G: MIkä pilaa teidän joulunne?

Ensin kutsuu kaikki sukulaisensa ja meidät (siis isäni lapset) syömään. Sitten kiukuttelee isälle että kun pitää tehdä niin paljon.

Sen jälkeen, jos vastaamme kutsuun myöntävästi, hän kiukuttelee siitä että olemme paikalla.

Jos vastaamme kutsuun kieltävästi (Yleensä näin, isä käy luonamme mieluumin kuin katsoo sen ämmän kiukuttelua), niin silloin se kiukuttelee siitä että kun ei ikinä käydä.



Jos sille vie lahjoja, niin ne lahjat ovat perseestä. Jos hänelle ei vie lahjoja niin sekin on perseestä.

Jos siellä ei puhu mitään, se on törkeää. Jos taas puhuu, on se loukkaus.

Itseasiassa se, että hengittää samaa ilmaa hänen kanssaan on henk. koht. loukkaus häntä kohtaan...



Joo, tää koko lista toistuu kaikessa niin arjessa kuin kaikissa juhlissa.

Ja siis jos siellä syömässä ei käydä, niin tulee perään viestiä kuten viime jouluna "He***tin äpärät, joutaisitte hautaan kun ei kutsu kelpaa."

Tai taas kun toissajouluna käytiinkin siellä niin tuli viesti käynnin jälkeen "Ei tarvitse enää tänne tulla, kun ette ostaneet kunnon lahjaakaan!"

Ostimme siis sen block-lampun (siis se, missä se hehkulammu on sen lasikuution sisällä)..



Eikä nyt kannata arvailla että me sikailisimme siellä tai käyttäytyisimme muutoin huonosti. Kyllä, haukuin häntä ylempänä, mutta päin naamaa hänelle ei kukaan sano mitään. Ollaan jo muutaman vuoden epäilty että hänellä on alzheimer tai vastaava, sen verran oudoista asioista hän skitsoilee. Muitakaan mielenterveys ongelmia ei olla suljettu pois. Noin 5-vuoden ajan on ollut tuollainen.

No, mieluumin ollaan poissa, vaikkakin ne haukkumisviestit pilaavatkin yleensä koko illan minulta.

vain tytön perheessä ja ostamme lahjoja vain hänen lapsilleen.

Miniälle ei kelpaa mikään. Ei lahjat, ei meidän seura ja ei meidän jouluperinteet. Jatkuvaa natinaa, että on tylsää ja vain hänen kotonaan on oikea joulu.

Siksi emme enää viitsi sinne edes ostaa mitään, saati sitten käydä jouluna. Poikaamme pidämme salaa yhteyttä miniän selän takana. Hän saa sitten rahana omalle tililleen rahaa joululahjaksi, mistä ei miniälle puhuta mitään.

miehesi perheen juhlatapoihin?

On eri asia tottua arkisiin tapoihin, koska ne toistuvat joka päivä. Juhlat ovat vain kerran vuodessa, joten niihin on vaikeampaa tottua.

Itse esimerkiksi olen aina oudoksunut sitä että mieheni joulupöytään kuuluu maksalaatikko (arkiruokaa) sekä lihaton makaronilaatikko (ööö, makkaraa munamaidossa? yök). Vaikka tässä ollaan 10 vuotta jouluja yhdessä vietetty, niin nuo ovat omaan mieleeni vieläkin "vääriä" tapoja.

Toisaalta kasvoin ortodoksi perheessä, joten miltei kaikki luterilaiset tavat ovat minulle outoja.

Vanhemmissa ihmisissä on tosiaan se hauska puoli että he eivät enää tunnu muistavan kuinka outoa on viettää juhlaa toisen ihmisen tavoilla.

