¨¨¨*MARRASMAMMAT PERJANTAINA*¨¨

Masentaa : ei mitään vaikutusta millään konstilla =(. Risiiniöljyä en tosiaan uskalla kokeilla, se kun voi saada aikaan enemmän tuhoa kuin helpotusta... Miks miulla ei omat supparit vaan tuu riittävän tehokkaina ? Ärsyttää liikkua missään kun ovat jo heti kaik kyselee että vieläkö oot yhessa koossa ja kylläpä on masu alhaalla ja kohta varmaan syntyy jajajajajaja...... aargh.



Jotenkin tuntuu sille että kaikki synnytykset ja sen sellaset tapahtuu muille, tuntuu kuin me oltas " ulkopuolisii" siitä onnesta eikä koeta sitä koskaan =/. Oonkohan tulossa pöpiks ?



Ette usko että olen väsynyt ja kyllästynyt, nyt alkaa tuntua sille että en enää jaksa. No, se maanantaikin on alkanu epäilyttää ja jänistyttämään : entäs jos sitä kaulaa vielä jäljellä, entä jos en annakaan käynnistää, entä jos kannattas odottaa, entä ja entä ......



Täytyy sanoa että en saa mitään ymmärrettävää nyt aikaseks, joten parempia tsuppareita kaikille



Onnea onnekkaille synnyttämään menijöille ja vauvansa jo saaneille



Rapuäiti ja Töppönen, jolta vuokrasoppari irtisanottu 40+2

Kirjoittelin pitkät tarinat äsken polikuulumisia yms. ja onnistuin jotenkin töytäisemään hiirtä niin että kaik hävis...voi vide, otetaanpa uusiksi lyhyemmin.



Eli eilinen polikäynti: pissa ok, samoin verenpaineet, ultraten kaikki vauvalla kunnossa, sisätutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi, että vauva on jo poikkeuksellisen alhaalla, usein näin alhaalla vasta kun synnytys käynnistynyt. Kohdunkaulaa kuitenkin hivenen jäljellä. Joten ei ihme että kävelyni mennyt huonoksi ja jokainen jalan nosto on kuin puukon isku alapäähän, ihanaa... Sanoi vielä että synnytys voi olla kovinkin lähellä, mutta ei anneta mennä juuri lasketun ajan yli kävelyvaikeuden vuoksi. Onneksi lääkäri sen saneli niin voinpahan sitten tarpeen tullen vedota siihen. Vauvan painoarvio oli 3300g.



Edelleen mulla on sitä kamalaa puristuksen tunnetta rintakehällä ja ihoa polttelee jatkuvasti, ja kävely on yhtä hel.....iä. Ette usko että jumpparia ottaa koville kun oma liikuntakyky tällä hetkellä näin huono...No, onneksi tiedossa että joskus helpottaa.



Rapuäiti: mitä tuumaat tuosta että vauva noin alhaalla vasta synnytyksen käynnistyttyä, onko toivoa että kohta puoliin tosiaan alkaisi tapahtumaan? No minun tuurilla mitään ei kuitenkaan tapahdu ja kävelen loppuajan pää pilkottaen jalkovälistä...Heh, oispa koomista. Supistuksia mulla ajoittain kipakastikin...



Vointeja kaikille ja nyt rupeen pyykin yms. pesuun...

Terkuin Onni78 ja mahassa asusteleva kaveri rv 37+5 (vasta)

Mä en kanssa risiiniöljyä uskaltaisi ottaa, voipi olla niin tujua että siinä jopa istukka irtoaa! Toki tommonen varmaan on aivan uskomattoman harvinaista, mutta kuitenkin. Itse ostin Duphalackia (tai miten kirjoitetaan) joka on samaa kuin Levolac, ja otin sitä sen max määrän eilen aamulla (45ml). Siitä neljän tunnin kuluttua yksi tyhjennys, + kurinaa & ilmavaivoja iltapäivällä. Tänään sitten vielä toinen tyhjennys. Ei kuitenkaan saanut aikaan ripulia tai suppareita, mutta onpahan ainakin maha vähän tyhjempi kuin aikaisemmin. Tossa Duphalacin ohjeissa luki muutenkin että vaikutus saattaa näkya vasta 24-48 tunnin kuluttua lääkkeen otosta, koska se kulkee koko suoliston läpi ensin. Ehkäpä sikis Tukisukkis (?) ei vielä ole saanut helpotusta.

