Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti on nyt vähän väsynyt
27.12.2011 |
Onko kohtalotovereita? Olen 11 kk pojan äiti. Takana on syksy täynnä räkätauteja, vatsatauteja, unikoulua, lapsen syömislakkoja, parisuhdeongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta ja siitä parantumista, stressiä jne. Kaikki tämä aiheuttaa temperamenttisen luonteeni ylivuotoja kiukkuamisen merkeissä. Räjähdän tosi helposti pojalle, koiralle, miehelle jne. Minulla on päivittäin kamala, olo kun olen taas esim. syöttmistilanteessa paiskannut lusikan lautaselle että ole sitten syömättä kun ei kerran maistu.
Tahtoisin niin kovasti olla täydellinen ja lämmin, ihana äiti mutta aina vain tunteet pirskahtavat yli ja tiuskaisen. Olen tosi väsynyt, meillä ei ole ketään joka voisi hoitaa poikaa, emme ole päässeet mieheni kanssa mihinkään kahdestaan kesän jälkeen ja ylipäätään tänä vuonna olemme käyneet kahdestaan jossain kai kolme kertaa. Tukiverkostomme on yksinkertaisesti surkea ja tuntuu ettei ketään edes kiinnosta, vaikka olen pyytänyt esimerkiksi äitiäni poikaa hoitamaan että saisimme käydä vaikka elokuvassa. Palkatuille hoitajille en lastani halua jättää. Syksyllä olemme joutuneet kökkimään ihan liikaa kahdestaan kotona koska aina jompikumpi on sairaana. Ja vali vali.
Pelkään että pojastani tulee traumaattinen ja arka kun äiti purkaa omaa pahaa oloaan räyhäämällä kotona.
Pelkään että itse sekoan.
Yritimme lasta kaksi vuotta ja kun vihdoin saimme rakkaan lapsemme, minä teen näköjään kaikkeni jotta pilaisin hänet. Pelkään myös että emme enää koskaan saa toista lasta ja poden huonoa omatuntoa siitä, että en osaa olla tarpeeksi kiitollinen tästä yhdestä.
Onko ketään muita joilla samanlaisia huolia?
Kommentit (67)
ettei kohta tapahdu pahempaa. tasaavat sun luonnetta ja stressiä. voisivat auttaa nyt koko perhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totahan se on!
minäkin kysyn,että mitä ihmettä tosiaan oletitte ton olevan!
ja kyllä yhen mukulan kanssa on vielä helppoa,ja tuon ikäsen kanssa vielä! juu älkää lisääntykö enää.
Kaikki meistä suuttuvat ja raivostuvat joskus. Älä syyllistä itseäsi liikaa, tuskin "pilaat" lastasi, jos hänen hoitonsa on muuten hyvää, ja joskus suutahdat. Se on normaalia.
Ymmärrän ihan täysin, että ketuttaa, jos ei pääse mihinkään koskaan kaksistaan. Mä kyllä palkkaisin sen MLL:n hoitajan, jos kukaan sukulainen ei halua tulla.
eli laita mies hankkimaan lastenhoitaja ja siten teille kahdenkeskistä aikaa.
Vai onko niin, että mies on yhä riemuissaan lapsesta ja haluaa olla tämän kanssa kun sinä jo olet kulkenut eteenpäin ja henkisesti hylännyt lapsen?
Ihan ehdottomasti kannattaa harkita lastenhoitajan palkkaamista. En tiedä, miksi ihmisillä on niin hirveasti ennakkoluuloja ulkopuolisen avun käyttöä kohtaan. Omasta kokemuksestani suosittelen lämpimästi. Moni ammattilainen on niin loistava vauvojen ja taaperoiden kanssa, että äiti voi aivan hyvin jättää lapsen muutamaksi tunniksi vieraan hoitoon. Ammattilaiselta voi jopa oppia joitakin niksejä hankalan lapsen ruokailuun ja nukkumiseen. Pikkulapsiaika on todella raskasta, ja on täysin ymmärrettävää, että äiti ja isä kaipaavat omaa aikaa ja myös aikaa parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,mutta ei siitä parin tunnin hoitajasta hirveästi ole apua totaaliväsymykseen. Varsinkin jos oletus on, että silloin pitäisi itse viettää laatuaikaa miehen kanssa vaikka haluaisi vain nukkua puolen vuoden univelkoja pois.
Ap:lle, kyllä se helpottaa ajan mittaan, olen ollut ihan samassa tilanteessa! Ja meillä on jopa kaksi lasta, ja koin itse että sen esikoisen vauva-aika oli paljon rankempaa kuin olla kahden kanssa. Nyt lapset on jo 4 ja 6 ja hyvin menee, yöt nukutaan ja syöminenkin sujuu :) Tsemppiä!
