Äiti on nyt vähän väsynyt

Olen aina ihmetellyt, mistä tulevat ne pahantuuliset, rääkyvät äidit - kunnes tajusin, että äitiys tekee ihan ok-tyypeistä sellaisia. Kaikki se jatkuva läsnäoloa ilman hetkenkään rauhaa, yksinäisyys ja pienissä ympyröissä junnaava elämä ahdistaa. Lapsi ottaa kaiken ja antaa takaisin paljon vähemmän kuin ennen lasta kuvitteli. Mistään tästä ei saa puhua, koska naisen olisi pitänyt jostain syystä joko tietää tämä ennen lasta tai sitten olla selainen varajeesus jolta ei pala pinna missään tilanteessa.



Minä olen käynyt läpi samanlaisia ajatuksia kuin sinä. Esikoisen kohdalla se ahdisti, nyt ajattelen että minä vain olen tällainen ihminen jolla on millin mittainen pinna - en vain tiennyt olevani sellainen ennen kuin sain lapset. Käyn kolmesti viikossa hakkaamassa säkkiä salilla, se estää minua käymästä käsiksi lapsiini. Kun yökaudet kannan kitisevää vauvaani, kiroilen mielessäni koko pitkän yön koska tuntuu että helvetti soikoon kuolen tähän väsymykseen. Tässä tilassa en jaksa mitään ylimääräistä säätämistä, en esimerkiksi jaksa koiran innostunutta hyppimistä ja haukkumista ollenkaan, tai isomman lapsen temppuilua.



Äiitys on yksinäistä puuhaa, ja se yksinäisyys on murtanut minusta jotain jota en osaa sen tarkemmin määritellä. Ei minulla ollut äitiydestä epärealistisia kuvitelmia, mut kyllä tää silti vain yllätti.



Ps; meilläkään lapsi ei koskaan ole syönyt kunnolla, sillä hänen omien sanojensa mukaan ruoka "sattuu suuhun". Hän ei ole myöskään oppinut kunnolla puhumaan ja on yliherkkä koville äänille tms.Tammikuussa lapsi pääsee osastojaksolle, jossa tutkitaan mikä hänellä on hätänä. Aina se huono syöminen ei siis vai ole sitä, ettei luuserimamma ole ymmärtänyt pitää lastansa riittävästi nälässä. Joskus se on oire paljon isommista asioista.

Aivan kuin oma tilanteeni. Ja jo ilman räkätauteja, vatsatauteja ja unikoulua, eli vähemmästä kuin sinä pimahtelen säännöllisesti. Joka ilta ja joka päivä.



Meillä palkattujen hoitajien kanssa on ollut isoja vaikeuksia, joten en ihmettele ettet sinäkään niitä halua. Kiinnostaisiko vaihtaa ajatuksia tai ainakin purkaa pahaa oloa vaikka mailitse, josko se helpottaisi?

47:



onko lapsesi sattumoisin keskonen? Meillä keskospojalla aistiyliherkkyys, joka oireilee "allergiana" koville äänille ja rakeiselle ruualle.

...en tarkoita ns. perusronkelia lasta nyt tietenkään



http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/08/1368315/vauvaikaisen-s…

Ja tämähän se on nykyään ratkaisu joka asiaan. Ei puututa itse ongelmaan vaan turrutetaan se lääkkeillä. Siitä se kierre sitten vasta alkaa. HUH kuinka säälittävää.

Minut/meidät kertominen pelasti. Jaksan taas paremmin ja sain apua tilanteessa, jossa pelkäsin sekä itseni että lasteni puolesta. (minulla siis kaksi lasta lyhyellä ikäerolla.)

Sulla on vaikea ja raskas tilanne, hae itsellesi aikaa ja keskusteluapua. Jos tilanne pääsee räjähdysherkäksi, on aika pysähtyä. Sun mielenterveyskin voi olla vaarassa, kannattaa hoitaa asia kuntoon ajoissa.



Ota neuvolaan yhteyttä, myös psykologille olisi hyvä päästä. Apua voisit myös löytää esimerkiksi joogasta tai muusta harrastuksesta, jossa saisit hetkeksi ajatuksesi pois. Älä pelkää ulkopuolisen avun palkkaamista; on jopa huomattu että perheen ulkopuolinen hoitaja auttaa lasta vierastusvaiheen yli paremmin. Tietenkään ei liian pitkiksi aikaa, mutta tunti pari välillä ei lapsesi maailmaa hetkauta suuntaan tai toiseen.