Luumujen lisäkis mulla auttaa myös kuivatut aprikoosit. Niitäkin on sellaisia pehmeitä jotka sopii paremmin naposteltavaksi kuin ne ihan kovat kippurat joita pitää ensin liottaa.



t,Toikan äiti, 39+3 (jo, mutta kuitenkin vasta, jos tää meneekin kaksi viikkoa yli)

Kiva kuulla että muillakin menee noin masunasukkiensa kanssa.. Hurjaa vaan odotella ja odotella, mulla la tänään 11.11, mutta mitään ei vaan kuulu. Isona valaana saa liikkua eteenpäin, meillä on talo valmistumassa ja sunnuntaina olis muutto, saa nähdä pääseekö vielä määräämään kaapin ja sohvan paikkaa..



Nukkunut en ole enää moniin öihin, aamulla mies ihmetteli miksi nukun sohvalla. Vessareissulla yöllä piti siirtyä siihen ja tukea itsensä hyvin monilla tyynyillä, että edes hetken verran saisi unta. Tavaroita aamun olen pakkaillut laatikoihin, auto pitäisi pakata niillä ja lähteä ajelemaan talolle viemään jo niitä. Huh!



Välillä tulee mietittyä, että milloin ja mistä sen tietää että nyt se on menoa. Onko kellään mitään varmaan merkkiä mistä tietää esim illalla että yöllä pitäisi lähteä sairaalaan? Epätietoisuutta esikoista odotellessa :)



Johanna rv 40 ja masunasukki

Eikä mitään näy ei kuulu. Oikea LA 13.11. Saa nähdä meneekö taas 2 viikkoa yli kuten viimeksi. En kestä ajatustakaan siitä!



Hermot kireellä, vituttaa ja väsyttää, supisteli yölläkin taas 4 asti ja just kun aloin kattoo kelloo niin ei tullut ainuttakaan supparia. HUH! Siis tällasta ollut viimeset viikkoa melkein joka yö. Eikö se nyt tajua syntyä jo! Nyt ois viikonlopun mieskin kuvioissa, sitten taas ei ja hitonmoiset ongelmat mihin muksut. Voi itku.



Onks muilla vastaavaa, et lastenhoitajia vaikea saada?

No niin, tais käydä just niinkuin mä ajattelinkin..eli ei supistuksen supistusta 7 jälkeen! alapäätä vihloo ja kohdunsuuta(?) polttelee ja LIMAA on alkanu ilmaantua. Joten luulen että ei varmaan tänään mitään tapahdu:(



aloinkin sit siivoamaan, mut eihän siitä saa kuin ittensä muuten kipeeks! Huomenna olis viime menkkojen mukaan eka laskettuaika, mut ultrahan siis määritteli ton 22.11 ajan.. Lääkäri sanoi että siihen väliin se varmaan sattuu. No vauva syntyy kun on valmis, äiti on jo ihan valmis!!



Elikäs ei siis mitään uutta täällä...Tositoimia vaan odotellessa:)



Ai niin, hyvää alkavaa viikonloppua kaikille ja voikaapa hyvin!!!



äitykkä ja poikanen edelleen kokonaisena

Vaikeeta ennustaa syntyykö pian vaiko ei. Itelläni oli edelliset lapsukaiset jo monta viikkoa ennen synnytystä todella alhaalla jopa niin että terkka ei saanut päätä käsiinsä, mutta niin vain yli meni.



Synnytyksen käynnistymismekanismia ei vieläkään täysin tunneta ja voi olla että olet ensi yönä synnyttämässä tai sitten ei tapahdu mitään vielä aikoihin.