Ihan ehdottomasti kannattaa harkita lastenhoitajan palkkaamista. En tiedä, miksi ihmisillä on niin hirveasti ennakkoluuloja ulkopuolisen avun käyttöä kohtaan. Omasta kokemuksestani suosittelen lämpimästi. Moni ammattilainen on niin loistava vauvojen ja taaperoiden kanssa, että äiti voi aivan hyvin jättää lapsen muutamaksi tunniksi vieraan hoitoon. Ammattilaiselta voi jopa oppia joitakin niksejä hankalan lapsen ruokailuun ja nukkumiseen. Pikkulapsiaika on todella raskasta, ja on täysin ymmärrettävää, että äiti ja isä kaipaavat omaa aikaa ja myös aikaa parisuhteelle.
niin totaaliväsynyt on. Yksi ainoa lapsi, isä hoitakoon viikonloppuisin ja ap nukkukoon päiväunet, kun lapsi nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen äiti ja tämä on nyt suunnilleen sitä, mitä tältä hommalta odotinkin.
Mitä ihmettä te muut sitten kuvittelitte!?!
Nyt kun se on ohi, niin yritän myötätuntoisena ihmisenä lohduttaa muita ja antaa vinkkejä, jotka meillä toimi. Kokeilkaa tärkeilijät tekin joskus!
Mutta kyllä se asenne on tärkein, eikä se ulkopuolisten neuvoilla mihinkään tokene.
Itse olet oikea supertekopyhä tärkeilijä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Äiti nukkuu, kun lapsi nukkuu, eli tiskit ja av odottavat kyllä päiväunienkin ajan
- Syömisestä on turha tapella, ei Suomessa lapsi nälkään kuole. Kannattaa testailla mitä lapsi syö ja antaa hänen sitten natustella niitä vaihtoehtoja. Jotkut ihmiset syövät koko ikänsä liikaa, joillekin ruoka on välttämätön paha aikuisenakin vielä. Tappelemalla tilanne menee vain huonompaan.
- Nukkuminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Lapsi lähelle, kainaloon, ihan miten vain, kunhan nukkuu eikä äidin tarvitse pomppia ylös yön aikana.
- Ulkoilua ja puuhastelua kodin ulkopuolella, ystävien tapaamista, mitä tahansa mielekästä.
- Äidille oma hetki joka viikko, vaikka saunaan istumaan tunniksi tai ulos lenkille tai hotelliin nukkumaan yhdeksi yöksi.
- Turhat kuvitelmat maailman parhaasta äidistä hiiteen. Ihmisiä tässä ollaan, kenenkään ei tarvitse olla se maailman tehokkain ja kaunein äiti.
- Lapset ovat vaativia ja haastavia, he kitisevät, itkevät, ulvovat, valvottavat, ovat sairaana, eivät syö aina, eivät nuku aina jne. Niin se vaan on. Enemmän tai vähemmän meillä kaikilla.
Tsemppiä ap. t. äippy jolla aikanaan oli kolme alle nelivuotiasta ja joka nyt haikeana muistelee sitäkin aikaa
Taas näitä äitejä joilla on harhainen käsitys äitiydestä.
Mulle on aivan fine jos haluat kuluttaa itsesi loppuun stressaamalla kaikesta mahdollisesta. Järkevämpää olisi pikkuisen hellittää ja ottaa uusi katsantokanta elämään.
Ensinnäkin: Lapsesi ei kuole nälkään. Jos ei syö niin ei syö. Pari päivää kun jaksaa venkoilla syömistä vastaan, ja kun et tee asiasta numeroa, niin veikkaampa että alkaa ruoka maistua.
Muutenkin CHILLAA VÄHÄN! Hilaa rimaa alemmaksi, ei kaiken tarvi olla niin täydellistä.
Meillä suhtaudutaan todella rennosti lastenkasvatukseen ja elämään muutenkin. Ja arvaa mitä? Ei ole nyt jo 12 vuotiaan kanssa mitään ongelmaa. Eikä mun tarvitse menettää hermoja jatkuvasti kaikesta.
Täydellistä äitiä ei olekaan, jos sellaiseksi pyrit niin voit jo alkaa varailla paikkaa suljetulta osastolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että antaa venkoilla pari päivää niin eiköhän ala maistumaan. Meillä ei ole 5 vuoteen maistunut ruoka kuin muutama lusikallinen kerralla.