Ei anoppikaan sitä ymmärrä että en halua panostaa jouluun ollenkaan, vaan pidän paastoa ja syön kunnolla pääsiäisenä. En kuulu enää kirkkoon, mutta jotkin tavat jäävät. Kuten vaikka pääsiäismessun katsominen.

jatkuva soittelu että joko on avattu HÄNEN tuomat lahjat. Siis aloittaa aamulla soittelun ja soittelee tunnin-kahden välein että joko avattu? ja tykkäsivätkö lapset jne?

Vietetään siis vuorotellen jouluja sukulaisten kanssa, tänä vuonna minun isäni tulee meille, viime joulu altiin äitinin luona, sitä edellisen appukko vietti meillä. Viime jouluna soitti aaton aikana n.10-12 kertaa ja mies vastaa koska ei halua loukata.

Se varmasti pilaisi jos joku läheisistä sairastuisi vakavasti, mutta niin ei ole onneksi toistaiseksi käynyt.

En ihan ymmärtänyt tätä lausetta, siis tuossa yhdessä viestissähän oli sarkastisesti laitettu että varmaanpa aikuinen poika tykkää äitinsä tuollaisesta naurettavan ilkeästä käytöksestä, eli siis ei .. mut ehkä et sitten tajunnut. Jotenkin sain minäkin sen kuvan tuosta, että peili voisi olla sulle hyvä paikka aloittaa! Tai sitten joku hormonilääkitys vaivoihisi, ei nyt millään pahalla siis ihan oikeasti.



En muuten kovin paljon säälittävämpää vanhempaa ihmistä voisi ajatella kuin sellainen, joka yrittää käskyttää ja hallita muita (omia lapsia, heidän puolisoita, lapsenlapsia) mieleisikseen omien rahojensa avulla. Siis ihan luonnevikaista jos nyt suoraan sanon mielipiteeni! Sä kyllä ehdit moneen moneen kertaan muutella testamenttiasi raivopäisenä itsenäsi, kun jonakin kertana sekin oli sua kohtaan väärällä lailla ja tämä ja tuo. Ja sekin kehtasi olla tottelematta sua ja ajatteli ihan omilla aivoillaan! Onnea vaan sulle. Mua hävettäisi olla tuollainen rahalla pätevä autoritäärinen tyranni. Teet varmasti todella vaikeaksi joillekin "läheisillesi" sen sinusta välittämisen.

talossa, missä miniä piikittelee, valittaa, haukkuu lahjat, haukkuu meidän perheen tavat, haukkuu minut, haukkuu tyttöni ja hänen perheensä ja heidän lapsensa. Ainoa oikea on miniän perhe ja miniän tavat ja miniä itse. Haukkuu myös miestään eli poikaani jatkuvasti.

Tätä samaa tekee kyläillessään muidenkin meidän puolen sukulaisten luona.

Olen jo sen verran vanha, että en jaksa enää tuollaista katsoa. Poikaani toki pidän yhteyttä. Ja todella, poikani häpeää vaimonsa käytöstä. Varsinkin jouluna sukujuhlissa kun vaimonsa ottaa pari viinilasia liikaa ja haukkuu kaikki meidän suvun jäsenet ja tavat yms. ja kehuu omaa äitiään ja nyyhkii kun ei saa olla siellä.

Tunnemme kaikki myötähäpeää tätä naista kohtaan. Siksi vierailen mieluummin tyttöni luona ja hoidan hänen lapsiaan ja ostan heille lahjoja, koska lahjani ja rahani kelpaavat heille. Miksi tyrkyttäisin miniälle mitään kun saa vain haukut palkaksi.

Poika ja pojan lapset saavat osuutensa kyllä, mutta miniälle minulla ei ole mitään annettavaa. Miksi miniän pitäisi saada rahani jos olen niin paska kuten hän kännissä aina haukkuu ja on huudellut kaikille muillekin ihmisille, että hänellä on aivan kamala anoppi.

Sitä saa, mitä tilaa.