Itselläni oli muuten kohdunsuu auki edellisestä rv 25 2-3 cm ja kanavaa jäljellä enää 0.5 cm ja niin vain yli meni sekin =(. Lääkäri ennusti ja varoitti ja jopa uhkaili että jos nyt syntyy ei ehkä jää henkiin jne. Mihinkään toimenpiteisiin en ryhtynyt muutoin kuin normaalia kotonaoloa niin että kyllä usko itsekseen ja helposti, naps, alkaviin synnytyksiin on mennyt.



En siis valitettavasti osaa valaa sinuun toivoa =/. Mutta toivotaan että pääset kivuista mahd. pian =).



Rapuäiti

Roikun täällä joka päivä, mut enpä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa...ONNITTELUT kaikille nyyttinsä saaneille, oon ihan kade! Eli täälläkin ollaan vielä yhtenä kappaleena. Tosin onhan tässä vielä pari viikkoa laskettuunaikaan. Olo on suhteellisen kypsä, samoja tuntemuksia kuin muillakin; närästää, kolottaa, vaavi on jo tosi alhaalla ja painaa ilkeesti...



Neuvolassa kävin eilen ja kaikki ok. Tiistaina pääsen tosin äitipolille kontrolliin, vaadin suorastaan sitä kun vaavin koko mietityttää. Kävin viimeksi kontrollissa rv 35, sillon sanottiin ettei pitäs " jättiläistä" tulla, mut eihän sitä tiiä (aiemmat muksut syntyessään 4,5kg ja 3,8kg...) Vauva oli viime käynnillä jo kiinnittynyt, paikat pehmenneet, mutta kohdunkaulaa oli jäljellä. Välillä supistelee, mutta menevät aina ohi =( Toisaalta oisin ihmeissäni jos tää rupeis itekseen tulemaan, edelliset kun on käynnistetty. Mun tuurilla roikun täällä vielä joulukuussakin ;o) Kolmen ässän " taktiikkaa" on tullu kokeiltua, mut ei apua niistä.



Tukisukkis, kysyit puudutuksista...Mulla eka synnytys päätyi lopulta sektioon ja spinaalin jälkeen sain kamalan päänsäryn. Ei kärsiny olla pystyssä yhtään. Veripaikka auttoi lopulta, mut sekin piti laittaa kahdesti ennenkuin onnistui. Huono tuuri, tuumi lääkäri...eli kuulema päänsärky on suht harvinaista. Viimeksi epiduraalista ei tullu jälkivaikutuksia.



Nyt on pakko selvitä kauppaan, jaksamista kaikille ja suppareita niitä toivoville...!



Neilikka ja Tiitiäinen rv 38+1

Joku tuossa eilisessä pinossa kyseli synnytyskertomusten perään, joten voisin sellasen laittaa tulemaan. Raskauden aikana lueskelin ahkerasti teidän viestejä (vaikka ite olinki tosi laiska kirjottamaan mitään) ja nytkin oon käyny välillä kurkkiin tejän kuulumisia, kun vauva-puolella ei vielä meikäläisiä näy.



Ihan ekaks kommentoisin tuohon kysymykseen epiduraalista/spinaalista, että mulla ekassa synnytyksessä viis vuotta sitten laitettiin epiduraali, josta tuli juuri nuo älyttömät niska/pääkivut, jotka kesti melkeen kaks viikkoa. Sairaalassa eivät mua edes uskoneet, kun kivuista valittelin ja neuvolantätsy ei ollu koskaan moisista kuullukaan. Yks tuttu sairaanhoitaja sit sanoi, että siihen kannattaa hakea se veripaikka, mut just ku olin sitä menossa hakeen, niin kivut alkoki hellittään. Mutta siis mulla toi epiduraali aiheutti tosi kovat tuskat jälkitkäteen.



