Oletko käynyt Norssin tai muun "eliittilukion"?
Lapsella edessä lukioon meno/haku.
Keskiarvon puolesta varmaan pääsisi mihinkä vain, mutta muut seikat askarruttavat.
Poika on hitaastilämpiävä ihmissuhteissaan eikä viihdy ns bailausporukoissa. Hänellä on ystäviä, mutta vetäytyy helposti syrjään isoissa ihmisjoukoissa, varsinkin jos ei tunne muita.
Kuinka näissä "eliittilukioissa" pärjää nuori, joka ei ole kilpailuhenkinen eikä halua kaikin keinoin "piireihin".
Jääkö kummajaiseksi vai onko siellä ns hengenheimolaisia hänelle?
Mitä suosittelisitte? Omassa lähilukiossamme olisi varmasti tuttuja ja ystäviä, jotka ovat tietysti hänelle iso pointti.
Mutta "vaativimmissa" lukioissa olisi tietysti ihan eri lähtökohdat opiskelua ajatellen.
Kommentit (27)
Itse käyn Norssia ja olen nauttinut joka hetkestä. Ihmisiä löytyy joka lähtöön, ja meidän vuosikurssillamme on hyvä yhteishenki. Kilpailuhenkisyyttä ja elitismiä liioitellaan ihmisten puheissa! Minuakin ihmiset uhkailivat pöyhkeilevillä snobikakaroilla ennen kuin Norssiin menin, mutta kuinkas kävikään! Sain ystäviä ja mielenkiintoisia oppitunteja ja ne hirveät snobitkin osoittautuivat hyviksi tyypeiksi. En tiedä mistä ihmisille pukkaa kuvaa Norssin ja Ressun sisäisitä hienosto- tai pingottajapiireistä, lienevät katsoneet liikaa jenkkisarjoja tai jotain :D Uusi ilmapiiri ja uudet ihmiset voivat olla myös avartava kokemus pojallesi. Ja miksi tyytyä lähilukioon, kun voi mennä Norssiin! Seura tekee kaltaisekseen, joten kannattaa valita seuransa hyvin. Mikäli "eliittilukio" onkin väärä paikka pojallesi, lukion vaihtaminen kesken vuden on mahdollista, joten valitsi hän mitä hyvänsä, nou hätä!
(johon kyllä pääsee n. 8 keskiarvolla, mutta josta sitten kirjotetaan tosi hyvin).
Ja tykkäsin! Niinku täällä on jo mainittu saa huippulukiossa olla oma ittensä, varsinkin jos on hyvä. Ite en ollu todellakaan mitään parhaimmistoa, niin siitä kyllä jaksettiin aina välillä muistutella... Mutta en mä toki ollut ainut. Joidenkin mielestä vaatimustaso oli liikaa (ja muutama vaihtokin koulua kesken), mutta mä vaan tykkäsin siitä. Toki niihin kutosiin ja seiskoihin piti tottua, koska en ollut mikään kilpailuhenkisin. Noh, koitan siis vaan sanoa, että kyllä mun mielestä kannattaa mennä "eliittilukioon" jos on mahollista.
Nyt yliopistossa kyllä huomaa, että on saanut lukiossa hyvät pohajtiedot ihan kaikkeen. En sitten tiedä, onko tää yleisesti ottaen suomalaisesta lukiosta vai just mun lukiosta, mutta hyvin oon pärjänny kansainvälisillä kentillä. ;)
Se oli ainakin aikanaan eliiteistä eliitein.
Se oli ainakin silloin eliittilukion maineessa.
En ole koskaan viihtynyt missään koulussa niin hyvin kuin siellä. Meillä oli ihana luokka ja koulussa kannustava henki. Mitä tahansa halusit yrittää, rehtori ja opet kyllä auttoi, keksi keinoja, ohjasi eteenpäin - ja palkitsi yrittämisestäkin. Jos joku vaikka halusi opiskella kiinaa, rehtori järjesti sen mahdollisuuden vaikka millä ilveellä.