En ihan ymmärtänyt tätä lausetta, siis tuossa yhdessä viestissähän oli sarkastisesti laitettu että varmaanpa aikuinen poika tykkää äitinsä tuollaisesta naurettavan ilkeästä käytöksestä, eli siis ei .. mut ehkä et sitten tajunnut. Jotenkin sain minäkin sen kuvan tuosta, että peili voisi olla sulle hyvä paikka aloittaa! Tai sitten joku hormonilääkitys vaivoihisi, ei nyt millään pahalla siis ihan oikeasti.

En muuten kovin paljon säälittävämpää vanhempaa ihmistä voisi ajatella kuin sellainen, joka yrittää käskyttää ja hallita muita (omia lapsia, heidän puolisoita, lapsenlapsia) mieleisikseen omien rahojensa avulla. Siis ihan luonnevikaista jos nyt suoraan sanon mielipiteeni! Sä kyllä ehdit moneen moneen kertaan muutella testamenttiasi raivopäisenä itsenäsi, kun jonakin kertana sekin oli sua kohtaan väärällä lailla ja tämä ja tuo. Ja sekin kehtasi olla tottelematta sua ja ajatteli ihan omilla aivoillaan! Onnea vaan sulle. Mua hävettäisi olla tuollainen rahalla pätevä autoritäärinen tyranni. Teet varmasti todella vaikeaksi joillekin "läheisillesi" sen sinusta välittämisen.

toisten ihmisten joulutapoihin? Kun joulu on vaan kerran vuodessa, eli kyse ei ole mistään pysyvästä elämäntapojen muuttamisesta.

Minullakin oli ihania jouluja lapsuudessani, mutta silti en odota, että yhä edelleen, omassa perheessäni viettäisin joulua täsmälleen samoin kuin lapsena vietin. Käymme usein jouluna anoppilassa syömässä ja siellä tavat ja ruuat poikkeavat jonkun verran omista tottumuksistani (esim. tuota sinun kaihtamaasi makaronilaatikkoa ei anoppilan joulupöydässä ole, vaikka siihen olen lapsuudessani tottunut). Silti olen ensimmäisestä anoppilassa vietetystä jouluateriasta lähtien nauttinut myös heidän tavastaan juhlia joulua, vaikkei se täysin identtinen minun tottumuksiini olekaan.

Yhtälailla mies tulee mukisematta joulun viettoon minun vanhempieni luokse ja nauttii siitä sen verran kuin miehet nyt yleensä joulusta nauttivat. Lisäksi meillä on iso liuta omia, uusia joulutapoja, joita ei kummankaan lapsuudenperheissä ole ollut. Eikä joulu ole yhtenäkään vuonna mennyt pilalle anoppilan, omien vanhempieni ja meidän yhteisten joulutapojen takia. Kaikissa kun on kuitenkin ollut ajatuksena se, että nautitaan joulusta yhdessä.

miehesi perheen juhlatapoihin? On eri asia tottua arkisiin tapoihin, koska ne toistuvat joka päivä. Juhlat ovat vain kerran vuodessa, joten niihin on vaikeampaa tottua. Itse esimerkiksi olen aina oudoksunut sitä että mieheni joulupöytään kuuluu maksalaatikko (arkiruokaa) sekä lihaton makaronilaatikko (ööö, makkaraa munamaidossa? yök). Vaikka tässä ollaan 10 vuotta jouluja yhdessä vietetty, niin nuo ovat omaan mieleeni vieläkin "vääriä" tapoja. Toisaalta kasvoin ortodoksi perheessä, joten miltei kaikki luterilaiset tavat ovat minulle outoja. Vanhemmissa ihmisissä on tosiaan se hauska puoli että he eivät enää tunnu muistavan kuinka outoa on viettää juhlaa toisen ihmisen tavoilla. Ei anoppikaan sitä ymmärrä että en halua panostaa jouluun ollenkaan, vaan pidän paastoa ja syön kunnolla pääsiäisenä. En kuulu enää kirkkoon, mutta jotkin tavat jäävät. Kuten vaikka pääsiäismessun katsominen.

mutta toivon ettei 60-v.äitini soittaisi ympäripäissään sitä iänikuista joulupuhelua...

ei hyväksy sitä, että heidän tapansa ovat minulle outoja.