Tsempitykset ja yritä jaksaa!

Saat olla väsynyt äiti. Saat olla vihainenkin, mutta voit mennä vaikka pieneksi hetkeksi vessaan jos hermo pettää.



Joka päivälle joku oma minihetki, kahvikupin kanssa ja ajattelet: nyt olen hyvä, nyt olen tarpeeksi, nyt hengitän siksi että olen olemassa ja hieno nainen.



P.s. jos sinulla on lapsena tapahtunut jotakin, mikä ahdistaa niin olet ansainnut siihen täsmäapua ja tukea!

huolia tai väsymystä ei kyllä ole ollut ollenkaan.



Äitiys pitäisi olla iloinen asia. Nuku öisin äläkä notku palstoilla. Siitä se lähtee.

Huhhuh minkä ryöpytyksen olenkaan saanut täällä osakseni! Eilen lueskelin vastauksianne ja mietin että mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa. Ajattelin että en enää tule tänne, mutta jokin kumma tarve on tulla sanomaan vielä asiani.



Sinä, jonka lapset eivät vielä muutaman vuoden ikäisenäkään ole nukkuneet yhtä ainutta kokonaista yötä: toivon todella lastesi vuoksi että olet edes yrittänyt hakea apua epänormaaliin tilanteeseen. Lapselle ei tee hyvää herätä tuon ikäisenä noin usein, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin mitä mainitsit. Voimia sinulle, kuulostit todella katkeralta tilanteestasi.



Muut haukkujat ja irvailijat: MIKÄ ihme teillä on? Jotakin todella kamalaa on täytynyt tapahtua että teistä on tullut noin katkeria ja tunnette tuollaista tarvetta haukkua ihmisiä palstalla. Minulle tuli eilen aivan hirveän paha mieli siitä, että kerroin olevani väsynyt ja toivoin nimenomaan samassa tilanteessa olevilta äideiltä vertaistukea. En mitenkään arvannut että tämä asia todella kiinnostaisi noin paljon muita ihmisiä. Toivon, että ette joku päivä hauku noin kovasti jotakuta pahasti masentunutta joka tulee tänne toivonaan saada vähän sympatiaa. Luulen että suurin osa teistä lähti ikäänkuin kiusaamaan kiusattua, ehkä taustalla on jokin syy. Suosittelen tutkimaan sisintänne.



Enää en aio koskaan tulla mihinkään palstalle purkamaan pahaa oloani. Mieluummin teen sen neuvolassa tästä eteenpäin, siellä en varmaan saa tuomiota ettei minun tulisi koskaan enää saada lapsia, että olen huono äiti, että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, että olen laiska ja saamaton jne. Kuitenkaan kukaan teistä ei tuntenut minua, saatan olla vaikka se äiti sieltä puistosta joka jaksaa hymyillä ja nauraa, leikitellä sinunkin lapsesi kanssa ja katsoa hänen peräänsä kun sinä lähdet käymään vessassa. Olen siis ihan oikea ihminen täällä koneen takana.



Teille jotka laitoitte asiallisia ja kannustavia viestejä, kiitos. Hyvää jatkoa ja kaunista päivää virtuaalisten halausten kera.



En enää tule tänne katsomaan mitä sontaa saan niskaani, joten te haukkujat voitte säästää aikaanne ja käyttää sen vaikka lastenne kanssa leikkimiseen.



Kaikenkaikkiaan täytyy vielä sanoa että omituista käytöstä. Tosi omituista. Huh.

kontrolleissa kun olivat alipainoisia. Hermonsa siinä menettivät van terveydenhoitaja, en minä. Minä tiedän, että lapsi ei nälkään kuole lautasen ääreen. En alkanut siihen valtataisteluun lapsen kanssa, että ruokaa käytetään aseena. Terveydenhoitaja kyllä rääkyi ja hermoili, mutta mitä sitten.

Nyt ovat normaalipainoisia murkkuja.

Voit tehdä äitiydestäsi niin hysteerisen kuin haluat. Itsestä se on kiinni.