Sain lukiosta todella hyvät eväät elämää varten. Paitsi, että opetus oli korkeatasoista, niin myös muuten henkisesti sain sellaiset lähtökohdat, että tuli tunne: pystyn mihin vain, mitä halua, jos yritän. Ja jos ei onnistu heti, toisella kerralla sitten. Ja jos ei sittenkään onnistu, niin olen ainakin yrittänyt!
Myös muut oppilaat olivat kannustavia. Solmin parhaat elinikäiset ystävyyssuhteeni juuri lukiossa. Luokallamme oli sellainen henki, että jos joku pärjäsi hyvin, sai esim. hyvän numeron kokeessa, muut tulivat taputtamaan selkään ja totesivat, hyvä sinä!
Toisten saavutuksista ja onnistumisista oltiin iloisia. Vaikeuksissa myötäelettiin.
Paras lukio ikinä.
Omat lapset on siellä englanninkielisellä puolella (ihan siis ala-asteella vielä), ihan mahtava paikka. Muutimme ulkomailta ja voi kiesus olemme tyytyväisiä siihen.
Olen seurannut lukiomaailmaa niin läheltä vuosia ja useita lukioita, että usein juuri eliittilukioiden opettajat on tosi laiskoja ja pedagogisesti yksitoikkoisia. He vaan menevät, "luennoivat" ja lähtevät kotiin. Sen sijaan näissä keskitason ja erityisesti huonommissa lukioissa opettajat on usein paljon parempia, koska se vaatii ihan oikeasti työtä ja osaamista tehdä siitä peruskoulukutosesta ylioppilas ja samalla kuitenkin treenata sitä peruskoulukymppiä rinnalla hyväksi ylioppilaaksi. Opettajat saa venyä paljon enemmän ja yrittää pitää opetusta mielenkiintoisena.
Itse laittaisin hyvin koulussa menestyvän lapsen kuitenkin vähän parempaan lukioon. Siellä on työrauha parempi ja opiskeluhenki. "huonoissa" lukioissa valitettavasti on liikaa porukkaa, jotka ovat siellä, kun vanhemmat haluavat ja eivät keksineet muutakaan. Mottona: "ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla ylioppilaaksi". Nämä oppilaat helposti tartuttavat sellaista laiskuuden ilmapiiriä. Toisaalta niissä eliittilukioissa on sitten liiaksikin pingotusta, pienemmälläkin elämässä pärjää.
Vaativammassa lukiossa ei välttämättä suoriudu yhtään paremmin. Jos menee ihan tavalliseen lukioon, kyllä sieltäkin ponnistaa ihan mihin omat kyvyt riittävät. Opet eivät välttämättä ole "eliittilukioissa" parempia.. siellä oppilaat ovat yleensä hyviä, joten opettajien ei sen kummemmin tarvitse ponnistella opetettavan asian kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2011 klo 02:36"]
Huonoin mahdollinen skenaario lahjakkaalle olisi se, että tottuu ilmapiiriin "kasihan on tosi hyvä numero" ja vetää lukion kohtalaisesti läpi ilman minkäänlaista vaivannäköä, mutta jatko-opinnot eivät sujukaan opiskelutekniikan puuttuessa. Väitän, että riski tähän on selvästi suurempi sisäänpääsykeskiarvoltaan matalammassa lukiossa.
[/quote]
komppaan!
Ja meteli ja levottomuus tunneilla oli uskomatonta. Meno oli ihan samanlaista kuin normilukioissakin, paitsi että oppilasmateriaali oli lähtötasoltaan "lahjakkaampaa". Tosin tämä lahjakkuus ei riittänyt matemaattisiin aineisiin, lahjakkuus ilmeni kuulemma enemmän reaaliaineissa. Itse suoritin opettajaharjoitteluni matemaattisissa aineissa. Jos lapsesi on matemaattisesti lahjakas, niin Ratakadun Norssi ei ole lapsesi oikea paikka.
Tuleville ekonomeille ja lakimiehille ihan sopiva koulu samanhenkisten tärkeilijöiden keskellä ;)