Minä olen kala-allergikko, sukuni kotoisin Länsi-Suomesta, minä paljasjalkahelsinkiläinen. He Itä-Suomesta.



En tajua puoliakaan sukulaisten paksusta murteesta, en tajua heidän huumorintajuaan.



En voi syödä kalaa, enkä ihan hirveästi hihku iänikuiselle karjalanpaistille ja ylimalkaan anopin 1950-luvun oppien (mausteita ei tunneta, suolatonta) rasvaisille kokkauksille.



Minulle riittäisi, että syön sitten mitä syön ja ymmärrän puheesta, mitä tajuan, mutta appivanhemmille tämä ei käy. Kun ei se käy.



Enkä myöskään tajua, miksi siellä erikseen pitää aina minun kotikaupunkini eli Helsinki. Anopin sisko on asunut 1970-luvulla kaksi vuotta Matinkylässä ja appivanhemmat kerran kävi, mikä aikaansaa edelleen viiden tunnin Helsingin parjauskampanjan...

joten mikään "ulkoinen tekijä" ei sitä pilaa. Joulu on meidän näköisemme, aina tapaninpäivän perinteisiä pitsaähkyjä myöten :O



Nyt vaan pelkään että flunssan myötä erittäin vajavaisesti toimiva haju- ja makuaisti vievät niin rakkaiden tuoksujen ja herkkujen tuntemukset etäälle... mutta joo, aika pientä. Onhan erityisesti tuntoaisti käytetyimmillään - paljon aikaa olla sylikkäin ;)

Yhtään joulua ei ole mennyt pilalle. No ehkä lumenpuute huolettaa hieman joka joulu, jos nyt jotain pitää keksiä. Kun lukee näitä viestejä niin osaa olla tyytyväinen että ei ole vaimoa tai lapsia. Niin no, äiti oli vähän rasittava yksi joulu mutta sekin loppui siihen kun seuraavana jouluna en mennyt hänen luokseen. Pitää olla munaa sanoa ihmisille "En helvetti tule teidän luo" tai "Pysy sää poissa minun kodista". Ei tietenkään noin töykeä saa olla vaikka miten mieli tekisi.

Istuu naama nurinpäin ja muttuisena, mikään ei käy eikä kelpaa, ja jälkikäteen märehtii sitten seuraavaan jouluun niitä minun mokiani.

Vettä sataa, mustaa paskaa, plusasteita.



PERRRRKELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tosin muut auttavat enemmän, kun minulla touhuilu vaikeaa jalan vuoksi. Eniten harmittaa kun jalan kanssa on vaikea normaalit joulurutiinit kuten ulkoilu (jää välistä) ja saunassakäynti (jalka maitohapoilla sen jälkeen). Ja koska kaikki muukin liikkuminen on rajoittunutta, niin pelkään että pää hajoaa kotimaisemissa jo ennen joulua...

toisten ihmisten joulutapoihin? Kun joulu on vaan kerran vuodessa, eli kyse ei ole mistään pysyvästä elämäntapojen muuttamisesta.

Minullakin oli ihania jouluja lapsuudessani, mutta silti en odota, että yhä edelleen, omassa perheessäni viettäisin joulua täsmälleen samoin kuin lapsena vietin. Käymme usein jouluna anoppilassa syömässä ja siellä tavat ja ruuat poikkeavat jonkun verran omista tottumuksistani (esim. tuota sinun kaihtamaasi makaronilaatikkoa ei anoppilan joulupöydässä ole, vaikka siihen olen lapsuudessani tottunut). Silti olen ensimmäisestä anoppilassa vietetystä jouluateriasta lähtien nauttinut myös heidän tavastaan juhlia joulua, vaikkei se täysin identtinen minun tottumuksiini olekaan.