Minä ymmärrän! Olen pahoillani millaisia kommentteja olet saanut. Taitavat ensinnäkin olla hyvinsyövien lasten vanhempia. Tiedän tasan, mitä on taistella kun lapsi ei syö riittävästi (kasvu yms), millaista on olla väsynyt unikoulujen ja sairastelujen kanssa. Parisuhde reistailee ja itse tiuskii ja räjähtelee.

Mulle apua ollut säännöllisyys, siis että lähdetään kotoa jonnekin vaikka miten väsyttäisi, muut äidit ja lapset, kerhot, kaupungilla käynti vaikka lapsi kiljuukin rattaissa jne. Ja että sovitaan yksi ilta viikossa jolloin saa harrastaa mitä itse tykkää sen pari tuntia. Ja mä vaan pakotan miehen tekemään enemmän mitä itse muutoin tekisi. Mutta rankkaa tämä on.

Mulla on kolme lasta, joista esikoinen oli todella huono syömään. Varsinkin jos oli kipeänä, niin paino saattoi kuukaudessa laskea ( siis vauvaiässä). Oli 1-v iässä nipin napin 8kg ( poika, joka oli syntynyt lähes 4kg painoisena)

Ja juostiin kontrolleissa ja sitä ja tätä, mutta kun ei ne lapset syö pakottamalla, käskemällä, maanittelemalla, ne ei syö, jos ne eivät halua syödä. Ihmettelen kovasti, miten tämäkin voi olla sekä terveydehuoltohenkilökunnalle että tavallisille ihmisille niin vaikea asia käsittää.

No, tänä päivänä lapsi on 8v, edelleen laihahko ( n 130cm ja 23kg) erittäin urheilullinen ja reipas ja fiksu lapsi, syö ihan normaalisti nykyään. Ei paljoa, mutta säännöllisesti ja kaikenlaista.

Mutta mikä mun pointtini oli: Meillä on kaksi muutakin lasta, nämä seuraavat ovat olleet tosi reippaita syömään, mutta silti kasvavat ihan samoilla käyrillä. Painoa on pikkasen enemmän, pituuskäyrä kaikilla pojilla on tismalleen samanlainen, eli n 1cm sisään on kaikkien pituus saman ikäisinä.

Sieltä tehdään sitten lastensuojeluilmoitus ja sinä saat tarvitsemaasi "tukea".

Huhhuh minkä ryöpytyksen olenkaan saanut täällä osakseni! Eilen lueskelin vastauksianne ja mietin että mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa. Ajattelin että en enää tule tänne, mutta jokin kumma tarve on tulla sanomaan vielä asiani.

Sinä, jonka lapset eivät vielä muutaman vuoden ikäisenäkään ole nukkuneet yhtä ainutta kokonaista yötä: toivon todella lastesi vuoksi että olet edes yrittänyt hakea apua epänormaaliin tilanteeseen. Lapselle ei tee hyvää herätä tuon ikäisenä noin usein, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin mitä mainitsit. Voimia sinulle, kuulostit todella katkeralta tilanteestasi.

Muut haukkujat ja irvailijat: MIKÄ ihme teillä on? Jotakin todella kamalaa on täytynyt tapahtua että teistä on tullut noin katkeria ja tunnette tuollaista tarvetta haukkua ihmisiä palstalla. Minulle tuli eilen aivan hirveän paha mieli siitä, että kerroin olevani väsynyt ja toivoin nimenomaan samassa tilanteessa olevilta äideiltä vertaistukea. En mitenkään arvannut että tämä asia todella kiinnostaisi noin paljon muita ihmisiä. Toivon, että ette joku päivä hauku noin kovasti jotakuta pahasti masentunutta joka tulee tänne toivonaan saada vähän sympatiaa. Luulen että suurin osa teistä lähti ikäänkuin kiusaamaan kiusattua, ehkä taustalla on jokin syy. Suosittelen tutkimaan sisintänne.

Enää en aio koskaan tulla mihinkään palstalle purkamaan pahaa oloani. Mieluummin teen sen neuvolassa tästä eteenpäin, siellä en varmaan saa tuomiota ettei minun tulisi koskaan enää saada lapsia, että olen huono äiti, että lapseni pitäisi ottaa minulta pois, että olen laiska ja saamaton jne. Kuitenkaan kukaan teistä ei tuntenut minua, saatan olla vaikka se äiti sieltä puistosta joka jaksaa hymyillä ja nauraa, leikitellä sinunkin lapsesi kanssa ja katsoa hänen peräänsä kun sinä lähdet käymään vessassa. Olen siis ihan oikea ihminen täällä koneen takana.