Sit tuosta vatsan toiminnasta... mulla aina ollu tosi kovalla vatsa ja raskauden aikana ei kyllä tullut ulos mitään ilman apuja. Mulla ei oikein auttanu nuo levolacit sun muut... otin niitä monta päivää sitä suurinta annosta, mutta ilman tulosta. Lopulta oli aina pakko turvautua niihin Microlax- peräruiskeisiin, joilla sai pikkusen tulemaan... mutta siis tosi vähän autto nekin. Ootin ku kuuta nousevaa, että saan synnytyksen yhteydessä kunnon peräruiskeen niinku kahella edelliselläki kerralla, mutta ei sitä sit ehitty ees antaa... perkule.



No... sit siihen synnytyskertomukseen. Eli mulla oli la 6.11 ja olin varautunu, että yli menee, kun kaks edellistäki meni. Limatulppa irtos kuitenki " jo" 29.10 ja edellisillä kerroilla synnytys on alkanu aina seuraavan iltana limatulpan menosta, joten jotain osasin aavistella tapahtuvan. 30.10 sunnuntai-iltana alko sit sänkyyn mentyä supistella melko säännöllisesti ja napakasti. Yöllä kahen ja neljän välillä supistukset tuli kymmenen minuutin välein ja oli jo sen verran kivuliaita, että sai hammastapurra, jotta niitä kesti. Aamua kohti supistukset kuitenkin harveni ja laimeni. Mies lähti töihin ja minä vein isommat lapset hoitoon. Päivän aikana nukuin pari tuntia ja supistuksia tuli ehkä kerran tunnissa. Kun sitten kahden jälkeen menin hakemaan lapsia hoidosta, alkoi taas tuntua kivuliaita supistuksia, joita sitten alkoio tulla kymmenen minuutin välein. Soitin miehelle töihin, ettei kannata ainakaan ylitöihin jäädä. Tein lapsille ruuan ja se oli jo vaikeaa, kun vähän väliä piti puhallella supistusten kourissa. Mies tuli kotiin ja katseli kellosta, että 5-7 minuutin välein tullee suppareita. Soitin veljelle, että tulee meille lapsenlikaksi ja sairaalaan pääsimme lähtemään kuuden jälkeen.



Sairaalalla supistukset olikin jo tosi kipeitä: jalat tärisi ja oli pakko pitää kiinni jostain että pystyssä pysyi. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että reilut 6 senttiä on auki. Vaihdoin vaatetta ja tuskailin suppareiden kanssa. Siirryttiin saliin (hitaasti, kun koko ajan supisteli). Toivoin saavani kohdunkaulan puudutuksen (kun edellisellä kerralla se toimi hyvin). Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ajatuksena laittaa se puudute, mutta totesi siinä kalvoja puhkaistessa, että voit ponnistaa. Kätilö käski vähän jarrutella, että saa välineet paikoilleen. Lääkäri lähti tökkimään ja minä jäin kätilön ja miehen kans saliin odotteleen supistusta, jotta vois ponnistaa. Minä makasin kyljellään ja mies piti päälimmäistä jalkaa koholla, jottei se väsyis. Parin seuraavan supistuksen aikana ponnistin ulos pään ja kolmannella supistuksella tuli loputkin. Kaikista kivuliainta olivat viimeisen tunnin aikana tulleet supparit, pään ulos ponnistaminen sekä se, kun odoteltiin supparia silleen, että pää oli jo ulkona... silloin pääsi multakin huuto... vissiin oli niin harteikas tuo kaveri.



Eli 31.10 kello 19.40 syntyi meille poika 3800g ja 54cm. Mies leikkasi napanuoran ja kätilö nosti vauvan syömään rintaa. Istukka tuli ulos helposti eikä yhtään tikkiä tarvittu. Kävin suihkussa ja siirryin osastolle, jonka jälkeen kaikki onkin mennyt hyvin... Sairaalassa ehdimme siis olla vajaan tunnin ennen kuin poika oli syntynyt. En olis uskonu että niin äkkiä tulee... onneksi ei kauemmin kotona vitkuteltu lähtöä ja matka sairaalaan ei ollut kovin pitkä... muuten ois pian välille syntynyt. Mies vaan totes, että oli niin nopea tapaus, ettei oikein ehtiny mitään tekeen... evääksi otettu suklaalevykin jäi syömättä ;) ... niin ja että ponnistusvaiheessa oli kuulemma täysi työ pitää mun jalkaa, kun hanasin niin kovasti vastaan :)



Pitkähän tästä sepostuksesta tuli... mutta lukekoon ken jaksaa :)

nyt on keittiö siivottu ja eteinen..Pyykkikone pyörii...



