Lapsettoman sinkun kipu

Ei ehkä lohduta ap:ta paljoakaan mutta voin vakuuttaa ettet todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Itse ihastun aina miehiin jotka eivät ole kiinnostuneita minusta tai sitten minuun ihastuvat sellaiset joista minä en ole yhtään kiinnostunut. Kyse ei ole liian suurista kriteereistä tai siitä että jotkut miehet olisivat tasokkaampia, koulutetumpia tai komeampia. Kyse on vain tunteesta, siitä ettei tunne muuta kuin että toinen on "ihan kiva". Ja minulle se ei riitä, en voi jakaa elämääni jonkun sellaisen kanssa jota kohtaan minulla ei ole kuin kaverillisia tunteita.

Ja tiedänpä muuten että tämä sama ongelma on miehilläkin. Ei ehkä niillä jotka ovat valmiita ottamaan kenet tahansa, viis tunteista. Mutta ainakin niillä jotka ihan oikeasti haluavat suhteelta jotain syvempää.

Täysin eri mieltä tuosta lopusta. Ihminen, joka ei oikeasti halua - tai ainakaan uskalla - saada suhteelta mitään syvempää, on nimenomaan säätäjä, jonka kiinnostus lopahtaa, kun toinen ihastuu vakavissaan. Ei uskalla. Kärsii huonosta itsetunnosta. Whatever. Tämä on se pointti. Ei se, että otetaan kenet vaan, vaan se, että uskalletaan rakastua ihmiseen. Rakastutaan oikeaan ihmiseen, eikä kuvitelmaan ihmisestä, joka ei ollut kiinnostunut ja johon ei näin ollen tarvinnut todellisuudessa tutustua.