ei vaikuta kovin väsyneeltä, kun elokuviin haikailee. Seuraavia konsteja meillä on koitettu kahden lapsen kanssa
Ruokailu:
- jos ruoka ei maistu mittauta hemoglobiini sormenpäästä (anemia aiheuttaa ruokahaluttomuutta)
- anna lapsen syödä itse sormiruokaa esim. he-ma-pa ja jauhelihapihvi eteen pöydälle (ei lautasta, koska se vain kaatuu/lentää seinään)
- syö itse samalla omaa ruokaasi, kun lapsi syö omaansa, kuunnelkaa samalla vaikka lastenlauluja (ÄLÄ kyttää lapsen jokaista suupalaa)
- aloita lapselle monivitamiini valmiste ja lopeta stressaaminen
Nukkuminen:
-selvitä miksi lapsi ei nuku (refluksi, allergia, korvatulehdus...) hanki itsellesi vertaistukea, jos lapsella on jokin sairaus
-laita mies ajamaan autoa ja nuku itse kaikki automatkat
- mene nukkumaan heti kun lapsikin menee (älä käy ensin Av:lla)
- Nukuta vauva keinolla millä hyvänsä (syliin, vaunuihin, tissille...) ja nukahda äkkiä itsekin
- Nukuta lasta vieressä, että et loukkaa itseäsi tai lasta yöllä kun kompuroit päin ovenpieliä
tervejärkisenä säilyminen:
-tee itsellesi lukujärjestys johon sisältyy päivittäin muiden ihmisten tapaamisia (kävelylenkki, perhekerho, muskari, vauvauinti, kahvillakäynti )
- jos et halua lapselle vierasta hoitajaa, palkkaa ihminen siivoamaan ja tekemään ruokaa pakastimeen
Näitä konsteja meillä on käytetty. Lisäksi täytyy koittaa olla onnellinen pienistä arjen asioista. Meillä lapsia on kaksi. 4v 8kk ja 2v 5kk. Esikoinen on nukkunut kohta vuoden verran täysiä öitä. Kuopus ei ole koskaan nukkunut täyttä yötä heräämättä. Normaali yönä herää 2-4 kertaa, vaikeina kausina nukkuu 1-4 tuntia pienissä pätkissä.
Meillä molemmat lapset ovat moniallergisia, atoopikkoja ja astmaatikkoja. Meidän lapset ei ole olleet koskaan hoidossa, koska kukaan ei ole uskaltanut ottaa hoitoon (esim. anafylaktisen shokin vaara).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan lapsellesi hampaita puhkeamassa? Tuolloin ei ehkä ruuat maistu.
Toisaalta lapsi säilyy hengissä, vaikka olisi päivän syömättä.
katkeroitunut lapseton, jolla ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämästä...jonka elämän suurin orgasmi tulee siitä totuudesta, että saa vittuilla väsyneelle äidille vauva-palstalla. Itsenäisesti kun ei kykene lisääntymään -kyllä se luonto valikoi onko äidiksi kykenevä vai ei. Sinä et kykene edes siihen lisääntymiseen itsenäisesti.
katkeroitunut lapseton, jolla ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämästä...jonka elämän suurin orgasmi tulee siitä totuudesta, että saa vittuilla väsyneelle äidille vauva-palstalla. Itsenäisesti kun ei kykene lisääntymään -kyllä se luonto valikoi onko äidiksi kykenevä vai ei. Sinä et kykene edes siihen lisääntymiseen itsenäisesti.
mutta nähtävästi ei viitsivä. Siinä on vissi ero.
niin silloin kyllä yksi leffailta miehen kanssa voi tehdä ihmeitä, vaikkei se av:n täydelliseen äitiyteen kuulukaan. Mielestäni riittävä uni ja vanhempien toimiva parisuhde ovat tärkeimmät asiat lastenhoidossa. Jos parisuhteessa menee hyvin, niin silloin vältytään itsekkäältä tappelulta, jossa molemmat vanhemmat kuvittelevat tekevänsä liikaa ja paljon enemmän kuin toinen. Ja kun hyvällä me-hengellä saadaan uniasiatkin kuntoon, niin kestää paljon paremmin lapsen kiukutteluja ja temppuilua. Äidin kireys ja stressaantunut olo tarttuvat usein lapseenkin.
t. Se supertekopyhä tärkeilijä
Jos äiti skitsoilee, saa raivareita, kohtauksia, ärjyy miehelle, koiralle ja lapselle, on marttyyri, kiukuttelee ja ristii kintut, niin hyvin pian on mies vieraassa sylissä.
Ensimmäinen vuosi on rankka, itselläkin on läikkynyt yli. Meilläkin on sairastettu ja oltu jopa osastolla asti sairastamassa. Parisuhteen hoito on jäänyt vähemmälle ja lapsen hoito tullut tilalle. Toivon sinulle hirmuisesti voimia ja anna itsellesi aikaa. Ei sinun nyt tarvitse miettiä lapsien hankintaa, odota pari vuotta, kyllä ne ajatukset sitten selkenee. Mitä palkattuun apuun tulee niin en ole itse moiseen turvautunut luottamuspulan takia, enkä tohtinut vanhempiani lapsen hoidolla vaivata, joten yritämme koko perhe keksiä mukavaa yhteistä tekemistä, koska muuten itse räjähtäisin tänne neljän seinän sisälle. Olen itse hoitaja, joten tiedän ettei lapsesi mitään traumoja tule saamaan, niin kauan kun hän saa myös välittämistä ja rakkautta osakseen. Hoitajana kehotan sinua myös miettimään että onko masennuksesi todella nyt voitettu. Et välttämättä tunne itseäsi masentuneeksi, mutta stressi, väsymys, lyhyt pinna ja kamala olo, kyllä kaikki viittaa siihen että masennusta on ilmassa. Toivottavasti saat apua, jaksamista! :>
Alue: Aihe vapaa
Minä olen äiti ja tämä on nyt suunnilleen sitä, mitä tältä hommalta odotinkin.
Mitä ihmettä te muut sitten kuvittelitte!?!