Tosta risiiniöljystä..Oikeesti en tiennyt et on tuollaista kamaa.Mulle sitä suositteli keskiviikkona neuvolasta LÄÄKÄRI ja TERKKARI!!! Siksi sitä hyvässä uskossa nautin..Oi joi jos olisin tiennyt..



En oo enää mittää lapsivettä tavannut..joten ei tainut yölläkään sitä olla..HÖH!



Hormoonihirviö ja Himpula rv 38

Olen käynyt teidän juttujanne lueskelemassa parisen viikkoa, jotka olen odottanut jotain jo tapahtuvaksi, mutta ei niin sitten yhtään mitään vaan tapahdu. Itselleni on tämä masuasukki jo seitsemäs lapsi ja muut eivät ole menneet näin yliaikaiseksi. Kyllähän tämä kärsivällisyyttä kasvattaa, kun kokoajan pitää miettiä miten hommat kotona sujuvat kun itse lähtee (korvaamaton äiti nääs:D)

Maatilaa pyöritetään ja synnytyksen ajaksi pitää olla kaksi lomittajaa ja vielä hoitaja pienemmille ja mun systeemit heittää häränpyllyä kun kokoajan lähtöä vaan saa siirtää eteenpäin.

Ystävänikin odottelee kärsimättömänä lähtöä kun on tulossa videoimaan synnytyksen. Tiistaina on seuraava yliaika kontrolli, sitten jos eivät ota sisään, niin jään kyllä käytävään istumaan ja odottamaan:D

Voimia vaan kaikille muillekkin, minä lähden nyt hetkeksi kun nuorin nukkuu auttelee rakennusmiestä tuonne tallille, vaikka tuskin siitä tähän lähtöön mitään apua on.

Supermam 40+6

joku kyseli limasta.. mulla lähti limatulppa tulemaan ti-ke välisenä yönä, ja oli kyllä sellasta ruskeeta klönttiä ja välillä kirkasta limaa, ettei voinu erehtyä.. aamulla keskiviikkona tuli vielä iso klimppi (sori ällö kuvaus..) jossa oli verinen viirukin.. sen jälkeen on valunut enempi ja vähempi kirkasta limaa sillon tällön.. tällä hetkellä oon ollu vaa tosi tyytyväinen, et ei oo sen ihmeempiä meinannu.. mut nyt kun on enää 10 tuntia miehen tuloon, niin kohta saa jo alkaa tapahtumaan.. :) Tämä vaan sillä, et voi valitettavasti kestää tovi, ennen ku liman ilmaantumisen jälkeen tapahtuu.. ja niitä vihlontoja on mulla ollu kans pari viikkoa, sekä ajoittaisia polttoja, mut ei mitään sellasta mistä tulis edes mieleen lähteä näytille.



ja toivottavasti kukaan ei ota tätä niin, että haluaisin masentaa, tiiän että tätä ei toisaalta HALUA kuulla siinä vaiheessa, kun etsii toivoa pienimmistäkin käynnistymisen mahdollisuuksista.. Joka tapauksessa, päivä päivältä lähestyy jokaisen pikku nyytin syntymäpäivä..



Voimia kaikille teille, ja kiitos kun olette huolineet mut näiksi viime päiviksi seuraanne.. :)

Juu, eilen oli vika neuvola ja jos tää masu ei ala maanantaihin mennessä kadota, niin soittoa äpolille ja yliaikaskontrolliin...