Teille jotka laitoitte asiallisia ja kannustavia viestejä, kiitos. Hyvää jatkoa ja kaunista päivää virtuaalisten halausten kera.

En enää tule tänne katsomaan mitä sontaa saan niskaani, joten te haukkujat voitte säästää aikaanne ja käyttää sen vaikka lastenne kanssa leikkimiseen.

Kaikenkaikkiaan täytyy vielä sanoa että omituista käytöstä. Tosi omituista. Huh.

tekevät sen ehkä just siksi, että eivät sitten huutaisi lapselle, koiralle tai miehelle.

Ja ihan oikeasti, mä sanon näin kolmen n 2 v ikäeroilla syntyneen lapsen äitinä, että MIKSI ihmiset hankkii itsensä kuseen liian pienillä ikäeroilla? Sitä kannattaa oikeasti miettiä ihan tosissaan, että voisiko sitä ikäeroa olla vaikka 4v tms. Ei se niitä lasten välejä huononna.

Mutta kaiken kaikkiaan, tsemppiä sulle. Ehkä ihmisten ( minunkin) on vaikea kestää ja kuunnella toisten valitusta, kun itsellä on vähintään yhtä raskas tilanne, enkä jaksa siitä valittaa, kun ei se valittamalla miksikään muutu.

Olen aina ihmetellyt, mistä tulevat ne pahantuuliset, rääkyvät äidit - kunnes tajusin, että äitiys tekee ihan ok-tyypeistä sellaisia. Kaikki se jatkuva läsnäoloa ilman hetkenkään rauhaa, yksinäisyys ja pienissä ympyröissä junnaava elämä ahdistaa. Lapsi ottaa kaiken ja antaa takaisin paljon vähemmän kuin ennen lasta kuvitteli. Mistään tästä ei saa puhua, koska naisen olisi pitänyt jostain syystä joko tietää tämä ennen lasta tai sitten olla selainen varajeesus jolta ei pala pinna missään tilanteessa.

Minä olen käynyt läpi samanlaisia ajatuksia kuin sinä. Esikoisen kohdalla se ahdisti, nyt ajattelen että minä vain olen tällainen ihminen jolla on millin mittainen pinna - en vain tiennyt olevani sellainen ennen kuin sain lapset. Käyn kolmesti viikossa hakkaamassa säkkiä salilla, se estää minua käymästä käsiksi lapsiini. Kun yökaudet kannan kitisevää vauvaani, kiroilen mielessäni koko pitkän yön koska tuntuu että helvetti soikoon kuolen tähän väsymykseen. Tässä tilassa en jaksa mitään ylimääräistä säätämistä, en esimerkiksi jaksa koiran innostunutta hyppimistä ja haukkumista ollenkaan, tai isomman lapsen temppuilua.

Äiitys on yksinäistä puuhaa, ja se yksinäisyys on murtanut minusta jotain jota en osaa sen tarkemmin määritellä. Ei minulla ollut äitiydestä epärealistisia kuvitelmia, mut kyllä tää silti vain yllätti.

Ps; meilläkään lapsi ei koskaan ole syönyt kunnolla, sillä hänen omien sanojensa mukaan ruoka "sattuu suuhun". Hän ei ole myöskään oppinut kunnolla puhumaan ja on yliherkkä koville äänille tms.Tammikuussa lapsi pääsee osastojaksolle, jossa tutkitaan mikä hänellä on hätänä. Aina se huono syöminen ei siis vai ole sitä, ettei luuserimamma ole ymmärtänyt pitää lastansa riittävästi nälässä. Joskus se on oire paljon isommista asioista.

En ole ap,mutta onpa helpottavaa kuulla tämä jonkun muun suusta,kuvittelin tulevani hulluksi kun ajattelin juuri näin. Menin töihin välttääkseni sekoamisen,mies hoitaa lapset.

