Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Temperamenttierot pariskunnalla - meillä hidas mies, nopea nainen

Vierailija
27.12.2011 |

Miten me olemme mieheni kanssa päätyneet yhteen, voisinpa pohtia, vuosi vuodelta vaan temperamenttieromme vahvistuneet.. Tai lapsiperhearjessa, arjen pyörittämisessä, näkyy niin voimakkaasti. Eihän sillä kahdellene ollessa niin suurta merkitystä ollutkaan, kun molemmat saivat tehdä tahtiinsa.



Mutta meillä minä olen nopea, iloinen, touhukas ja teen enkä meinaa, näen asiat mieluummin positiivisessa valossa.

Mies on hidastempoinen, tuumailee, jahkailee, valittaa herkemmin ja suhtatuu kaikkeen hyvin varauksella. Toisaalta tekee kyllä asioita paljon, mutta lämpenee hyvin hitaasti.

Lapset meillä ovat todella vilkkaita ja nopeatempoisia.



Mua väsyttää miehen hidastempoisuus. Kun hän pääsee liikkeelle, lapset ovat jo ehtineet kyllästyä, kaupat menneet kiinni tai kaverit lähteneet leikkipuistosta... mies istuu, ottaa kolmannen kupin kahvia, puhuuu että "pitäisi tehdä.." ja mua kyllästyttää se jahkaus. Miestä hermostuttaa mun nopeuteni. Mua se, että minulle jää aina enemmän tehtävää kun mies tekee kaiken niin valtavan hitaasti, on jo vitsi miten hän onnistuu aina löytämään jonkun rihman housunlahkeestaan jota jää tutkimaan tms kun toiset jo odottavat ovella hikisinä että mennään.



Miten sovittaa temperamenttierot yhteen, tiivistahtisessa lapsiperhe-elämässä? Mua suututtaa kun mies ei saa aikaiseksi viedä lapsia hammaspesulle aamupalan jälkeen, vaan joskus 1½h sen jälkeen. Miten minä saan ärtymykseni laantumaan?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
27.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen liiankin vauhdikas. Mun ajatus siirtyy asiasta toiseen aikan nopeasti. Kun miehen kanssa keskustellaan, mun ajatukset on jo kolmannessa aiheessa, kun mies vielä tuumailee ensimmäistä. Ja mikä pahinta, se ei mitenkään näytä ulospäin, että olisi vielä meittimässä sitä. Luulen siis, että asia on käsitelty ja mulla on lupa siirtyä seuraavaan aiheeseen.



Muistan suhteen alkuajoilta, miten mua ahdisti olla keittiössä kun mies kokkaa. Miten voi kestää joku sipulin pilkkominen niin kauan? Olen kyllä oppinutkin mieheltä tuota rauhallisuutta. Mut on kasvatettu olemaan tehokas. Teen paljon, nopeasti, montaa asiaa samaan aikaan. Olisi aika kiva, jos pystyisi oikeasti viipymään keittiössä jonkun perussapuskan teossa niin kauan kun mies. Mutta mulle tulee mieleen, että mitä ajan hukkaa kuoria jotain sipulia noin kauan!



Mies ei halua tehdä päätöksiä tai miettiä elämää etukäteen. Kamalan vaikeaa miettiä vaikka mitä lomalla tehdään. Haluaisi elää hetken kerrallaan, huolettomasti, kiireettömästi.



Mies tuumailee ja mietiskelee ennen kuin tekee. Minä taas menen ja teen, tuumailen jälkikäteen. Ei aina hyvä sekään. Ehkä joku meidän sekoitus olisi hyvä?



Ei se meidän elämäntyylien eri rytmisyys niin paljon enää haittaa. Oon oppinut sietämään. Enkä mene sinne keittiöön katsomaan sen sipulinpilkkomista. Lähdetään ovesta pihalle usein eri aikaan. Miehen on helpompi keskittyä lähtöön, kun ei olla lapsen kanssa siinä ahtaassa eteisessä. Mies ottaa meidän kiinni matkalla bussipysäkille. Ja jos mies myöhästyisi jostain, ei se olisi mun vikani. Aikuinen mies. Jos meillä olisi se tilanne, että oltaisi autolla lähdössä ja miehen takia meinattaisi myöhäsyä, mä kyllä starttaisin ilman miestä. Sais tulla taksilla perässä.