Meidän puolesta vaavi voisi aloittaa syntymispuuhat sunnuntai-iltana n. 23-24 maissa. Isukki kun on duunissa klo 03 asti, niin voisi tulla laitokselle suoraan töistä. Ma ja ti olisi sit vapaat...



Kuuleeko joulupukki???? Ensimmäinen toive on täällä!



Eilisestä neuvolasta ei ihmeitä, hb ihan ok 128 ,paineet 116/67, pissa puhdas. Sydänäänet tasaiset ja 120 keskiarvolla, eli rauhoittunut on...

Pää antaa ihan pikkuisen periksi kanavassa, mutta ei sieltä enää irtoa.

Liikkeet ovat aika minimissään, joten toiveita olis, ettei tartte käynnistyshormoneja.



Mutta nyt jatkamaan päivänhommia.



eveja baby koo 40+5

Olen ihan hukassa kuinka monta marrasvauvaa on maailmaan saapunut perjantain jäljiltä kun on ollut tää hiivatin kone tiltissä! Onnittelut kuitenkin kaikille uusillle äideille!!



Täällä on vielä kaksi viikkoa laskettuun aikaan, mutta alan olla aika kärsimätön. Jatkuvasti vihloo ja vatsanahka on kovana. Kipeetä nuo supistukset tosin eivät tee =( Hermosärkyjä tai jotain sellaisia on kovasti. Vetää vähän välii kankusta reiteen asti niin että saa huutaa ja jalat tekee ihme sätkyjä. Ensi viikko olisi hyvä synnytyksen kannalta, löytyisi tukijoukkoja läheltä. Meillä kun nuo isovanhemmat asuvat parin tunnin ajomatkan päässä niin hyvässä lykyssä lähden itsekseni taksilla synnyttämään kunnes mies saa jätettyä esikoisen hoitoon.



Täälläkin on ongelmia vatsan toimivuuden kanssa. Apteekin purkkeihin tai muihinkaan apuihin en ole turvautunut, niiden teho kun meikäläiseen on liiankin hyvä - saa istua sitten jatkuvasti vessassa. Onneksi toimii itsekseen ajoittain, mutta hyvin harvoin...



Puudutteista on kokemuksia vain epiduraalista eikä siitä ainakaan minulle mitään jälkimaininkeja tullut. Kaipa nuo ovat taas niitä että sopivat toisille ja toisille taas ei, ihan niinkuin ilokaasukin.



jatkampa surffaillua kun taas siihenkin kykenee.......tehokkaita supistuksia odotellessa ja mukava isänpäivää kaikille!



Vieteri 37+5

jakautumisesta. Eilen oli neuvola ja kaikki suht normaalit, paineet vähän yläkantissa mutta ei hälyttävästi. Vaavi on jo kiinnittynyt kunnolla ja pienehköjä kivuliaita suppareitakin on tässä koettu - mikä on jo jotain sillä koko raskausaikana en oo kyllä niistä paljon kärsiny. Näkyy täällä roikkuvan monta muutakin mammaa jonka LA on tullut ja mennyt jo mikä jo sinänsä lohduttaa. Mun suunnitelmiin kuuluu että jakautuisin jo viikonlopun aikana mutta pitää katsoa miten käy - jos vaikka kuuluis niihin jotka lähtee ku rusakko makuulta (kukas se asian näin ilmaisikaan :) ilman suppareitten kans kärvistelyä.



(.) kauheeta jytkettä ja melskaamista. Päätä porataan selvästi vielä alemmaksi.



Nyt on pakko mennä laittamaan ruokaa - aivan tajuton nälkä. Meinaan tässä vielä joulutorttuja paistella kun niihin on outo himo iskenyt.



Jakaantumisia mammat ja tosi kiva lukea synnytyskertomuksia, laittakaa vaan niitä ahkerasti!



katzuska&bebe, 40+2

Täällä sitä edelleen odotellaan, josko vauva tulis juhlimaan isäinpäivää. Hiljaista on kuitenkin ollut. Miehen sisko tulee viikonlopuksi lastenvahdiksi, jos alkaa jotain tapahtuun. Mun hermovaiva on vähän helpottanu, mutta ontuen menen edelleen eteenpäin. Aamupäivä meni sohvalla loikoillessa, kunnes sitten tormistuduin silittämään pyykkivuorta. Lapset tuli päiväkodista j asain laittaa kaikki ulkovaatteet pyykkiin, voi sitä sotkua...vaikutti siltä, että olivat uineet kurassa.

