Surisitko jos miehesi kuolisi nyt?

Totta kai surisin! Outo kysymys.. Jos et surisi, niin miksi et eroa

23:n kannattaisi vielä vähän pohtia noita vakuutus- ja verojuttuja. Ymmärrät kai, että jos edunsaajina ovat lapset, voidaan niillä rahoilla maksaa vain heidän perintöveronsa. Kuolinpesän velat katetaan pesän varoista. Jos kaikki tulee maksetuksi, ei sinällään ole merkitystä, vaikka he maksaisivat ne omista varoistaan eli korvauksista. Maistraatin luvalla tietysti. Sinun velkojasi tai osuutta yhteisistä ei makseta sen paremmin pesän kuin lastenkaan varoista. Ja miehen omaisuushan ei mene puoliksi lasten ja lesken kesken, vaan tehdään ositus. Fiksuinta olisi tehdä omistusoikeus testamentti leskelle niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Vakuutuskorvaukset myös yksin leskelle, jolla sitten maksaa velkoja. Lapsille lakiosat.

Ja vielä 23:lle. Mitä tarkoittaa "henkivakuutukset on mun ottamat"? Pariturvassa tietysti vakuutus laukeaa, jos mies kuolee, mutta omasta henkivakuutuksestasi lapset eivät tietenkään saa mitään, jos sinä et kuole.

Jos mieheni kuolisi, elämältäni menisi pohja. Meillä on hyvä olla yhdessä. Rakastan ja kunnioitan häntä. Vanhuus ilman häntä tuntuu tyhjältä. Minulle olisi katastrofi jos hän kuolisi. Mieheni ei ole täydellinen, mutta on kaikkea mitä toivon. Ollaan oltu yhdessä vuodesta -91 eli puolet elämästäni.

Noniin, taas 3v vanha provo. Miks vastaatte tällaisiin älyttömyyksiin?

Lapset on Jumalan kansalaisia, ne ei oikeasti koskaan kuole, vaan niillä on loistava tulevaisuus taivaassa. Parempi vaan heille jos pääsevät pois täältä kiusauksista ja kärsimyksistä.

Itsekin toivon pääseväsi armosta taivaaseen, vaikken sitä millään hyvyydellä ja pyhyydellä olekaan ansainnut. Mutta jos en pääse, niin tuskin pidempi kituminen tässä elämässä auttaa mitään, tää on kuitenkin kuin kärpäsenpaska ikuisuuden rinnalla.

Miehen ikuisuus ei mua liikuta pätkääkään. Mä en häntä taivaaseen tartte.

ap

Ap:lla mennyt kristinuskon perusidis anteeksiannosta ohi korvien. See you in hell!

Ap:lla mennyt kristinuskon perusidis anteeksiannosta ohi korvien. See you in hell!

Mulla nimen omaan on se perusidis tallella. Että jos taivaaseen pääsen niin se on sitten armosta, niitä syystä että Jumala antaa mun tekoni ja ajatukseni anteeksi Kristuksen tähden. Hyväksi ihmiseksi mä en muutu enkä aijo muuttua, mutta jos toi lupaus on silti voimassa niin se on sitten se mihin turvataan.

Mutta se ei siis estä toivomasta hartaasti miehen kuolemaan. Tekis mieli olla tässäkin elämässä edes vähän onnellinen. Vaikka jo senkin takia että jos se armo ei sitten kuitenkaan riitä mulle asti. Niin olis kuitekin jotain pientä kivaa muisteltavaa siellä piinassa. Ettei nyt ihan kaikki olis sitä samaa paskaa.

ap

Mulla nimen omaan on se perusidis tallella. Että jos taivaaseen pääsen niin se on sitten armosta, niitä syystä että Jumala antaa mun tekoni ja ajatukseni anteeksi Kristuksen tähden.

ap

Juu, ikävä kyllä noinhan se menee, teet mitä teet elämässäsi, tapat tai toivot muiden kuolemaa. Kunhan vaan uskot että Jesse on Jumalan poika, ja läpi menee. On se kyllä perverssi uskonto tämä luterilaisuus.

Juu, ikävä kyllä noinhan se menee, teet mitä teet elämässäsi, tapat tai toivot muiden kuolemaa. Kunhan vaan uskot että Jesse on Jumalan poika, ja läpi menee. On se kyllä perverssi uskonto tämä luterilaisuus.

Mutta toimiessaan kerrassaan mahtava juttu :) Muilla uskonnoilla ei ole tän rinnalla mitään sanottavaa...

Itsekään en varmaankaa ihan kauheasti miestäni surisi, mutta sydämeni kyllä särkyisi lasten surua katsellessa. Se olisi kauheaa.