Yhtälailla mies tulee mukisematta joulun viettoon minun vanhempieni luokse ja nauttii siitä sen verran kuin miehet nyt yleensä joulusta nauttivat. Lisäksi meillä on iso liuta omia, uusia joulutapoja, joita ei kummankaan lapsuudenperheissä ole ollut. Eikä joulu ole yhtenäkään vuonna mennyt pilalle anoppilan, omien vanhempieni ja meidän yhteisten joulutapojen takia. Kaikissa kun on kuitenkin ollut ajatuksena se, että nautitaan joulusta yhdessä.

miehesi perheen juhlatapoihin? On eri asia tottua arkisiin tapoihin, koska ne toistuvat joka päivä. Juhlat ovat vain kerran vuodessa, joten niihin on vaikeampaa tottua. Itse esimerkiksi olen aina oudoksunut sitä että mieheni joulupöytään kuuluu maksalaatikko (arkiruokaa) sekä lihaton makaronilaatikko (ööö, makkaraa munamaidossa? yök). Vaikka tässä ollaan 10 vuotta jouluja yhdessä vietetty, niin nuo ovat omaan mieleeni vieläkin "vääriä" tapoja. Toisaalta kasvoin ortodoksi perheessä, joten miltei kaikki luterilaiset tavat ovat minulle outoja. Vanhemmissa ihmisissä on tosiaan se hauska puoli että he eivät enää tunnu muistavan kuinka outoa on viettää juhlaa toisen ihmisen tavoilla. Ei anoppikaan sitä ymmärrä että en halua panostaa jouluun ollenkaan, vaan pidän paastoa ja syön kunnolla pääsiäisenä. En kuulu enää kirkkoon, mutta jotkin tavat jäävät. Kuten vaikka pääsiäismessun katsominen.

Meillä ei varsinaisesti ikinä vietetty joulua. Toki omat rituaalinsa siihen liittyi, mutta on todella vaikeaa tottua sellaiseen mammonanpalvontaan mikä miehen perheessä vallitsee. Siellä kun kaikille pitäisi olla vähintään 20 lahjaa, oli ikä mikä tahansa, perheessäni annettiin lahjoja vain lapsille, ja niin haluaisin että olisi vieläkin. Kun tuosta olen sanonut, niin saan kuulla että olen typerä.

Jouluateria syötiin meillä vasta paaston jälkeen, 25 päivä, vaikken kotona ole asunutkaan vuosiin, en ole tottunut syömään lihaa jne. ennen tuota joulupäivää, kun tuosta olen sanonut, olen taas saanut kuulla olevani typerä. Muutoinkin kun tavaton ruoalla mässäily on vieraampaa, ottaen huomioon että olen lapsesta asti tottunut paastoamaan useamman kerran vuodesta.

Ymmärsitkö miksi on vaikeaa tottua?

mutta jos miehen kakarat tulisivat tänne niin joulu olisi pilalla. Taino, en olisi sitten enää paikalla vaan hotellissa.

Jos eivät nyt täysin pilanneet, niin ainakin tekivät minut hyvin surulliseksi. En voi olla ajattelematta, kuinka paljon 5- ja 8-vuotiaille lapsille joulu merkitsee ja kuinka paljon he sitä odottivat...

ajatukset on vaisut ja surulliset. Miehen isä on kuolemaisillaan.

siis äitini ottaa vähän liikaa glögiä ja alkaa olla selvästi päissään vaikka lapset on vielä hereillä.

Toisaalta ärsytää se sittenkin jos ollaan aikuisten kesken ja yksi on ihan päissään.

on pilannut meidän joulun tai ylipäätään niiden ihmisten joulun, kenen kanssa joulua viettää, viimeiset 50 vuotta, kuulemma ollut aina samanlainen omankin perheensä parissa