Niin ei kummempia supistuksia tai tuntemuksia. Esikoinen synty rv 38+2, joka on tänään, mutta tämä kolmonen taitaa nyt tehdä ennätykset. Kakkonen synty jo rv 37. No näinkinpäin voi tapahtua...

Odotellessa kohti viikonloppua ja isäinpäiväkakun paistaminen odottaa:)

eufrosina rv 38+2

Ajattelin minäkin korteni kekoon laittaa. Tänään on sitten tasan 40 täynnä. Yö meni huonosti nukkuessa ja kylkeä kääntäessä, lonkat puutuvat sen verran, että auts. Muita tuntemuksia ei juurikaan ole ollut, että varmaan mennään yliaikaiseksi ja kunnolla =)



Voimia kaikille odottajille, kyllä me tästä.



Le Cheile + Babóg 40

Eilen vauvelin painoarvio 4,2kg, tänään viikot 40+0 ja ahistaa tosi pahasti. Miksei tämä lapsi jo synny! Esikoinen syntyi 39+2 ja painoi vain 3,6kg.. Painoarviohan voi heittää puolikin kiloa, minkä kokoinen mahtaa olla kahden viikon päästä.. Kiva odotella tän kamalan synnytyspelon kanssa:(



Vatsan toimivuudesta.. Olen käyttänyt Duphalacia, siitä ei yksinään ole hirveästi ollut hyötyä, mutta aamupuuron sekaan olen lisäksi laittanut mustikkasosetta (piltti tai bona) tai syönyt luumusosetta (piltti tai bona edelleen:)) ja näistä on ollut hyötyä. Varsinkin tuosta luumupurkin syömisestä:)

Olin siis siellä kontrollikäynnillä ja näin lyhyesti kerrottuna palvelu oli loistavaa, huomenna osastolle 8-9 aikoihin aamulla, jolloin käynnistely alkaa.. :) lokakuisisten pinosta voi lukea tarkennusta, jos on kiinnostusta....



Kiitos kaikille teillekin myötäelämisestä ja VOIMIA loppumetreille!!!!! :)



dem@ 42+0

Täällä ei mitään uutta. Masentaa vaan ja tekisi mieli hautautua sängyn pohjalle. Mutta eipä auta nukkua nyt kun sitten saan valvoa yöllä. Masun asukkikaan ei kummemmin ilmoittele olevansa tulossa. Olisin niin toivonut että lähtisi itsestään tulemaan. Maanantaina sitten käynnistykseen. Tämän viikon maanantaina painoarvio oli jotain 3,9 kg joten vielä elättelen toiveita että syntyisi pian tai käynnistys tehoaisi heti, ei ehtisi ihan jättimäiseksi kasvaa.



Tämä on kyllä hassua kun tavallaan odottaa vauvaa ja samaan aikaan se jotenkin pelottaa, onhan tämä meidän ensimmäinen. Ja sitten olisi vielä se synnytys. En ole kovasti uskaltanut ajatella sitä mutta kai sieltä hengissä selviää.



Joku kysyi ehkäisystä. Meillä on puhuttu ettei aleta itse laskeskelemaan vaan uusi vauva saa tulla jos on tullakseen. Tietysti alussa, jos nyt sellainen ihme kävisi että seksi maistuisi kovinkin pian, niin eikö silloin pitäisi ehkäisyä käyttää ihan vaan jonkun tulehdusriskin vuoksi? Mutta ei taida olla pelkoa sellaisesta onnesta. Katsotaan vaan niin varmasti repeän niin ettei tarvitse sellaisesta haaveillakaan moneen kuukauteen...



Voimia muille väsähtäneille!