Minä olen tosi väsynyt ja samalla pettynyt itseeni. Meille ei varmaan kolmatta lasta tule kun en vaan jaksa. Haaveissa oli, mutta elämä on opettanut, että ei ehkä kannata. Olen hyväksynyt sen, että kaikkea en jaksa ja ehdi ja sillä selvä. Esimerkiksi jouluksi en siivonnut kun ei vaan napannut. Ihan sama ja lopulta mies siivosi jonkin verran. Ihan mielenkiinosta, mikä ehkäisy sinulla on käytössä? Itse olin ihan hermoraunio kun käytin minipilleriä. Ehkäisyn vaihto auttoi kummasti ainakin mielialaan.

minä olin kanssa aivan hermoraunio, kun käytin minipillereitä. Niiden lopettaminen auttoi raivonpuuskiin.

kun sait näin asiattomia vastauksia. Minä tein kolme vuotta sitten lähes tismalleen samanlaisen aloituksen, ja sain aivan erilaisia vastauksia. Myötätuntoisia ja rohkaisevia, joiden keskeinen pointti oli se, että äidillä on oltava joskus omaakin aikaa, muuten ei kestä. Yksi sanoi myös, että naisen on opittava puolustamaan omaa tilaansa sekä äitinä että vaimona, tai muuten se oma tila pikkuhiljaa häviää. On opetettava lapsille, että äidillä on oikeus syödä rauhassa, lukea lehti rauhassa jne. Toi oli minulle tärkeä neuvo, koska itse luulin, että lapsen tarpeisiin pitää aina vastata heti. Sillä tavalla ei kuitenkaan voi elää vuosikausia (minä ainakaan en voi).



Kaikkea hyvää sulle, ap. Lapsi onneksi kasvaa ja joka päivä on eteenpäin.:)

Siis mitä tarkoittaa, ettei "ole ketään, joka voisi lapsen ottaa"... eikö lähipiirissä ole yhtään lapsirakasta:

- mummoa

- kummia

- sisarusta

- serkkua

- ystävää

- toista pienen lapsen äitiä, jonka kanssa tehdä "yhteistyösopimus"



Ei ketään???



Mä en millään jaksa uskoa, että ei ole ketään. Se on eri asia, että jos et anna lastasi hoitoon, mutta älä sitten sano, ettei ole ketään.



Apua saa jos tarvitsee. Aivan varmasti. Minäkin voin ottaa lapsesi hoitoon, jos tarve on suuri -tiedän tasan tarkkaan kahden koliikkivauvan äitinä mitä on väsymys. Nyt kuopuskin jo eskarilainen, joten mustat muistot ovat kaukana mutta vauva-aika oli todella rankkaa. ja en olisi jaksanut ilman mummiapua -oma ja mieheni äiti auttoivat koko vauva-ajan ja ottavat edelleen lapsia hoitoon. Onneksi.

Minä olen tosi väsynyt ja samalla pettynyt itseeni. Meille ei varmaan kolmatta lasta tule kun en vaan jaksa. Haaveissa oli, mutta elämä on opettanut, että ei ehkä kannata. Olen hyväksynyt sen, että kaikkea en jaksa ja ehdi ja sillä selvä. Esimerkiksi jouluksi en siivonnut kun ei vaan napannut. Ihan sama ja lopulta mies siivosi jonkin verran.



Ihan mielenkiinosta, mikä ehkäisy sinulla on käytössä? Itse olin ihan hermoraunio kun käytin minipilleriä. Ehkäisyn vaihto auttoi kummasti ainakin mielialaan.

Ja meillä suurin syy tuohon oli väsymys. Lapsi on nyt 1v4kk ja nukkuu suurinpiirtein joka toisen yön herättämättä minua. Jo se, että saan välillä nukkua yöni hyvin, tekee suuren muutoksen äitiyteeni.



Olisiko teillä mahdollista järjestää nukkumiset niin, että saisit välillä nukkua niin, ettei sinun tarvitse herätä kertaakaan? Meillä mies nukkui tuossa vaiheessa välillä sohvalla ja vuorasin silloin makuuhuoneen oven edustan vilteillä, niin etten herännyt. Jo se, että tiesin nukkumaan mennessä, ettei minun tarvitse kuulla ainuttakaan kitinää ja olla valmiudessa, auttoi minua nukkumaan paremmin. Aamuisin olin kuin toinen ihminen!



Jaksamisia ap:lle!



Ja v*ttuilijat voisivat todellakin pitää välillä päänsä ihan kiinni. Tiesittekö, että jokaiseen viestiin ei ole pakko vastata! Jos te ette ole kärsineet jostain ongelmasta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö joku muu olisi...

jokainen äiti on ihan takuulla valvonut ja kaikki muukin on tuttuakin tutumpaa.