Joskus mietin, että jos me saadaan lapsi, joka samanlainen kun mies, mä en osaa olla sille äiti.

Vierailija
22/24 |
27.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen varmaan ihan samanlainen. Minä kun en esimerkiksi osaa käyttää sitä sitä silitysrautaa, mankelia, pesukonetta tai kuivausrumpua yhtä hyvin kun vaimoni. Minä kun en käytä niitä yhtä usein Olen tässä hitaassa päässäni miettinyt että ennemmin hieman tuumaan rauhassa kuin lähden käyttämään noita laitteita ihan sokkona. Siitä se riemu vasta repee kun turmelen jonkun kalliin pöytäliinan. Jos ihan rehellisesti sanon niin minua ei vittujakaan kiinnosta vaikka se pöytäliina meneekin pilalle mutta sitä vaimo parkaa se varmaan vituttaa.

Mies hoitaa meillä paljon ja mielellään ns. naisten töitä, koska haluaa ja osaa ja pystyy. En tiedä oliko purkauksen takana mies vai nainen. Kyseessä oli lähinnä vertaus ajankäytöstä. Minä toimin - hän ei.

Etpä nyt tainnut ihan tajuta tuota asian ydintä. Minulta menee hieman enemmän aikaa asioiden hoitoon kun vaimoltani, koska minulla ei ole samanlaista kokemusta askareiden hoidosta kun hänellä. Minäkin osaan ja kykenen mutta se vaatii hieman enemmän aikaa kun vaimoltani. Minulla on uskomaton looginen päättelykyky jota hyödynnän silloin kuin pitäisi käyttää näitä kojeita joita en luonnostani päivittäin käytä. Siksipä minulta menee asioiden hoitoon hieman enemmän aikaa kun voisi kuvitella

Kyse on valinnoista: jos on kiire lähteä, silloin puetaan takki päälle ja lähdetään, eikä jäädä viikkaamaan muovipusseja, vaihtamaan patteria lämpömittariin, kiillottamaan hopeaesineitä.

Got it?

Olen itse hyvin sosiaalinen, keskustelen ventovieraiden kanssa sujuvasti. Mieheni taas lämpenee hitaammin. Se on ihan ok, vaikka harjoituksella kenestä tahansa tulee sosiaalinen. Mutta tietyissä tilanteissa pitää toimia, eikä meinata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
27.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mut on kasvatettu olemaan tehokas. Teen paljon, nopeasti, montaa asiaa samaan aikaan.

Tiedäthän, että tämä on neurologisen tutkimuksen mukaan mahdotonta. Moniajoa ei ole, ja jos sellaista yrittää työn jälki on huonompaa, ja tekijälle tulee kognitiivisia ongelmia. Eli siis useiden asioiden samanaikainen tekeminen tyhmentää ihmistä.

Vierailija
24/24 |
27.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mut on kasvatettu olemaan tehokas. Teen paljon, nopeasti, montaa asiaa samaan aikaan.

Tiedäthän, että tämä on neurologisen tutkimuksen mukaan mahdotonta. Moniajoa ei ole, ja jos sellaista yrittää työn jälki on huonompaa, ja tekijälle tulee kognitiivisia ongelmia. Eli siis useiden asioiden samanaikainen tekeminen tyhmentää ihmistä.

Tiedän kyllä, että oikeasti en ole oikeasti tehokkaampi silloin, kun teen montaa asiaa samaan aikaan. Se on vain harha, joka syntyy kun on niin paljon tekemistä työn alla ja koko ajan kiire. Nopeammin saisi valmista, kun keskittyisi yhteen juttuun kerrallaan (usemmiten). Mutta siis, sanamuotoni oli ehkä väärin. Mutta mut on kasvatettu, että olen tehokas, kun teen paljon asioita,nopeasti ja vieläpä samaan aikaan montaa asiaa.

Joissakin asioissa multitaskaaminen kyllä ihan oikeasti nopeuttaa. Voin tehdä leipätaikinan ja pullataikinan rinnakkain, niin saan ne sitten uuniinkin. Mun mies tekisi ensin pullataikinan ja paistaisi ne, sitten tekisi leipätaikinan ja paistaisi ne. Siinä menisi aikaa hukkaan.