruokia. uunissa itse tehdyt oli ainakin täällä hitti! ei mikään muu kelvannut. älä lämmitä mikrossa- meillä sekin auttoi paljon. ja hae apua. lapsi ei saa nähdä että sinä huudat ja räyhäät. pilaat koko lapsen. enkä sano tätä vittuillakseni. mutta lapsen ekat 3 vuotta ovat koko elämän perusta. koita pitää malttisi, laske kymmeneen. puhu lapselle hellän sävyyn aina äläkä ikinä huuda. mene metsään huutamaan vittua ja saatana vartiksi kun miehesi tulee töistä. ilmaista terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mistä sinä tiedät mitä ne tuttavat ovat kokeneet?
Enkä minä näe minkään valtakunnan yhtymäkohtaa uhmaiän ja refluksin välillä...
Muutos aikaisempaan elämään on iso. Tämä jo yksinään saattaa rasittaa. Voisiko isä hoitaa lasta välillä vaikka viikonloppuöisin ja sinä menisit muuaalle nukkumaan. Kunnon yöunet auttaa jaksamaan ja kilareitä ei ehkä tule niin paljon. Ja te olette sentään päässeet johonkin tänäkin vuonna kahdestaan, ja sitä laatuaikaa voi viettää puolison kanssa vaikka kotisohvalla kun lapsi on nukkumassa. Ja välillä jätät lapsen isälle ja lähdet ulos ja teet jotain mikä sinusta on kivaa. Tämäkin auttaa mielialaan.
Mutta lapsiperheessä on rankkaa! Elämänmuutoksesta johtuen podin jotain vastaavia olotiloja esikoisen ollessa pieni. Toisen tullessa ei tullut tällaisia tuntemuksia ollenkaan, vaikka vauva olikin vakavasti sairas.
Siihen arkeen kun oli jo tottunut. Laiha lohtu, mutta kun lapsi täyttää kolme elämä helpottuu kummasti.
rauhoittava lääkitys. Siinä se. Yksinkertaista. Sellainen mieltä tasaava jatkuva lääkitys ja sitten sellainen tarpeeseen otettava vielä lisäksi.
jos ongelmiksi mainitaan se, ettei pääse elokuviin tai että palkattua hoitajaa ei haluta.
Kun on oikeasti väsynyt, ei todellakaan haikaile leffaillan perään, eikä ala ronkeloida hoitajan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ON vain kiukkuinen murrosikäinen ja pieni lapsi. Se murkku tahtoo kaiken eikä suostu luopumaan mistään ja se lapsi on ihan hädissään, kun ei ikinä tiedä, millainen päivä on tulossa.
Toivon, että ette ikinä saa toista lasta, koska sinusta ei ole äidiksi edes yhdelle. Lapsiperheessä kun tärkeintä ei ole se yhteinen aika miehen kanssa kaukana lapsesta vaan koko perheen yhteinen aika.
Olet väsynyt, koska et suostu maksamaan lapsen hoidosta. Vika on vain ja ainoastaan sinussa, ei isovanhemmissa. Oikeasti et ole väsynyt lainkaan vaan pelkästään kakara, joka polkee jalkaa ja tahtoo kaiken, ilmaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minulla on tuttavapiirissä muutamia useamman lapsen äitejä, jotka ei oikeasti ole koskaan joutuneet valvomaan lastensa takia kuin poikkeustapauksissa (yleensä sairaus) muutaman päivän ajan. Ei sellaiset oikeasti voi tietää, mitä on olla totaalisen väsynyt. Niin väsynyt ettei pää enää toimi.
Näiden äitien lapsilla on sitten _ihan_kamala_uhmaikä_, kun ei niitä vastoinkäymisiä ole ollut ollenkaan vauvaiässä. Että silleen.
Kun taas ne, joilla vauva-aika on on ollut "hengissä selviämistaistelua", pitävät uhmaikää lähinnä huvittavana ja piristävänä aikana. Lapsihan silloin jo vastaa ja reagoi ihan puhumallakin - vaikkei kenties ihan toivotulla tavalla ;-)