Siksi en todellakaan toivo mieheni kuolemaa, vaan sitä että hän jostain syystä itse haluaisi minusta eron.

sekaisin! Töistä saa puol vuotta vapaata ottamalla (tilalle sitten vuorottelukorvaus, työkkärikorvaus, omat säästöt, pienemmät menot tms.) ei siihen miehen eikä kenenkään kuolemaa tarvita!

Luulen, että jos miehesi kuolisi, olisit vielä onnettomampi kuin nyt! Koska miehestäsi pääset avioerolla ja sitten opettelet olemaan itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse jonkun kuvitteellisen "yhteisön" tai "ihmisten" tai yht. kunnan hyväksyntää.



Se että sun mies (tai ihan kuka tahansa) on hengissä ja elää, ei ole sulta pois. Muuta vaikka 10000km:n päähän... ja elä niinkuin itse haluat...



Miten voi elää ihmisen kanssa jonka toivoo kuolevan? Ja miten voi toivoa jonkun kuolemaa vain sen takia, että saisi itselleen myötätuntoa ja lisää rahaa? Haluat myötätuntoa toisilta sellaisen ihmisen kuoleman johdosta, jota olet vihannut ja jonka kuolemaa olet odottanut.



Tiedäthän, et ole terve!

Mä en tiedä surisinko ihmistä enemmänkin haaskattua menneisyyttä ja menetettyä tulevaisuutta ydiperheenä.

Omat vanhempani ovat kuolleet hetki sitten ja hautajaisissa itkin muuten en. Yöni nukuin myös ihan hyvin, en kai surrut, en tiedä.

Käytännön asiat kyllä huolettaisi jos mieheni kuolisi nyt. Remppa on kesken ja tarvitsen siinä apua. Lasten puolesta myös surettaisi.

Mutsilla on sama vika kuin miehellä: en kelpaa sellaisena kuin olen vaan pitää arvostella ja yrittää kouluttaa johonkin muottiin mikä hänen mielestään on oikea. Mutta mä en ole koulutettavissa. Mä toimin niin kuin mä itse haluan. Eikä tollaset ihmiset ole mitään muuta kuin vihattavia jotka sitä ei pysty ymmärtämään.



ap

Kyllä SINULLA nyt on ongelma. Eroa hyvä ihminen.

Ja miehellesi toivon pitkää ikää, aika sairasta toivoa kenekään kuolemaa. Olisiko hyvä hakea apua vaikka ammattiauttajalta? Vai oletko vaan todella ällöttävä provoilija.



Rauhallista Joulua!

äiti homman ymmärrän paremmin, koska sinä _et ole valinnut_ eläväsi äitisi kanssa yhdessä. Et pidä hänestä ja sinun ei tarvitse viettää aikaa hänen kanssaan... fine! Luultavasti et myöskään olisi kovin surullinen hänen kuolemastaan. sekin on fine!

Mutta miehesi kanssa sinä _päätät elää yhteiseloa_ joka päivä... ehkä hän elää terveenä sata vuotiaaksi, aiotko siis olla onneton koko loppu elämäsi ja viettää sen odottaen puolisosi kuolemaa?

kyllä pohja elämältä jos mieheni ikinä kuolisi. elämäni rakkaus ja ihanin isä

Mutsilla on sama vika kuin miehellä: en kelpaa sellaisena kuin olen vaan pitää arvostella ja yrittää kouluttaa johonkin muottiin mikä hänen mielestään on oikea. Mutta mä en ole koulutettavissa. Mä toimin niin kuin mä itse haluan. Eikä tollaset ihmiset ole mitään muuta kuin vihattavia jotka sitä ei pysty ymmärtämään.

ap

Elämäni romahtaisi aika lailla, mutta parhaani mukaan pitäisin lapset ruoissa ja vaatteissa, muuhun en kykenisi. ja surisin siis ihan aidosti, pelkkä ajatuskin saa kyyneleet silmiin.

ainakaan kovin paljoa. Liitto on ollut mieheni itsekkyyden vuoksi vaikea, ja mun puoleltani muuttunut lähinnä ystävyydeksi ja seksintarpeeni tyydyttämiseksi. Minulla on kertymässä salainen käteiskassa eron varalta, joka joskus vielä koittaa.



Henkivakuutukset on olemassa, niillä saadaan velat ja perintöverot hoidettua. Ne on minun ottamat, ja laitettu niin, että edunsaajina on lapset. Pesän omistus on puoliksi ja puoliksi, joten hehän perivät kuolinpesän kuolleen osuuden, ja samalla velat ja perintöverotkin.