Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö teitä pettäjiä edes mietitytä se, että
23.12.2011 |
Muutut ei vain puolisosi silmissä vaan myös lastesi silmissä jos ja kun jäät kiinni? Puhun omasta kokemuksestani kun lapsena kuulin isäni pettäneen äitiäni useamman kerran ja näin kuinka satutti äitiä. Vihasin isääni, syytin häntä perheen rikkomisesta, ja ajatuskin asiasta kuvotti minua. Siinä sitten katsot omaa isää ja näet vaan enään vastenmielisen henkilön. Joka omalla itsekyydellään aiheuttaa vaimolleen ja lapsilleen niin pahanolon kuin mahdollista. Eikä se hetki ole ainut kun tietoon tulee pettäminen vaan sen selvittäminen ja taistelu suhteen jatkuvuudesta aiheuttaa ihan hirveän stressin ja pelon lapselle tai nuorelle joka jo ymmärtää mistä on kysymys. Meillä vanhempani päättivät jatkaa yhdessä mutta ei se helppoa ollut koskaan. Asia tuli esiin melkein joka riidassa. Näkyi arjessa vanhempien käyttäytymisessä. Tunnelma oli pitkään hyvin kireä. Kuulet iltaisin äidin itkun ja mietit pääsi puhku miten nyt käy? Muuttaako isä pois? Kuinka surullinen äiti on? Haluaisin auttaa mutta en osaa... Olenko syyllinen? Nämä kaikki saattavat pyöriä lapsesi päässä. Jos lapsesi saa tietää mitä olet tehnyt ja ymmärtää sen katsoo hän sinua aivan eri silmin. Mikään ei ennätän palaa ennalleen koskaan. ja se pelko on oikeasti pahin kun ei tiedä eroavatko vanhemmat. Lapsen tarkeimmät ja rakkaimmat henkilöt eivät ole enään ennallaan. Joten jo haluat puolisosi lisäksi satuttaa lastasi esim riistämällä häneltä ehjän perheen ihan vain oman itsekkyyden takia niin petä ihmeessä mutta muista, että lapsesi eivät sitä ansaitse, että himojesi takia riistät häneltä perheen.
Kommentit (45)
olen tyytymätön parisuhteeseen. Todellakin. Asiasta on puhuttu paljon, mutta miehen mielestä mikään ei ole vialla. Minä hoidan kodin ja lapset, mies harrastaa ja käy työssä. Haluaisin enemmän tasa-arvoa, mutta eipä onnistu. Tämän vuoksi olen alkanut suurin piirtein vihaamaan miestäni, vaikka siihen ei sen kummempia järkisyitä ole. H'n on periaatteessa ihan kunnon mies. Hänelle riittää, kun saa panna mahdollisimman usein. No minäpä en enää halua häntä ja seksi onkin painajaista minulle.
Lasten vuoksi en halua erota, enkä myöskään jaksa. Minulla olisi varaa vain pieneen asuntoon nykyisen omakotitalon sijaan. Lapset joutuisivat vaihtamaan koulua.
Olen löytänyt ihmisen, joka vetää minua puoleensa ja pidetään yhteyttä. Hänen kauttaan jaksan päivästä toiseen. Toki se on aiheuttanut senkin, että näen tilanteeni selvemmin, avioliittoni ei tule koskaan olemaan onnellinen. Harmittaa kun menin niin nuorena naimisiin, muiden odotuksien painostuksesta :(
Lasten takia ei erota. Jos suunnilleen vihaat miestäsi niin voisin olla aika varma, että sen aistii myös muut ympärilläsi. Jos otat eron on se lapsille aluksi rankkaa mutta ajan kanssa varmasti helpottaa. Kun olet itse onnellinen jaksat olla myös parempi vanhempi. Mutta onko oikein lapsia ja miestä kohtaan, että elät kaksoiselämää antamalla lapsillekin kuvan eheästä perheestä. Sinun tilanteessasi suosittelisin miettimään kumpi tärkeämpää elää loppuelämä kurjassa kulissisuhteessa omakotitalossa vai kenties onnellisena ja uudenmiehen kanssa kerrostalossa. Siinäkin hajoaa perhe mutta he luultavasti saisivat sitte kaksi parempaa perhettä kuin yhden onnettoman. Ja huom tässä en kehottanut pettämään vaan eroamaan ja sitten uuteen suhteeseen. Sillä voisin kuvitella, että ero yhteissopimuksella ja vielä jotenkin sovussa on parempi lapsille kuin ero sitten jos pettäminen paljastuu. Silloin eroaa ehkä onnellinen pettäjä mutta hyvin katkera petetty sekä lapsille jää vain valheellinen kuva perhe-elämästä. Jos ei ole onnellinen parisuhde heijastuu se myös lapsiin ja silloin se ero on varmasti parempi vaihtoehto. Myös se henkilö joka ei ole suhteeseen tyytyväinen ansaitsee onnen tässä elämässä. Mutta onnettomuus ei oikeuta pettämiseen. T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta haluatko sinä itse sitten elää "onnellisena" perheenä ja tarjota lapsillesi " onnellisen" perheen kun vaihtoehtona on ONNELLINEN Elämä.
Mutta haluatko sinä itse sitten elää "onnellisena" perheenä ja tarjota lapsillesi " onnellisen" perheen kun vaihtoehtona on ONNELLINEN Elämä.
tämä on teidän mielikuvanne.
Jos mies haluaisi,mutta vaimo ei, niin pitääkö sitten lasten koti rikkoa tuon takia?
Se on törkeätä että katkera osapuoli sitten tuo asiaa julki lapsille ja hakee marttyyriyydelleen mittasuhteet dramatisoimalla asiaa pienille ymmärtämättömille. Se on kuitenkin muistettava että vaikka kuinka uhri olisikin niin parisuhteessa on aina kaksi. Jos on osin itsekin mokannut suhteen ja ikäviä asioita on tapahtunut niin ei sitä taakkaa pidä lapsille siirtää. Se on törkeetä. Se on lasten luottamuksen pettämistä. Jopa lasten hyväksikäyttöä käyttää heitä draaman yliampumiseen. Lapset osaa sitten syyttää itseään tapahtuneista ja vanhempien pahasta olosta.
Paljon itsekkäämpää on käyttää lapsia henkisenä puskurina siinä kuin se että toinen vanhemmista on hairahtunut tai ollut osin pakotettu toteuttamaan ihmisyyttään.
Alue: Aihe vapaa
ja jos on tosiaan niin hölmö ettei osaa salata, niin sitten sietääkin jäädä kiinni.
Kun asiat hoidetaan oikein, niin kukaan ei jää kiinni ja perhe pysyy kasassa ja "onnellisena".